Sugar Sorrow AD

EV-I

KutsumanimiSorrow RekisterinumeroVH15-024-0028
Rotuwelsh A Säkäkorkeus118cm
Sukupuoliori Värivoikko
Syntymäaika24.01.2015 Suomi 10v Koulutustaso
Enn | St
he C, re 50cm
2.16,5aly | 7: 0-0-1 (388v€)
OmistajaJannica (VRL-04799) KasvattajaJannica (VRL-04799)

Luonne

Sorrow on rauhallinen oripoika, joka on todella sympaattinen ja utelias luonteeltaan. Se osaa myös olla hieman ori, joten ihan aloittelijan hoidokki se ei ole. Tarhassa ja laitumella Sorrow on orilauman kiistaton pomo, mutta kunnioittaa tuttuja ihmisiä. Hoitaessa se on rauhallinen, eikä sitä tarvitse sitoa kiinni. Sorrow vaatii rauhallisia otteita, koska se voi käyttäytyä puolustavasti mikäli teet äkkinäisiä liikkeitä. Vatsan alta turhaa harjaamista kannattaa välttää, sillä ori voi yrittää silloin näykkiä tai potkaista. Kaviot ori antaa hyvin yleensä, mutta toisinaan saattaa nykiä niitä ärsyttävästi pois, johon auttaa tiukka komentosana "ei!". Sorrow on kotona ja kisapaikoilla luotettava ratsu, joka ei pienistä hätkähdä. Se vaatii kuitenkin vielä varmaa käsittelyä luottaakseen vieraaseen ihmiseen. Yhteiset pelisäännöt myös tekevät hoitotuokioista molemmille kivemman kokemuksen.

Juoksuttaessa ja ajossa poni voi tuntua alkuun hieman laiskalta, mutta piristyy kyllä alkuverryttelyn jälkeen. Ori on sisukas, eikä menetä hermojaan vaikka harjoittelutuokiot ja ajolenkit joskus venähtäisivät pidemmiksi. Se yrittää aina parhaansa eikä vähästä säiky maneesin kolahduksia tai kentän reunalla karkkipussia rapistelevia lapsia. Tuulinen sääkään ei juuri oriin tunnu vaikuttavan, mutta ihan aloittelijaa en kyllä silloin laittaisi liinanpäähän tai kärryille silti. Sorrowilla oli alkuun ongelmia satulaan tottumisessa, mutta nykyisin ori on jo luottavaisin mielin, kun menet satuloimaan sitä. Juoksuttaessa ori on kokenut konkari, nostaa laukat käskystä ja osaa vaihtaa suunnankin. Ori tykkää hyppäämisestä ja sitä on irtohypytetty muiden kanssa muutamia kertoja. Sillä on ihan mukava hyppytyyli, mutta tekniikka ymmärrettävästi vaatii vielä hienosäätöä, pienissä estetehtävissä Sorrow alkaa kuitenkin olla jo melkoinen konkari.

Hoitotoimenpiteissä Sorrow on suhteellisen rauhallinen, kengitettyhän sitä ei ole koska ori on pärjännyt ensimmäiset kymmenen vuotta elämästään ilmankin kovan kavioaineksen ansiosta. Vuollessa se on rauhallinen, mutta tykkää toisinaan kiskoa kavioita pois, ihan kuten putsatessakin. Eläinlääkärin toimissa ori on helppo, eikä pistä pahakseen rokotuksia tai raspauksia. Klipattu oria ei ole, mutta uskoisin senkin onnistuvan tarvittaessa. Talvikarvan kasvattamisessa oria hieman ehkäisee loimittelu varhain syksyllä, joten sitä ei ole ollut tarvetta klippailla. Taluttaessa ori on kiltti, mutta kesällä on hyvä käyttää varmuuden vuoksi ketjunarua, koska ruohotupsut voivat viedä huomion tärkeämmistä asioista.

