Lovely Rollo

KTK-II

KutsumanimiRollo RekisterinumeroVH12-035-0254
Rotuconnemaranponi Säkäkorkeus144cm
Sukupuoliori Värikimo
Syntymäaika13.04.2006 Irlanti 16v Koulutustasohelppo A, re 100cm, vaativa valjakkoajo
OmistajaJannica (VRL-04799) Kasvattaja
Ex-om
Lovely Stable, Irlanti
Alegre

Luonne

Rollo oli Jannican hoitoponi Hopearinteessä yli neljä vuotta, jonka jälkeen talli lopetti ja Rollo, monen muun joukossa muutti uuteen kotiinsa vastaperustettuun Adinaan. Rollo tulee varmasti olemaan yksi niistä poneista, jotka eivät koskaan tule Adinaa jättämään. Tällä hetkellä Rollo on vielä kisakäytössä, mutta jäänee jossain vaiheessa hieman vanhempana siitoskäyttöön kokonaan. Rollo on ollut usean vuoden ajan Jannican henkireikä ja todella tärkeä poni, jonka huomaa myöskin säännöllisistä päiväkirjamerkinnöistä, jotka Jannica kopioi orin muutossa mukaan, jotta yhteiset vuodet eivät unohdu orin poismenonkaan jälkeen.

Hoitaessa Rollo on mukava ja todella sympaattinen ja sosiaalinen sekä ihmisiä että muita eläimiä kohtaan. Rollo on myös oreistamme niitä harvoja, joita voi tarhata toisten orien kanssa. Rollo kiintyy hoitajaansa todella nopeasti ja siitä saa pitkäaikaisen vuosien ystävän. Rollo on helppo hoitaa, harjaaminen, kavioiden puhdistus, kengitykset ja eläinlääkärit toimet sujuvat siinä missä klippaaminen ja kuljetuskin. Ainoa miinuspuoli orilla on se, että sen ympärillä ei saa olla liikaa porukkaa kerrallaan, sillä ori alkaa silloin helposti hermostuksissaan sähläämään ja pyörimään etenkin karsinassa. Taluttaessa Rollo on kiltti, myös tammojen lähistöllä. Kisapaikoilla Rollo on oikein mallikelpoinen oppilas ja sijoittunut hyvin sekä esteillä että koulussa.

Ratsain Rollo on erittäin ihana! Sillä on pehmeät liikkeet ja se on sopivan eteenpyrkivä. Esteillä ori on reipas, mutta tottelee kyllä pieniäkin apuja hienosti. Kouluratsuna Rollo yrittää aina parhaansa, mutta sen motivointi voi olla huonoina päivinä vähän työn ja tuskan takana. Rollo on tarkka esteradan teistä ja kieltää herkästi, mikäli tiet ovat liian jyrkät tai tempon vuoksi askeleet eivät sovi. Irtohyppäämistä ja -juoksutusta ori rakastaa, kukapa ei? Maastossa Rollo on luotettava ja varmajalkainen ja sopivan reipas. Se sopii myös aloittelijoiden maastoihin, kunhan vauhti pysyy rauhallisena. Kovemmassa vauhdissa Rollo on sen verran reipas, ettei sitä voi esimerkiksi laukkamaastoihin antaa kokemattomien käsiin. Maastoon ei myöskään kannata ottaa raippaa mukaan, sillä ori saattaa toisinaan saada siitä vain lisävauhtia. Maneesissa ja kentällä raippa sen sijaan on tarpeen, etenkin kouluratsastuksessa.

Sukutaulu

i. Machine
rn 145
ii. Super Hunter
vkk 144
iii. Super Man mvkk 145
iie. Irish Hunter km 144
ie. Nacho Morning
prn 146
iei. Nacho Fan rn 147
iee. Good Morning Irland tprn 145
e. Lovely Emily
km 142
ei. Almost Survivor
m 143
eii. Akmost an Angel km 144
eie. Great Survivorm 145
ee. Lovely Eliza
km 141
eei. Walhalla km 144
eee. Lovely Emilié mkm 145

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

VVJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kantakirjaus

20.03.19 - KTK-II - 71p

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt

17.10.18 - RCH - tuom. Milja H, Adina

NJ Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Kisatulokset

ERJ 0 sijoitusta

-

KRJ 13 sijoitusta

03.07.16 - he A - 2/40 - Cadogan Ponies
06.07.16 - he A - 4/40 - Cadogan Ponies
06.08.16 - he A - 3/30 - Kuuralehto
07.08.16 - he A - 2/30 - Kuuralehto
09.08.16 - he A - 4/30 - Kuuralehto
12.11.16 - he A - 2/40 - Kuuralehdon hevostila
17.11.16 - he A - 5/40 - Kuuralehdon hevostila
19.11.16 - he A - 2/40 - Kuuralehdon hevostila
01.11.18 - he A - 6/93 - Adina
07.02.19 - he A - 6/40 - Team J&K
08.02.19 - he A - 6/40 - Team J&K
08.02.19 - he A - 1/40 - Team J&K
09.02.19 - he A - 1/40 - Team J&K

KERJ 5 sijoitusta

11.10.16 - helppo - 5/27 - Susiraja
14.10.16 - helppo - 5/27 - Susiraja
19.10.16 - helppo - 4/27 - Susiraja
14.11.16 - helppo - 4/40 - Mörkövaara
16.11.16 - helppo - 4/40 - Mörkövaara

VVJ 9 sijoitusta

03.10.16 - vaativa yhdistetty pari - 2/18 - Dei
04.10.16 - vaativa yhdistetty pari - 1/18 - Dei
06.10.16 - vaativa yhdistetty pari - 3/18 - Dei
07.10.16 - vaativa yhdistetty pari - 2/18 - Dei
03.11.16 - vaativa tarkkuuskoe - 6/40 - Ros Cirein
10.11.16 - vaativa tarkkuuskoe - 4/40 - Ros Cirein
14.11.16 - vaativa - 1/40 - Mörkövaara
15.11.16 - vaativa - 2/40 - Mörkövaara
16.11.16 - vaativa - 5/40 - Mörkövaara

SPC Show Pony - pistetilanteen näet täältä

Valmennukset

13.05.2017 Kouluvalmennus, valmentaja: Jesy VRL-11942 (131s)
Saavuin kentälle, missä Jannica ja Rollo olivat jo aloitelleet itsenäisesti alkulämmittelyjä. Seurasin hetken vierestä ratsukon yhteistyötä. Ori kulki ratsastajansa alla reippaasti eteen ja vastasi todella hyvin apuihin. Astuin esiin valmentajan roolissa ohjeistamalla Jannicaa ratsastamaan Rollon kanssa voltin jokaiseen kulmaan ja jättämään asetuksen aina pitkän sivun ajaksi sisään. Ratsukko liikkui hyvin ja Jannica sai pidettyä orinsa uralla, vaikka asetus olikin sisään. Muutaman kerran jälkeen aloitimme varsinaisen työskentelyn. Aloitimme ihan perus asioista, vaikka päivän tehtävä, avotaivutus, olikin ratukolle jo ihan tuttu. Ohjeistin Jannicaa ratsastamaan Rollon tavallaan kolmelle uralle. Connemara taipui hyvin herkästi pelkästään kaulasta tai sillä oli tapana valua pois uralta. Ohjeistin ratsastajaa pitämään sisäjalalla vastaan, ettei Rollo pääsisi valumaan kentän keskelle. Muutaman hienosäädön jälkeen avotaivutus sujui ratsukolta todella mallikkaasti niin käynnissä, kun ravissakin. Annoin pienen palautteen Jannicalle ja jätin naisen tekemään loppuverryttelyjä.

09.11.2010 Estevalmennus, kirjoittaja: omistaja (281s)
Kiireisen päivän päätteeksi saavuin tallille neljän maissa. Aloitin harjaamalla ponin hyvin. Sitten jätin sen hetkeksi karsinaansa ja menin siivoamaan tarhaa. Olin saanut sen pysymään suht siistinä viikottaisilla siivoustalkoilla ja nytkin likaisia kärrillisiä kertyi ainoastaan yksi. Saatuani kottarit tyhjättyä pesin vesisaavin tallissa ja kannoin sen sitten ämpäreillä täyteen. Vein ponin hetkeksi ulos ennen iltatuntia. Sillä välin kun se ulkoili siivosin kaappimme, pesin jopa hyllyt :) Pesemisen makuun päästyäni pesin myös harjat, riimun, suojat, huovan ja vyön sekä vaihdoin tietenkin uudet tilalle. Sen jälkeen pesin vielä kaikki ämpärimme. Sitten olikin aika hakea ratsuni satuloitavaksi.

Saatuani ponin kuntoon talutin sen kentälle, jonne opettajamme olikin jo koonnut pieniä harjoitusesteitä. Meidän lisäksemme ryhmässä oli vain shetlanninponi sekä hevosratsukko. Käveltyämme alkukäynnit aloimme ravaamaan kukin omalla ympyrällämme jolla harjoittelimme siirtymisiä käyntiin sekä kevyttä istuntaa. Ensimmäinen varsinainen estetehtävä koostui ristikosta ja pystystä, joiden väliin otettiin yksi laukka-askel. Tehtävä meni yllättävän hyvin siihen nähden, ettemme olleet aikoihin hypänneet. Poni yritti vain hieman mutkitella ennen ristikkoa, mutta sain sen kuulemma suoristettua esteelle hyvin :) Seuraavan kerran tehtävään lisättiin mutkan jälkeen pysty, jonne lähestyminen oli jopa minulle kokeneena vaikeaa. Jotenkin sain ponini ohjattua kuitenkin esteelle vaikka se hieman innostuikin liikaa laukkaamisesta ja yritti pukittaa minut alas! Näiden tehtävien jälkeen menimme ympyrällä ristikkoa, joka sujui hienosti lukuunottamatta viimeistä kertaa jolloin poni tuli hieman laiskasti esteelle ja se kaatui kokonaan :/ Lopulta tehtävä meni kuitenkin suht hyvin, vaikken saanutkaan laukkoja oikein säilytettyä. Olin kuitenkin tyytyväinen estetuntiin, koska emme tosissaan olleet hypänneet aikoihin! Teimme lopuksi verryttelyä ravissa ympyrällä ja sitten kävelimme loppukäynnit. Riisuin varusteet ja vein ne kuolainpesun jälkeen paikoilleen satulahuoneeseen. Pesin ratsuni pesupaikalla ja rasvasin myös kaviot. Leikkasin vielä riimunkohdan ja sitten hoitsuni oli valmis palaamaan tarhaan hetkeksi syötyään iltaruoat. Iltaruoan joukkoon kelpasivat hyvin porkkanan- ja leivänpalatkin.

12.04.2010 Estevalmennus, kirjoittaja: omistaja (191s)
Rakastin esteitä yli kaiken, joten maltoin tuskin pysyä nahoissani, kun koulun kellot soivat ja pääsin vihdoin tallille! Omistaja oli luvannut pitää meille tänään estetunnin! Oli minun vuoroni tehdä myös iltatalli, joten pystyin hyvin hoitamaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tunti alkaisi kello viisi, joten ehtisin hyvin ennen sitä käydä vaihtamassa tallivaatteet ja jakaa karsinoihin iltaheinät valmiiksi. Sitten mittasin iltakaurat kullekin hepalle valmiiksi, muutamalle piti myös turvottaa leseitä, melassia ja pellavaa, jotka laitoin tulemaan iltaruokintaa varten. Annoin Rollolle tullessani päiväheinät ja harjasin ponin sen syötyä.

Hetken kuluttua olimmekin jo kiertämässä kenttää Rollon kanssa. Kenttä oli hieman pehmeä paljosta lumesta johtuen, mutta emme halunneet hypätä maneesissa, koska oli aivan upea ilma ja aurinko paistoi. Lämmittelyksi teimme hyvin onnistuneita pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, sekä harjoittelimme laukanvaihtoja ravin kautta kokorataleikkaalla ja kahdeksikolla. Laukanvaihdoissa Rollo oli hieman laiska ja huolimaton, sen sijaan poni oli kuin uudestisyntynyt alkaessamme hyppäämään ensimmäisiä lämmittelyesteitä. Liitelimme kuitenkin rauhassa esteiden yli. Tunnin jälkeen Rollo sai palkaksi omenoita ja loimen selkäänsä. Sen jälkeen siivosin sen karsinan ja toin uusia puruja tilalle. Vein loputkin tavarat paikoilleen ja lakaisin vielä käytävän.
" Sinulla on kyllä tosi kiva ratsastaa! " kehuin oria ja rapsuttelin sitä vielä hetken ennen lähtöäni.

Päiväkirja

11.01.2011 Maastotunti, kirj. Jannica
Aloitin tallipäivän siivoamalla Rollon karsinan. Sitten toin sinne uusia alusia ja pesin vesi- sekä ruokakupit. Hain seuraavaksi ponin sisälle, jotta saisin sen ajoissa varustettua hoitajien maastoretkeä varten. Hinkattuani lähes sikaa ulkomuodoltaan muistuttavaa pulleaa ponia tunnin, sen alkuperäinen väri oli pikkuhiljaa tullut esiin. Rupesin satuloimaan, mutta Rollo oli rauhaton eikä halunnut seisoa aloillaan. Lopulta sain sen kuitenkin satuloitua ja suitsittua, mikä oli myös vaikeaa sillä kaikki muutkin olivat jo kärsimättömiä pitkään kestäneen satuloinnin vuoksi. Pääsimme vihdoin tallinpihalle, jossa monella hoitajalla oli täysi työ saada hevosensa pideltyä ratsautumisen ajan, koska sää oli tuulinen. Kaikki selviytyivät kuitenkin ratsaille ja Ezzu ratsasti myös seuraamme hevosellaan, jota oli jo käynyt veryttelemässä maneesissa. Järjestäydyimme jonoon ja jäimme (kuten aina) jonon hännille.

Rollo höristi korviaan tarkkaavaisena, kun Ezzu käski osaston liikkeelle. Seurasi perusohjeet turvaväleistä ja käsimerkkien kertaamista, kuten joka kerta kun lähdimme maastoreissulle. Rollo piti alkukäyntien ajan päänsä tarkkaavaisesti pystyssä ja katseli natisevia puita epäluuloisena. Ratsastimme metsästä suoraan peltotielle, jossa ravasimme hetken ennen tuttua laukkasuoraa. Sinne päästyämme pidättelin hetken Rolloa, jotta tiesin sen varmasti kuuntelevan apujani täydellisesti. Sitten löysäsin hieman ohjaa, muuta ei tarvittu, pidin ohjan koko ajan hyvin tuntumalla, mutta sain jatkuvasti pidättää innokasta Rolloa, joka olisi halunnut kiitää yhtä lujaa kuin isommat lajitoverit. Maastosta palattuamme loimitin hikisen ponin ja vein varusteet paikoilleen. Sitten toin ponille iltaruoat ja -heinät. Menin vielä pyyhkäisemään varusteet sienellä ja siivosin kaappimme ennen kotiinlähtöä.

04.01.2011 Maastossa, kirj. Jannica
Hain tulomatkalla Rollon tarhasta. Se nosti päänsä ja lähti ravaamaan portille kuullessaan huutoni. Viimein se pysähtyi luokseni ja painoi samettisen turpansa kädelleni puhaltaen sieraimista lämpimän tervehdyksensä. Sen toinen puoli oli aivan puhdas ja luulin jo pääseväni helpolla, kunnes näin toisen puolen, jota koristi kauttaaltaan paksu kurakerros!
- Miten ihmeessä sä oot onnistunut löytään ainoon kurakohdan tuolta tarhasta? Moitin ponia puoliksi leikilläni.
Rollo hörähti anteeksi pyytävästi.
- Joo, no ei se mitään, pääasia että sulla on ollut kivaa. Sanoin sille lempeästi.
Poni katseli minuun suurilla ruskeilla silmillään, kuten se teki aina kun puhuin sille. Sujautin riimun korvien taakse ja talutin ponin harjauspuomille tallin taakse, jossa sidoin sen kiinni harjauksen ajaksi. Pian olin puunannut pahimmat kuivuneet kurat pois karvapeitteestä ja selvitin vielä jouhet ennen kuin menin hakemaan varusteita.

Mentyämme alkukäynnit maastossa kosketin kevyesti pohkeilla Rollon kylkiä ja se lähti heti liitävään laukkaan. Syöksyimme eteen päin, kunnes minun oli hidastettava vauhtia, sillä tiesin maastoesterataan kuuluvan esteen olevan pian edessämme. Pian eteemme nousikin tumma tukkipino, jonka yli Rollo tottuneesti ponnisti suurella loikalla ja jatkoimme sitten rytmikästä laukkaa polulla. Otin käyntiin päästyämme tammimetsän varjoon. Ratsastin verkkaista käyntiä metsän läpi. Hiekkapolku oli leveä ja sitä reunustivat tiheistä pensaista ja puista muodostuvat korkeat muurit. Vilkaisin kelloa ja päätin laukata vielä jonkun matkaa, ettei maastoreissu venyisi liian pitkäksi ja pimeä yllättäisi. Siirsin Rollon reippaaseen raviin ja nostin sitten laukan. Poni laukkasi polkua pitkin kuin pikajuna, venytti kaulaansa ja yritti pidentää askeltaan. Sitten hidastin käyntiin, sillä olimme tulleet kuoppaisen tallitien alkuun.

Talutin ponin tallipihalta pesupaikalle ja riisuin sekä pesin jalat hiekasta. Sitten vein varusteet paikoilleen ja harjasin Rollon pikaisin vedoin että pääsisin loimittamaan hikisen ponin pian. Otin vielä kaviot ja kuivasin jalat pyyhkeeseen, riviäkään ei enää ollut, joten huolellinen pesemiseni oli vihdoin tuottanut tulosta! Palautin harjalaatikon kaappiin ja menin sitten siivoamaan ponin karsinaa. Vein likaiset aluset lantalaan ja toin tullessani uudet tilalle, sekä vaihdoin vedet. Sitten uupunut poni pääsi karsinaan ansaitulle levolle. Siivosin vielä pesupaikan jäljistämme ja ruokin ponin ennen lähtöäni.

03.12.2010 Maastoretki hoitajien kesken, kirj. Jannica
Herään ratsastustuntipäivääni iloisena, nilkkaankaan ei enää koske. Vilkaisen ulos ja hymyilen mielessäni, koska aurinkokin näkee iloitsevan kauniista talvipäivästä kanssani. Äidin tullessa töistä kaivan ratsastuskamppeet esiin ja lähdemme tallille.
- Tänään menemme maastoon! Ezzu huikkaa innoissaan kun kaikki hoitajat ovat kokoontuneet varustehuoneeseen. Koko porukka alkaa kihistä innosta kun jaetaan hevoset ja lähdemme laittamaan niitä kuntoon. Hevoset ovat nopeasti valmiina ja painan vielä kypärän päähäni. Ezzu nousee itse komean yksityistamman selkään, jota me muut voimme vain ihastella. Hän kuitenkin kehottaa meidät pian lähtöön tehtyämme jonon hänen peräänsä. Taputan Rolloa kaulalle, kiristän vyön vielä kerran ja lähdemme maastoon. Suuntaamme sinne kaikki hymyillen ja odottavin mielin, hieman jännittääkin.

Rollo tarkkailee ympäristöä valppaana, joten rapsuttelen sitä rauhoittavasti. Kävelemme tuttua tallitietä melko pitkin ohjin ja kuuntelemme talvista linnunlaulua auringon helottaessa kirkkaalta taivaalta. Edessä aukeaa peltoaukeita ja kulkemamme maalaistie kulkee maiseman keskellä mukaillen maan muotoja. Autotie kulkee kauempana ja suunnistamme kohti sitä, vaikka huomaan mukana olevankin muutaman aremman ponin. Yhtäkkiä Rollo pysähtyy tarpeilleen ja ei auta muu kuin pysähtyä odottamaan. Sen jälkeen jatkamme taas matkaa ja joudun pidättämään Rolloa joka jälleen kerran tahtoo kävellä edellisen hännässä kiinni.
- Ravia! Ezzun käsky kantautuu kärjestä ja vaihdamme reippaampaan askellajiin. Vetohevonen on melko kookas, joten saamme Rollon kanssa edetä reipasta vauhtia, joka sopii meille varsin hyvin, sillä Rollo on menopäällä. Matka taittuu hyvää vauhtia ja kaviot rytmittävät tahdikkaasti maata. Ezzu kääntyy silloin tällöin varmistamaan että koko joukko on mukana. Siirrymme kuitenkin pian käyntiin, kun soratie päättyy metsänlaidalla. Puut kasvavat jylhinä pellonlaidassa, maneesikin on jo miltei hävinnyt näköpiiristä.

Ratsastamme metsään, missä ilma tuntuu sangen viileältä ja pakkanen paukkuu. Kookkaat tammet estävät näet auringonvalon pääsyn metsänsiimekseen. Lintu lehahtaa lentoon ihan Rollon yläpuolelta ja se hypähtää säikähtäen sivuun, mutta muuten ruunakin nauttii metsäretkestä täysin siemauksin. Ennen aukiota ylitämme hankalan juurakon, missä Rollo hieman kompuroi, koska sillä on niin kiire edetä toisten perässä. Aurinko paistaa jälleen kun palaamme metsästä ja meri siintää jo horisontissa tuoden raikkaan tuulahduksen suolaista merivedentuoksua sieraimiimme. Edessämme haarautuu kaksi polkua, joista olemme Rollon kanssa aina palanneet toista tallille. Nyt menemme kuitenkin kauemmas vievää polkua, joka lähestyy hetki hetkeltä autotietä. Ezzu neuvoo ottamaan ihan lyhyet ohjat ennen kuin ylitämme vilkasliikenteisen tien. Muutama poni rientää hermostuneesti tien yli, mutta rauhoittuu heti päästyään toiselle puolelle. Lähestyessämme keskustaa ihmiset ovat todella kiinnostuneita ohi lipuvasta ratsukkoryhmästä. Hevoset ovat rentoja, vaikkakin muutama poni pelästyy skootteria tai lastenvaunuja. Keskustasta suuntaamme kohti rantatietä, jonka varrella pojat pelaavat jääkiekkoa kaukalossa.

Päästyämme heidän ohitseen turvallisesti Ezzu käskee meidät raviin, pehmeähkö rantatie onkin juuri omiaan ravaamiselle. Ohitamme reippaasti peltoja ja niittyjä ja kuljemme sitten pitkän matkaa lehmälaitumen laitaa. Nostamme laukan ja muistan taas miten ihanaa Rollolla onkaan laukata ja maastoilla. Rollo heittää myös muutaman ilopukin, kuten tapana on maastoillessa ;) Taas jälleen kerran tie loppuu aivan liian pian ja on aika siirtyä käyntiin. Lähempänä tallia annamme niille taas pidempää ohjaa ja vedän hetkeksi jalat pois jalustimista. Kotimatkalla ohitamme myös vanhan myllyn, jonka kioski on jo valitettavasti suljettu syksyllä. Saavumme tallinpihaan seitsemän maissa, vietettyämme aivan ihanan kaksi tuntisen maastossa! Hoidan vielä ponin ja ruokin sen ennen lähtöäni. Sitten lähdemme hoitajien kanssa jatkamaan mukavaa iltaa pizzeriaan.

24.11.2010 Putoamisia, kirj. Jannica
Ulkona on kaunis talvipäivä ja vilkaisen ikkunasta pihalla leikkiviä pikkusiskojani. Toivon että äiti tulee pian jotta pääsemme lähtemään tallille. Sitä aikaa ei kuitenkaan tarvitse kauaa odotella sillä näen jo äidin sinisen opelin kaartavan pihakatua ja pyydän siskot syömään ennen lähtöä sillä välin kun äiti lämmittää jotain pikaista mikrossa. Puolen tunnin kuluttua olen jo vaihtanut tallivaatteet ja saavumme isosta rautaportista tallinpihaan, kaikkialla on ihanan valkeaa. On alkanut sataa lunta, mutta osasin odottaa sitä säätiedotusten perusteella ja se ei tulisi ainakaan omaa päivääni pilaamaan, päin vastoin! Heilautan pihaan ajettuamme kättä äidille hyvästiksi ja ryntään sitten talliin, jossa muutama laittaa jo hoitsujaan tuntia varten valmiiksi. Nostan tavarani Rollon kaappiin ja menen sitten hakemaan sen ulkoa.

