Baudwin Teddy

KTK-III

KutsumanimiTeddy RekisterinumeroVH16-024-0051
Rotuwelsh A Säkäkorkeus117cm
Sukupuoliori Värikimo
Syntymäaika04.04.2009 Wales 11v Koulutustasovaativa valjakkoajo
OmistajaJannica (VRL-04799) Kasvattaja
Maahantuoja
Morgan Merrick
Bino (VRL-03910)

Luonne

Rohkea poniori, joka polveutuu valjakko- ja koulupainotteisista vanhemmista. Hienot liikkeet ja todella hyvä ajettavuus, luottaa kuskiin ja ottaa avut hyvin vastaan. Ajettu myös parivaljakossa. Käytökseltään orimainen, mutta ihmisen kanssa toimii fiksusti eikä lähde isottelemaan. Kisapaikalla käyttäytyy yleensä siivosti, saattaa muille hevosille huudella mutta mitään suurempaa draamaa ei tältä tarvitse odottaa. Muita hevosia kohtaan suhteellisen dominoiva, mutta on tullut toimeen laumassa. Tarhattu yksin, mutta viihtyy myös kaverin kanssa.

Sukutaulu

i. Baddon
km 115
ii. Bevan Maddock
m 121
iii. Trefor km 121
iie. Howell Nerys m 121
ie. Daron Hill's Gladys
km 113
iei. Ofydd km 113
iee. Ganieda km 113
e. Clarisant
trn 121
ei. Llewellyn Sinnoch
rt 121
eii. Colwyn rt 121
eie. Sayer's Myfanwy rt 121
ee. Argall Rowena
trn 121
eei. Gwydre km 121
eee. Tristana trn 121

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

VVJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kantakirjaus

20.12.18 - KTK-III - 67p

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

NJ Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Kisatulokset

VVJ sijoitukset 9kpl

05.11.16 - vaativa - 6/40 - Ros Cirein
07.11.16 - vaativa - 3/40 - Ros Cirein
09.11.16 - vaativa - 6/40 - Ros Cirein
12.11.16 - vaativa - 2/22 - Ros Cirein
13.11.16 - vaativa - 3/23 - Ros Cirein
15.11.16 - vaativa - 4/22 - Ros Cirein
17.11.16 - vaativa - 1/22 - Ros Cirein
18.11.16 - vaativa - 4/22 - Ros Cirein
31.05.18 - vaativa yhdistetty - 8/73 - VVJ Cup

Valmennukset

00.00.0000, valjakkovalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

Päiväkirja

24.12.17 Adinan joulukatrilli, kirjoittaja: omistaja (853 sanaa)
Adinan pihaan oli jouluaattona rientänyt hämmästyttävä määrä kimoja hevosia ja poneja ratsastajineen. Aseteltiin rauhallisissa tunnelmissa jouluvalojen kajastaessa mukavaa tunnelmaa hevosten selkään identtiset varusteet, aika moni oli osannut varustautua ominkin varustein, joten reilusti oli tarjolla huopia, suojia, loimia ja kulkusia kaikille sopivassa koossa. Kaikkien saatua ratsunsa varustetuksi ja itselleen vielä kypärät päähän asiaankuuluvine somisteineen alkoi maneesin suunnilta kuulua sopivasti joululaulujen kavalkadi. Marssimme kuin missiossa kohti maneesia tasaisena parijonona, jossa varmistettiin lähinnä, ettei oreilla ollut taka-ajatuksia tammapariensa suhteen.. kirjaimellisesti. Hyvin kuitenkin matka taittui maneesille ja päästyämme sisälle oli Christian juuri asettelemassa soittimeen oikeaa kappaletta. Aloittelimme itsenäisellä alkuverkalla ja varusteisiin hevosia totuttaen. Aikaa verryttelyyn ja harjoitukseen oli varattu kaikkiaan vajaat pari tuntia, joten aikaa oli kyllä huolelliseen suorittamiseen vielä. Kaikki olivat opetelleet ohjelman kotona lähetettyäni sen sähköpostiin ja se tuntui muutamaa ratsastajaa lukuunottamatta olevan aikas hyvin hallussa. Saatuamme hevosia verryteltyä aloittelimme tulemaan ihan parijonossa vain alkutervehdykseen, ensin käynnissä ja sitten sen jälkeen ravissa. Itse esityksessä sinne saavuttaisiin ravissa, joka tuntui olevan hevosillekin luontaisin askellaji osan ollessa hieman tottumattomia joululaulun kovaan sointiin.