Ratsuna Sorrow on energinen pakkaus, joka menee kentällä ja maneesissa kiltisti. Maastossa se on rohkea etenijä, joka ei jää isommista todellakaan jälkeen ja on toimiva ja luotettava myös yksinään. Sorrow osaa keskittyä ratsastukseen hyvin eikä puuhaile omiaan. Se omaa hyvät liikkeet ja liikkuu luontaisesti oikeinpäin. Erityisesti orin laukkaa on kehuttu paljon kouluvalmentajien toimesta. Sorrow oppii uudet asiat nopeasti ja omaa hyvän työmotivaation. Se on fantastinen esteratsu, jolla aloittelijoidenkin on turvallista tutustua esteiden maailmaan. Sorrow on herkkä avuille ja kuuntelee ratsastajaa jatkuvasti. Vaikka Sorrow onkin pääasiassa raviponi, toimii se ratsunakin vallan hienosti ja tottuneesti. Sorrowilla on myös kilpailtu pieniä luokkia esteillä ja koulussa, se käyttäytyy kisapaikoilla ja ravipaikoilla kuin herrasmies, vaikka tokihan vieraat tammat kiinnostavat aina.

Sukutaulu

i. A.D. Divs Detroit
wA km 119
EV-III
ii. A.D. Drella's Divinity
wA vkkkm 119
iii. DF's Race the Sky wA km 116
iie. Walesian's Sweet Dream wA km 122
Ch
ie. Yasmin AD
wA km 119
KTK-III
iei. A.D. Ocean Diamond wA prn 121
KRJ-II, YLA2, VWY-II, ERJ-III, KERJ-III, VPA1, VWY-C
iee. Kuutamon Niitty wA km 117
e. Metsäpirtin Sugarcatcher
wA km 117
ei. A.D. Sugar Chrystal
wA km 120
eii. Mixed Max wA rtkm 117
Ch, KTK-II, KRJ-II, YLA3, VPA-2, VWY-II
eie. A.D. Sugar Babe wA km 121
KTK-III, Vir MVA Ch
ee. Metsäpirtin Stopple
wA rnpäis 118
YLA2, VWY-C
eei. Typhoon wA vkk 117
eee. Dancing Queen wA km 116

Jälkeläiset

  • Sorrow on siitoskäytössä

Laatuarvostelut

YLA Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kantakirjaus

Ei vielä arvosteltu.

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

NJ Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Kisatulokset

VRER ravit

28.04.17 - 12/15 - 2.17,9ly - Snilli Trotters
27.08.17 - 2/12 - 2.17,3aly - Duán Stable

Villit sijoitukset 1kpl

07.03.2016 Salta, Villit Tasoitusajo 1600m - hll
13.03.2016 Salta, Villit Tasoitusajo 1600m - 6/9, 2.22,2ly
18.03.2016 Salta, Villit Tasoitusajo 1600m - hml
10.04.2016 Salta, Villit Tasoitusajo 1600m - hll
16.09.2016 Duán Stable, Villit Ryhmäajo 1100m - 6/9, 2.16,5aly

01.07.17 - 50cm - 2/12 - kutsu

Valmennukset

06.12.15 leikkitunti, valmentaja: Huusari (800s)
Kävelin Bea mukanani Kastemaneesiin. Nostin hänet mukana tuomani punaisen ämpärin päälle. Tänään mentäisiin ilman satulaa rennosti! Pian ratsukot saapuivat kentälle sievässä jonossa. Ensimmäisenä tulivat Suklaa ja Domino ja sitten tulivat Sorrow ja Ben.
- No muttas, missäs ovat Breda, Ralli ja Disa? ihmettelin muille tuntilaisilleni.
- Tallista ainakin kuului huutoa, Hilde vastasi hieman hilpeästi.
- Joo, sieltä tais juosta justiin Disa käytävällä! Sanni huusi perääni.
- Heti tänne! Mitä sää sinne meet! Voi ei kaurapussi onjo puoliksi tyhjä, tätä ei sovi näyttää Huusarille ja Bellalle! Piilota tää jonnekki! Äkkiä! kuuluu Emmin ja Saran hätääntyneitä huudahduksia.
Astelin talliin rauhallisena.
- Voi järkytys mikä siivo! Noh, siivotaan tämä tunnin jälkeen. Oletteko te nyt valmiita vihdoin? sanoin rauhallisella äänellä.
- Tuota me, nii tuota tuota… Ööh me vaa tässä leikittii, Emmi vastasi välttelevästi.
- Hahhaha! Olipa näköjää teillä rajut leikit! Hahaha! Näytätte siltä kuin yllättäisin teiät kanavarkaalta. Hihhi! Kana vielä puuttuu. Anteeksi, mua vähä naurattaa! sanoin yrittäen samalla naurua pidätellä.