Haettuani laitan ponin kuntoon ja lähdemme kentälle muiden perässä. Nousen vyön kiristettyäni satulaan, se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska Rollo yrittää jatkuvasti näykkiä ja on jo muutenkin menossa. Säädän vielä jalustinhihnat sopiviksi ja päästän sitten Rollon kävelemään uralle muiden perään. Alkutunti sujuu hyvin ja on ihanaa päästä taas tunnille. Taputan Rollon kaulaa ekojen harjoitusten jälkeen. Tänään ei kyllä ponilta puutu tippaakaan tarmoa, sillä se on saanut muutamia päiviä vapaata! Ruuna kiihdyttää jatkuvasti ja joudun pidättämään sitä ettei se kulkisi edellisen hännässä kiinni. Parannan hetkellisesti istuntaani ja vilkaisen samalla kentän reunaan kokoontunutta hoitajajoukkoa. Sitten keskityn taas ratsastukseen ja korjaan kantapäät alas, syvälle jalustimiin.
- Hyvin menee Jannicalla, kuulen Ezzun kommentoivan kentän keskeltä.
- Ja jatketaanpa kevyttä ravia! kuuluu seuraava komento kun olemme työskennelleet harjoitusravissa muutamia kierroksia.
Rollo kiihdyttää heti vauhtia ja minun on jatkuvasti tehtävä pidätteitä ja ratsastettava voltteja. Se alkaa pikkuhiljaa tehdä tulosta ja poni kulkee ajoittain jopa peräänannossa. Sitten sen keskittyminen taas herpaantuu ja poni oikoo kulmissa. Seuraavaksi harjoittelemme puomeja esteistunnassa ja saamme kehuja hyvistä yrityksistämme. Rollo on kuitenkin kuumentunut niin että sen käytös alkaa olla holtitonta, joten Ezzu pyytää meidät hetkeksi kävelemään keskelle. Sitten alamme työstää käynnissä pohkeenväistöä, mutta poni käy yhä kuumana ja nostelee itsekseen laukkoja sekä hyppii sivuun. Nopealla reagoinnilla saan ponin kuitenkin jälleen hallintaani.. ainakin hetkellisesti, kunnes meidän pitäisi laukata. Jakaudumme kahdelle ympyrälle ja Rollo alkaa heti osoittaa mieltään ja pukitella sekä ryöstää. Lopulta se on niin hermostunut että hypähtää ympyrältä pois ja jalustimeni irtoavat. Sitten se ryntää toiseen päähän kenttää korvat luimussa ja häntä perässä sojottaen. Onneksi muut eivät ryhdy sen leikkiin mukaan! Tajuan hetkessä ponin juoksevan kohti sille aivan liian suurta kenttäaitaa, mutta onneksi se itsekin tajuaa ettei pääse siitä yli, minun epäonnekseni.. se nimittäin tekee äkkikäännöksen ja lennän päistikkää kolahtaen kentän aidan sekaan, joka katkeaa painostani. Rollo itse jää nurkkaan seisomaan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
- Kuinka kävi? Ezzu kysyy huolestuneena päästyään luokseni.
Saan juuri ja juuri koottua itseäni sen verran että pääsen jaloilleni ja totean ettei käynyt kuinkaan. Kuitenkin nilkuttaen lähden talliin ja eräs hoitaja tuo Rollon mukanaan. Loppukäyntien ajan hän kuitenkin joutuu taluttamaan ponia.

Istahdan heinäpaalille ja hieron kipeää nilkkaani, mutta ajattelen ettei onneksi käynyt pahemmin. Hoitaja ottaa Rollota varusteet ja kyselee sitten vointiani ja istahtaa hetkeksi kanssani juttelemaan kun varmistaa Rollon olevan kunnossa. Sitten hänen pitää mennä ottamaan oma hoitsunsa tunnilta. Tallissa on ihanan rauhallista vielä hetken ennen kuin kaikki palaavat tunnilta, menen kaveriani vastaan tallinpihalle.
- Mitä oikein tapahtui ja sattuiko suhun? Hän kyselee heti hätääntyneenä.
- Ei tässä mitään, ei satu enää niin paljoa.
Menemme yhdessä talliin kun hän riisuu hevosensa. Illallisella kaikki kyselevät tunnistani ja lyhyet kommenttini saavat etenkin äidin hämilleen. Vilkaisen illalla jalkaani, johon on ilmaantunut komea mustelma josta en ihan heti pääsisi eroon. Onnekseni nilkka on kuitenkin aamulla jo paljon parempi.

11.11.2010 Esteitä, kirj. Jannica
Saavuin tallille äitini kyydillä heti kahdelta. Hain Rollon sisään, olin ajatellut hieman hypätä sen kanssa tänään. Hoidin ponin ratsastuskuntoon ja lähdimme kentälle. Aloitimme tekemällä muutamia pysähdyksiä käynnissä ja aloimme sitten lämmitellä ravissa kolmikaarisella, jonne olin asettanut aina puomin lävistäjälle kolmeen kohtaan. Otimme myös muutamia laukannostoja ennen hyppäämistä, jotta Rollo olisi varmasti vertynyt tarpeeksi. Aloitimme esteet innareilla, joiden jälkeen hyppäsimme pientä pystyä ja menimme vielä puomiharjoituksia laukassa, vaihtaen kolmikaarisella aina laukan puomin jälkeen. Oli todella viileä ilma, joten en halunnut hiostaa ponia enempää ettei se olisi vilustunut. Menimme siis loppuravit ja kävelimme sitten tallinpihaan. Otin Rollon pois ja suihkutin sen viileällä vedellä sekä kylmäsin jalkoja viisi minuuttia. Sitten se sai jäädä karsinaan syömään ruokia ennen ulos pääsyä. Sitä odotellessa otin kuivat harjat kaappiin takaisin ja vaihdoin huovan puhtaaseen pesten ensin likaisen pesukoneessa. Vein huovan ulos kuivumaan koska aurinko paistoi lämpimästi. Toin myös Rollolle uuden satulasaippuan koska edellinen oli jo ihan loppunut. Nämä tehtyäni menin auttamaan aloittelijoita ponien haussa ulkoa ja vein samalla Rollon takaisin laitumelleen.

10.11.2010 Lyhyt hoitokerta, kirj. Jannica
Tulin tallille pitkän työpäivän jälkeen kello seitsemältä. Osa hevosista oli sisällä syömässä iltaruokiaan, mutta pikkuponit ulkoilivat vielä tarhassaan. Olin ajatellut mennä tänään koulua. Ennen ratsastusta kuitenkin harjasin ponin, se oli kiltti eikä juuri korviaan lotvauttanut edes satulavyötä kiristäessäni. Ennen ratsastusta puin vielä omat ratsastusvaatteet päälleni ja talutin sitten ponin kentälle. Nousin selkään ja aloimme kävellä alkukäyntejä pitkin ohjin. Sen jälkeen siirryimme keskiympyrälle harjoittelemaan asetuksia sekä sisälle että ulos. Menimme vielä asetus- ja taivutteluharjoituksia pohkeenväistön ja täyskaartojen avulla. Ravasimme myös muutaman kierroksen ennen kuin siirryimme takaisin ympyrälle laukkaamista varten. Sitten otimme vielä loppuravit ja kävelimme reilut puolen tunnin loppukäynnit maastossa. Poni meni muuten hyvin, mutta oli hieman laiska eikä kuunnellut ensin pohjeapuja lainkaan. Otin ratsastuksen jälkeen varusteet pois ja tein pikaharjauksen sillä poni ei juuri ollut hionnut. Sitten menin vielä kävelyttämään Rolloa hetkeksi, ennen kuin se sai mennä karsinaansa syömään iltaruoat. Sen syödessä pesin harjat, riimun sekä harjasin vyön ja huovan. Ne tehtyäni lähdin kohti kotia.

30.10.2010 Maastossa, kirj. Jannica
Päivä aukeni synkkänä ja vettä tuli taivaan täydeltä. Puin sadetakin kaikesta huolimatta kiltisti ylleni ja vedin saappaat jalkaan ennen kuin lähdin lätsyttelemään asfalttia kohti tallia. Päivä kului nopsaan askareita tehden. Siivosin karsinoita, pesin ruokakippoja ja automaatteja, siivoilin kaappeja ja lakaisin lattioita. Sitten pesin vielä pesuboxin ja kävin heittämässä likakasan talikolla lantalaan. Huomasin sään selkeytyneen miltei aurinkoiseksi ja taivaskin sinersi mukavan kesäisesti. Tehtyäni kaikki hommat mitä suinkin keksin söin evääni ja menin harjaamaan Rolloa, koska se oli vielä ulkona syömässä heiniään.

Talutin satuloidun Rollon myöhemmin tallin pihalle ja ratsautumisen jälkeen lähdimme maastoilemaan pensasaidan viertä kohti naapuritallia. Kävelimme hiekkapolkuja kallioiden välissä, siellä kasvoi jo kevään ensimmäisiä kanerviakin. Onneksi käärmeitä emme vielä nähneet, ne kun mielellään ottivat aurinkoa kallioilla näin keväisin. Puoli yhdeltä tulimme takaisin tallille ja riisuin Rollolta varusteet. Talutin sen pesuboxiin ja pesin jalat hyvin ennen kavioiden puhdistamista. Sitten vein ponin takaisin pihalle, koska se ei noin rennolla käynti-ravilenkillä juuri ollut edes hengästynyt, saatikka hionnut. Heitin sille päiväheinät ja nappasin samalla saavin sisälle pestäväksi, jonka jälkeen täytin sen.

Talutin ponin suoraan päätä pesuboxiin illalla pestäkseni sen jalat ja kaviot. Sitten vein ulkoloimen kuivumaan ja harjasin ponin pikaisesti. Sen jälkeen satuloin sen ja lähdimme maastoon samaa reittiä kuin aiemminkin. Saapuessamme Maijan luo hän vilkutti meidät nähdessään ja heilutin tietenkin takaisin kääntäen Rollon avonaisesta portista sisään. Maija piti paljon hevosista ja pyysi minut teelle. Vastasin tulevani mielelläni ja niinpä tulin alas ponini selästä ja sidoin sen riimulla ja narulla aitaan, joka oli varta vasten poneja varten rakennettu. Meidän riimummekin olivat aina siellä valmiina siltä varalta että saisimme päähämme ratsastaa Maijaa tapaamaan. Aika meni nopeasti hyvässä seurassa ja minun oli pian hyvästeltävä ystäväni ja jatkettava tallille, jotteivat toiset ihmettelisi minne oli lähtenyt. Tallille olikin tullut paljon hoitajia poissaollessamme, olivat kai lähteneet liikkeelle vasta sateen tauottua, mikä oli outoa, koska ei pieni sade ketään haitannut ja olihan maneesi olemassa.. Talutin pihalta ponini karsinaan ja riisuin varusteet. Sitten vein ne satulahuoneeseen ja hain ponille iltaheinät karsinaan ja mittasin ruoat valmiiksi turpoamaan. Lakaistuani vielä käytävän puhdistin pesuboxin ja hain sitten portilla odottavan Rollon sisälle muiden ponien kanssa yhtä aikaa.

23.10.2010 Maastolenkki siskon kanssa, kirj. Jannica
Tallille tullessani sade oli lakannut ja molemmat ponit seisoivat sisällä valmiina päivän maastolenkkiin. Otin ottanut siskoni mukaan, koska hän halusi liikuttaa oman poninsa samaan aikaan kanssani ja lisäksi oli hyvä, ettei hän joutunut menemään yksin sen kanssa ekaa kertaa uudella tallilla (siskoni poni muutti naapuritallille tällä viikolla :). Otin Annin kanssa hänen poninsa käytävälle harjattavaksi (olimme tietenkin saaneet Ezzulta luvan käyttää tallin tiloja ponin hoidossa) ja sidoin sitten Rollon kiinni karsinaansa omaa harjaustaan varten. En viitsinyt laittaa sitä käytävällä, koska ponit eivät tunteneet toisiaan. Rollo oli aivan kurainen ja Anni sai auttaa meitä pitkät tovit vielä oman poninsa harjauksen jälkeen. Annin poni oli klipattu, joten sen harjaaminen sujui nopeasti fullneck ulkoloimen ansiosta. Rollon harjaukseen menikin reippaasti yli tunti aikaa, eikä poni siltikään näyttänyt kovin puhtaalta. Laitoin sille jännesuojat kavionpuhdistuksen jälkeen, koska olimme ajatelleet hieman hypätä maastoilun ja koulun lisäksi. Myös Annin ponille puettiin suojat ja bootsit.

Sitten menimme hakemaan varustehuoneesta ratsastusvälineitämme ja ponien varusteita. Saatuamme Annin ponin kuntoon menin satuloimaan vielä Rollon. Sisko meni sillä aikaa ratsautumaan poninsa kanssa, sillä siitä touhusta ei tunnetusti olisi tullut mitään, mikäli olisimme menneet kentälle yhtä aikaa. Rollo oli tänään hieman kiukkuinen ja yritti potkaista minua takasellaan vyötä kiristäessäni. Sitten suitsin ruunan ja lähdimme kentälle. Ratsauduin ja aloimme kävellä uraa pitkin Annin ponin, Camin perässä. Hetken kuluttua aloimme ravailla ympyröillämme. Ilma oli lämmin ja Rollo siksi laiskalla tuulella. Rupesimme menemään kolmikaarista ja sen jälkeen laukkasimme taas omilla pääty-ympyröillämme. Käveltyämme tämän jälkeen hetkisen menimme ravilla ristikkoa ja puomeja. Sitten lähdimme vielä lopuksi näyttämään Camille maastoja. Lähdimme kohti uittorantaa, jota reunustivat auringon esiin sulattamat lämpimät kalliot. Kesken matkan mereltä alkoi puhaltaa viima, joka toi mukanaan vaahtoavia pisaroita.
" Ollaan varmaan ainoat maastoilijat tänään, ihme juttu vaikka ilmakin on niin kiva! " Anni ihmetteli.
" Niinpä, sanos muuta. Mutta mentäisiinkös katsomaan Maijaa tänään? " kysyin häneltä.
" Joo! Mennään vaan! " Annikin ilahtui ehdotuksesta ja niin jatkoimme matkaa.
" Heippa! " huudahdin hetken perästä kun saavuimme Maijan luo.
" No hei vaan, oletko saanut ratsastuskaverin? " Maija kysyi ja viittasi Camiin.
" Joo, muutimme ponin naapuritallille niin saadaan yhdessä maastoilla! " totesin ja hymyilin hänelle.
" Aivan, se onkin hyvä että voit mennä vielä Rollolla. " hän sanoi.
" Nii-in, vaikka onhan se jo mulle aika pieni." totesin hieman nolona.
" Mutta oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa, en nyt viitsi teitä teelle pyytää, kun poninne eivät varmaan seisoisi tuossa terassin reunalla kovin nätisti yhdessä! " hän naurahti.
" Joo, eivät varmasti, nähdään taas! " naurahdimme ja heilautimme hyvästiksi.
Hyvästelimme ja lähdimme kotimatkalle. Kuljimme kallioiden välissä meitä johdattelevaa ratsastuspolkua tallin pihalle saakka.

Tallilla tulimme ratsailta, nostimme jalustimet, löysäsimme vyöt ja talutimme sitten ponit talliin. Otin Rollolta varusteet pois ja vein ne varustehuoneeseen kuolainpesun jälkeen. Sitten harjasin hoitsuni ja vein sen ulos vielä hetkeksi, koska se ei ollut kevyestä liikkumisessa hikeentynyt lainkaan. Palasin vielä pesemään Annin avuksi Camin jalat ja loimittamaan sen huolella. Sitten se sai mennä yhteen karsinoista odottamaan vähäksi aikaa kyytiä tallilleen. Veimme varusteet paikoilleen ja siivosimme yhdessä tuumin poniemme karsinat. Sitten putsasin ruokakipot ja vesiautomaatit sillä välin, kun Anni haki puhtaita alusia ja heiniä. Lopuksi lakaisimme käytävän ja siivosimme kakat ja puomit pois kentältä. Vaihdoimme vielä ennen lähtöämme kuivan loimen Camille, sillä isämme tulisi hakemaan sen työpäivänsä päätyttyä ja Camin oli lupa syödä tyhjässä karsinassa päiväheiniä siihen saakka.

21.10.2010 Pidempi maastoretki, kirj. Jannica
Aurinko paistoi jo korkealla kun heräsin seitsemän jälkeen. Innoissani ryntäsin ensi töikseni pukemaan tallivaatteet ylleni ja pakkasin sen jälkeen eväät tallireppuuni. Tätä päivää oli odotettu koko hoitajaklaanin voimin kuin kuuta nousevaa! Saavuin tallille (yllätys yllätys) ensimmäisenä jo yhdeksän aikoihin. Kaikki hevoset söivät sisällä aamuheiniään, siis ne, keiden oli määrä lähteä maastoretkelle mukaan. Tervehdin Ezzua, joka juuri kiinnitti ilmoitustaululle esitettä hoitajien syysleiristä.
" Ai huomenta, Jannica! Ajattelinkin ettei se voi olla kukaan muu kuin sinä tähän aikaan. Kiva kun Rollokin pääsee maastoon mukaan! Lisäsin sinut tälle leirille, kun kuulin että olisit halukas osallistumaan. "
" Juu, saa Rollokin vähän vaihtelua tylsään uran kiertoon ja lähipolkujen samoamiseen :) Voin varmaankin joitain tunteja leirillä mennä jollakin muulla tallin hepalla jos Rollo ei jaksa molempia tunteja. "
" Tottakai, katsotaan tuntikohtaisesti sitten leirillä miten tehdään. "
" Okei, menen laittamaan nyt Rolloa kuntoon, kun se on näköjään jo syönyt " vastasin hänelle hymyillen.

Vein reppuni hetkeksi varustehuoneeseen ja otin kaapistamme Rollon harjat ja pintelit. Tervehdin ponia karsinalle päästyäni ja otin harjapakista kumisuan ja pölärin, joilla hinkkasin ensiksi ponista pahimmat kurat pois. Sitten viimeistelin harjauksen dandyllä, harjaamalla jalat ja pään. Otin vielä lopuksi kaviot ja selvitin jouhet käsin. Harjattuani otin patjat ja pintelit korista ja laitoin ne ponille. Sitten suljin oven ja vein harjapakin takaisin. Otin hyllyltä kypäräni ja puin ylleni turvaliivin, jota mielelläni käytin ainakin maastossa ja esteillä. Sitten otin Rollon varusteet ja vein ne tallin puolelle. Nostin suitset karsinanovessa olevaan koukkuun ja otin siitä riimunnarun, jolla sidoin ponin satuloinnin ajaksi kiinni karsinaan. Saatuani satulan selkään otin suitset naulasta ja laitoin ne päähän. Tässä vaiheessa kello oli vasta puoli kymmenen, joten sidoin Rollon vielä kiinni riimulla ja menin auttamaan toisia, jotka olivat saapuneet hitusen myöhässä. Hieman ennen kymmentä seisoimme kaikki tallinpihassa sievässä rivissä valmiina ratsautumaan.

Noustuamme kaikki selkään ja kiristettyämme vyöt lähdimme tallinpihalta kohti sänkkäriä. Rollo oli reippaalla tuulella, joten pidin ohjat tuntumalla vaikka ne olivatkin hieman löysemmät. Tallitiellä kaniini loikkasi villisti tien yli saaden jonon kärjessä kulkevan Ezzun hevosen hyppäämään tien sivuun. Rollo ei ollut moksiskaan typerästä kanista, vaan jatkoi matkaansa kuten aiemminkin. Käännyimme mutkasta maantielle ja keräsimme ohjat lyhyiksi. Kaikki olivat kyllä liikennevarmoja, mutta autot ajoivat aivan liian lujaa tällä tiellä säikytellen herkempiä hevosia. Rauhallisella maantien pientareella otimme pätkän ravia, kunnes taas tuli vilkkaampi liikenne ja jouduimme siirtymään käyntiin. Suuntasimme kapealle metsäpolulle, jota reunustivat kanervat kukkien lilana merenä pientareella. Tie oli kuiva, mutta valitettavasti aivan liian kuoppainen ravaamiseen. Käännyimme pidemmälle polulle, joka puolen tunnin kuluttua johtaisi meidät sänkkärille, joka olisi omiaan laukkaamiseen ja sen tiesivät myös ratsumme! Niin innoissaan ne tepsuttivat kohti peltoa. Kylläpä siellä olikin kaunista näin syksyllä! Pellon takana häämötti puiden välistä kirkasvetinen meri ja sivulla kasvoi suopursuja pullollaan olevaa sammalmättäikköä. Päivä oli todella lämmin, kymmenen astetta jo vaikka kello oli tuskin yhtätoista. Talvi tulisi varmasti ihan pian, siitä ei ollut epäilystäkään, niin paljon olivat päivät viilentyneet alkusyksystä!

" Laukataanko hieman? " Ezzu kysyi lukien meidän muiden ajatukset täysin, siispä kaikki yhtyivät hänen kommenttiinsa ja intoa puhkuvat hevoset saivat päästellä reipasta laukkaa muutaman kierroksen pellolla. Rollollehan se sopi, sillä poni sai pinkoa muiden perässä pysyäkseen niin lujaa kuin ikinä pääsi! Muutaman kierroksen jälkeen siirsimme puuskuttavat hevoset käyntiin ja lähdimme takaisin maantielle, jonka laidalla myös ravasimme vielä hetken, ettei retki olisi venynyt liian pitkäksi. Kun palasimme tallitielle nostimme vielä kerran laukan ja viiletimme hallittua laukkaa eteenpäin hiekkatietä, kunnes oli aika siirtyä raviin ja lopulta kävellä viimeinen kilometri tallille. Pidensin hieman ohjaa ja nojauduin satulassa taaksepäin antaen Rollon venyttää kaulaansa. Tuossa tuokiossa olimme taas tallilla ja maastoretki oli sujunut hujauksessa, vaikka olimmekin olleet matkassa reilut kaksi tuntia!

Tulimme tallinpihassa alas ratsujemme selästä ja talutimme ne pitkän lenkin jälkeen takaisin talliin lepäämään ja nauttimaan päiväheiniään, jotka ne tottavie olivat ansainneet! Riisuin Rollolta varusteet eräässä toisessa vapaassa karsinassa ja vein ne satulahuoneeseen. Riisuin huovan ja vyön pesuun ja otin kaapista uudet. Sitten pesin kuolaimet ja ristin suitset naulaan. Otin kaapista pari harjaa ja kaviokoukun ja menin ottamaan pintelit pois. Sitten harjasin ponin pikaisesti, loimitin ja otin vielä kaviot. Vein pintelit pesukoriin ja harjasin patjat laatikkoon, jonne otin myös uudet pintelit kaapista. Vein harjat takaisin kaappiin ja menin sitten siivoamaan ponin karsinaa. Se oli ihan märkä, joten jouduin tuomaan kaksi kärryllistä uusia alusia vietyäni likaiset ensin lantalaan. Lakaisin käytävän ja vein karsinaan päiväheinät putsattuani ensin ruoka- ja vesikipot. Siirsin Rollon karsinaansa ja annoin sille ruokakippoon palkaksi porkkanan ja leivänpalasia. Hyvästelin muut ja pyysin Ezzua heittämään Rollon illalla vielä hetkiseksi ulos, kunhan se olisi syönyt heinänsä.

30.09.2010 Harjoittelua koulukisoihin, kirj. Jannica
Saavuin tallille tänään jo kolmen maissa, koska olimme päässeet tavallista aiemmin koulusta. Vietyäni tavarat kaappiimme menin laittamaan Rollon iltaruoat tulemaan ja sitten hain itse ponin ulkoa. Harjasin sen hyvin ja pesin sekä rasvasin vuohiset, koska etenkin eteen oli näillä keleillä jo päässyt ilmaantumaan riviä. Huollettuani ponin vaihdoin sille puhtaan huovan ja vyön sekä pistin edelliset pesukoriin koneen viereen. Menin satuloimaan Rollon ja saatuani sen valmiiksi pistin itseni ratsastuskuntoon ja suuntasimme kohti kenttää harjoitellaksemme lauantain koulukisoihin. Olin saanut omistajalta luvan ilmoittautua Rollon kanssa ensimmäiseen, helppo C, luokkaan ja odotin sitä jo kovin innolla koska nämä tulisivat olemaan ensimmäiset yhteiset koulukisamme.

Päästyämme kentälle aloitin kävelemällä ensin pitkin ohjin ja yritin saada samalla Rolloa liikkumaan hieman reippaammin. Se tuntui tänään olevan normaalilla laiskalla tuulellaan ja raviin lähteminen oli viimeinen asia jota se mietti pienessä päässään. Vihdoin viimein sain kuin sainkin itsepäisen ponin raviin ja jatkoimme muutamia kierroksia harjoitellen kouluradan kiemuroita ja ympyröitä. Sitten oli aika ottaa muutama laukkaympyrä ja tehdä peruutuksia vielä sen jälkeen. Kun olimme kerranneet kaikki asiat radasta menin sen läpi kertaalleen Rollon kanssa. Rollo oli tämän jälkeen aivan hikinen, olihan tänään peräti 15 astetta lämmintä vaikka aamut olivatkin jo kovin syksyisiä! Kävelin loppukäynnit maastossa ja menin sitten riisumaan ponin talliin. Harjasin sen hyvin sualla ja loimitin, ettei se vilustuisi, koska tallissa oli vielä hetken hieman viileää ennen kuin ovet suljettaisiin yötä varten. Vein tavarat paikoilleen ja sitten kärräsin Rollon karsinaan puhtaita alusia lisäkärryllisen, koska se näytti mielestäni hieman tyhjältä. Vaihdoin vedet myös ja keräsin ämpärillisen vihreää vieden samalla myös iltaruoat ruunalle. Sitten lähdin tyytyväisin mielin kohti kotia miettien mielessäni lauantain kisapäivää. En oikestaan jännittänyt sitä, mutta jotain uutta tiesin olevan tapahtumassa.

24.08.2010 Koulutreeni jatkuu, kirj. Jannica
Saapuessani tallille puoli neljän maissa huomasin kentän olevan typötyhjä. Kaikki kai tahtoivat ratsastaa maneesissa, koska vettä satoi taivaan täydeltä. En kuitenkaan kokenut sitä esteeksi ulkosalla ratsastamiseen, koska ilma ei kuitenkaan sateesta huolimatta ollut kylmä. Tosin sade kyllä haittasi hieman näkyvyyttä. Rollo oli jo karsinassaan ja hymy nousi väkisinkin huulilleni nähdessäni rakkaan hoitsuni. Avatessani karsinanoven Rollo hörähti pehmeästi tervehdyksensä ja nuuhki innokkaasti taskuni tuomisien varalta. Kiedoin käteni sen kostealle kaulalle ja halasin sitä pitkään.