Järjestin parijonon siten, että katsomon puolelle laitettiin aina epävarmempi hevonen, jolloin toinen sai mukavasti tukea siitä. Kärkeen sijoitettiin ponit, jotka saivat määrätä tahtia, ratsastin itse edellä Teddyn kanssa ja olin valinnut pariksemme toisen ponin Audreyn, jota ratsasti Elva. Tyttö ratsasti viereeni ja harjoitus sai alkaa. Koko porukka vaikutti hieman liiankin energiseltä ja erityisesti kokorataleikkaalla, kun piti ratsastaa vuorotellen ei mekaniikka oikein alkuun toiminut, milloin joku oli myöhässä omasta paikasta ja milloin etuajassa niin että samalta puolen livahti kaksikin. Pikkuhiljaa saatiin kuitenkin järjestystä aikaan ja voin taata, että siinä kohdin, kun oli harjoitukset saatu päätökseen tuli kaikilta molemmista korvista jo White Christmas biisi ulos, sitä kun renkattiin edestakaisin liikkeiden kohdalla. Kävelimme hetken harjoituksen päätyttyä maneesissa ja kun sisään alkoi virrata porukkaa iloisen puheensorinan saattelemana menimme ulos pakkaseen odottelemaan vuoroamme. Onneksi siellä ei kovin kauaa tarvinnnut odotella, kun tuttu musiikki jo valtasi maneesin Christianin viimein lopetettua esitelmöinnin katrillista ja mitä se tarkoittaa. Musiikki saatiin tulille ja nyökkäsin takana olevalle joukolle hymyillen. He olivat nopeita oppimaan ja kaikki jo järjestäytyneet omille paikoilleen taaksemme.

Puheensorina lakkasi, kun kaiuttimista alkoi pauhata joululaulu heviversiona. Kaikki alkoivat nauramaan ja porttia auki pitänyt perheenisä naurahti, että osasivatko nämä hevoset hevinkin tahdissa tanssahdella. Puoli maneesia alkoi nauramaan hysteerisesti jutun levitessä. Kova musiikki oli pelästyttänyt muutaman herkemmän hevosen, mutta onneksi rauhallisimmat saivat ne pian leppymään ja sitten löytyi jo oikea kappalekin. Seuraavaksi maneesiin kuitenkin tupsahti jostain irtokoira, jota miehet jahtasivat suljetun portin takana hyvän tovin, siitä eivät onneksi hevoset hermostuneet, koiriin kun olivat tottuneet, mutta yleisöllä riitti tietenkin mielenkiintoista seurattavaa.. Vihdoin saatiin asiat oikealle tolalle, kappale alkamaan alusta ja sitten nyökkäsinkin jo toisille merkiksi, että nyt mennään. Kimot letkana ratsastimme parijonossa keskihalkaisijaa pitkin harjoitusravissa sisään ja käänsimme päädystä oikealle edelleen parijonossa edeten. Lamialla tuntui olevan kiire ponien ohitse, mutta hienosti Miina sai sen pidettyä omalla paikallaan orini takana. M kirjaimen kohdalta käännettiin kokorataleikkaalle, jossa ponit saivat ottaa reipasta askelta toisten seuratessa rauhallisessa ravissa perässä. Uralle tullessa piti kuitenkin hieman himmata, sillä ilmeisesti joukon loppupäästä Perhon Emma oli äkännyt maneesin yleisön, eikä meinannut millään päästä sivustaa pitkin ohitse, vaikka sen piti harjoitusten perusteella olla parista varmempi. Kokorataleikkaan jälkeen hajaannuimme ja teimme keskiympyrät parin kanssa yhtä aikaa molemmin puolin maneesia. Harjoittelu oli tuottanut tulosta ja tämä sujui jo hienosti. Kaikki meni perässäkin hyvin siihen saakka, kunnes Pumpulikunkku tajusi edessä menevän hidastaneen ja miltei ehti napata Haperon ratsua takapuolesta, ennen kuin Tuulia sai sen aikeet estettyä.