Ja lopulta epäonnistuin ja purskahin raikuvaan nauruun. Sara ja Emmi katsoivat hämmentyneesti toisiaan.
- Tulkaa nyt toki sinne tunnille, sanoin nauraen ja lähdin kävelemään kenttää kohti Sara ja Emmi perässäni.
- Noniin, tänään olisi tarkoitus mennä rentoa ja rauhallista menoa! Ja lopputunnista teemme jotain kivaa. puhuin tuntilaisilleni reippaasti.
- Joo! kiva kivaa! Bea huutaa. Kaikki purskahtaa nauruun yhtä aikaa.
- Noniin menkääs uralle kävelemään pitkin ohjin, huudahdan ja kaikki lähtevät uralle.
Alkuverryttelyt on kuta kuinkin tehty ja annan uutta käskyä: - Nyt otetaan venytyksiä ratsastajalla! Päästäkää ohjaksista irti ja venyttäkää oikea käsi vasemman jalan varpaita kohti ja sitten toisin päin! Jos yletyttä niin ottakaa varpaista kiinni!
- Uuuaaaahh! Apua! Aits! Sara huutaa.
Juoksen Saraa kohti joka istuu maassa kaksin käsin takapuolestaan kiinni pitäen.
- Eikai käynyt kuinkaan? kysyn naurua pidätellen.
- Ei! Hihhihhi! Saraki nauraa.
- Aijai! selkäni takaa kuuluu Emmin voihkasu.
Nyt en enää pysty pidättelemään naurua. Kohta kaikki yhtyvät mukaan nauramaan.
- Hei te voitte pitää toisella käellä ohjaksista kiinni! Ja kaikki jotka pystyvät niin ei ota ohjaksia! huudan kaikille suopeasti.
- Minä ainakin pärjään ilman ohjaksia! Sanni ja Nelli sanovat yhtä aikaa.
- Jaa-a! Sehän sitten nähdään!
- Nyt voisitta vaikka vuorostaan ottaa jonkun leikin! Mitä haluaisitta leikkiä?
- Voidaanks me ottaa maa-meri-laivaa? Tiffany kysyy.
- Joo totta kai! Käykö se teille Hilde ja Jannica?
- Joo, kyllä se meille sopii! Jannica ja Hilde vastaavat.
- Hyvä! Nonii! Tässä on vaikka maa ja täällä meri ja täällä laiva! sanon samalla piirtäen viivoja maahan.
- Lähetääs laivasta. Sanon samalla kun ratsastajat järjestäytyvät riviin.
- Maa! käskyni kiirii maneesiisa.

Ratsukot lähtevät laukkaamaan maata kohti. Jahas, Benillä on kova halu voittaa. No ohhoh! Domino laukkaa yksin ja ensinmäisenä maa -viivalle.
- No muttas mihin sinä jätit ratsastajas? kysyn samalla ottaen Dominon suitsista kiinni.
- Ihhahaa! hevonen vastaa minulle ja heilauttaa päänsä ylös.
- Uh! kuuluu Sannin valitusta laiva- viivan päältä.
- Heiii! Päätit sitte näköjää jäähä matkalle, vitsailen Sannille, joka on päässyt jo ylös ja kävelee meitä kohti.
- Joo niin tais käydä! Mutta eihän se mun vika ollu! Mitäs Domino lähti niin nopeasti, Sanni nurisee.
- Nooh, älähän nyt! Ei Domino sitä tahallaan tehnyt. Vai mitä? sanon huulta purren etten alkaisi nauramaan ja katson Dominoa.
- No niinpä näyttää, Sanni tuhahti mutta alkoi lopulta nauramaan.
- Noniin eiköhän mennä ulos, kun kerta aurinko alkoi paistamaan näin komeasti, sanon leveästi hymyilen ja vilkaisen samalla rannekelloani.
- Ottakaas käyn hakemassa äkkiä Tähtösen.