Sujautin kätevästi Rollolle huolellisen harjauksen jälkeen suitset päähän ja satuloin sen ennen taluttamista kentälle. Menimme vajaan tunnin koulua, pääasiassa erilaisia kouluradan teitä käynnissä ja ravissa. Lopuksi menimme vielä kahdeksikolla laukkaa, koska halusin muistuttaa Rollon mieleen laukanvaihdot estetuntia varten. Koko tunnin tamma kulki kauniisti, ei hermoillut tai vastustellut apujani. Lopputunnista laskeuduin ratsailta ja talutin ponia vielä muutaman kierroksen verran. Vein ponin talliin varusteiden riisuntaa ja harjausta varten. Hain samalla harjausvälineet kaapistamme kun vein varusteet paikalleen. Aloitin perusteellisen puhdistusoperaation ottamalla ensin kaviot. Sitten pyyhin hikeentyneet kohdat ponista kostealla sienellä ja harjasin lopuksi koko ponin piikkisualla reippain vedoin. Lopuksi Rollon sai selkäänsä fleeceloimen lämmittämään viileää keväistä iltaa. Suoriuduttuani hoitamisesta, kaivoin taskustani makupalan Rollolle ja halasin sitä vielä kerran, ennen kuin se pääsi juuri siivottuun karsinaansa syömään iltaheiniä.

23.08.2010 Koulutreeniä, kirj. Jannica
Ulkona satoi vettä, joten avustin mielelläni äitiäni lounaan laitossa ennen tallille lähtöä. Rollolla ei ollut hätäpäivää, sillä tiesin sen seisovan loimitettuna ulkona tai olevan jo sisällä kuivumassa iltapäivän lenkkiä varten. Heti lounaan jälkeen kuitenkin rupesin valmistautumaan tallille lähtöön. Sinne päästyäni huomasin muutaman muunkin innokkaan hoitajan jo tulleen paikalle säästä huolimatta. Aloitin tallipäivän reippaasti puhdistamalla ja rasvaamalla Rollon satulan ja kaikki sen osat, koska poni söi vielä heiniään ja tarvitsin kipeästi jotain tekemistä siksi ajaksi. Kannoin satulan paikalleen ja otin suitset koukusta satulan yläpuolelta. Kiillotin ne nopeasti ja menin sitten seuraamaan hetkeksi toisten ratsastusta maneesissa. Kun heillä näytti sujuvan hienosti halusin itsekin päästä menoon mukaan ja niinpä lähdin Rollon kanssa mukaan. Laitettuani sen pikapikaa kuntoon aloittelimme maneesilla kävelemällä ensin keskellä muutamia kierroksia.

Rollon käynti oli tänään hyvin tasaista ja mukavaa, samoin ravi. Uumoilin sen johtuvan maneesin pehmeydestä, mutta maastossa maa oli kovaa, joka auttamatta vaikutti ponin askellukseen. Ravattuamme hetken otin takaisin käyntiin ja sitten laukkasimme hieman. Rollo oli tänään pirteä, teki jopa muutaman rodeoloikan maneesin keskelle yrittäen epätoivoisesti saada muut mukaan hullutteluunsa. Palkakseen tästä hölmöilystä se sai ainoastaan muutaman vihaisen ilmeen muilta ratsastajilta ja kiukkuisen raipan iskuni takapuoleen. Rollo jatkoi jälleen tämän jälkeen tasaista kulkuaan ja oli kiltisti. Harjoittelimme vielä lopputunnista pysähdyksiä, jotka sujuivat hyvin niin käynnistä kuin ravistakin. Riisuin ratsastuksen jälkeen ponin karsinassaan ja loimitin sen rauhallisen harjaustuokion jälkeen. Sitten olikin aika lähteä kotiin.

16.08.2010 Pikainen tallireissu, kirj. Jannica
Vaikka olinkin väsynyt en heti saanut unta. Hurja maastoretki pyöri mielessäni, enkä saanut siltä hetken rauhaa edes nukkuessani. Huokasin syvään ja vihdoin olin unessa. Edellispäivien tavoin tämäkin yö meni kuitenkin pitkälti painajaisunten näkemiseen. Unessa palominoa taluttanut mies ajoi minua takaa ja lähestyi koko ajan. Juuri kun hän oli saamassa minut kiinni - heräsin. Siinä sitten istuin sänkyni laidalla, enkä uskaltanut nukahtaa uudelleen. Puin kylpytakin yöpuvun päälle ja menin terassille kävelemään hetkeksi. Olin valvonut osan yötä ja nukuin aamulla aivan liian pitkään. Kello oli jo miltei kymmenen, kun vihdoin heräsin ja nousin istumaan hieroen silmiäni. Pukeuduin kiireesti ja menin keittiöön syödäkseni paahtoleipää aamupalaksi. Sitten puin tallivaatteet ja lähdin matkaan. Tallille päästyäni menin ensi töikseni laittamaan Rolloa kuntoon. Sitten hain kypäräni ja nousin kentällä selkään. Oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Menimme ensin alkulämmittelyt ja rupesin niiden jälkeen harjoittelemaan Rollon kanssa sarjavälejä puomeilla. Menimme ne ensin ravissa ja vielä pari kertaa laukassa sen jälkeen. Taputin ruunan kaulaa ja siirsin sen käyntiin.
" No niin Rollo, eiköhän lähdetä maastoilemaan?! "
Koitin kuulostaa mahdollisimman itsevarmalta, vaikkakin mietin sisälläni mitä matkasta mahtaisi tulla. Lähdimme kuitenkin kohti järveä, siitä oli tullut vakioreittimme näiden kahden vuoden aikana, jona olin ponia hoitanut. Kevätmaisema oli jälleen kerran ihana, enkä malttanut olla jäämättä katselemaan sitä hetkeksi mäen nyppylältä. Tulimme järvelle ja kiersimme sen ympäri palaten reilun kahden kilometrin kierron jälkeen takaisin mäntyjen reunustamaa tietä tallille. Ihmeekseni saatoin todeta Rollolle maastoilun menneen hyvin! Saatuani siltä suitset pois, poni sai heti omenan palkkioksi. Riisuin vielä satulan ja vein sen paikalleen, sitten harjasin Rollon ja vein sen takaisin ulos, koska se ei ollut hiestynyt lenkillä. Siivosin vielä harjat, suitset ja muut varusteet paikoilleen ja sitten siistin jälleen satulahuonetta. Vielä oli edessä pieni urakka herran karsinan kanssa, jonka jälkeen puhdistin vielä vesi- ja ruokakipot ennen kotiin lähtemistä.

26.08.2010 Pikainen liikutus, kirj. Jannica
Edellisen upean ratsastuskokemuksen perusteella olin taas innoissani menossa tallille. Ensi töikseni laitoin satulan ja suitset Rollolle ja lähdimme kenttää kohti. Sää oli suurenmoinen kentällä ratsastukseen, sillä aurinko paistoi ja pakkastakin oli vain muutamia asteita. Käveltyämme alkukäynnit aloimme verrytellä ravia uraa pitkin. Otimme myös muutamia laukkasuoria, mutta muuten ratsastin tänään melko kevyesti. Reilun puolen tunnin kuluttua talutin Rollon talliin ja riisuin siltä varusteet. Sitten harjasin ponin pikaisesti ja vein takaisin ulos, sillä kello oli vasta kolme eikä poni ollut tippaakaan hikinen. Palasin talliin viemään satulan ja pesemään kuolaimet.

06.08.2010 Karkureissu, kirj. Jannica
Juoksin niin vauhdilla rappuset, että miltei tyrmäsin posteljoonin ulko-ovella. Ajattelin tehdä tänään kevyen lenkin Rollon kanssa, koska olimme viime aikoina lenkkeilleet oikein olan takaa. Rollo oli hyväntuulinen kun lähdimme kotitallilta yhdeksän maissa aamulla. Poikkesimme sillalle vievältä polulta, jottei lenkistä olisi tullut liian pitkää, ja lähdimme kohti uittopaikkaa. Yhtäkkiä mutkan takaa ilmestyi kettu, joka tietenkin sai uneliaan Rollon hyppäämään pelästyneenä pystyyn niin, että lensin maahan ja Rollo lähti pakoon. Itse jäin pöllämystyneenä maahan makaamaan. Totesin kuitenkin hetken asiaa pohdittuani olevani kunnossa ja niinpä tulin ajatelleeksi Rolloa. Kävelin mutkan ohi, mutten nähnyt jälkeäkään ponista.
" Rollo, missä sä oot?!? "
Joka puolelella metsää oli hiljaista, toivoin että poni olisi lähtenyt kohti kotitallia, mutta kauhukseni se oli lähtenyt aivan päinvastaiseen suuntaan.
" Rolloooooooo!! " huusin epätoivon vallassa. Huusin ponia nimeltä yhä uudelleen ja vihelsin välillä.
Ponista ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään ja pelko kiiri sydämeeni, kun etenin loputtomalta tuntuvaa metsäpolkua yhä syvemmälle. Ajattelin kauhulla niitä kaikkia suonsilmäkkeitä, kivikkoja ja rotkoja joita metsässä oli. Sitten yhtäkkiä kuulin lähistöltä hirnuntaa ja pahat ajatukset työntyivät edes hetkeksi taka-alalle.

Kiiruhdin huohottaen ja hiestä märkänä metsästä ulos ja helpotuksen tunne valtasi minut, kun tunnistin paikan. Rollo oli huomaamattani tuonut minut naapuritallille. Poneja oli kymmeniä, mutta missä oli hoitsuni? Kävelin tarhoja ristiin rastiin kunnes yhtäkkiä huomasin kauimmaisessa tarhassa liikettä: siellähän Rollo juoksi villiten muita mukaansa. Kiipesin puuaidan ylitse ja aloin kutsua ponia luokseni. Olin ilmeisesti herättänyt ponien mielenkiinnon ja ne lähtivät tulemaan kohti minua. Rollo vain ei ottanut kuuleviin korviinsa kutsujani, sillä oli ilmeisen hauskaa juostessaan toisten kanssa ympäri suurta tarhaa. Vihdoin viimein sain sen kiinni, mutta portilla ilmeni seuraava ongelma kun Rollo olikin ainoa jonka olisi pitänyt portista tulla. Pääsimme hoitsuni kanssa juuri portista kun yksi levoton palomino poni tunki väkisin ohitsemme. Suljin portin kiireesti ja nousin saman tien Rollon selkään sanoen sille:
" Meidän on saatava se kiinni! "
Rollo ei olisi halunnut jättää muita poneja, mutta kannustin sen puoliväkisin karkurin perään. Kun karannut poni kuuli Rollon askeleet takanaan se kiihdytti ennestään lujaa vauhtiaan, jolloin hidastin vastaan panevan ponini vauhtia ja yritin tyynnytellä sitä sanoen: " Tästä ei ole mitään hyötyä, odotetaan että se rauhoittuu.. "
Seisotin Rolloa hetken vetämässä henkeä ja sitten kuulinkin tieltä ponin askeleet. Se oli ilmeisesti päättänyt palata kuitenkin ponikaveriensa luokse. Liu'uin Rollon selästä alas ja jäin odottamaan vastaan tulevaa ponia sen eteen, jotta ehtisin hidastaa sitä ennen törmäämistä minun poniini. Ihmetys oli suuri kun mutkan takaa tulikin mies taluttaen palominoa. Hän oli pukeutunut mustaan pukuun, joten arvelin hänen olevan tallin omistaja.
" Päivää " mies tervehti kunnioittavasti meidät nähdessään.
" Tekö yrititte saada ponini kiinni? "
" Joo, tai oikestaan se pääsi meiltä vahingossa karkuun kun yritin saada oman ponini ulos tarhasta. " vastasin nolona.
" Noh, ei se mitään, vahinkoja sattuu, kunhan et anna ponisi jatkossa juoksennella miten sattuu. " hän vastasi hymyillen ja taputti palominonsa kaulaa.
" En tietenkään, putosin kun se pelästyi kettua ja poni karkasi " selitin hänelle.
" Selvä sitten. Ole varovainen jatkossa, täällä tosiaan liikkuu paljon metsäneläimiä " hän sanoi iskien minulle silmää.
Vilkaisin kelloa ja kun näin sen olevan jo seitsemän, sanoin herralle kiireesti näkemiin ja jatkoimme sitten matkaa kohti kotia. Olimme joutuneet hieman kauemmaksi kotoa kuin oli ollut tarkoitus ja sinne oli vielä reilusti matkaa. Talutin ponin ensin mäkeä alas ja ravasimme sitten hiekkatietä pitkin. Lopuksi pääsimme ehjin nahoin kotitallille, jossa toiset saivat kuulla seikkailustamme. Ennen lähtöäni hoidin ponin ja sen karsinan hyvin, vein vielä tavarat paikoilleen ja siivosin kaappimme. Tein myös pikasiivouksen satulahuoneessa, jossa huovat, vyöt, suojat ja kengät lojuivat hujan hajan. Sitten söin evääni hoitajien huoneessa ja yhdeksältä oli aika ruokkia Rollo. Toivotettuani sille hyvät yöt päätin mielessäni mennä pian uudelleen maastoon, jottei kummallekaan jäisi tästä päivästä mitään traumoja.

01.08.2010 Linnanraunioilla, kirj. Jannica
Kello oli kaksi, kun pyöräilin sateista tietä tallille. Päivä oli mennyt nopeasti ja päätin tänäänkin maastoilla, koska keli oli hieno ja lämmin, päivällinen sadekin oli jo loppunut. Päätimme suunnata Rollon kanssa linnanraunioille 10 kilometrin päähän ja palata sitten vanhan tehtaan kautta kirkonkylään. Matka olisi varmasti raskas Rollolle, joten päätimme pitää tasaista vauhtia. Ratsastin ensin käyntiä ja kun saavuimme järvelle pyysin Rollon ravin kautta laukkaan. Mäntymetsälle tultaessa siirsin ponin raville ja sitten kävelimme ylämäen. Oikaisimme metsän läpi linnalle, koska valoisuutta riitti vielä kesästä tähän aikaan. Linnalta ratsastin reilun parin kilometrin matkan tehtaalle ja sieltä kirkonkylään, jossa pidimme tauon ja juotin Rollon. Matkalta oli kaadettu puita, joissa riitti ponille vieläkin ihmeteltävää. Palasimme pensaiden vierustamaa polkua tallille seuraten tiiviisti jokea. Alkoi tulla hämärä ja koska sää oli niin lämmin muodostui usvaa joen pinnalle. Etenimme sammaleista polkua kuitenkin hyvää vauhtia kohti tallia, joten sumu ei minua huolettanut. Maisema oli hurmaava ja joen vaahdotessa katselin taivaalla sumuverhon takaa tuikkivia tähtiä. Saapuessamme tallille hoidin ja ruokin Rollon huolella, siivosin karsinan ja pyyhkäisin vielä lopuksi varusteet. Siivosin sitten jälkemme ja kävin vielä toivottamassa Rollolle hyvät yöt porkkanan kera ennen kotiin lähtöäni.

21.07.2010 Toivomuskaivolla, kirj. Jannica
Rollo oli tänään kovasti energisen oloinen varustaessani sitä maastovaellusta varten. Talutin ponin tallinpihaan ja nousin selkään. Pian seisahduimme korkealle rinteelle katselemaan maisemia. Alhaalla laaksossa joki kimalteli niittyjen ja metsän välillä. Toisinaan sen peitti kuusimetsä ja niiden välille muodostui ikään kuin putouksia ja harmoniaa. Tie muuttui jyrkäksi, joten talutin varmuuden vuoksi Rollon alas rinnettä. Kun pääsimme laskeutumaan joelle saakka annoin Rollon juoda siellä. Vilkaisin kelloa, se näytti pian yhtä. Kaivoin repustani eväät ja nautin ne kivellä istuen, Rollo söi seurakseni pari omenaa. Välipalan jälkeen jatkoimme matkaa puuistutusten välissä, vähän matkan kuluttua huomasin tien vieressä pilkottuja puita ja kiristin ohjia, koska ajattelin niiden ehkä pelottavan poniani. Ihmeissään poni olikin, mutta katseli vain aikansa kasoja ja väisti sitten toiselle puolen tietä, jossa oli enemmän tilaa kulkea. Metsätie yhdistyi pian päätiehen, jota jouduimme kulkemaan pienen matkaa. Käännyimme sillalle, jonka jälkeen seurasimme "laaksoon" - kylttejä. Kuljimme vielä pello läpi puiden lomassa saapuaksemme lopulta itse laaksoon.

Ostin kioskista limun ja Rollolle omenan. Sammutettuani janoni ihastelin hetken laaksoa. Se todella oli maineensa veroinen paikka! Sitä ympäröivät sadat elleivät jopa tuhannet puut, joiden lomasta auringonvalo pääsi laaksoon. Keskellä laaksoa oli toivomuslähde, en ollut huomannut sitä ennen koska talvella käydessämme se oli ollut lumen peitossa. Ihmeteltyäni laaksoa tarpeeksi valitsin nummen poikki vievän tien ja saavuimme harjun kautta tallin läheiselle järvelle. Sieltä palasimme kotiin metsäreittiä. Mukava tuuli pöyhisti ponin harjaa, kun otimme pienen laukkapätkän metsätiellä. Ylämäessä pyysin ponia siirtymään käyntiin, josta kävelimmekin tallille. Hoidin ponin ja pyyhkäisin sitten varusteet. Vaihdoin satulaan kuivan huovan ja puhtaan vyön. Pesin myös suojat ja Rollon jalat, jonka jälkeen oli vielä edessä ponin karsinansiivous. Sitten ruuna pääsi karsinaansa lepäämään. Siivosin käytävän jäljiltämme ja palautin taravat paikoilleen. Sitten siivosin vielä kaappimme ja ruokin ponin ennen lähtöäni.

22.05.2010 Kesänavaus maasto, kirj. Jannica
Rollo juoksi omenapuiden ympärillä, kierähti välillä vihreälle nurmella ja jatkoi sitten syömistä laidunkaveriensa kanssa. Unisissa mielikuvissani tunsin ponin samettimaisen turvan kosketuksen, kun se työnsi portilla turpansa vasten poskeani. Heräsin auringonnousuun seitsemän aikaan ja kampasin kiireesti hiukset ja vedin tallivaatteet päälleni, jonka jälkeen olin valmis ryntäämään tallille. Tallinpihalla tapasin muita aamuvirkkuja hoitajia, jotka tutkailivat uteliaina ilmoitustaulua. Ohitin heidät iloisella tervehdyksellä ja menin katsomaan Rolloa. Olin päättänyt, että se pääsisi tänään kesäkauden ensimmäiselle maastoretkelle. Satuloituani ja harjattuani ponin nousin sen selkään ja kiristin vyön. Rapsutin ponia kiitokseksi hyvästä käytöksestä ja lähdimme sitten kohti metsäpolkua. Aurinko paistoi korkealta ja toi hyvää mieltä ainakin minulle, taatusti myös Rollolle. Orava loikki tienpientareella männystä toiseen.

Tallinpihalta lähdettyämme seurasimme mäntyjen väliin kaartuvaa hiekkatietä ylös kujaa. Oli varsin kesäinen tunnelma, aurinko lämmitti tietä mukavasti. Toiselle puolen tietä näkyi kauempana leveä neulasin pehmennetty soratie, jolla kisaponeja treenattiin. " Mitäs sanot pikkuisesta ravipätkästä? " kysyin Rollolta ja pyysin sen raviin kun käännyimme tielle. Rollo lähti innokkaasti raviin, sitäkin oli varmasti treenattu täällä. Lämmin kevättuuli puhalsi ja ilmassa tuoksuivat neulaset. Ratsastimme sillan yli ja tulimme rinteelle, josta näki järvelle mainiosti. Maisema näytti suorastaan satumaiselta. Kallioiden välissä kulki kapea ratsastusreitti ja sen varrelle oli rakennettu pieni hirsimökki hevosaitauksineen pidempää tuleville. Kotimatkalla ohitimme vanhan tehtaan. Myöhään iltapäivällä ratsastimme vihdoin kotiin. Muut eivät olleet huolissaan, koska olin maininnut heille olevani pidempään poissa ja olihan minulla tietenkin puhelin mukana. Päivä oli ollut fantastinen ja muistelin retkeämme vielä illallakin hoitaessani ponin ja varusteet. Annoin Rollolle vielä iltaruoat ja lähdin sitten kotia kohti.

08.03.2010 Lyhyt tallipäivä, kirj. Jannica
Saavuin tallille jo puoli seitsemän aikoihin, sillä olin taas luvannut tehdä aamutallin pitkästä aikaa. Hain ensitöikseni heinät hevosille ja ruokin sitten kaikki hevoset. Sen jälkeen ne pääsivät ulos ja saivat vettä sekä aamuheinät, jotka olin jo aiemmin vienyt tarhoihin. Ehdin myös siivoilla muutamia karsinoita mukaan lukien Rollon oman. Siivoilin lisäksi tallia muutenkin ja käärin lattialle jääneitä pinteleitä koriin. Sitten menin juoksuttamaan Rolloa maneesissa vapaana ja sen jälkeen menimme pesulle, koska se oli aivan hikinen (niin hauskaa oli maneesissa ollut!). Loimitin ponin kuivaamisen jälkeen hyvin ja heitin sille karsinaan päiväheinät. Muutaman tunnin kuluttua kävin vaihtamassa sille kuivat loimet ylle ja siitä muutaman tunnin kuluttua se pääsikin jo ulos. Muun ajan omistin ponin varusteille. Sitten hieroin vielä rasvaa kovettuneisiin nahkavarusteisiini, jotka olivat aikojen saatossa alkaneet muistuttaa pikemminkin Vancouverin olympialaisten mallistoa kuin ratsastukseen käytettäviä varusteita :) Lyhyen tallipäivän jälkeen vein ponin takaisin sisälle, annoin sille iltaruoat ja lähdin sitten kohti kotia.

02.03.2010 Rento vapaapäivä, kirj. Jannica
Astelin talvisesta puutarhasta kohti tallinpihaa. Eteeni aukeni tarhoja, joissa jo aamun ensimmäiset hevoset söivät aamuheiniään tyytyväisesti korskahdellen. Hevosten takana aukeni metsikkö, jonka korkea latvus hipoi taivaita. Aurinko paistoi jo täydeltä terältä, vaikkei kello ollut vielä kymmentäkään. Kuuntelin lintujen sirkutusta tarhojen luona, ihastuin aina uudelleen tallin rauhalliseen maalaisilmapiiriin. Palasin tallinpihalle huomattuani, ettei Rollo ollut vielä ennättänyt ulos asti. Kaikki ovet olivat sepposen selällään ja tallin oven eteen oli pysäköity sininen pakettiauto, jonka oitis tunnistin kuuluvan kengittäjälle. Hiekoitussäkit olivat ilmeisesti matkanneet hänen autossaan tänne kaupungissa ja säkit makasivat nyt toimettomina tallin edessä. Tallialueella kävi kohina, kun hevosia vietiin ulos, kengitykseen ja ratsastukseen.

Menin ottamaan Rollon käytävälle. Tallin takaosassa ei onneksi ollut paljoa hälinää, joten sain laittaa Rolloa siellä kaikessa rauhassa. Sidoin ruunan molemmilta puolilta riimusta käytävän naruihin ja harjasin sen hyvin. Huomaamattani tallinomistaja oli tullut paikalle ja tervehti meitä:
" No hei Jannica! Oletteko menossa ratsastamaan? "
" En taida tänään. Vietämme muuten vain Rollon kanssa laatuaikaa kahdestaan. "
" Selvä juttu, ansaitsettekin molemmat vapaapäivän ratsastuksesta, joten pitäkäähän hauskaa! "
Saatuani ponin harjattua annoin sille aamuheinät karsinaan ja sitten vein harjat paikoilleen. Vilkaisin sivumennen kelloa, joka näytti olevan vasta kymmenen. Siivoilin ajankulukseni karsinoita (myös Rollon) ja söin sitten evääni puoli kahdentoista aikaan. Heitin lähtiessäni vielä Rollon ulos, kun kengittäjä oli lähtenyt ja käytävä jälleen vapaana. Heitin myös tarhaan päiväheinät ja hyvästelin rakkaan hoitsuni porkkanan kera.

07.02.2010 Siivouspäivä, kirj. Jannica
Seisoin tallin parvella ja katselin pihalla ahertavia talkoolaisia, jotka touhusivat muurahaisen lailla kukin omiaan. Olin saanut juuri kaksi tuntisen siivousurakan heinäparvella loppuun ja ihailtuani työni tulosta päätin katsahtaa hetken muiden hommia. Ilma tuoksui tuoreelle heinälle, talli oli juuri saanut uuden paalilastin, jonka olin lakaisun jälkeen siirtänyt vintille. Arvaahan sen, ettei 500 paalin lastia hetkessä puretakaan :) Seuraava etappi oli Rollon satulan puhdistus, joka veisi vähintään puoli tuntia, koska en ollut kovin aikaansaava varusteiden suhteen, hyvä jos kerran kuussa ne ehdin hoitaa suojien, riimun ja harjojen lisäksi. Otin satulan pukille ja irrotin jalustimet, sekä huovan ja vyön, jotka laitoin pesuun. Otin uudet kaapista ja puhdistin sitten satulan, jalustimet ja hihnat kuivaten ne sen jälkeen huolella. Sitten rasvasin satulan ja hihnat ja laitoin huovan ja vyön kiinni sekä vielä satulan paikoilleen. Sen jälkeen kävin katsomassa lempiponiani tarhassa. Rollo hirnui kauempaa minut huomatessaan ja tuli portille vastaan. Hankasin ponin otsaa ja ruuna hörähti tyytyväisenä höristäen korviaan. Se kuitenkin tajusi, ettei luvassa ollut sen enempää herkkuja kuin ratsastustakaan, joten se palasi pian kavereidensa luo.