Toiseen suuntaan tehdyn ympyrän jälkeen otettiin käyntiin ja siirtymiset onnistuivat hienosti porrastetusti, aivan kuten oli harjoiteltu. Suunnanvaihdos näytti vaikuttavalta yleisössä käyneen kohahduksen jälkeen pääteltynä ja kaikki oli sujunut melko nappiin tähän asti. Hyvä me! Seuraavaksi seurasi katrillin vaikein kuvio, kun otettiin lisätyssä käynnissä kokorataleikkaa, jonka jälkeen otettiin hetki ravia väistättäen ja sitten nostettiin laukka. Naurahdin sivusilmällä Islan ratsua, jonka mielestä laukannosto tuntui olevan maailman hauskin asia ja tamma pukitti. Yleisössäkin naureskeltiin, mutta jäätiin sitten seuraamaan silmä tiukkana laukkaosuutta. Laukkaosuutta olin itse jännittänyt eniten, koska se oli juuri se missä kaikki tuppasi menevän pieleen, jos oli mennäkseen. Pahimmat pelot eivät kuitenkaan toteutuneet, sillä ponit laukkasivat sen verran reipasta tahtia edellä, ettei peräjoukoissa tulevien isompien mieleen tullut konnankoukkuja tehdä, vaikka muutama potentiaalinen ehdokas kyllä olikin niihin kimoissa.

Laukattuamme rintarinnan keskiympyrän kahdella kierroksella tulimme ristikkäin kokorataleikkaalle, jossa ihmeekseni onnistui sekä laukanvaihto että vuorotellen ratsastus. Nekin muutamat ratsuista, jotka eivät harjoituksissa olleet laukkaa vaihtaneet olivat ilmeisesti nopeasti sisäistäneet avut ja suorittivat tehtävän jotenkuten. Uralle tullessa siirryimme raviin ja tuli suunnanvaihdos, josta nostettiin samalla tavoin laukka ja laukattiin kaksi kierrosta ympyrällä. Tämäkin suunta sujui kivasti ja jäimme ilman kommelluksia. Erityisesti Hazelin Usvakato suoritti hienosti laukkatehtävät antaen mukavasti turvaa kaverilleen. Kittyn ja sarqun ratsut seurasivat edellisiä kuin hai laivaa, eikä niiltäkään ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä nähty, vaikka molemmat olivat vähän jännittäneetkin laukkaosuutta etukäteen. Kulmasta otettiin raviin ja tultiin lopputervehdykseen parijonossa, kaikkien pysähdyttyä täsmällisesti tasajaloin ja yhtä aikaa harjoittelun ansiosta. Yleisö nousi taputtamaan seisaaltaan ja kyllä sieltä muutama kannustushuutokin ratsukoille kuului seasta. Kävelimme parijonossa ulos maneesista ja Christian sulki portin, kun Jeromekin oli päässyt sen ulkopuolelle. Suuntasimme lähimaastoon iloisesti rupatellen kävelemään vielä pitkät loppukäynnit puoleksi tunniksi ja sitten tallille hoitamaan hevoset sekä maistelemaan jouluherkkuja ennen kotimatkaa. Olin todella ylpeä kaikkien suorituksesta ja kaikki saivat vielä ryhmän kautta itselleen videoidun katrilliesityksen kotiinviemisiksi.