Tulen hetken päästä, huikkasin samalla kun juoksin Jääntallia kohti. Päätän mennä satulahuoneen kautta hakemassa suitset Tähtöselle. Nappaan nopeasti suitset naulakosta ja juoksen tähtösen karsinaan. Pujotan suitset päähän ja laitan nopeasti remmit kiinni. - Onneksi joku on harjannut Tähtösen, ajattelen samalla, kun laitan kypärän päähän ja talutan Tähtöstä ulos.
- Huhhhu! Miten minä sinun selkääsi pääsenkään, mietin tammalle.
- Minä voin auttaa sinua, ääni kuuluu selkäni takaa.
- Apua! henkäisen ja hypähdän sivulle.
- Ai se olitkin vain sinä! katson Kristiania.
- Noniin, haluatko nyt sinne selkään? Minä punttaan. Yks, kaks ja nyt! Kristian sanoo samalla työntäen minua Tähtösen selkää kohti.
- Kiitos! henkäisen.
- Ainii! Bea on tuolla, sanon samalla osoittaen Kastanjantallin suuntaan kun kiristän leukahihnaa.
- Et vihtis ottaa sitä. Mää tuun kohta kyllä takasi, sanon anovasti.
- Joo. Mää otan sen kyllä. Älä huoli, Kristian sanoi pehmeästi.
Annoin Tähtösen luvan lähteä liikkeelle. Ravasin muiden ratsastajien joukkoon ja sanoin ääneni täynnä leikkiä:
- Nyt mentiin laukkaamaan hiekkarannoille! ​Lähdimme ravamaan metsätietä pitkin. Pian eteemme avautui pitkä hiekkaranta.
- Noniin anti mennä! huudan samalla kun nostan laukan.
- Jiiihaaa! Sara ja Emmi huutavat samalla laukaten ohitseni.
- Jaahas! Vai sillä lailla! sanon Tähtösellä ja annan enemmän vapaata ohjaa.
- Paremmalla eeelle! Sanni huutaa laukaten Dominolla eelleni.
- Hei! Ette kai aijo jäähä pitämään perää?
- Eijeji! Älkää laukatko sinne! yritän huutaa heille. Mutta he ovat jo kaukana eivätkä kuule.
- Mennään me ainakin vesirajalle laukkaamaan ja kohta saammekin ehtiä heitä puskista ynnä muista, sanon Jannicalle, Hildelle ja Tiffanylle nauraen. Ja lähdemme laukkaen kohti vesirajaa.
- Huhuu! Missä te olettee? huhuilemme Saraa, Emmiä ja Sannia.
- Aiajai! Mä oon aianaki täällä! kuuluu puskasta Saran ääni.
- Ja me täällä! kuuluu Sannin ja Emmin ääni toisesta puskasta.
- Miten ihmeessä te sinne päädyitte? kysyn heiltä nauraen.
- En kyllä tiiä yhtään, Emmi vastaa.

06.11.15 maastoestevalmennus, valmentaja: Christian (kirjoittaja omistaja) (270s)
Poniori näytti nauttivan hoitamisestani ennen tuntia ja lepuutti rennosti takajalkaansa. Luvassa olisi pieniä maastoesteitä, jotka kuitenkin vaativat lujaa keskittymistä niin ratsastajalta kuin hevoseltakin. Koska sää oli hieman sateinen teimme tavanomaisen esteverryttelyn maneesin suojissa säästääkseni ponin voimia. Onneksi maastorataamme ei ole viimeaikoina juurikaan käytetty, joten se ei kärsi sateesta juurikaan. Varmistin vielä, että ponilla oli kaikki hokit paikallaan nurmiosuutta varten. Verryttely oli hyvin samanlainen kuin esteratsastuksessakin on, ensin kävimme kaikki askellajit läpi ja sitten otettiin muutamalle ristikkoesteelle hyppy. Sadetakin päälle vedettyäni suuntasimme maastoesteradalle. Aloitimme aivan pienellä paaliesteellä tasaisella maalla, koska halusin nähdä Sorrowin käyttäytymistä maastossa hypätessä. Lisäksi orin oli hyvä huomata, että nyt oltiin aavistuksen liukkaammalla alustalla. Hyppy esteelle oli kiireinen ja lähestyminen vauhdikas, mutta yllättävän helposti sain ponin esteen yli, hieman tukemalla sitä lähestymisessä tosin. Seuraavana saimme tehtäväksi tulla pikkuisen mökkiesteen, joka meillä sijaitsi heti banketin jälkeen. Koska banketti oli pieni ja tie kaarsi siitä sujuvasti mökille hyppäsimme myös sen. En olisikaan uskonut niin pienen ponin saavan itsestään esiin niin isoa laukkaa, kun se kiihdytti banketille korvat villisti edestakaisin vispaten, minne nyt oltiin menossa? Käänsin ponin valmentajan pyynnöstä pienelle ympyrälle ennen estettä, koska vauhtia alkoi olla bankettihyppyyn jo vähän liikaa. Poni hyppäsi kuin konkari konsanaan sisään ja lähes yhtä sujuvasti ulos. Siitä se koitti kovasti kiihdytellä, mutta sain onneksi orin kätevästi pidettyä hallinnassa mökkiesteelle asti. Sen jälkeen poni heittikin protestiksi pienoisen pukin, kun pyysin sitä rauhoittumaan. Hyppäsimme vielä muutamasta massiivisemmasta esteestä yli, ja keksi Sorrow keksi mitä ihmeellisempiä kiemuroita, ettei sen olisi tarvinnut hypätä pelottavien tukkikasojen yli. Pikkuhiljaa Sorrow alkoikin oikeasti tulla kuulolle ja odottaa rauhassa esteitä ja siihen oli hyvä tältä kertaa lopettaa. Olin enemmän kuin tyytyväinen ensimmäiseen maastoestekertaamme!