Iltapäivällä päätimme pitää pienen laukkakisan pellolla ilman satulaa, jota kaikki hoitajat odottivat innolla. Sitä odotellessani istuin satulahuoneessa järjestäen kaappiamme. Nurkasta löytyi niin vanha riimu, harjoja kuin sideharsorulliakin. Nostin loimet kaapista ja viikkasin ne pinoiksi lattialle. Kun olin saanut kaapin siivottua heitin huonot varusteet pois ja nostin sideharsot ensiaputarvikkeisiin. Sitten suljin kaapin ja otin ponin suitset naulasta. Menin harjaamaan Rolloa, joka oli toistaiseksi ainoa sisällä oleva poni muiden jo lähdettyä kiireisimpinä. Poni osoitti mieltään ramppaamalla karsinan seinustaa häntä viuhkana.
" Näytätpä tänään vaaralliselta! " nauroin sille.
" Kyllä me ne muut vielä kiinni saadaan. "
Sidoin ponin kiinni riimusta ja harjasin sitä niin kauan, kunnes karva kiilteli talviauringossa joka kimmelsi ikkunasta. Suitsin ponin ja toivotin mielessäni meille hyvää kilpailuonnea. Ratsastimme mielellämme niityllä, koska se tarjosi vaihtelua vaikka kenttä ja maastot olisivat olleet jäässä. Hyppäsin pihassa selkään ja suuntasimme maastoradan ohi pellolle, jossa toiset olivat jo lämmittelemässä hoitsujaan. Rollo oli jo innokkaasti menossa, se kyllä tiesi mitä kivaa pellolla aina tehtäisiin. Saapuessamme paikalle muut tekivät ympyröillään raviharjoituksia, eivät ilmeisesti saaneet hevosiaan pidäteltyä suorilla. Jokunen hevonen näyttikin hieman hermostuneelta päätä heitellessään ja kuolaimia purressaan. Aloitin lämmittelyn kiemurauralla nähdäkseni miten Rollon jarrut pelaavat. Huomasin sen olevan jokseenkin energinen, joten korostin alusta saakka pidätteitä vahvalla istunnalla ja kunnon pidättein, joihin Rollo suurilta osin vastasikin. Rollo piti muita silmällä jatkuvasti, kuin nähdäkseen ettei kukaan lähtenyt ennen aikojaan.
" Oletteko valmiita? " kysyi eräs hoitajista, joka oli ratsastanut luoksemme ympyrältään.
" Rollo on tänään hieman hankalalla tuulella, voidaanko ottaa rauhallisemmin? "
" En saa tätä kyllä pideltyä varmaan yhtään " hän sanoi miltei nolona ja osoitti ratsuaan.
" Hyvä on sitten, eiköhän me jotenkin mukana pysytä " vastasin hänelle epäilevästi.

Lähtökäskyn saatuamme ratsukot ryntäsivät matkaan. Täysiverisen häntä sojotti kuin viiri kaukana edessämme, en voinut kuin sääliä sen ratsastajaa, jolla täytyi olla todella rautaiset hermot ja vauhtitajua! Kannustin Rolloa yhä kovempaan vauhtiin. Se oli levoton ja hieman hankala pidätellä, lisäksi sen karva oli liukas ja niinpä liu'uin kääntöpaikalla ponin sivulle. Puristin kuitenkin reisiä tiukasti kylkiin ja onnistuin palauttamaan tasapainoni ihme kyllä. Monet olivat jo päässeet miltei maaliin saakka, joten Rollo päätti päästä tietenkin niiden luokse. Se nopeutti suoralla siinä määrin vauhtiaan, että tunsin kohta ponin jo lähtevän kirjaimellisesti lentoon liito-osuuksilla! Tunsin kuinka sen takakaviot rummuttivat maata hurjaa vauhtia allani. Lopulta saavuimme kuitenkin onnellisesti maaliin saakka ja saimme raikuvat ablodit :) Taputin Rollon märkää kaulaa ja kuiskasin sen korvaan:
" Olet sä vaan aikas poni! "
Palasimme tallille jäähdytellen matkalla hoitsumme. Riisuimme suitset ja harjasimme ponit hyvin. Sen jälkeen kaikki saivat lämpimät loimet ylleen ja mukava talkoopäivä loppui hevosten iltaruokintaan. Kaikki saivat myös litran porkkanoita kiitokseksi hyvin hoidetusta kilpailusta pellolla.

23.01.2010 Lyhyt maastolenkki, kirj. Jannica
Saavuin tallille aamu kahdeksalta, sillä olin luvannut loman kunniaksi antaa tallinomistajalle hieman pidemmät yöunet. Kopistelin kuraiset kenkäni tallikynnyksen ulkopuolelle ja astuin sisälle pimeään talliin. Ensimmäiset hirnahdukset kaikuivat tallissa ja viimeisetkin unikeot heräsivät, kun painoin valokatkaisijaa. Sain hevoset ruokittua ja aloin pukea niille ulkoloimia huonon sään vuoksi. Saatuani muut ulos aloin harjata Rolloa maastoretkeä varten. Saatuani ponin säädylliseen kuntoon satuloin ja suitsin sen. Kun olimme valmiit talutin ponin pihalle ja painoin kypärän päähäni. Sitten hyppäsin kyytiin ja lähdimme maastoon. Chow chow koirani Puh juoksi rinnalla, se ei ollut tottunut hevosiin, joten se vähän väliä vilkuili Rolloa kuin peläten, että poni jyräisi sen. Mutta Rollo oli vain tyytyväinen, että oli kerrankin saanut maastokaverin. Välillä Puh tuli tervehtimään meitä jos kävelimme, mutta pian se jo uskaltautui juoksemaan edellämme tutkien ahkerasti maisemia. Rollo torkkui, mutta höristi heti korviaan, kun pyysin sitä raviin. Ravasimme vanhan rautatieaseman ohitse ja siirsin Rollon käyntiin, jotta pääsisimme turvallisemmin toiselle puolelle raidetta. Ei täällä junia mennyt kuin juureksia kuljettaen syksyisin, mutta eihän sitä koskaan voinut tietää varmaksi.. Käännyimme pian radanylityksen jälkeen kotiin vievälle tielle. Menimme hieman ravia, mutta en antanut Rollon laukata maastossa, koska lumen päälle satanut vesi oli saanut kelin äärimmäisen liukkaaksi paikoittain. Saavuttuamme talliin riisuin ponilta varusteet ja loimitin sen. Oli aika lähteä kotiin.

12.01.2010 Vuoden ensimmäinen maasto, kirj. Jannica
Nostin Rollon varusteet karsinan viereen telineelle ja ryhdyin harjaamaan takkuturkkista ponia. Viimeistelin vielä pehmeällä harjalla ja satuloin sitten. Olin juuri kiristämässä vyötä, kun poikaystäväni Christian eli Riku ilmestyi oviaukkoon hymyillen. Hän ojensi ponin suitset naulasta ja kiitin häntä tarkistaen samalla ponin satulointia. Suitsin vielä Rollon ja pian olimme valmiita lenkille. Riku oli tullut naapuritallilta kilpaponinsa Jeremiaan kanssa, jotta saisimme viettää hieman enemmän aikaa yhdessä. Matkaa tuli metsän läpi vain noin 7 kilometriä, mikä oli todella mukava matka ja lisäksi Jeren talli sijaitsi kotimatkani varrella sopivasti.

Lähdimme kohti metsäreittejä, Riku & Jere edellä ja me pienemmät perässä. Riku kääntyi satulassa ja kysyi opastusta ensimmäisessä risteyksessä. Osoitin raipalla häntä kääntymään siitä vasemmalle. Rollo tanssahteli tiellä ja minulla oli täysi työ saada se keskelle takaisin. Tuulenpuuska heitti oksia eteemme ja varjot lankesivat jalkoihimme. Rollo pärskähti omalle varjolleen ja "pakeni" sitä metsään kirjaimellisesti, jolloin kosteat lehdet luistivat sen kavioiden alta ja poni loikkasi säikähtäneenä syvemmälle metsään. Yritin turhaan saada ponia hallintaani ja pian jo viiletimme kohti metsänsiimestä oksiston sujahdellessa ohitseni oikealta ja vasemmalta. Samassa poni kuitenkin pysähtyi, Riku oli saanut Jeren sen tientukkeeksi eikä poni keksinyt onneksi muuta reittiä paeta, joten sen ei auttanut kuin pysähtyä. Riku tarttui päättäväisesti sen ohjiin ja odotti kunnes olin saanut ohjat kunnolla käsiini ja ryhtini palautetttua satulassa. Hengähdin syvään ja palasimme sitten tielle Jeren perässä. Emme onneksi olleet tulleet kovin kauaksi polulta, vaikka olinkin niin luullut hurjan laukkapätkämme aikana. Tuuli oli onneksi jo laantunut, joten ponikin rauhoittui hetken kuluttua entiselleen.
" Palataan aukiolle takaisin " Riku sanoi ja nyökkäsin.
Minulle riitti tällä kertaa maastoilut. Kävelimme vieretysten polulla kohti Rollon tallia.

Rollon karva loisti lampun hohteessa ja se seisoi karsinassaan tyytyväisenä mutustellen iltaruokiaan. Ahkera harjaus oli tuottanut silminnähden tulosta. Rollo sotki käteni ruokaansa kun annoin sille vielä porkkanan ennen lähtöämme. Taputin sitä ja lähdimme sitten kotia kohti. Pyöräilin Jeren rinnalla ja ihastelin aina välillä kirkasta yötaivasta, jonka raikkaus sai hyvälle mielelle ja kylmä ilmakin jopa salpasi hengityksen aina välillä, oli tulossa pakkanen yöksi. Päivän tapahtumat pyörivät päässäni vielä, kun saavuimme kotiportilleni, mutta ne häipyivät pian mielestä hyvästellessäni Rikun ja Jeren. Kävin nopeasti suihkussa ja pian jo mukava uni vei mukanaan ihanaan tiedottomuuden tilaan.

15.12.2009 Talvinen maastolenkki, kirj. Jannica
Puristin pyöräni metallitankoa täysillä yrittäen saada sen tottelemaan. Myrsky oli luja, mutta sain kuin sainkin poljettua raskaan maastopyöräni tallin pihaan saakka. Sidoin sen telineeseen ja heitin reppuni satulahuoneeseen ottaen samalla naulasta hoitsuni riimun ja narun. Rollo seisoi portin edessä orpona odottaen hakijaansa.
" Hei! " huikkasin sille ja sujautin riimun päähän.
" No niin, mennään sitten " sanoin sille ja lähdin kävelemään kohti tallia.
Jo hetken kuluttua Rollon ravi keinutti minua pitkin metsäpolkua ja sormeni puristivat tiukasti ohjia, koska tiesin millainen Rollo saattoi olla maastossa yksinään. Kuin vastaukseksi mietteisiini Rollo pärskähti ja hivuttautui tienreunaan, niin lähelle ojaa, että minun oli pakotettava se takaisin. Kiristin ohjia ja suoristin ponin pohkeillani. Saapuessamme metsään korkeat puut kasvoivat sen sisäänkäynnillä loputtoman mittaisina. Tuijotin hetken heiluvien latvojen verkostoa ennen kuin astuimme sisälle metsän siimekseen. Lehtipuiden lehdet olivat varisseet maahan muodostaen siihen kultaisen maton. Kauempana kuulin lintujen yksinäistä laulua ja tuulen ulvontaa. Varmisteltuani hetken sijaintiamme päätin laukata hieman.

Kannustin Rollon vauhtiin, mutta otin välillä pidätteitä nähdäkseni, että poni oli yhä hallinnassani. Helpotus oli suuri, kun huomasin sen tottelevan pienimpiäkin apujani täydellisesti. Reilun laukkapätkän jälkeen siirsin ponin käyntiin ja taputin sen kosteaa kaulaa. Saapuessamme syvemmälle metsään pitkät varjot pimensivät polkumme ja tuuli piiskasi puunlatvoja. Kannustin Rollon reippaaseen raviin ja kaviot rummuttivat lehtiä vasten tahdikkaasti saatellen meidät ulos metsästä. Siirsin ponin käyntiin ja se eteni reippaasti korvat hörössä. Olimme tulleet metsätietä laukkasuoran ohi ja näin joen, joka lorisi maanpinnalla hetken ja sukelsi sitten takaisin maan uumeniin. Tulimme takaisin tallinpihalle, missä kanat parveilivat häkkinsä varjolla. Jalkauduin selästä ja talutin ratsuni perässäni talliin.
" Mennään ruokkimaan sut nyt " sanoin sille väsyneesti. Pimeys oli laskeutunut tallin ylle ja lähdin kotiin hoidettuani hoitsuni iltakuntoon.

22.11.2009 Vaaraton maastolenkki, kirj. Jannica
Saapuessani tallille kolmen maissa oli keli vielä ihan siedettävä. Kävin laskemassa ponin ulos vielä hetkeksi ja siivosin sen karsinan sillä välin. Eivät kai olleet viitsineet siirtää Rolloa niin pieneksi aikaa ulos kengityksen jälkeen, koska se tulisi kuitenkin sateiden vuoksi pian sisään. Siivottuani karsinan haravoin vielä vanhat heinät pois ja pesin sitten vesiautomaatin. Kävin sen jälkeen palauttamassa tavarat ja otin valmiiksi harjat ja varusteet käytävälle. Olin ajatellut maastoilla tänään hieman. Hain Rollon tarhasta ja laitoin kuntoon. Se esitti ensin hieman kerjäystemppujaan, mutta lopetti hyvin pian, kun huomasi ne hyödyttömiksi. Se antoi kaviot hyvin ja pian olin jo satuloimassa ponia. Sen jälkeen sain suitsetkin hyvin päähän, mitä se nyt hieman heitti päätään, mutta muuten sain suitsittua hyvin. Otin kypärän päähäni ja laitoin vielä hanskatkin käteen. Olin oppinut, että ne olivat hyödyksi esteillä ja maastossa, jos poni yritti viedä lujempaa kuin halusin. Kun Rollo oli valmiina matkaan talutin sen tallinpihaan ja kiristin satulavyötä pari reikää. Sitten nousin selkään ja lyhensin jalustimia muutamia reikiä. Tiukkasin vielä vyön ja lähdimme sitten kohti tallitietä. Se oli hiekoitettu suurin mukulakivin, joten kävelimme koko parin kilometrin matkan soratielle. Siellä käänsin Rollon tutulle reitille kohti ylämäkeä. Sen jälkeen ravasimme hiekkatietä pitkin viitisen minuuttia. Otin käyntiin, kun saavuimme asfaltille. Sitä pitkin piti kävellä muutamia kymmeniä metrejä päästäkseen takaisin tallin hiekkatielle. Hiekkatietä kävelimme koulun ohi, jonka kohdalla poni hieman ihmetteli pihalla leikkiviä lapsia ja tien viereen joutunutta muoviputkiloa, mutta niistä kuitenkin selvittiin helposti kannustuksella ohitse, piti niitä kuitenkin vähän vilkaista, sen verran uteliaisuus voitti jälleen :) Ohitettuamme koulun päätin oikaista tallille metsäpolkua pitkin. Pidempi niistä oli kaatuneiden puiden ja oksien armoilla, joten menimme lyhempää reittiä. Senkin alkuun oli kaatunut turvallisen näköinen puu, jonka ylitse selvisimme kävellen. Jatkoimme taivalta polkua pitkin ja sitten hyppäsimme (kirjaimellisesti, tuli hieno loikka!) ojan yli takaisin tallille vievälle hiekkatielle. Sen molemmin puolin oli pysäköity valkoiset autot, niitä Rollo ei onneksi enää katsonut, oli kai todennut ne vaarattomiksi. Edes vastaan ajavat autot ja mopot eivät ponin mieltä häkellyttäneet. Ravasimme pienen pätkän tallitietä ennen loppukäyntejä ja kävelimme sitten tallinpihaan. Nousin selästä ja nostin jalustimet löysäten samalla satulavyön reiällä. Talutin Rollon talliin ja riisuin sen. Sitten harjasin sen sualla kevyesti ja otin kaviot. Tervasin ne myös, koska ne olivat todella kuivaneet edellisen käyntini jälkeen. Ponin ollessa valmis tarjosin sille muutaman näkkärin ja vein sitten tarhaan hetkeksi. Laitoin karsinaan iltaruoat ja heinät valmiiksi. Oli alkanut sataa, joten otin ponin vielä sisälle kuuden aikaan ennen lähtöäni.

05.11.2009 Pikainen tallikäynti, kirj. Jannica
Saavuin lumiselle tallinpihalle kantaen toisessa kädessäni Rollolle tuomaani uutta pyyhettä. Heitin sen kaappiin ja otin naulasta ponin narun. Vein sen harjauspuomille ja harjasin perusteellisesti. Häntääkin varmaan pitäisi leikata, kun on aikaslailla kasvanut :) Harjattuani ponin menin talliin pestäkseni sen jalat. Siinä touhussa meni sujuvasti puoli tuntia, jonka jälkeen Rollo pääsi suoraan tarhaansa takaisin. Siivosin sen karsinan ja heitin sinne yöksi heinät. Kaksi päivää oli satanut lunta ja kaikki hevoset, tarhat ja laitumet olivat hienoisen lumikerroksen peitossa, joskin isommissa tarhoissa löytyi vielä kuraa aikalailla, jonka seasta juuri ja juuri saattoi erottaa ruokintapaikat ja vesisaavit. Kun yöpuuhat oli tehty menin hakemaan Rollon sisälle, kello oli jo kahdeksan ja iltaruokinnan jälkeen lähdinkin yllättävän lyhyen päivän jälkeen kotiin!

02.09.2009 Kurakelissä rämpimistä, kirj. Jannica
Tallustin kotona malttamattomana edestakaisin. Äiti oli lähtenyt pikkuveljeni kanssa asioille ja lupasi heittää minut tallille sieltä tultuaan. Jännitin jostakin syystä tallipäivää älyttömästi, kaippa se johtui siitä ihanasta tosi seikasta, että syksy teki tuloaan ja halusin viettää viimeisetkin rippeet kesästä tallilla. Kokonaiset kaksi kuukautta olin viettänyt ihanaisen Rollon seurassa tallilla uittoreissujen, yhteisen maastoilun ja valjaspuhdistuksen parissa aurinkoisessa Suomen säässä. Tällä hetkellä tuosta säästä ei kyllä näkynyt häivähdystäkään, koska iltapäivän oli sataa tihuuttanut vettä tauotta. Onneksi oli lämmin keli, eikä pikkusade meitä pelottanut. Äiti oli moneen kertaan varmistellut, että ottaisin sateenvarjon ja kaikki muut sadekamppeet mukaan, mutta totesin niiden olevan turhia kun menemme ratsastamaan.

Väsyneenä tepasteluun saavuin vihdoin tallille kymmentä yli viisi. Miltei juoksin laitumelle katsomaan lempiheppaani ja totesin sen olevan aivan ihanassa kunnossa. Rollo kyyhötti korviaan myöden kurassa seisten maailman suurimmassa vesilammikossa onnettoman näköisenä, kuin vesi olisi sen saartanut ikiajoiksi. Se luimisteli korvista tippuville vesipisaroille ja katseli syrjäsilmällä puiden alla seisovia kavereitaan. Se ei tietenkään ollut päässyt suojaan, koska oli pienimmästä päästä. Totesin ponin olevan söpö kuraisenakin ja se hörähti tullen portille vastaan. Otin sen narun päähän ja talutin talliin. Koko matkan Rollo kiukutteli ja käytävällä päätti vielä kaiken kukkuraksi pissata! Hain lantalasta puruja pissan päälle ja menin sitten hakemaan ponin harjat. Löydettyäni ne harjasin ponin huolella ja pesin jalat. Nappasin korista kaviokoukun ja putsasin vielä kaviotkin. Rollo sai etukaviota putsatessani mehevän otteen takamuksestani ja kiljaisin pelästyneenä sitä päästämään irti. Poni totteli vastahankaisesti ja jäi toljottamaan minua kiukkuisena otsatukkansa alta. Siistin harjan ja hännän ja vein ponin sitten rauhoittumaan ja lepäämään karsinaansa hetkeksi. Vein harjat pois ja kuulin satulahuoneeseen saakka kuinka poni kerjäsi heiniään. Heitin sille siivun heinää samalla kun menin putsaamaan varusteita satulahuoneeseen takaisin. Sitten siivosin käytävän ja työnsi kottarit lantalaan tyhjäykseen. Sade alkoi loppumaan, joten päätin viedä kiukkuisen ponin takaisin ulos. Sitä olisi aivan turha liikuttaa, kun se oli päättänyt ruveta hankalaksi. Se kutsui jo kaukaa kavereitaan, niin kuin niitä nyt olisi kiinnostanut.. Arvaahan sen mitä poni teki, kun pääsi laitumelle: Heittäytyi takaisin siihen mahtavaan lammikkoon tietenkin! Lukitsin portin hyvin ja lähdin sitten kiukkuisena ja märkänä kohti kotia!

30.08.2009 Ihana vaellus! kirj. Jannica
Makasimme vatsallamme Ezzun olohuoneessa ja tutkimme innokkaasti karttaa. Olimme lähdössä vaellukselle. Lähtisimme ilman hieman viilettyä, seinäkello näytti puolta neljää.
" Onko reitti nyt selvä ja koska lähdetään? " kysyin Ezzulta, joka taitteli karttaa kokoon.
" On ihanan kaunis ilma, joten voisimme leiriytyä matkalle, mitäs sanot? " hän kysyi miltei samaan aikaan, eikä vastannut kysymykseeni.
" Mitä otamme mukaan sitten, jos yövymme? " yritin kysyä viitaten hänen sanomaansa.
" Laitetaanpa kaikki heti valmiiksi. Sadetakit täytyy muistaa ottaa, ja varavaatteita, taskulamput, tulitikut ja syötävää meille, hevoset saavat yöpyä ja syödä maatilalla meidän retkeillessämme nummella. Tee sinä voileivät, niin minä haen vähän kakkua ja mehua. " Ezzu touhusi energisenä.

Vähemmän kuin viiden minuutin jälkeen olimme pakanneet aivan kaiken reppuihimme ja menimme pihalla odottavien hevosten luo.
" Huh, nyt ollaan vihdoin matkalla! " totesin, kun olimme edenneet pois pihamaalta.
Aurinko paistoi lämpimästi, kun kävelimme alas hiekkatietä, joka jatkui pitkänä harmaana kujana lahden rantaa pitkin. Meri oli syvänsininen, lahdella näkyi saari ja sinne rakennettu uudenaikainen kartano. Lahti oli jo jäänyt taakse ja ravasimme maantietä, jota reunustivat orapihlaja-aidat. Oli pian kesäkuu, varhaisimmat ruusut kukkivat vaaleanpunaisena merenä siellä täällä. Nousi kevyt tuuli, joka oli meille kovasti mieleen tässä helteessä.
" Kun päästään naapurikylään syödään kyllä jäätelöt! " Ezzu uneksi edellämme.
" Tai jopa kahdet! " korjasin hänen takanaan.
" Tuo mäki tuolla olisi kyllä omiaan pieneen laukkaspurttiin, mitäs sanot Jannica? " Ezzu houkutteli.
Vastasin myöntävästi ja niin kohta mennä viiletimme koko ylämäen täyttä laukkaa ja saimme töin tuskin rauhoiteltua ponit mäen päällä hidastamaan vauhtiaan. Ihailimme maisemia siellä mäennyppylällä, kunnes Ezzu huomasi jotakin.
" Hei, tuollahan on se kylä! " hän huudahti.
Tuuli viilensi mukavasti huipulla ja maltoimme tuskin odottaa jäätelöitämme. Olihan siellä tietenkin jäätelökoju ja ostimme pikaisesti jäätelöt, joita menimme sitten syömään läheisen puun varjoon.

Kymmenen minuutin lepotauon jälkeen jatkoimme taas matkaa. Sisukset olivat mukavan viileät jäätelön jälkeen ja oli miellyttävän vilpoista ratsastaa, vaikka lämmintä oli miltei 20 astetta! Ratsastaminen uusien maisemien halki oli ihanaa! Puut olivat yhä raikkaan vehreitä ja aukiot sekä niityt tulvivat keltaisenaan tuhansista voikukista. Täällä syrjäpoluilla oli hyvin vähän liikennettä. Silloin tällöin tuli hevosia vastaan puukiesejä vetäen, ei juurikaan muita, autoja ainakaan. Pysyttelimme koko matkan sivuteillä, koska niiden mutkat ja kirjavat reunusaidat olivat mukavemmat seurata, kuin leveät yksitoikkoiset pitkät suorat maantiet, jotka jatkuivat kilometrikaupalla silmän kantamattomiinkin.
" Meidän pitäisi varmasti olla kahdeksaan mennessä perillä " Ezzu sanoi rikkoen puoli tuntia kestäneen hiljaisuuden.
" Ehkä jopa aiemmin " sanoin vilkaistessani rannekelloa, joka oli vasta kuusi.
" Milloin syömme välipalan? " Ezzu kysyi.
" Katsottaisiinko joku sopiva paikka vaikka tunnin kuluttua? " vastasin.
" Joo, voisimme kuitenkin pysähtyä juottamaan hevoset tuonne purolle " Ezzu sanoi ja viittasi kädellään puron suuntaan.
Kapea kimaltava nauha kiemursi niittyjen lomitse, hevoset joivat siitä antaumuksella. Ne puuskuttivat mäen toisensa jälkeen ylös ja innostuivat juoksemaan pari suoraa ihan täysillä. Päätimme syödä välipalan erään kukkulan laella. Sieltä kelpaisi ihailla maisemia ja levätä viileässä kevättuulessa.
" Vauhtia nyt! Levätään vasta ylhäällä! " Ezzu komensi poniaan eteenpäin, joka olisi mieluummin tahtonut tutustua pellolla kasvavaan laidunruohoon kuin kävellä typerää tietä aina vain eteenpäin. Se oli mielenosoituksellisesti hidastanut vauhtiaan ja olimme sentään vasta mäen puolivälissä.
" Huomenna meillä kyllä takuulla särkee joka jäsentä " totesin surkeana kun pääsimme rinteelle.
" Juu, en mäkään joka päivä ratsasta neljää tuntia! " hän nauroi.

Ylhäältä oli tosi hienot näkymät, maisemaa riitti katseltavaksi kilometrikaupalla. Lepäsimme hetken kanervikossa ennen ruokailua. Hevoset laidunsivat tyytyväisinä suoritukseensa. Joimme mehua ja söimme eväsleivät.
" Tosi hyvää! " Ezzu kehui leipiä ja mutusteli omaansa.
Katselimme avaraa maisemaa, kanervanummia, vihertäviä peltoja ja rinteitä. Olimme pysähtyneet puoleksi tunniksi ja aurinkokin alkoi pikkuhiljaa hellittämään kuumuuttaan. Kukkulalla oli tosi hiljaista ja siellä olisi voinut viihtyä yönkin. Päätepaikkaamme oli kuitenkin vielä tunnin matka, joten meidän täytyi jatkaa matkaa hetimiten. Jollemme olisi olleet hevosilla liikenteessä olisimme varmasti olleet aiemmin perillä, koska ne piti juottaa ja lepuuttaa neljännestunnin välein. Pian olimme lähellä majapaikkaa. Maat koostuivat niityistä ja kanervametsistä. Niityillä näkyi laiduntavia lehmiä, lampaita ja hevosia. Kukkulan juurella oli vanha maatalo, johon kuului aittoja, navetta, kasvihuone ja talli.
" Tämän täytyy olla tila, jota etsimme " Ezzu sanoi.
" Ollaan tultu hyvää vauhtia, kello on vasta puoli kahdeksan " sanoin hymyillen.
Kävimme pesulla purolla, kampasimme kypärän latistamat hiuksemme ja menimme sitten esittelemään itsemme. Kävelimme verkkaisesti aukion ylitse kohti taloa. Maa oli epätasaisten kivien peitossa, joten hevosia piti taluttaa. Pian olimme kuitenkin isolla pihalla, jossa kanat tepastelivat ja ankat kylpivät lammessaan. Joka puolelta kuului koiran haukkua ja yhtäkkiä nurkan takaa viiletti pieni possu.
" Voi miten söpö! " huudahdimme yhteen ääneen.
Porsas paineli suoraan hevosten luo, jotka olivat pyllähtää ihmetyksestä takapuolilleen.
" Älkää turhaan sitä pelätkö, tuohan on aivan vaaraton " rohkaisin poneja ja taputin possua.
" Kukahan tuo on? " Ezzu kysyi ja nyökkäsi nurkan takaa tulevaa poikaa kohti. Hän oli iältään noin viisi vuotias. Poika pysähtyi kun näki meidät.
" En tiedä, mukavanoloinen hän ainakin on. Varmaankin Joannan pikkuveli ulkonäön perusteella. " esitin päätelmäni Ezzulle.
Poika todella muistutti ystäväämme Joannaa eli Joania vaaleine tukkineen, kiharoineen ja isoine ruskeine silmineen. Hymykin hänellä oli samanlainen.
" Kuule, onko tämä Thomasien tila? " Ezzu kysyi häneltä.
" Onko Joan siskosi? " tarkensin kun huomasin ettei pojalla ollut aavistustakaan heidän tilansa nimestä.
" Joanko? Hän on tuolla " poika sanoi ja osoitti suurta punaista latoa.
" Hienoa " kiitin häntä avusta.
Poika katosi possuineen nurkan taa. Menimme katsomaan Joania ja Bingo-koiraa, joka haukunnasta päätellen oli hänen mukanaan ladossa. Joan kokosi heinäpaaleja hämärässä ladon nurkassa traktorin lavalle ja Bingo haukkui rottia kaurasäkkien alta.
" Hei Joan! " Ezzu huusi. Tyttö kääntyi meitä kohti ja lähti tulemaan ovelle.
" Ai, joko te vihdoin tulitte? " hän sanoi.
Lähdimme ladosta ja Bingo huomasi siinä samassa hevoset alkaen murista ja sen niskakarvat nousivat pystyyn. Myös hevoset suhtautuivat epäluuloisesti isoon collieen.
" Bingo on kaikkien kaveri, kunhan tutustuu kunnolla " Joanna sanoi ja rauhoitteli koiraa.

Menimme tapaamaan hänen äitiään, joka odotti meitä jo sisällä. Keittiössä odotti myös tukeva teepöytä joka näytti lupaavalta. Tällainen vastaanotto oli molempien mieleen ja harmittelimme että olimme syöneet juuri välipalaa. Joanna äiti, Anne, oli reipas ja iloinen hieman pyylevä rouva. Hän hymyili yhtä leveästi kuin lapsensa ja ohjasi meidät istumaan pöytään.
" Tehkää hyvin. Joanna on niin valtavan innoissaan kun kuuli tulostanne. Kaikki on valmiina yöpymistä varten. Saatte täältä vielä mukaanne pari huopaa ja aamiaistarvikkeet. Hevosille on karsinat ja laidun valmiina. "
Kiitimme häntä vaivannäöstä ja Joanna kaatoi teetä sekä tiedusteli käyttääkö joku maitoa.
" Minä ottaisin " vastasin, en osannut juodan teetä ilman maitoa.
Teet saatuamme rupesimme tutustumaan pöydän antimiin. Se oli täytetty kinkkuvadilla, vastaleivotulla leivällä, raikkaalla salaatilla ja jälkiruokana oli sivupöydällä kakku ja pullaa.

Teen jälkeen Joan ohjasi meidät teltalle viemään tavarat. Palasimme vielä ruokkimaan hevoset ja päästimme ne yöksi laitumelle, jonka jälkeen palasimme teltalle. Tulisi kaunis ilta ja voisimme teltalla ihailla tähtitaivasta katosta. Katselimme hetken maisemia ennen maate paneutumista. Täältä ylhäältä oli hienot näkymät. Taivaanrannassa kukkulat kohosivat purppuranpunaisina ja ruoho loisti vihreänä. Siellä täällä kasvoi voikukkia, jotka olivat upeimmillaan näin toukokuun lopussa. Kaiken keskellä kulki pienoinen puro hopeisena nauhana. Tummemmat varjot, metsät, erottuivat peltojen ja niittyjen takana varjoina.
" Mitähän tuolla on? " Ezzu kysyi osoittaen kenttää, jossa kohosi vajoja.
" Näyttää lentokentältä " sanoin.
Huomasin puron lähellä, se pulppusi kallioiden välistä esiin, solisi niitä pitkin alas ja kokosi itsensä lähteeksi niiden alle. Pakkasin ruokatavarat lähelle lähteen viileyttä kallionkoloon. Ezzua huvitti omalaatuinen ruokapiiloni.
" Paljonko kello on? " kysyin Ezzulta.
" Hyvänen aika, sehän on jo kymmenen! Joko sua väsyttää? "
" Joo, mutta syödäänkö vielä iltapalaa? " Pitkä vaellus ylös leirintäpaikalle oli saanut taas ruokahalun heräämään.
" Juu, ehdotan kevyttä iltapalaa. Leipää, maitoa, mansikoita ja kenties tomaattia " hänkin innostui.
Iltapalan jälkeen paneuduimme maate auringon laskiessa.
" Hyvää yötä! " Ezzu toivotti ja nukahti saman tien.
" Öitä! " vastasin ja katselin vielä hetken tähtiä sinertävän usvan läpi, kunnes vaivuin rauhalliseen uneen. Yö hiipi hiljalleen nummelle sytyttyäen miljoonia uusia tähtiä taivaalle. Äänettömyys oli täydellinen puron solinaa lukuunottamatta. Pieni lepakko lenteli sinne tänne yöllisellä retkellään pyydystäen hyönteisiä.
Aamun valjetessa teimme aamiaiseksi munia ja leipää. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalsi viileästi.
" Nukuitko hyvin? " Ezzu tiedusteli ja vilkaisi kelloaan joka oli jo yhdeksän.
" Paremmin kuin aikoihin, 12 tuntia! " hymyilin hänelle vastaukseksi.
Pesimme astiat lähteellä ja pakkasimme tavarat. Palasimme maatilalle ja kiitimme ylläpidosta. Varustimme hevoset pitkälle kotimatkalle. Vaelluksen jälkeen saavuimme tuttuun tallipihaan. Purimme tavarat ja laitoimme hepat yökuntoon.

29.08.2009 Huikea maastoretki! kirj. Jannica
Tallille saapuessani huomasin ihmetyksekseni, ettei Rollo ollutkaan ulkona. Se seisoi käytävällä vastapuunatun näköisenä ja vaati heti huomioni minut äkätessään. Ezzu hymyili minulle poninsa karsinasta ja sanoi harjanneensa Rollon, ettei retki venyisi liian myöhään. Se oli kuulemma ollut todella kurainen. Kiitin häntä ja hain ponin varusteet. Varustin sen ja pian seisoimme pihassa valmiina nousemaan ratsaille.
" Ihanaa päästä rentoutumaan" Ezzu huikkasi hypätessään ratsunsa selkään ja kääntäessään sen kohti maastopolkuja.
" No niin on! " yhdyin häneen noustuani polleni selkään. Hymyilin innostuneesti ja seurasin heitä.

Ohitimme heidän puutarhansa ja asuinrakennuksen, joka kylpi ilta-auringon valossa ja heijasti katolle auringonsäteitä. Menimme tuuhean pensaikon ohitse, jonka oksien lomasta koetin kurkistella laiduntavia lehmiä. Ne katsoivat meitä kummissaan aidan toiselta puolen ja riiputtivat päätään levollisina.
" Niityn laidalta alkaa pieni metsikkö, voimme mennä tänään sinne. " Ezzu ohjeisti minua.
Tämä reitti ei ollut minulle lainkaan tuttu, joten seurasimme alkumatkan heitä törmäysten ehkäisemiseksi.

Katselin metsikön suuntaan ja erotin puiden takaa joitakin harvoja mökkejä. Niityn laidalta erkani polku, jota lähdimme seuraamaan. Tulimme maantielle ja odotettuamme ohi menevän bussin ylitimme sen rauhallisesti. Kokeneet ratsumme eivät juuri kiinnittäneet huomiota ohi ajavaan menopeliin. Olimme matkalla laakson rinteelle, jossa meidän oli tarkoitus tapamme mukaan retkeillä ja syödä eväitä luonnonhelmassa. Lähdimme taivaltamaan kohti laaksoa, joka kehittyi koko ajan tiheämmäksi metsiköksi.
" Pysyttele lähellämme, emme saa eksyä täällä. Metsä on täynnä suonsilmäkkeitä ja onkaloita " Ezzu varoitti meitä.
Myönnyin vain hymähtämään vastaukseksi, sillä meillä oli täysi työ varoa heidän perästään sinkoilevia oksia. Seurasimme metsään uurtunutta polkua, joka oli juuri ja juuri tarpeeksi leveä hevosten neljälle jalalle. Vilkaisin ylös. Puunlatvat huijuivat yllämme uhkaavina. Oksat raapivat koko ajan kasvojamme, olimme tulleet metsän ahtaimpaan kohtaan. Sen ohitettuamme seurasimme kaitaa kivistä tietä, jonka reunoilla kasvavat puut muodostivat upean kujan, kuin suojaavan muurin ympärillemme. Muuri oli niin tiheä, etteivät edes ilta-auringon laskevat säikeet päässeet sen lävitse. Polku jatkoi jatkumistaan. Koko metsä huokui synkkää, aavemaista hiljaisuutta, linnutkaan eivät laulaneet, jos täällä nyt edes sellaisia asui näin syvällä metsän uumenissa. Oksisto oli niin tiheä, että hämärä vaikutti aivan vihreältä.

Ezzu kulki jonkin matkaa edellämme ja tähysteli aina välillä oksien välistä eteen aukenevaa polkua. Yhtäkkiä hän pysähtyi ja nosti kätensä merkiksi, että piti olla varovainen. Kurkistelin kevyessä istunnassa hänen ylitseen, mutten huomannut mitään erikoista. Sitten huomasin läheisen pensaan juurella loikovan käärmeen. Se oli kai tullut pakoon lämpöä. Ezzulle taittoi lähimmästä puusta oksan ja heitti sen kyyn viereen, joka luikerteli pakoon toiseen suuntaan ja pääsimme jatkamaan eteenpäin. Muutaman kymmenien metrien päässä huomasimme retkipaikkamme, jossa laskeuduimme ratsailta ja kiinnitimme hevoset riimuista puomiin. Tarjosimme niille vettä ja istuimme sitten syömään eväitämme. Sen tehtyämme oli aika palata tallille, kello oli jo seitsemän, joten saapuisimme tallille vasta kymmeneltä illalla. Hieman hirvitti ajatus paluusta samaa reittiä kotiin, mutta ei auttanut kuin sopeutua ja luottaa kaveriin. Siivosimme paikat ja ratsauduimme. Harmikseni palasimme todellakin samaa reittiä kotiin ja puoli välissä matkaa alkoi hämärtää ja samantien sadepisarat alkoivat rummuttaa yläpuolella olevaan lehvustoon. Ihmeekseni hevoset eivät piitanneet sateesta vaan jatkoivat kuin ennenkin. Olin siitä kiitollinen, koska tiesin Rollon olevan hermoheikko ukkosella. Kuulin lehtien rapinaa ja pienten jalkojen tassutusta. Olikohan liikkeellä myyrä? Tai kenties hiiri? Jokin juoksi ihollani ja värähdin jännityksestä. Huokasin helpotuksesta, kun huomasin hämähäkin laskeutuneen maahan. Kuljettuamme hetken kuului pöllön huutelua, se oli kaiketi lähtenyt yölliselle retkelleen. Läheltämme kuului kovaa kahinaa, pelästyimme, koska mielestämme täällä ei pitänyt olla isompia eläimiä meidän ratsujemme lisäksi. Onneksemme huomasimme kuitenkin pian mäyrän iltatouhuissaan kannon luona. Jatkoimme polkua kohti tallia. Pian tuttu rakennus ilmestyikin näkyviimme ja molempien huolet haihtuivat. Tallitytöt katselivat kummissaan märkää saattuetta, joka tuli usvan keskeltä. He lupasivat oitis laittaa ratsumme, jotta pääsisimme itse vaihtamaan kuiviin. Olimme hetkessä takaisin tallilla ja varmistimme hevosten kunnon. Tytöt olivat pitäneet sanansa ja kaksi tyytyväisen näköistä ponia seisoi vieretysten karsinoissaan. Haimme hevoset sisään ja ruokimme ne. Maastoretken väsyttäminä painuimme molemmat heti kotiin lepäämään.

27.08.2009 Esteitä, kirj. Jannica
Päivä sujui ihmeen nopeasti ja aamupäivä oli onnellisesti takana. Nappasin naulakosta tallivaatteet ja vaihdoin ne, sitten suuntasin bussille. Tallimatka tuntui tavallista pidemmälle, mutta onneksi aurinko paistoi ja olin hyvällä tuulella senkin vuoksi. Lämmintä oli 28 astetta, joten päätin suosiolla jättää maastoesteet toiseen päivään, koska oli kuuma ilma. Menisimme siis viileään maneesiin hyppäämään. Vilkaisin rannekelloani astellessani talliin vievää tietä. Se näytti puolta neljää, ehtisin hyvin tehdä tänään suursiivouksen ennen iltaa. Hymyilin puiden lomasta pilkistäville auringonsäteille ja tunsin jo hevosten tutun tuoksun kesäisessä säässä. Ohitin postilaatikon ja kuuntelin kyyhkysen huhuilua autiossa metsässä. En ratsastanut siellä mielelläni, koska pelkäsin meidän eksyvän, vaikkakin tiesin Rollon siinä tapauksessa ohjaavan meidät kotiin takaisin. Omistajan kanssa olimme toki maastoilleet tuossa metsässäkin, tunsihan hän tienoot kuin omat taskunsa.

Havahduin jälleen kerran mietteistäni tallipäivään ja eteeni aukeneviin laitumiin. Rollo ulkoili yksin, sen kaveri oli varmaankin mennyt maastoon vaellukselle, kuten heillä oli tapana hoitajansa kanssa. Itse en maastoporukassa viihtynyt, vaikka he kovati minua kyselivät mukaansa. Sitä paitsi he lähtivät aina niin aikaisin. että olin vielä töissä. Olisi siellä varmasti ollut kivaakin, mutta Rollo ei oikein pysynyt isompien perässä. Kesäisin järjestimme kyllä kivoja hitaampia retkiä ja uittoreissuja, jonne myös me osallistuimme mielellämme. Maastoilimme usein myös omistajan kanssa, jonka pikkuponi oli meille sopivan ripeää seuraa.

Otin Rollon kuraisen riimun tolpalta roikkumasta, oli kai taas kaverinsa kanssa riehuessaan saanut sen riisutuksi. Olin sopinut auttavani tänään ja huomenna, koska omistaja oli lähtenyt Tallinnan reissulle muutaman ystävänsä kanssa. Hän oli kuitenkin ehtinyt jo siivota ennen lähtöään karsinat, joten tehtäväkseni jäi enää iltaruokinta. Luin ilmoitustaulua. Sitten menin siivoamaan kaappimme ja pesin sen myös. Pyyhin suitset ja jalustimet, vaikka olinkin menossa vielä ratsastamaan tänään. Kaadoin vedet pois ja vein sienen, pyyhkeen ja ämpärin kuivumaan. Sen jälkeen oli vuorossa loimien pudistelut ulkona, viikkasin ne hyllyyn siistiksi pinoksi. Lopuksi pölytin harjat ja järjestin ne laatikkoon. Toin hevosille iltaheinät ketkä eivät olleet laitumella ja lakaisin käytävän lopuksi. Siinä vaiheessa huomasin kellon olevan kuusi, joten menin heti hakemaan Rolloa. Nappasin kaapista puhtaan riimun ja leivänpalan.

Rollo odotti portilla innoissaan, se tiesi, että saisi kohta herkkuja. Pujotin sille riimun ja napsautin lukon kiinni. Jätin portin auki lähtiessämme talliin, koska tarha oli nyt tyhjä. Sidoin Rollon käytävälle, laskin narun naulaan ja hain harjamme. Ehdin juuri ja juuri harjata toisen puolen, kun maastoväki palasi tallille. Siirsin Rollon karsinaansa pois tieltä ja jatkoin sen harjaamista siellä. Otin kaviot ja laitoin myös jännesuojat esteitä varten. Jätin sen hetkeksi karsinaansa syömään ja menin kokoamaan maneesiin esteitä. Siellä oli valmiina käyttämämme in-an-out ja lisäksi laitoin kolme muuta estettä sarjaksi. Tarkoituksena oli siis harjoitella tekniikkaa, joten en nostanut esteitä kovinkaan korkeiksi. Suunnittelin radan, jossa ekana oli innari ja sitten sarjaeste yhden laukka-askeleen välillä, ensimmäinen esteistä oli 40cm korkea ja kaksi viimeistä 50cm. Saatuani radan valmiiksi tarkistin vielä välit ja palasin sitten laittamaan ponin kuntoon. Muut olivat saaneet hevosensa laitettua ja sanoivat tulevansa katsomaan kun ratsastan. Oli kivaa saada yleisöä ja apuvoimia nostamaan esteitä. Satuloin ja suitsin Rollon ja tuossa tuokiossa olimmekin jo maneesilla.

Kiristin vyötä ja laskin jalustimet lyhentäen ne samantien. Kipusin selkään ja kävelimme alkukäynnit, joiden jälkeen kiristin vyötä vielä hieman lisää. Aloimme verrytellä ravissa tehden pohkeenväistöjä, voltteja, pysähdyksiä ja temponvaihteluja. Sitten siirryimme laukkaamaan pari kierrosta molempiin suuntiin. Rollo toimi hyvin, vaikka olikin pirteällä tuulella ja ilma oli todella lämmin. Se jopa pukitti laukannostoissa! Verryteltyämme puoli tuntia siirryimme hyppäämään radan ekaa osaa eli innaria. Tulimme hallittua hyvää laukkaa 50cm:n esteelle ja Rollo hyppäsi innarin molemmat osat yhtään sähläämättä. Hyppäsimme sen vielä muutamaan kertaan, kaikki kerrat yhtä hienosti. Innarilta selvittyämme annoin ponin kävellä viisi minuuttia ja pyysin sitten uudelleen laukkaa. Rollo hyppäsi sarjan hyvin, mutta epäröi keskimmäisellä esteellä ja pudotti sen. Toinen kerta oli sujuvampi ja taputin ponia kiitokseksi. Tulimme sarjan vielä kertaalleen ja sitten kokeilimme koko rataa, joka sujui hienosti! Kiitin ponia hyvästä suorituksesta ja tein loppuverkat ravissa ja käynnissä. Käveltyämme reilusti yli vartin pyysin sitä kaartoon ja tulin alas selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vyön. Sitten lähdimme tallille. Tytöt lupasivat ystävällisesti korjata esteet pois puolestani.

Otin hikiseltä Rollolta varusteet pois karsinassa ja vein vyön ja huovan kuivumaan, sekä otin loimen hyllystä. Sen paksu talvikarva ei ollut vielä kokonaan lähtenyt ja kutisi varmasti, joten tarjosin sille viileän suihkun ja loimitin vasta sitten. Päästin sen karsinaansa ja otin suojat pois (peseytyivät samalla hyvin). Hain Rollolle valmiiksi heiniä ja kuivan loimen yötä varten. Menimme tyttöjen kanssa ottamaan hevosia sisälle ja laittelin sitten iltaruoat valmiiksi. Ruokin hevoset ja vaihdoin kuivan loimen Rollolle ja vein toisen kuivumaan. Sanoin Rollolle heipat ja lukitsin ovet.

18.08.2009 Koulumerkki, kirj. Jannica
Harmittelin kotona mitä tekisimme Rollon kanssa tänään kun oli tullut ilmoitus ettei pellolle enää saanut mennä ajelemaan, eikä Rollo oikein toiminut maastossa ajaessakaan, eikä kentällä ollut tarpeeksi tilaa siihen hommaan. Aurinko paistoi ja tuuli hieman. Olin pyöräilemässä kohti Rollon tallia. Äkillinen tuulenvire heilautti pitkät hiukseni kasvoilleni, etten voinut nähdä mitään ja meinasin seuraavasta tuulenpuuskasta ajautua pyörineni ojan pohjalle. Hetkisen taisteltuani saavuin kuitenkin ehjin nahoin tallille. Ilma oli yhä painostava, vaikka eilen illallla oli salamoinut ja satanut rankasti yömyöhään saakka. Harmaa pilvimassa ennusti sadetta tällekin illalle. Talutin pyöräni tallin edustalle ja menin hakemaan Rolloa. Onneksi minulla oli saappaat jalassa, tallikengissä olisi varmasti käynyt hassusti, sen verran kurainen ponin tarha oli. Talutin ponin talliin ja se seurasi mukisematta perässäni. Ei kai sekään halunnut jäädä seisoskelemaan myrskyn sekoittamaan tarhaansa. Osa hevosista oli jo laskettu laitumelle, mutta Rollo ja muutama muu odottivat uuden ruohon kasvua. Sidoin sen käytävälle ja menin hakemaan harjat. Pesin jalat harjauksen jälkeen, jottei suojien alle olisi jäänyt likaa. Normaalisti en pessyt niitä ennen sisälle ottamista, mutta kello oli sen verran paljon, ettei poni enää menisi tarhaan ratsastuksen jälkeen. Kun poni oli hoidettu ja jalat pesty huolellisesti kuivasin jalat ja laitoin Rollon odottamaan naapurikarsinaan, jotta saisin sen oman siivottua. Siihen ei kauaa nokka tuhissut, koska se oli jo pitkiä päiviä ulkona, eikä pissannutkaan enää sisälle. Niinpä uutta purukuormaa ei niin ollen myöskään tarvinnut tuoda. Toin vielä iltaheinät karsinaan ja menin sitten hakemaan varusteita satulahuoneesta. Laitettuani suojat karsinassa satuloin ja suitsin ponin rutiininomaisesti. Talutin Rollon kentälle.

Nousin vyön kiristettyäni selkään ja kävelimme muutamia kierroksia, kunnes tiukkasin vyötä vielä reiällä. Aloitimme harjoittelemaan helpon C:n rataa, koska olimme menossa sunnuntaina harjoituskoulukisoihin naapuritallille (kuvitteellisesti). Harjoittelin radan alusta loppuun ja tunti meni loistavasti ja nopeasti! Kiitin Rolloa ja menimme kävelemään vielä hetkeksi maastoon. Palattuamme tallille huomasin omistajan tallinpihassa.
" Hei! Sinua ei olekaan näkynyt vähään aikaan! Mitä kuuluu? "
" Ihan hyvää, kovaa kiirettä ollut koko kesän, onneksi huolehdit Rollosta. "
" Pitikö sun ratsastaa sillä tänään, en tiennyt tulostasi? "
" Ei, kiva kun menit sillä, tulin vaan pikasesti katsomaan ponia. "
" Selvä juttu, harjoteltiin sitä sunnuntain rataa, meni tosi kivasti! "
" Hienoa, moneltakos se teidän luokka olikaan? "
" Muistaakseni yhdeltätoista, voin tarkistaa vielä. "
" Ei tarvitse, näen sen sieltä kutsusta kuitenkin, yritän ehtiä katsomaan. "
" Se olisi kyllä mukavaa! "
Niin palasimme talliin omistajan vanavedessä ja talutin ponin karsinaansa. Riisuin varusteet ja hän jäi hemmottelemaan ja harjailemaan ponia sillä aikaa, kun vein varusteet paikoilleen. Palatessani hän oli jo sukinut ponin ja jutteli sille rauhallisella äänellä, he kaksi todella sopivat toisilleen! Sanoin molemmille heipat ja jätin heidät puuhastelemaan kahden kesken.