Päiväkirja

15.06.15 ensimmäistä kertaa puomeja, kirjoittaja: omistaja (133s)
Tänään koitti se ihmeellinen päivä nuoren pojan elämässä, että hänet raahattiin laitumelta kotiin heti työntekoon. Jannica oli asetellut kentälle puomeja, jotka tuntuivat kummastuttavan Sorrowia suuresti. Kävimme ensin kävelemässä maastossa ja palasimme sitten kentälle. Sorrow päästeli menemään liinassa kuin viimeistä päivää. Onneksi oli suitset ja kuolaimet! Sorrow olisi mieluusti laukannut koko kenttää ympäri, mutta se ei oikein nyt käynyt päinsä, kun toisessa päädyssä oli kaveri. Myöskään siinä ori ei nähnyt mitään ideaa, että kesken laukkaamisen olisikin pitänyt siirtyä raviin ja mennä mukamas noita ihmeellisiä hökötyksiä ravissa. Ulkokautta oli todella kätevä sujahtaa niiden ohi huomamatta.. tai niinhän se Sorrow luuli.. Vähitellen homma alkoi sujumaan ja ori ravasi oikeinkin mallikkaasti puomien yli. Sitten ne nostettiin kavaleteiksi ja meno muuttui melko holtittomaksi. Muutaman vikkelän kierroksen jälkeen näin parhaaksi siirtää orin käyntiin ja kävelimme loppukäynnit matkalla laitumelle takaisin.

14.06.15 laidunkausi on avattu, kirjoittaja: omistaja (158s)
Kesäkausi avattiin tosin ensin työnteon merkeissä, ennen kuin villit oripojat pääsivät katsastamaan tämän vuoden laiduntarjontaa. Valmentaja Riku oli käymässä naapuritalliltamme ja saimme kuin saimmekin pienten esteiden ryhmän kokoon. Sorrow tietenkin mukana oppipoikana maasta käsin! Puomit tuntuivat olevan orin mielestä aivan ylihauska juttu ja ne ylitettiin taluttajan kauhuksi myös laukassa. Sama valmennustiimi kokoontuu vielä kesän mittaan muutaman kerran, joten mitään pelkkää lomailua ei ole luvassa ponille (eikä liioin minullekaan) kesäksi. Vihdoin tunnin jälkeen koitti sitten SE hetki, kun hepat vapautettiin luonnonhelmaan muutaman kilometrin päähän. Sorrow sai aivan uudet laidunkaverit, eihän ison pojan tohdi laiduntaa minkään pikkukersojen kanssa.. Neljän oripojan yhteiselo alkoi sujumaan alun kinastelun jälkeen hyvin ja laitettiinpa mukaan yksi 4-vuotias ruunakin koko porukkaa vahtimaan. Melko rauhallinen porukka siitä tulikin ja pian jo alkumittelön jälkeen kaikki söivät tyytyväisinä. Samalla piti kuitenkin lampsia levottomasti paikasta toiseen, mitä ori ei näyttänyt alkuunkaan käsittävän. Se havahtui kesken syömisen siihen, että kaverit olivat jo toisessa päässä laidunta, kiireellähän siinä sitten piti perään rynnätä!