10.08.2009 Ajolenkki, kirj. Jannica
Tulin tallille aikaisin aamulla, koska olin luvannut tehdä välillä aamutallia, jotta omistaja saisi kerrankin nukkua vähän pidempään. Hän arvosti apuani suuresti, vaikka tiesin hänen raskain mielin luovuttavan tehtävän toisinaan jollekin muulle kuin tekevänsä sen aina itse. Nousin sängystä hyvin nukutun yön jälkeen jo kello kuusi ja pikaisten aamutoimien jälkeen olinkin tallilla yllätyksekseni jo kello seitsemän aamulla. Vein ulkona oleville hepoille heinät laitumelle, koska ruohoa ei juurikaan enää kasvanut ja menin sitten talliin ruokkimaan loput hevoset Rollo mukaan luettuna. Kun kaikki hevoset olivat saaneet aamuheinät menin jakamaan ulos kaurat ja tarkistin samalla aidat. Kaikki oli kunnossa, joten pääsin heti ruokkimaan tallin hevoset ja vein ne sitten peräjälkeen ulos, ulkona tihutti hieman vettä, mutta keli oli lämmin. Nehän voisi sitten ottaa aiemmin sisään, jos sade jatkuisi pidempään, näin kesällä en viitsinyt enää niitä loimitella sateellakaan. Saatuani kaikki ulos menin siivoamaan Rollon karsinan ja vein sinne uudet purut. Sain tyhjentää liki koko karsinan, koska se oli aivan likainen ja märkä. Saatuani karsinan kuntoon nostin sinne käytävältä valmiiksi pari siivua heinää yötä varten. Sitten putsasin vesiautomaatin ja ruokakupin. Sen jälkeen menin laittamaan ulos vettä saaveihin ja pesin ne tiskiharjalla samalla.

Kun aamutoimet oli tehty laitoin sähköt päälle ja tarhoihin lisää heinää. Sitten otin Rollon käytävälle harjattavaksi. Ajattelin mennä sillä pitkästä aikaa ajamaan, peltokin oli juuri hyvässä kunnossa sitä ajatellen ja poni saisi mennä sydämensä kyllyydestä niin kauan kuin haluaisi ja jaksaisi, olettaen että se osaisi käyttäytyä. Harjattuani ponin laitoin sille suojat kaikkiin jalkoihin ja suitsin sen. Sitten laitoin valjaat ja jätin ponin seisomaan ulkopuomille kun hain kärryt ladosta, jossa niitä suojattiin sateelta ja varkailta. Saatuani kärryt ponin perään valjastin sen tottuneesti ja otin ohjat käteeni irroittaen samalla ponin riimusta ja niin ollen myös ketjuista. Peruutimme ensin hieman ja käänsin ponin sitten kohti tallin sivua, jota pitkin etenimme tarhoille ja sieltä peltotielle joka johti tallillemme. Ohjasin Rollon suoraan pellolle, vaikka se olisi halunnut jostain syystä edetä peltotietä pidemmälle, vaikkei se ikinä ollut sitä suostunut tekemään. Sain ponin keploteltua pellolle ja ohjasin sen aivan reunaan, jotta se saisi kiertää mahdollisimman pienessä heinikossa. Pellolle oli jäänyt edelliskeväästä viljasta tähkänpätkiä, jotka varmasti ottaisivat ikävästi ponin kavioihin jos se kulkisi liian korkeassa heinikossa. Käveltyämme vartin verran poni siirtyi ensimmäisestä käskystä raviin ja ravasi kokonaisen kierroksen jonka jälkeen pyysin sitä hiljentämään käyntiin. Pelto oli suuri, joten yksi kierros ravia riittäisi varmasti kerralla Rollon kokoiselle. Kävelimme puoli väliin ja nostin sitten uudelleen ravin, jota jatkoimme kierroksen verran. Tämän teimme vielä kertaalleen ja sitten vaihdoin suuntaa. Oikeaan kierrokseen menimme vielä pari kertaa ravia, kunnes annoin ponin kävellä vartin loppukäynnit ja käänsin sen sitten takaisin peltotielle saapuessamme pois pellolta. Se lähti innokkaasti kulkemaan kohti kotia, jonne se muutamia kertoja aiemminkin oli yrittänyt jo kääntyä, etenkin nähdessään kaverinsa palaavan maastoreissulta pellon ohitse. Onneksi se ei ollut kuitenkaan keksinyt mitään tyhmää vaan pienen kääntely-yrityksen jälkeen suostui jatkamaan vielä matkaansa pellolla eikä rynnännyt kaverin perässä kotiin.

Saavuttuamme tallinpihaan ohjasin ponin puomille ja sidoin sen riimulla kiinni. Sitten purin kiinnitykset ja otin valjaat pois. Harjasin ponin ulkona ja vein sen sitten ulos, jouduin tietenkin pyyhkäisemään hikikohdat ensin sienellä. Otin kaviot vielä ennen ulosvientiä ja palautin sitten valjaat ja kärryt sekä harjat paikoilleen. Lakaisin käytävän ja heitin Rollolle päiväheinät ennen lähtöäni tarhaan. Tarkistin kaikkien vesitilanteen ja lisäsin Rollolle vielä ämpärillisen vettä sen juotua lenkin jälkeen. Jätin talliin vielä lapun, että poni oli lenkkeillyt tänään. Normaalistihan niitä saattoi liikuttaa myös omistaja. Ellei sitten ollut mitään erityistä sovittuna. Tänään oli hieman viileää, mutta ajattelin ponilla olevan mukavempaa ulkona loimitettuna, kuin seistä sisällä yksin koko päivä ennen iltatallin alkamista. Hyvästelin Rollon ja palasin kotiin lukemaan jännää kesäkirjaa.

26.07.2009 Esteitä, kirj. Jannica
Tulin tallille neljän maissa. Hevoset olivat tietenkin vielä ulkona, joten menin ensin siivoamaan Rollon karsinan. Sen tehtyäni siistin ruoka- ja juomakupit ja pesin sitten ruokintaämpärinkin. Menin hakemaan iltaheinät karsinaan, hevosista osa vietti jo yönsä ulkona, mutta koko iltapäivän oli sadellut ja kaikki tulisivat ainakin täksi yöksi sisään. Lakaisin käytävän ja menin sitten hakemaan satulan, suitset ja harjat satulahuoneesta. Ajattelin vähän hypätä tänään. Varusteet noudettuani hain Rollon ulkoa ja aloitin ponin puunaamisen. Se oli heinissä, mutta muuten ei ollut kovinkaan likainen. Sain sen siis nopeasti harjattua ja putsasin vielä kaviotkin. Satuloin ja suitsin Inkan, se sujui helposti. Olimme nopeasti valmiita ratsastamiseen ja tarkistettuani vielä kaikki varusteet lähdimme kentälle. Aurinko paistoi aina välillä pilviharsojen välistä, mutta useaan otteeseen oli tihutellut hieman vettä iltapäivän aikana. Kuitenkin sää oli lämmin, joten oli kiva vaihteeksi mennä kentällä.

Noustuani selkään kävelimme hetken ja kiristin sitten vyötä vielä reiällä. Aloimme verrytellä ravipuomeja ympyrällä ja nostin myös laukat molempiin suuntiin. Sitten aloitimme harjoittelemaan rataa. Ensimmäiseksi olin koonnut sarjaesteeksi kaksi ristikkoa, jotka muutin myöhemmin innareiksi. Harjoitus ei ihan heti ottanut sujuakseen, koska Rollo ei nostanut laukkaa käskystäni vaan yritti innarille ravissa, jonka vuoksi molemmat osat siitä putosivat vaikkeivat esteet niin korkeita olleetkaan. Muut kaksi kertaa sujuivat kuitenkin hyvin. Radan toinen osa oli lyhyellä sivulla sijaitseva suuri ristikko, joka sujui hyvin, mutta vauhtia ei oikein meinannut olla tarpeeksi esteen kokoon nähden. Esteestä kuitenkin selvittiin kunnialla ja matkasimme kohti kolmatta osaa, josta löytyi okseri (40cm). Se sujui hyvin ja Rollo läheni estettä hyvinkin reippaassa temmossa. Tilaa jäi vieläpä esteen ja jalkojen väliinkin mukavanlaisesti. Tämä lyhyt rata toistettiin vielä muutamia kertoja ja sitten vaihdoimme suuntaa ylittääksemme radan vielä toiseenkin suuntaan kertaalleen. Suunnanvaihdos ei tuottanut itsevarmalle ponille mitään ongelmia. Rataharjoitusten jälkeen menimme loppuverkat ja kävelimme. Sitten Rollo pääsi pesulle. Se nautti suihkusta ja loimitin sen hyvin, jonka jälkeen tunnista hyvin palautunut poni pääsi karsinaansa syömään iltaruokaa. Palautin varusteet satulahuoneeseen ja ripustin suojat kuivumaan, koska pesin nekin. Rollo sai iltaruoan mukana pari porkkanaa palkintona hyvin tehdystä työstä. Hyvästelin ponin erittäin hyvällä mielellä. Olimme olleet kentällä jopa kaksi tuntia alku- ja loppuverryttelyineen, joten Rolloon oli syystäkin oltava tyytyväinen!

10.06.2009 Sateisen päivän juoksutushetki, kirj. Jannica
Menin tallille viiden maissa. Miltei kaikki hevoset olivat jo sisällä, koska satoi vettä. Menin tervehtimään Rolloa talliin. Sillä oli heinien syönti hieman kesken, joten menin sillä aikaa hakemaan harjat, suitset ja liinan. Olin ajatellut mennä tänään juoksuttamaan sitä vain hieman kentälle sään vuoksi. Kello oli jo niin paljon, että menisimme vain hieman käyntiä ja ravia liikkumisen iloksi. Harjasin Rollon pikaisesti ja otin kaviot. Harjasin jouhista purut, muuten ne olivatkin siistit ja suorat. Seuraavaksi suitsin ponin ja otin liinan ja kypärän mukaani kentälle. Mielestäni ei ollut lainkaan huono ajatus juoksuttaa sitä kypärä päässä, koska se riehaantui joskus melkoisesti. Asetin ponin ensin oikeaan kierrokseen, koska se oli vaikeampi suunta. Ihme kyllä Rollo ei halunnut tällä kertaa vaihtaa suuntaa koko ajan itsenäisesti. Kävelimme kymmenen minuuttia ja pyysin sitten kahta kierrosta ravia ja siitä kaksi laukkaa. Sen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samat jutut toiseen suuntaan. Kovasti ei ponilla ollut energiaa, koska se kokosi itsensä kauniisti ihan ilman apuohjiakin. Juoksutettuani kaksikymmentä minuuttia totesin, ettei ponilla ollut yhtään virtaa ja päätin ottaa loppukäynnit, joiden aikana Rollo tarjosi kovasti vielä peräänantoa ja kehuin sitä oma-aloitteisuudesta. Kävelimme talliin ja laitoin ponin karsinaan suoraan irroittaen siellä suitset, jotta se pääsisi piehtaroimaan. Suljettuani oven se alkoikin kovasti haistella ja kuopia maata ja asettui sitten pian piehtaroimaan. Hymyilin sille, ehkä se toivoi uutta harjaustuokiota. Tarjosin kalterien välistä sille näkkärin ja menin sitten viemään suitset ja liinan pois. Kävin lisäämässä sille ja naapurille lisää vettä, koska se oli loppu. Sen jälkeen sammutin tallista valot ja menin haravoimaan hieman pihaa ja nostelin tarhojen portit maasta jotteivat ne jäisi sinne aamuun saakka. Aamuheiniä en viitsinyt heitellä valmiiksi, koska ilmassa oli vesisateen mahdollisuus myös yöllä, eivätkä läpimärät kuraiset heinät olleet hevosten mieliin. En viitsinyt myöskään siivota tarhoja tai viedä vesiä valmiiksi ulos, koska vesisateen jälkeen siellä oli aivan kuraista ja kosteaa. Kesällä tykkäsin pitää tarhat siistinä, olihan se kivaa ajankuluakin ja sai olla ulkona samalla!

Mietin kovasti mitä tekisimme huomenna. Kenties estepäivä? Voisimme harjoitella in-an-out-esteitä ratsain ja kenties hypätä rataakin. Noh, huominen näyttäisi millainen sää olisi, hienolla säällä voisi toki maastoillakin tai mennä maastoesteradalle, joka sekin oli jo meidän hoitajien käytössämme. Emme olleet käyneet siellä vielä lainkaan tänä kesänä. Heilautin kättäni vastaan tulevalle tallin omistajalle, joka ei ilmeisesti minua tunnistanut ilmeestään päätellen, mutta tervehti kuitenkin kohteliaasti. Menin bussipysäkille odottamaan puoli seitsemän tulevaa bussia, joka veisi minut miltei kotiovelle.

09.06.2009 Tallilla jälleen, kirj. Jannica
Suuntasin iltapäivällä suoraan tallille. Bussimatkalla vaihdoin kengät tallikenkiin, muita vaatteita en normaalisti vaihtanut, olihan pesukone keksitty. Päästyäni tallille heitin repun kaappiin ja otin sieltä ratsastushousut, jotka vaihdoin ylleni. Tallilla ei näkynyt tähän aikaan ketään, joten saisimme varmasti koko maneesin kouluratsasteluumme. En erityisesti pitänyt lajiista, mutta tokihan sitäkin piti harjoitella joskus, olihan se esteiden perusta. Niinpä suuntasin sitten hakemaan Rollon tarhasta.

Tarhalle päästyäni huomasin sen olevan ihan kurassa. "Mistä ihmeestä sä olet löytänyt kuraa" päivittelin sen kurapaakuista roikkuvaa karvapeitettä. Olinhan juuri edelliskerralla sen pessyt osittain juoksuttamisen jälkeen. Tallissa asetin Rollon käytävälle, koska sen oma karsina olisi ihan liian pimeä harjaamiseen. Noudin harjalaatikon, satulan, suitset ja kypärän varustehuoneesta ja aloitin puunaamaan Rolloa. Ihan ensiksi harjasin suurimmat kurat pois sualla ja heti perään pölärillä. Jalat ja pään harjasin pehmeällä harjalla, koska ne olivat ihme kyllä puhtaat. Saatuani karvan edes joten kuten miellyttävään kuntoon selvitin vielä hännän ja harjan, ne eivät tarvinneet selvitysainetta, koska selvitin ne aina tallilla käydessäni. Kun poni oli puhdas otin kaviot ja satuloin sen, sekä tiukkasin vyön kiinni. Sitten oli suitsien vuoro, jotka Rollo antoi laittaa tällä kertaa kiltisti.

Laitoin kypärän päähäni ja lähdimme maneesiin. Oli aurinkoista, joten kentälläkin olisi voinut mennä, mutta arvelin ponin olevan siellä energinen edelliskerran irtojuoksutuksen vuoksi. Niinpä suljin maneesin oven perässämme ja talutin Rollon kaartoon. Kiristin vyön ja laskin jalustimet alas. Pidensin niitä pari reikää, olimme kai maastoilleet viimeksi. Sitten tartuin etukaareen ja nousin satulaan. Pujotin jalustimet jalkaan ja kiristin vyötä parilla reiällä. "Pitäisi kai ostaa sulle lyhempi satulavyö" sanoin Rollolle kiskoessani vyötä taas viimeisiin reikiin satulaläpän alle. Otin ohjat käteeni paremmin ja pyysin Rollon kävelemään uralle. Käveltyämme viisi kierrosta vaihdoin suuntaa täyskaarrolla ja kävelimme vielä toiset viisi kierrosta. Sitten otin ohjat ja aloimme harjoitella helpon B:n merkkirataa: Ensin tultiin radalle ja ravattiin kentän keskelle tuomaria tervehtimään. Jatkettiin siitä harjoitusravia ja tehtiin M:n kohdalle kokorataleikkaa kevyellä ravilla askelta pidentäen. B:stä mentiin harjoitusravissa kokorataleikkaa, keskellä käyntiin muutaman askeleen ajaksi ja sitten jälleen raviin, uralle tullessa siirrettiin käyntiin. Lyhyen sivun keskeltä tuli laukannosto ja kaksi kierrosta laukkaa pääty-ympyrällä, Rollo heilautti mielenosoituksellisesti päätään ja pukitti kun nostin laukan. Laukkaa jatkettiin R:n saakka ja sitten siirryttiin raviin ja tehtiin siinä täyskaarto B:n kohdalla. M:stä tuli käyntiin siirtyminen ja sitten laukannosto, jota mentiin taas pääty-ympyrällä ja jatkettiin S:n saakka, jossa tuli raviin siirto. Harjoitusravia täyskaarto E:ssä ja sen jälkeen R:stä pituushalkaisijalle ja lopputervehdys. Harjoitus sujui hyvin laukannostoa lukuunottamatta ja Rollo oli jopa hieman laiska tänään. Taputin sitä ja menimme molempiin suuntiin vielä pari kierrosta kevyttä ravia ja sitten kävelimme 10 minuuttia pitkin ohjin. Tulin kaartoon ja alas selästä, nostin jalkkarit ja löysäsin vyön. Otin ohjat kaulalta ja talutin ponin maneesin ovelle.

Kävelimme rauhassa talliin ja vein Rollon suoraan karsinaansa, koska se oli vain vähän hikinen. Riisuin varusteet ja otin loimen ovesta, jonka puin ponille. Vein varusteet ja kypärän paikoilleen ja kävin ottamassa kaviot. Ne olivat hyväkuntoiset, joten niitä ei nyt tarvinnut tervata. Vein harjat kaappiin ja menin hakemaan Rollolle iltaheinät. Lakaistuani käytävän pesin ponin ruoka- ja vesikupit, yritin häiritä sen ruokailua mahdollisimman vähän, mutta tottakai se sosiaalisena ponina tuli katsomaan mitä puuhaan. Annoin sille lopuksi iltaruoat ja ja menin varustehuoneeseen, jotta se saisi syödä rauhassa.

Putsasin satulan, irroitin jalustimet ja pesin ne, sekä jalustinkumit. Sitten kuivasin ne pyyhkeeseen ja putsasin jalustinhihnat. Yhdistin kumit jalustimiin ja rasvasin hihnat, satulan siiven, vastinhihnat sekä niiden alustan. Satulan kanssa meni aikaa, koska sen puhdistuksesta oli kulunut jo tovi ja se oli tosi likainen. Kun rasva oli kuivunut pujotin jalustimet hihnoihin ja pujotin ne satulaan. Nostin sen paikalleen telineeseen ja otin suitset naulasta. Purin ne osiin ja kävin jynssäämässä kuolaimet hanan alla. Kuivasin ne pyyhkeeseen ja putsasin muutkin suitsien osat. Annoin niiden kuivua hetken ja laitoin sillä välin satulaan uuden huovan ja vyön kaapista, edelliset menivät armotta pestäviksi. Suitsien kuivettua kokosin ne ja vein naulaan. Pesin suojat, harjat ja vyön sekä ruokaämpärin, huopa meni pesukoneeseen. Jätin harjat kuivumaan ja otin varaharjat kaapista. Kävin kuitenkin sitä ennen pudistamassa harjakorin ulkona. Järjestin uudet harjat koriin ja harjasin pintelipatjat. Järjestin ne pinteleiden kanssa koriin siististi ja siivosin sitten kaapin, pyyhin myös sen pohjan, jonne olikin kertynyt jo kaikenlaista pölyä, kuraa ja seittiä. Menin haravoimaan pihan heinistä ja nostin kentällä estepuomit varastoon lumen seasta. Siivosin kentältä myös kakat pois. Pihaa siistittyäni menin vielä vaihtamaan Rollolle kuivan loimen ja sammutin sitten tallista valot hoitovihkoon kirjoitettuani. Lukitsin tallioven ja varmistin, että kaikki hepat olivat sisällä. Kävin vielä lakaisemassa heinäladon, joka oli jo todella pahasti siivouksen tarpeessa!

03.06.2009 Irtohypytystä, kirj. Jannica
Heräsin aikaisin mennäkseni tallille ennen koulun alkamista. Kelloni soi puoli seitsemän ja ponkaisin sängystä ylös mennäkseni tekemään eväitä tallille. Kun olin saanut ne tehtyä matkasin bussilla tallille säästääkseni aikaa. Kävelin tallitien loppuun ja avasin tallinoven. Tallissa oli jo valoisaa, vaikka kello oli vasta puoli 8. Sytytin valot ja laskin tuomani eväät hyllyllemme. Heitin aamuheinät tottuneesti ja sitten perään kaurat. Sen jälkeen vein hepat ulos. Siivosin Rollon ja parin muunkin karsinat ja vesikupit. Homman tehtyäni hain Rollolle iltaheinät valmiiksi sen karsinaan. Sitten menimme taas kentälle ponin kanssa. Olin aamulla tullessani koonnut sinne valmiiksi kaksi pystyestettä yhden laukka-askeleen välillä, joista ensimmäinen oli 45cm korkea ja toinen 55cm, tiesin ponin selviytyvän jälkimmäisestäkin leikiten. Tulimme kentälle ja päästin Rollon irti. Se meni ensin käyntiä ja sitten ravia, lopulta pyysin laukkaa ja poni siirtyi heti rauhalliseen, tasaiseen laukkaan. Edellis kertainen juoksutus oli ilmeisesti kuitenkin vienyt suuremman osan sen energiasta. Kehoitin sitä estesarjalle, jonne sitä ei kovin montaa kertaa täytynyt pyytää :) Rollo hyppäsi sarjan komeasti kolme kertaa ja sen jälkeen nostin jälkimmäisen esteen 60cm:n, vaikken uskonut ponin sitä hyppäävänkään. Kehoitin ponin taas laukkaan ja kohti esteitä, ensimmäinen sujui helposti, mutta toisen se tiputti. Kehuin sitä kuitenkin erinomaisesta yrityksestä ja annoin sen kävellä hetken. Menin itse laittamaan esteitä hieman erilailla. Tein niistä 50cm korkeita in-and-out-esteitä, joka olikin Rollolle uusi juttu. Siksi laitoin esteet pienemmiksi. Rollon käveltyä kymmenisen minuuttia pyysin sitä laukkaan uudelleen. Se totteli kiltisti ja suuntasi suoraan esteitä kohti. Eka kerta sujui heti hienosti! Poni ymmärsi samantien mistä tällä esteellä oli kyse. Menimme vielä kaksi kertaa ja annoin ponin sitten kävellä loppukäynnit. Sen jälkeen palasimme tallille ja koska poni aivan hikinen pesin sen hikiset kohdat sienellä ja loimitin sen sitten kevyesti. Se sai jäädä hetkeksi sisään kuivumaan ja syömään päiväheiniään. Annoin Rollolle pari leipää ja porkkanaa ja hyvästelin ponin. Sitten sammutin valot tallista ja suljin oven ettei Rollo saisi kylmää. Lähdin bussille todella tyytyväisenä ponin tämän päivän panokseen esteharjoituksessa. Oikea superponi!

28.05.2009 Irtohyppäämistä, kirj. Jannica
Heräsin aikaisin mennäkseni tallille ennen koulun alkamista. Kelloni soi puoli seitsemän ja ponkaisin sängystä ylös mennäkseni tekemään eväitä tallille. Kun olin saanut ne tehtyä matkasin bussilla tallille säästääkseni aikaa. Kävelin tallitien loppuun ja avasin tallinoven. Tallissa oli jo melko valoisaa, vaikka kello oli vasta puoli 8. Sytytin valot ja laskin tuomani eväät hyllyllemme. Heitin aamuheinät tottuneesti ja sitten perään kaurat. Sen jälkeen vein hepat ulos. Siivosin Rollon ja parin muunkin karsinat ja vesikupit. Homman tehtyäni hain Rollon iltaheinät valmiiksi sen karsinaan. Sitten menimme taas kentälle ponin kanssa. Olin aamulla tullessani koonnut sinne valmiiksi kaksi pystyestettä yhden laukka-askeleen välillä, joista ensimmäinen oli 45cm korkea ja toinen 55cm, tiesin ponin selviytyvän jälkimmäisestäkin leikiten. Tulimme kentälle ja päästin Rollon irti. Se meni ensin käyntiä ja sitten ravia, lopulta pyysin laukkaa ja poni siirtyi heti rauhalliseen, tasaiseen laukkaan. Edellis kertainen juoksutus oli ilmeisesti kuitenkin vienyt suuremman osan sen energiasta. Kehoitin sitä estesarjalle, jonne sitä ei kovin montaa kertaa täytynyt pyytää. Rollo hyppäsi sarjan komeasti kolme kertaa ja sen jälkeen nostin jälkimmäisen esteen 60cm:n, vaikken uskonut ponin sitä hyppäävänkään. Kehoitin ponin taas laukkaan ja kohti esteitä, ensimmäinen sujui helposti, mutta toisen se tiputti. Kehuin sitä kuitenkin erinomaisesta yrityksestä ja annoin sen kävellä hetken. Menin itse laittamaan esteitä hieman erilailla. Tein niistä 50cm korkeita in-and-out-esteitä, joka olikin Rollolle uusi juttu. Siksi laitoin esteet pienemmiksi. Rollon käveltyä kymmenisen minuuttia pyysin sitä laukkaan uudelleen. Se totteli kiltisti ja suuntasi suoraan esteitä kohti. Eka kerta sujui heti hienosti! Poni ymmärsi samantien mistä tällä esteellä oli kyse. Menimme vielä kaksi kertaa ja annoin ponin sitten kävellä loppukäynnit. Sen jälkeen palasimme tallille ja koska poni aivan hikinen pesin sen hikiset kohdat sienellä ja loimitin sen sitten kevyesti. Se sai jäädä hetkeksi sisään kuivumaan ja syömään päiväheiniään. Annoin Rollolle pari leipää ja porkkanaa ja hyvästelin ponin. Sitten sammutin valot tallista ja suljin oven ettei Rollo saisi kylmää. Lähdin bussille todella tyytyväisenä ponin tämän päivän panokseen esteharjoituksessa. Oikea superponi!

13.05.2009 Pikainen tallikäynti, kirj. Jannica
Heräsin aurinkoiseen aamuun hyvillä mielin. Olin sopinut meneväni tallille noin neljän maissa. Pääastyäni tallille autoin omistajaa siivoamalla Rollon karsinan ja pesemällä heppojen vesiautomaatit. Sen jälkeen tyhjäsin kottarit ja hain toisilla iltaheinät hepoille. Sitten lakaisin ja menin hakemaan Rollon kentälle. Juoksutin sitä 20 minuuttia vapaana ja sitten menimme kävelemään loppukäynnit maastoon. Rollo oli palatessammekin yhä todella energinen! Vein sen talliin, harjasin ja loimitin kevyesti. Annoin ruokakuppiin leipää samalla kun ohjasin ponin käytävältä omaan karsinaansa. Se maisteli ensin heiniä, mutta haistoi sitten leivät ruokakupissaan ja söi ne hyvällä ruokahalulla. Menin palauttamaan tavarat ja otimme loput hepat sisälle. Hetken kuluttua menin antamaan Rollon iltaruoat, otin tavarani kaapista ja sammutin valot. Lähdin kotiin kävellen. Oli todella hieno ilma ja vaikka kello oli jo puoli 7 aurinko paistoi yhä lämpimästi.

24.04.2009 Juoksutusta, aamutallin tekoa ja ratsastelua, kirj. Jannica
Heräsin aamuun pirteänä, kuinkas muutenkaan: olihan nyt tallipäivä ja aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta. Tein nopeasti aamutoimet ja pakkasin eväät tallireppuun. Sitten nappasin vielä tuomisiksi porkkanan jääkaapista. Sen jälkeen olinkin jo matkalla tallille. Päätin tänään kävellä, koska yöllä oli satanut lunta. Aamu oli kolea, mutta auringonpaiste enteili lämmintä iltapäivää. Saavuin tallille kahdeksalta, jälleen ennen Ezzua. Heitin aamuheinät hepoille ja heitin reppuni satulahuoneeseen. Pysähdyin lukemaan ilmoitustaulua, mutta se oli (tälläkin kertaa) tyhjä. Sen katsottuani annoin aamukaurat ruokintaohjeen mukaan. Rollo odotteli jo innokkaana ruokaansa potkien etukaviollaan karsinanovea kuuluvasti ettei vain jäisi ilman (sellaista vahinkoa kyllä ei kovin helposti pääse tapahtumaan :P) Komensin sitä topakasti ja jatkoin kierrosta, kunnes viimeinenkin polle oli ruokittu. Kävin katsomassa Rollon varustetilanteen. Huopa ja vyö olivat melkoisen puhtaat, joten tyytyisin vain harjaamaan ne ratsastuksen jälkeen. Satula ja suitset olivat erittäin puhtaat, samoin suojat ja loimet. Otin ratsastustavarat mukaan ja jätin ne käytävälle odottamaan lenkkiä. Tervehdin Ezzua hänen saapuessaan ja päätimme viedä hepat yhdessä ulos ajan säästämiseksi. Rollokin sai hetken jalotella ennen lenkkiä. Menin siivoamaan sen karsinan. Selviydyin siitä nopeasti ja lantalaankin meni minimaalinen kuorma likaista purua. Lisääkään ei siis tarvinnut hakea. Palautin talikon paikoilleen ja hain puhtailla kottareilla iltaheinät valmiiksi karsinaan. Lakaisin lopuksi käytävän. Menin sitten vielä pesemään ruoka- ja juomakupit. Vesikuppi oli todella likainen! Suolakivi olikin uusi, joten sitä ei tarvinnut puhdistaa.

Menin hakemaan Rollon ulkoa. Se odotti jo innokkaana portilla, Ezzu oli kait tarkoituksella antanut sille vähemmän heiniä, koska tiesi sen jäävän lenkin jälkeen sisälle. Napsautin lukon kiinni sen riimunlenksuun ja talutin ponin talliin. Se kulki kiltisti vierelläni, energiaa sillä kyllä oli, joten tein heti päätöksen juoksuttaa se ennen ratsastusta. Hymyilin ponin veikeälle tepastelulle. Harjatessani se oli kiltisti, kavioiden ottaminen tuotti jälleen ongelmia, mutta taas topakka komennus sai sen olemaan nykimättä takajalkojaan. Suitsin ponin ja otin ohjat pois juoksuttamista varten. Kiinnitin liinan kuolainrenkaaseen ja otin satulan mukaan kentälle. Poni meni liinassa alkukäynnit, mutta sitten päästin sen riehumaan kentälle vapaana. Ensimmäiset 10 kierrosta se vetelikin pukkilaukkaa pää jalkojen välissä, mutta rauhoittui sitten ravailemaan häntä korkealla vielä vartiksi. Otin ponin kiinni ja taputin sitä, haimme satulan ja satuloin Rollon. Kiinnitin ohjat suitsiin ja nousin selkään. 15 minuutin kuluttua ponin hengitys oli tasaantunut ja aloitimme työskentelyn puomeilla. Eka harjoituksemme oli pari puomia pääty-ympyrällä, mutta sen sujuessa leikiten alusta saakka vaikeutin tehtävää menemällä sittenkin neliötä puomeilla. Siinä olikin oltava tarkkana, koska Rollo yritti jatkuvasti oikoa kulmia, jotta pääsisi puomeille nopeammin. Kun se alkoi keskittymään siirsin sen raviin ja menimme samaa harjoitusta suuntaa välillä vaihtaen. Lopulta Rollo ravasi hienoa ravia sopivassa tempossa ja työnsi todella takaosaa alleen työntäen etuosan sisälle kulmissa. Kiitin sitä paljon ja siirsin sen käyntiin kävelemään loppukäyntejä. Päätimme tehdä hienon sään vuoksi loppukäynnit maastossa, jotta ponikin saisi vaihtelua kentän kiertämisestä. Kävelimme tallitien päähän ja tulimme 15 minuutin kuluttua takaisin. Rollo hieman pelkäsi kuormasta pudonneita polttopuita tienpientareella, mutta rohkaisin sitä ohittamaan ne ja taputin ponin hikistä kaulaa, kun se meni niiden ohitse kuuliaisesti. 45 minuutin liikutuksen jäljiltä palasimme tallille. Talutin ponin talliin ja riisuin varusteet vieden ne paikalleen. Sitten palasin loimittamaan ponia ja vein sen karsinaansa syömään päiväheiniä. Harjasin vyön ja huovan ulkona ja vein ne sitten kuivumaan. Lopuksi lakaisin käytävän ja vein iltaheinät valmiiksi karsinan eteen kottareissa. Kävin vielä antamassa Rollolle porkkanan ja pari leivänpalaa ennen kuin hain kentälle jääneen liinan ja juoksutuspiiskan. Nostin myös puomit pois etteivät ne jäätyisi kiinni maahan, koska yöllä oli vielä pakkasta. Mittasin vielä ponin iltakaurat valmiiksi sen ämpäriin ja sitten menin hyvästelemään Rollon.

11.04.2009 Harjailua, kirj. Jannica
Päästyäni tallille heitin Rollon kavereille tukun heinää avatusta paalista ja nappasin ponin mukaani portilla riippuneella riimunnarulla. Talutin ponin talliin ja sidoin käytävälle. Vilkaisin Rollon karsinaa matkalla hakemaan harjoja, se oli siivottu jo, mutta saavinpesu oli jätetty minun huolekseni. Hain harjat ja totesin ettei poni ollut kovinkaan likainen, joten tyydyin harjaamaan sen pikaisesti sualla ja pölärillä. Otin myös kaviot. Rollo oli tänään äkäinen, joten otin raipan avuksi ja nappasin hiukan kun se käänsi takamustaan kohti potkaistakseen minua. Ekasta kerrasta se uskoi samantien ja ilmeisesti päätti, ettei kanssani kannattanut kiukutella. Hain ponin harjattuani suitset ja ajattelin, että juokseminen pellolla piristäisi meitä kumpaakin pitkästä aikaa. Suitsin ponin, se ei millään meinannut avata suutaan, mutta vanha kunnon temppu auttoi ja sain kuolaimet sujautettua suuhun. Kehuin ponia ja se mulkoili minua epäluuloisena, kun otin liinan ja piiskan naulasta, sekä kiinnitin lukon sen kuolaimeen.

Lähdimme kohti peltoa. Oli mukava suojailma ja pellolla oli paljon lunta, joten emme viihtyneet siellä 20 minuuttia kauempaa. Rollo oli laiska, eikä viitsinyt ollenkaan riehua. Kutsuin sen luokseni ja taputin kosteaa kaulaa. Menimme takaisin tallille. Kello oli jo viisi, joten päätin suosiolla jättää märän ponin sisään. Vaihdoin suitset riimuun ja pikasukaisun jälkeen otin tilsat kavioista. Palautin tavarat paikoilleen ja täytin vesisaavin pesun jälkeen. Palkitsin Rollon porkkanalla ja vein sen sitten karsinaan kevyesti loimitettuna. Lakaisin vielä käytävän ja heitin irtokarvat roskiin. Sitten lähdin kotiin tekemään valtavaa läksyvuorta.

22.03.2009 Juoksutusta, kirj. Jannica
Lähdin hyvillä mielin tallille kävelemään. Kello oli kahdeksan, joten minulla olisi vielä hyvin aikaa valmistautua aamutalliin ja vielä senkin jälkeen siivoilla ja juoksuttaa Rollo. Meille tulisi vieraita puoli kaksi, joten siihen mennessä täytyisi olla kotona jo. Itse olin ikävän influenssa-aallonkin jo sairastanut, joten ei ollut mitään syytä miksi en olisi nauttinut kevään tulosta täysin siemauksin. Oli kirkas ilma, mutta vaikkei aurinko vielä paistanutkaan ei silti ollut kylmä. Avasin tallinoven ja astuin sisälle pimeyteen, nähtävästi olin ehtinyt ennen Ezzua tallille. Koetin liikkua hiljaa, koska suuri osa hevosista nukkui vielä. Koko tallin täytti rauhallinen kuorsaus, kunnes Rollo huomasi minut ja alkoi vaatimaan aamuheiniään. Tervehdin ponia ja heitin sille ja muillekin siivullisen heinää, lisää ne saisivat sitten ulkona. Sen jälkeen menin laittamaan valot varustehuoneeseen ja vein reppuni sinne. Tykkäsin olla tallin puolella hämärässä aamusella, se loi mukavan tunnelman talviaamuisin. Kohta tosin siirtyisimme kesäaikaan, sen huomasi jo valoisista aamuista ja siitä, että heräsi tavallista aiemmin jo itsekseen. Linnutkin lauloivat jo odotellen kevättä. Havahduin mietteistäni ja annoin hepoille kaurat, koska Ezzua ei vielä näkynyt vaikka kello oli jo yli kahdeksan. Puoli yhdeksän aikaan hän sitten saapui kovasti pahoitellen, että oli nukkunut pommiin ja veimme hepat yhdessä ulos. Kiristin Rollon lankoja, koska siltä oli katkennnut yksi alalanka tarhasta. Sitten menin siivoamaan tallia. Mittasin Rollolle iltakaurat valmiiksi sen ruokakippoon ja menin sitten hakemaan kottikset ja talikon. Hain myös luudan, tiskiharjan ja ämpärillisen lämmintä vettä. Ajelin kuormineni Rollon karsinalle. Nostin ämpärin ja luudan käytävälle ja menin karsinaan.

"Voi kamala!" huudahdin nähdessäni Rollon karsinassa vallitsevan sekasotkun.
Ilmeisesti myös Ezzu oli kuullut päivittelyni, koska tuli katsomaan mikä hätä minulla oli.
"Mitä nyt?" hän kysyi säikähtäneenä, mutta vetäisi sitten suupielensä tuttuun hymyyn, kun huomasi karsinan sekamelskan.
"Rollo on taas halunnut perustaa uimakoulun" hän totesi huvittuneena ja jatkoi sitten matkaansa.
Huokasin syvään ja nostin tyhjän vesisaavin maasta. Kävin pesemässä sen ja täytin puolilleen. Menin tyhjentämään koko karsinan ja toin uutta purua pari kuormaa tilalle. Sen jälkeen kävin hakemassa saavin ja täytin sen vielä parilla ämpärillisellä vettä. Palautin tavarat paikoilleen ja menin hakemaan iltaheinät karsinan viereen. Hain myös päiväheinät valmiiksi Rollon karsinaan. Aamuheinät Ezzu olikin tarhoihin viskellyt jo edellisiltana. Saatuani hommat valmiiksi lakaisin käytävän ja vein sitten luudan paikoilleen napaten samalla Rollon narun mukaani.

Hain ponin ulkoa. Kavereilla ei ollut onneksi kiire pois tarhasta, vaan ne jatkoivat meistä välittämättä heiniensä syömistä. Rollo tuli reippaasti mukaani ja käveli hienosti käyttäytyen ihan tallinovelle saakka. Laitoin sen käytävälle kiinni narustaan ja harjasin ponin hyvin. Aloitin kumisualla, koska se oli piehtaroinut kovasti. Sitten harjasin pölärillä irtokarvat ja -lian pois. Siitä poni ei tykännyt vaan luimisteli ja heilautti takajalkaansa kiukkuisena. Jatkoin puhdistamista jaloista ja lopuksi harjasin pään. Sitten selvitin vielä jouhetkin. Leikkasin myös hieman häntää, kun se ylsi jo reilusti maahan saakka ja menisi epäilemättä kamalaan kuntoon, kun kurakelit alkaisivat. Keräsin lattialta karvatupsut ja jouhet ja vein ne roskiin samalla reissulla kun hain Rollon suitset, juoksutusvyön ja apuohjat. Piiskan nappasin vielä oven vierestä ja suuntasin sitten Rollon luo. Suitsin ponin, joka ei millään meinannut avata suutaan, mutta pienen suostuttelun jälkeen suostui suitsittavakseni. Se laski päänsä kohteliaasti alas, kun sidoin remmejä. Puin juoksutusvyön sille ja laitoin apuohjatkin jo kiinni, tosin vielä aikas löysään. Kiinnitin liinan kuolaimeen ja vedin hanskat käteeni. Menimme maneesille, koska kenttä oli liukas, vaikka Rollolla hokit olikin.

Maneesissa ei vielä näin aamutuimaan ollut muita, joten saimme harjoitella juoksutuksen saloja rauhassa. Kiristin vyön Rollon nostellessa takajalkaansa merkiksi, ettei niin olisi saanut tehdä. Säädin apuohjat sopiviksi, sisäohjaa hieman tiukemmalle. Sitten pyysin Rolloa eteenpäin. Se vastusteli ensin peruuttamalla, mutta pitkän juoksutuspiiskan pää sai siihenkin vauhtia kiitettävästi. Hidastin Rollon käyntiin rauhoittavalla "soo" - komennuksella ja se käveli suhteellisen rauhallista, joskin tapansa mukaan reipasta käyntiä. Kymmenen minuutin kuluttua pyysin sitä raviin. Rollo lähti mieluusti tyypilliseen reippaaseen raviinsa ja annoin sen edetä omaan tahtiin, se kuitenkin ravasi rauhallisesti vaikka etenikin reippaasti. Pyysin hetken kuluttua laukkaa, mutta sain hyvin pian pyytää herran käyntiin, koska se pukitti ja veti päänsä alas. Yritimme uudelleen hetken kuluttua. Rollo nosti tällä kertaa hienon eteepyrkivän laukan ja kehuin sitä. Muutaman kierroksen jälkeen hidastin ponin käyntiin ja pyysin sen luokseni. Vaihdoin liinan toiselle puolelle ja säädin ohjat toista suuntaa varten. Sisäohjan taas hieman tiukemmalle kuin ulko-ohjan. Sitten pyysin Rolloa siirtymään käyntiin. Tällä kertaa se ei tehnyt elettäkään mennäkseen mihinkään. Se oli aina ollut oikeaan kierrokseen tällainen, joten olin jo varautunut. Ennen kuin poni ehti vaihtaa suuntaa olin jo napannut sitä raipalla ja se jatkoi suuntaansa haluttuun suuntaan. Hetken päästä pyysin taas ravia. Rollo yritti muutaman kerran vaihtaa suuntaa, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Laukka nousi hyvin, mutta jouduin pari kertaa korjaamaan sen ravin tai käynnin kautta oikeaksi, koska poni vaihtoi itse vasempaan laukkaan kokien sen helpommaksi, vaikka se sillä hetkellä olikin vastalaukka. Päästyämme kiitettävään lopputulokseen kiitin ponia ja otin siltä hetken kävelyn jälkeen apuohjat, vyön ja liinan irti ja päästin jalottelemaan maneesiin vapaana. Ensimmäiset kierrokset se meni häntä korkealla pukitellen ja kiihdytellen vuoronperään, mutta rauhoittui sitten hienoon raviin ja lopulta käveltyään hetken tuli luokseni kuin kysyen "eikö jo mentäisi?" Taputin sitä ja kävelimme peräkanaa maneesissa vielä kymmenen minuuttia ennen kuin otin tavarat mukaan ja palasimme tallille.

Käänsin ponin käytävällä ja vaihdoin suitset riimuun, josta sidoin Rollon kiinni. Vein varusteet omille paikoilleen ja loimitin Rollon pikaharjauksen jälkeen. Se sai jäädä syömään päiväheinät talliin, koska oli aivan hiestä märkä. Vein Rollon karsinaansa ja lakaisin vielä käytävän. Kävin vaihtamassa Rollolle kuivan loimen vielä juuri ennen lähtöäni. Sitten laitoin varustehuoneesta valot pois ja lukitsin sen, koska tallilla ei näkynyt muita edes tunnin maneesiliikuntamme jälkeen. Tarkistin vielä, että Rollolla oli heinää ja vettä ja lähdin sitten kotia kohti.

07.03.2009 Metsäilyä, kirj. Jannica
Heräsin aamulla jo kuuden aikaan pirteänä tulevaan tallipäivään. Söin pikaisen aamiaisen ja pakkasin tallille eväät. Otin vaihtotakin mukaani ja vedin sitten tallikengät jalkaan. Ne olivat tulleet perinteeksi oi keli mikä hyvänsä. Oli tullut kevät ja päätin kävellä tallille reilun kolmen kilsan matkan, koska kello oli vasta seitsemän ja ilmakin oli mitä upein pieneen patikointiin! Matkalla ihastelin pajunkissoja ja vapaana virtaavaa jokea, jonka varrella kävin syöttämässä sorsaperhettä. Joki virtasi tallille saakka, joten se oli kesäisin myös oiva juottopaikka hevosille! Edessäni aukeni pelto, jolla syksyisin pidimme laukkakisoja ilman satulaa. Se oli jännittävää ja poneistakin varmasti todella hauskaa! Muutaman kilsan käveltyäni erotin jo kaukana häämöttävän tallirakennuksen. Seurasin hiekkatietä tallinpihaan, joka olikin jo paikoitellen sulanut auringonpaisteessa. Saapuessani tallille oli kello jo puoli kahdeksan. Hevoset odottivat innoissaan ilmeisesti aamuruokintaa uloskantautuvasta metelistä päätellen.

Avasin tallinoven tuoden muutaman asteen pakkasen sisälle talliin. Sytytin valot ja vein reppuni satulahuoneen ovelle. Nappasin heti rehukärryt ja aloin jakamaan aamuheiniä järjestäen joka karsinaan. Rollo ei edes huomannut jakajan olevan oma hoitajansa, rupesi vain syömään. Tokkopa sille olikaan merkitystä sillä kuka heinät sen turvan eteen antoi, kunhan niitä oli tarpeeksi! Saatuani heinäkierroksen tehtyä vein kärryt pesuboxiin ja menin avaamaan satulahuoneen oven lukosta. Heitin reppuni oman kaappimme perälle. Kun hepat olivat maiskutelleet heinänsä oli kaurojen vuoro. Kova meteli syntyi hevosten huomatessa ensimmäisen saaneen kauransa. Lopulta kaikki söivät tyytyväisinä kaurojaan ja menin viemään ekoja ulos. Kahdeksalta olivat jo kaikki ulkona, en loimittanut niitä tänään, kun oli niin hyvä ilma.

Rupesin siivoamaan karsinoita. Rollon oli helpoin siivota, joten aloitin siitä. Hain kärryt ja talikon, suuntasin sitten karsinalle. Asetin kottikset karsinanoven eteen ja pujottauduin itse välistä karsinaan. Nostelin ensin kakat kottiksiin ja ladoin sitten puhtaat purut keoksi keskelle karsinaa. Siivosin pissat ja levitin lopuksi puruja. Etenin seuraaviin karsinoihin tyhjentäen kottiksia välillä lantalaan. Koko hommaan meni noin tunti ja hain parille hepalle lisää purua tarpeen mukaan. Sitten hain illaksi heinäpaalit ja rehut karsinoihin ja lakaisin lopuksi käytävän ja haravoin piha-alueen. Putsasin ruoka- ja juomakipot pikaisesti ja tarvittaessa pesin myös seinät niiden vierestä. Kaadoin likaveden viemäriin ja jätin harjan, sienen ja ämpärin kuivumaan. Vein talikon ja lattialuudan paikoilleen ja noudin kottiksiin päiväheinät valmiiksi. Aamuheinät olin heitellyt tarhoihin jo illalla, koska oli ollut todella hieno ilta. Saatuani siivouksen valmiiksi otin narun naulasta ja hain Rollon ulkoa. Houkuttelin sen tarhakaveria jäämään tarhaan muutamalla leivänpalalla ja lahjoin ponia tulemaan mukaani muutamalla, koska se näki kaverin saavan herkkuja. Suljin portit mennessäni ja talutin hoitsuni talliin.

Sidoin ponin käytävälle ja hain sen harjat sekä varusteet. Rollo seisoi kiltisti hoitamisen ajan ja puhdistin vielä kaviot lopuksi. Annoin palkkioksi hyvästä käytöksestä leivänpalan ja otin satulan telineestä. Asetin sen ponin selkään ja suoristin huovan molemmilta puolilta. Kiinnitin vyön kevyesti ja suitsin sitten ponin. Laitoin ylimääräisen takin päälleni, kypärän päähäni, turvaliivin ja vielä hanskat käteen. Sitten olimme valmiit lähtöön. Olimme (tai minä olin..) päättäneet maastoilla rauhallisen lenkin tällä kertaa. Talutin ratsuni tallinpihalle ja kiristin vyön, laskin jalustimet ja nousin ratsaille varmistuttuani kaiken olevan kunnossa. Pujotin jalustimet jalkaan ja lyhensin niitä reiällä kiristäen vyön myös. Rollo oli sen verran hyvä pullistelija, että vyötä sai selästäkin kiristää vielä pariin otteeseen ennen kuin satula lakkasi keikkumasta. Olimme vihdoin valmiit lähtöön. Annoin lähtökäskyn ja Rollo lähti mielellään kävelemään kohti tuttua metsäpolkua.

Aurinko paistoi lämpimästi ja ponin korvat kääntyilivät edestakaisin sen tarkkaillessa lintujen laulua. Alkukäynnit ja -ravit mentyämme laukkasimme peltoaukion aina metsänrajaan saakka. Sitten hidastimme raviin ja käyntiin väistellen metsänsuulla riippuvia havuja. Korkeat puut muodostivat riippuvine oksineen kuin kujan, jonka keskellä oli turvallista kulkea. Eteen aukeni muutamia himmeitä valonsäteitä, kun aurinko pilkahti esiin havujen lomasta. Rakastimme molemmat metsän rauhaa ja hiljaisuutta. Pysähdyimme katselemaan jänisten leikkiä lumisella aukiolla. Ne olivat niin onnellisia ja rauhanomaisia, tietämättömiä pahan maailman vastaan tuovista vaaroista. Rollo ei osoittanut pienintäkään merkkiä pitkästymisestä, ei nykinyt edes ohjia, kuten moni muu tuntemani poni. Meidän kahden välille olikin kehittynyt aivan erityislaatuinen suhde ja arvostimme toinen toistamme suuresti. Rollo vaistosi, että tässä oli hyvä hieman levätä ja mietiskellä maailman asioita. Tuulenvire lepatti oksilla, oli miltei kesäisen leuto keli, vaikka olimmekin vasta maaliskuulla. Se pisti väkisinkin suun hymyyn.

Vilkaisin syrjäsilmällä ranteesta pilkottavaa kelloa, se näytti jo puolta kahtatoista!
"Kylläpä aika rientää" sanoin ponille.
Oli kiiruhdettava, jotta ehtisimme päiväheinien jaon aikaan tallille takaisin. Ohittaessamme joen ihmettelin sen tyyneyttä, vaikka muualla metsässä vallitsi melkoinen talvituuli. Tuttu sorsaperhe pyyhälsi ohitsemme etsien tuulensuojaa ja naurahdin niiden keikkuvalle menolle. Syvemmällä metsässä alkoi tulla jo vilu, kun aurinko ei enää lämmittänyt. Kehoitin Rolloa hieman hidastamaan vauhtiaan, sitten annoin sille luvan laukata vielä viimeisen pätkän ennen kotiin kääntymistä. Kotimatkan kävelimme kokonaan. Olin todella onnellinen, että juuri minä sain hoitaa Rolloa! Edes vastaan tuleva auto ei millään tavoin ponia hätkäyttänyt. Palasimme tallille juuri oikeaan aikaan, puoli yhdeltä, jolloin heinät jaetaan normaalisti. Laskeuduin selästä ja talutin ponin talliin. Otin satulan pois ja vaihdoin suitset riimuun. Harjasin sen pikaisesti ja loimitin sitten, se ei ollut kovin hikinen, joten se sai mennä vielä hetkeksi ulos takaisin hyvin loimitettuna. Aloin jakaa päiväheiniä tarhoihin. Sen tehtyäni palasin talliin siivoamaan jälkemme ja lakaisemaan käytävän.

Menin satulahuoneeseen siivoamaan kaappimme, järjestin puhtaat harjat ja muutkin tavarat. Pesin myös kaapin lattian, joka olikin aikaslailla pölyn tummentama. Palautin sienen, pyyhkeen ja ämpärin paikoilleen ja kasasin tavarat sitten siististi kaappiin takaisin. Söin evääni ja palasin tallin puolelle. Otin loimihyllystä Rollon paksun ulkoloimen, koska se ei tarvitisi sitä hetkeen näillä suojakeleillä ja heitin sen kahden todella likaisen fleeceloimen kanssa pesukoriin. Sinne lensivät myös huopa ja vyö satulasta. Sitten putsasin satulan ja etsin siihen uuden huovan ja vyön kaapista. Siirryin suitsiin, purin ne ja puhdistin huolella, jätin ne kuivumaan satulapukille ja menin palauttamaan puhdistustavarat. Kello oli kaksi. Menin siis vielä pesemään ulkona olevia vesisaaveja ja rasvasin sitten suitset. Aloimme ottaa heppoja sisälle neljän maissa. Otin Rollolta loimet pois ja vaihdoin vielä kaappiin jääneen fleeceloimen sen päälle yöksi. Kokosin suitset ja ristin ne, sitten menin seitsemän maissa ruokkimaan hepat ja toivotin Rollolle hyvät yöt ennen kuin lähdin kohti kotia. Tallipäivät kuluvat todella pian, onneksi huomenna on vielä kuitenkin viikonloppu!

08.02.2009 Maastossa ilman satulaa, kirj: Jannica
Pyöräilin aikaisin aamulla tallille, koska mielestäni oli mukavaa olla aamutallissa kaikessa rauhassa. Tallille saavuttuani jaoin hevosille heinät ja kaurat. Kun kaikki olivat rouskuttaneet ruokansa vein kaikki ulos. Kun hevoset olivat ulkona tarkistin niiden vedet. Seuraavana vuorossa olikin karsinoiden siivous. Kun urakka oli tehty lakaisin vielä lattian. Töiden jälkeen menin varustehuoneeseen ja putsasin varusteet. Ne pestyäni hain ponin sisään ja halasin sitä. "Mennäänkö tännään pitkälle maastolenkille?" kysyin Rollolta. Hain harjat ja aloin harjaamaan. Kun poni oli harjattu hain sen suitset ja laitoin ne sille. Sitten kävin hakemassa kassistani kypärän ja laitoin sen päähäni. Sitten palasin ponin luo. Lähdin taluttamaan ponia ulos. Ulkona nousin selkään tuolin päältä, olimme päättäneet mennä ilman satulaa tänään leppoisan maastoretken. Lähdimme kävelemään kohti ihania maastolenkkejä, joita täällä olikin tarjolla lukematon määrä.

Kävelimme tottakai alkumatkan ja lähdimme sitten ravailemaan. Rollolla oli tapansa mukaan intoa ja meinasin pariin otteeseen pudota, kun se pukitti innoissaan. Laukkasimme myös jonkin matkaa ja poni hyppelehti tien molemmin puolin, onneksi olin sillä ennenkin mennyt ilman satulaa ja osasin odottaa sen tyypillisiä tempauksia. Eteemme avautui suora, jonka keskellä makasi kaatunut puu. Hyppäsimme sen yli, vaikkakin hyppy tuli aika äkisti. Tiesin kuitenkin Rollon olevan varma hyppääjä myös maastossa ja suoriuduimme pikkuesteestä hyvin. Se oli kuitenkin melkoinen hyppy! Jatkoimme laukkaa puunrungon jälkeen hetken matkaa, pysyin hyvin kyydissä ja ponikin nautti laukkaamisesta lumiseessa maastossa. Oli mukava keli, koska oli suojailma, muttei kuitenkaan satanut vettä. Kävimme kääntymässä tutulla männyllä ja palasimme sitten saman puunrungon yli toiseenkin suuntaan. Välillä menimme niin lujaa laukkaa, että sain ihan vedet silmiini. Tullessamme tallinalueelle siirsin ponin ravin kautta käyntiin. Se olisi halunnut jatkaa laukkaa varmasti omaan karsinaansa saakka, mutta olin varautunut siihen, eivätkä sen protestipukit saaneet minua liikahtamaan sen leveässä selässä. Kävelimme reilut loppukäynnit kentällä ja vein ponin sitten talliin.

Melkein kahden tunnin kuluttua palasimme talliin. Taputin Rolloa kaulalle. Maastolenkki oli mennyt todella hyvin ja tehnyt myös varmasti hyvää Rollolle. Poni oli tosi hikinen, joten talutin sen suoraan pesupaikalle. Kun olin saanut pestyä hiet vein ponin karsinaan ja loimitin sen huolellisesti. Riisuin suitset, pesin kuolaimet ja laitoin suitset ristiin naulakkoon. Sitten palasin Rollon luo. Annoin sille muutaman leivänpalan, ennen kuin jätin sen syömään päiväheiniään. Otin samalla sen tarhakaverin sisälle, koska en uskonut sen pysyvän tarhassa yksin, sen verran kovaa menoa oli ulkona. Sitten palasin pyöräni luo ja poljin kotiin.

07.02.2009 Rollon hoitopäivä, kirj. Jannica
Pyöräilin tallille, vasta puoli kolmelta, olimme lähdössä reissuun, joten kävisin vain vilkaisemassa miten Rollo voi. Näin ensimmäisessä tarhassa hoitohevoseni. Taaemmassa tarhassa laidunsi ihanan näköinen kimo heppa jota en ollut ennen huomannutkaan. Menin sisään talliin ja hain riimunnarun. Ensiksi hain Rollon sisään. Avasin tarhan portin ja kiinnitin riimunnarun sen riimuun. Tönäisin portin takaisin auki ja talutin ponin karsinaansa. Se käveli kiltisti, eikä yrittänyt kerrankaan mitään temppuja. Työnsin karsinanoven kiinni ponin perässä ja hain vielä ulkona olevat kaksi heppaa sisälle. Viimeinen tuli vauhdilla, ei kai ollut tottunut jäämään viimeiseksi ulos. Taputin sitä kaulalle ja talutin karsinaansa. Kävin hakemassa harjat ja menin Rollon karsinalle. Se seisoi paikallaan ja hörähti hiljaisesti. Rapsutin sitä hetken ja aloin sitten harjailla sitä. Se liikuskeli karsinassa levottomasti. Toruin sitä ja se jäi seisomaan paikoilleen happamena. Kun olin harjannut molemmat puolet hyvin, putsasin kaviot. Rollo yritti näykkäistä, mutta nosti kaviot joten kuten kuitenkin. Kun harjaus oli hoidettu, annoin herralle porkkanan. Se nuuski ja hamusi koko ajan käsiäni toivoen lisää herkkuja, korvat pystyssä tietenkin. Silitin sen pehmeää turpaa. Se seisoi kiltisti paikoillaan, mutta välillä yritti näykkäistä tai muuten vaan kerjätä namipaloja minulta. Laitoin karsinanoven kiinni. Sitten lähdin perheen kanssa mummolaan.

03.02.2009 Vaelluksella, kirj: Jannica
Hytisin kylmästä kun kävelin aamulla talliin, pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta. Hevoset hirnuivat ja potkivat karsinoidensa ovia kävellessäni sisälle, kello oli jo puoli kaksi iltapäivällä, mutta hepat olivat yhä sisällä hyisen ilman vuoksi. Otin seinältä heinähangon ja avasin Rollon karsinanoven, jonne työnsin käytävältä muutaman siivun avatusta paalista. Työnsin heinäkasan toisensa jälkeen karsinoihin ja lopulta tallista kuului enää tyytyväistä rouskutusta. Kun heinät oli annettu, siirryin tarkistamaan vesiä. Rollo oli jälleen juonut kaiken, joten kipaisin pesupaikalle ja laskin sankoon vettä. Menin kaatamaan vedet vesisaaviin ja istahdin heinäpaaleille syömään eväitäni.

Hotkaisin palan juustovoileivästäni ja hetkessä olin jo syönyt sen kokonaan. Join vielä vähän mehua pullostani ja otin sitten toiseen käteeni kauraämpärin ja toiseen kivennäiset. Lähdin kaatamaan jokaisen kuppiin oikean määrän kauraa ja kivennäistä. Rollolle tuli vain kourallinen. Kun olin laittanut kaikille oikean määrän kauraa jätin hevoset syömään heiniään. Odottelin kunnes hevoset olivat syöneet ja otin sitten lähimmän riimunnarun käteeni. Avasin Rollon karsinanoven ja pujotin sille riimun päähän. Avasin oven kokonaan ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Kun sain sen tarhaansa otin saman tien pari muutakin pollea sen seuraksi. Talutin jokaisen yksi kerrallaan omaan tarhaansa. Kaikki hevoset olivat ulkona, joten siirryin puhdistamaan karsinoita. Loin lantaa karsinasta toisensa jälkeen ja viimein olin valmis. Kippasin viimeisen kuorman lantalaan ja lähdin hakemaan purua. Hain purut jokaiseen karsinaan. Kun olin laittanut purua kaikkialle, otin luudan käteeni ja aloin lakaista käytävää. Lakaisin käytävän puhtaaksi ja vein luudan tallin seinustalle paikoilleen. Sitten olinkin valmis ja saatoin mennä hakemaan Rolloa suunnittelemalleni maastoreissulle.

Nappasin narun mukaani ja hain ponin ulkoa. Sidoin sen käytävälle narusta ja menin hakemaan ponin harjoja. Sen uskalsi jättää käytävälle yksin hetkeksi kyllä hyvinkin. Saapuessani poni oli kääntynyt toisin päin nähdäkseen kuka satulahuoneessa kolisteli. Hymyilin sen kekseliäisyydelle ja aloin sitten harjaamaan sitä pitkin rauhallisin vedoin. Kun koko poni oli siisti menin hakemaan sen varusteet satulahuoneesta. Saavuin kohta satula käsissäni ja suitset olalla. Kypäräkin roikkui rennosti muutaman sormen varassa. Laskin satulan varovasti ponin selkään, laitoin suitset koukkuun ja kypärän harjakoriin odottamaan. Suoristin huovan ja kiristin vyön, sitten suitsin ponin. Sen ollessa valmis vedin vielä ylimääräisen villatakin ratsastustakin alle, painoin kypärän syvälle päähäni pipon päälle ja vedin talvirukkaset käteeni. Talutin ponin pihalle ja laitoin oven visusti kiinni perässämme, ettei lämpö karkaisi. Käänsin ponin kauemmaksi tallinovesta ja kiristin vyötä vielä. Sitten laskin jalustimet alas ja nousin selkään. Säädin jalustimia parilla reiällä lyhemmiksi ja kiristin vyön vielä viimeisen kerran. Sitten käänsin ratsuni kohti tallinpihasta lähtevää maastopolkua.

Kävelimme ensin jonkin matkaa, jotta saisin selville millä tuulella Rollo tänään olisi. Se nautti auringonpaisteessa kulkemisesta, eikä tuntunut olevan huolenhäivääkään sen menemisessä tänään! Nostin ravin ja käänsin ponin pienelle metsäpolulle. Se oli meille molemmille tuttu, joten uskalsin sitä pitkin edetä ravissa, vaikka lunta oli reilusti tiellämme. Rollo kiihdytti vauhtiaan, tulimme hakkuualueelle, jolla normaalisti laukkaamme. Niinpä istuin syvälle satulaan, tiukensin ohjasotetta ja annoin viivyttelemättä ponille laukkapohkeet. Kahta kertaa ei sitä tarvinnut kehoittaa! Poni nosti kivan rauhallisen laukan ja niin laukkasimme hakkualueelta vielä hieman pidemmälle hiekkatietä pitkin. Metsä avartui edessämme ja siirsin Rollon raviin. Ravasimme metsänsiimekseen, kunnes siirsin ponin käyntiin metsän syvetessä pienemmäksi poluksi. Polulla oli paljon oksia, joten kävelimme sen kohdan varovasti ja nostimme sitten taas pellonreunasta laukan. Käänsin Rollon retkeilymajalle vievälle tielle ja siirsin mökin tullessa näkyville ponin rauhalliseen raviin. Kävimme hetken hengähtämässä majan pihalla ja tarkastimme samalla mökin kunnon tallinomistajan pyynnöstä. Kaikki näytti olevan ok, maja oli myös talvikäytössä, mutta nyt tänne saakka ei ollut ollut aiemmin halukkaita tulijoita, joten mökin kunto oli ollut epävarma tähän päivään saakka. Levähdettyämme hetken käänsi ponin kotia kohti ja ravasimme metsäpolun pätkän. Niitylle tullessamme nostin laukan ja suuntasimme kohti suuren suurta ylämäkeä. Sen alla siirsin ponin käyntiin ja nousin kevyeen istuntaan. Se joutui ottamaan muutaman raviaskeleen päästäkseen jyrkän rinteen ylös saakka.

Mäen nousemisen jälkeen jatkoimme laukkaa vielä muutamia metrejä, koska ponilla oli into piukassa! Lammelle saapuessamme pari sorsaa tervehti meitä iloisen näköisinä. Heitin niille taskustani parin leivän muruset ja jatkoimme matkaa. Ne olivat selvästi tottuneet tämän talven aikana ratsastajien tuomiin herkkuihin, eivätkä pelänneet hevosia juuri nimeksikään. Saapuessamme hiekkatielle nostin vielä viimeisen kerran laukan ja metsänreunaan saapuessamme siirsin Rollon raviin. Noin kahta kilometriä ennen tallia käänsin ponin kotiin tulevalle polulle ja siirsin sen käyntiin. Annoin pidempää ohjaa ja kävelimme tallille saakka. Maastoretkemme oli kestänyt reilun tunnin ja poni oli ehtinyt hikeentyä matkalla ihan kiitettävästi. Laitoin ponin käytävälle riimusta. Otin satulan pois ja loimitin ponin heti ettei sen tulisi kylmä. Sitten riisuin kypäräni ja suitset riimun alta. Pesin kuolaimet ja vein varusteet paikoilleen. Putsasin vielä kaviot ja jätin Rollon sitten karsinaansa syömään iltaheiniä. Muutkin olivat tulossa pian sisälle, joten sen ei tarvitsisi olla kauaa yksinään tallissa. Vein kypäräni kaappiin ja palautin harjat käytävältä paikoilleen. Harjasin käytävän ja menin sitten laittamaan ponin iltaruoat valmiiksi. Annoin ne sille reilu tunti lenkin jälkeen ja hyvästelin samalla ponin. Vaihdoin sen loimen kuivaan ja vein toisen kuivumaan. Sitten hain reppuni satulahuoneesta ja olin valmis lähtemään kotiin onnistuneen tallipäivän jälkeen.

24.01.2009 Esteillä, kirj: Jannica
Onpa kylmä päivä, mietin kävelessäni tallille. Juuri sopiva päivä harjoitella esteratsastusta, koska sitä vääntäessäni tulisi ainakin lämmin ratsastusreissu. Tallilla astelin ensimmäiseksi laittamaan esteitä Rolloa varten. Kun esteet oli pystytetty hain ponin sisälle. "Tänään harjoitellaan tulevia vähän esteitä, eikö olekin kivaa?" Kerroin lempiponilleni. Poni vain katsoi aivan kuin ei olisi ymmärtänyt, vaikka todellisuudessa se rakasti esteitä hyvinkin paljon. Naurahdin ja rupesin sitten harjaamaan Rolloa. "Oletpa sinä likainen." Mutisin sille harjatessani samalla. Kun kuitenkin viimein sain ponin kunnolla harjattua hain sen satulan, suitset ja suojat ja satuloin sen. Sitten laitoin suojat ja suitsetkin. Kun poni oli valmis laitoin itselleni vielä kypärän päähän. Kun itsekin olin valmis talutin ratsuni hieman koleaan maneesiin. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Lyhensin vielä vähän jalustimia, jotta ne soveltuisivat paremmin esteille.

Kun olimme valmiit lähdimme köpöttelemään kenttää ympäri. Muutaman kierroksen jälkeen rupesimme menemään ravia. Ravasimme muutaman kierroksen ilman, että vaadin ponilta yhtikäs mitään. Muutaman lämmittelykierroksen jälkeen rupesin kokoamaan Rolloa. Teimme myös voltteja, kolmikaarista, peruutuksia ja temponvaihteluja. Kun poni oli sopivasti verrytelty nostin laukan ja tein siinä ympyröitä ja temponlisäyksiä. Kun olimme valmiit otin muutaman pienen lämmittelyesteen. Hyppy ei meinannut alussa ruveta kulkemaan, joten ajattelin, että Rollon lihakset olivat vieläkin vähän jumissa, vaikka olimme verkanneet jo yli puoli tuntia. Veryttelimme siis vielä jonkin aikaa, ennen kuin rupesimme hyppäämään. Nyt hyppääminen sujuikin jo paljon paremmin! Menimme radan puhtaasti läpi kertaalleen, jonka jälkeen kävelimme muutaman kierroksen. Lepokierrosten jälkeen ravailimme vielä jonkin aikaa ennen kuin rupesimme uudestaan harjottelemaan. Tunnin ratsastettuani lopettelimme ja kehuin Rolloa taputtaen sitä kaulalle. Laskeuduin satulasta ja löysäsin satulavyön. Otin ohjat pois kaulalta. Talutin ponin takaisin talliin ja riisuin sen. Rollo oli vain hieman hionnut harjoittelussa, joten päätin vain loimittaa sen ilman sen kummempia pesusessioita. Kun olin saanut loimen ponille annoin sille porkkanan, ennen kuin vein sen takaisin karsinaansa. Otin muita heppoja sitten sisälle tallinomistajan kanssa. Rapsuttelin vielä Rolloa hetken, ennen kuin lähdin siivoamaan jälkiäni. Vein tavarat paikoilleen ja pesin kuolaimet ristien suitset sen jälkeen. Sitten vielä putsasin satulan ja laitoin suitset niille tarkoitettuun naulaan satulahuoneeseen. Kun olin valmis kävin vielä nopeasti katsomassa, että hevosilla oli kaikki hyvin. Sitten lähdinkin jo kotiin.

14.01.2009 Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Kirjoittaja: Jannica
Heräsin aika myöhään, koska olisin menossa tallille vasta iltapäivällä, kun olin menossa tekemään taas iltatallia ollessani viikonlopun poissa. Söin aamupalaa lukien samalla aamulehteä leppoisasti. Minusta oli tosi mukavaa, että tallinomistaja antoi vastuuta ja luotti minuun näinkin paljon, että jätti minut hoitamaan muitakin hevosia. Äiti ihmetteli miksen mennyt heti aamusta tallille intoa puhkuen kuten yleensä. Selitin, että menisin tekemään iltatallia tänään. Lounaaseen asti katsoin telkkaria ja yritin saada aikaa kulumaan. Sen jälkeen luin kirjaa, ja piirsin kuvia Rollosta päiväkirjaani kirjoittaessani. Lopulta kello tuli kaksi, jolloin olin päättänyt lähteä tallille, vaikka olikin vielä aika aikaista. Poljin hitaasti ja olin katselevinani maisemia, vaikka paloin halusta päästä hevosten luokse, mutta tiesin, että minulle tulisi kuitenkin tylsää tallilla, jos menisin liian aikaisin sinne.

Tallille päästyäni menin rapsuttamaan Rolloa tarhaan, joka hörähteli onnellisena ja nyhti kesästä jäänyttä ruohotupsua irti maasta minkä pienillä hampaillaan saattoi. Sitten aloin miettimään mitä tekisin sen kanssa tänään. Päätin, että lähtisin vähän pidemmälle maastolenkille, nyt kun aikaakin vielä oli ja valoisuutta riitti. Menin hakemaan Rolloa talliin, se vastusteli kauheasti lähtöä, mutta sain sen revittyä irti ruohotupsusta ja portista ulos. Talutin ponin talliin ja vein karsinaansa. Sitten lähdin hakemaan satulaa, suitsia ja harjoja. Kurkkasin satulahuoneeseen kävellessäni karsinat ja törmäsin siinä kuikuillessani vahingossa lapioon, joka kaatui kovalla ryminällä maahan. Rollo pelästyi kauheasti ja hypähti karsinassa varmaan metrin ilmaan :) Kun menin sinne rauhoittelemaan tilannetta, se pälyili ympärilleen peloissaan ja kavahti kun kosketin sitä. Juttelin sille rauhassa ja yritin silittää kaulalta, jota se ensin kyllä väisti. Lopulta se rauhoittui ja rentoutui. Vielä harjatessanikin juttelin sille, että se tuntisi olonsa turvalliseksi. Kun sain koko ponin harjattua, puhdistin kaviot. Rollo nosti jalkansa varovasti ja kun päästin irti, se polkaisi kavion topakasti alas. Satulaa laittaessakin Rollo steppaili puolelta toiselle. Laitoin vielä suitset ja talutin sitten pollen ulos asetellen matkalla kypärän päähäni. Nousin selkään, kiristin satulavyön ja lähdimme maastoon.

Huomasin heti alussa, että Rollo pälyili ja kuulosteli ympärilleen, kavahti pieniäkin ääniä, taisi olla vieläkin herkkänä. Se nosti nätisti ravin pyytäessäni sitä ja ravasimme jonkin matkaa. Kun aloin hidastamaan, edestämme lensi varis kauheasti kaakatten, mitä Rollo pelästyi tietenkin aivan kauheasti. Se lähti kiitolaukkaa kohti tallia ja minä pelkäsin, että tapahtuisi jotain kamalaa. Yritin samaan aikaan hidastaa ponin vauhtia ja pysyä selässä, mikä ei ollut lainkaan helppoa. Kun sain Rollon viimein pysähtymään, se oli aivan hiessä. Pysäytin Rollon tallin eteen ja taputtelin sitä hetken rauhoittelevasti. Menimme suoraan pesupaikalle, jossa huuhtelin ponin kokonaan ja annoin sille vettä ämpäristä. Vein sen naapurikarsinaan loimitettuna ja hain kottarit ja lapion. Siivosin karsinan ja sen edustan huolellisesti. Kun olin valmis, vein ponin omaan karsinaansa ja menin hetkeksi kerhohuoneeseen lukemaan lehtiä. Kun tuli iltatallin aika, menin hakemaan tallista narun ja aloin tuomaan heppoja yksi kerrallaan sisään. Kaikki sujui lopulta oikein hyvin tallilla. Tämän jälkeen menin mittaamaan kaikkiin kuppeihin oikeat määrät rehua ja vein heinät lisäksi karsinoihin. Kun hevoset olivat syöneet annoin niille yöksi lisää heinää ja laittelin aamutallia varten rehut ja kaurat valmiiksi. Vaihdoin Rollolle kuivan loimen ja vein toisen kuivumaan. Sitten toivotin kaikille hyvät yöt ja suljin ovet perässäni sammuttaen valot.

13.01.2009 Iltatallin tekoa, kirjoittaja: Jannica
Vihdoinkin koitti se perjantai-ilta, jona olin luvannut tehdä iltatallin Rollon tallilla. Kello oli puoli kolme noustessani koulun mäkeä ylös. Kävelin reippaasti kotiin ja vaihdoin tallivaatteet päälleni. Mietin mitä tekisimme tänään ponin kanssa. En viitsisi joka kerta ratsastaa, joten päätin hoitaa sen kunnolla tänään! Kello kolmen aikoihin ilmestyin tallinpihaan mukanani tuttu tallireppu. Heitin repun hoitajien huoneeseen ja menin tarhalle hakemaan samantien Rolloa ja muita sisälle. Sataa tihutti hieman vettä, eikä ponia jostain syystä oltu loimitettu, vaikka muut komeilivat uusissa sadeloimissaan. Sade alkoi yltyä, joten otin ensimmäiseksi ne hevoset ja ponit sisään, joilla ei ollut loimia. Pari tallityttöä tuli innoissaan auttamaan, kun kysyin oliko heillä tekemistä. Saimme ennätysajassa pollet sisälle kolmistaan ja tytöt lähtivät laittamaan hevosiaan kuntoon. He aikoivat vielä ratsastamaan maneesiin ennen iltatallia.

Uusi tallityttö oli siivonnut karsinat, joten tarkistin vielä kaikkien vesi- ja ruokatilanteen ennen kuin lukitsin niiden karsinanovet takanani ja siirryin hakemaan seuraavaa ulkoa. Riisuin ulkoloimet ja nostin ne kasalleen satulahuoneen oven viereen. Kun kaikki hepat olivat sisällä menin ripustamaan loimia kuivatushuoneeseen huolellisesti. En löytänyt yhden hepan riimua mistään, joten lainasin kaverilta, jolla sattui olemaan samankokoinen pää. Hetken etsittyäni hämärässä löysin kuin löysinkin riimun kuraisen tarhan reunamilta. Nappasin sen mukaan ja pistin ämpäriin likoamaan.

Seuraavaksi hain Rollon harjat ja menin harjaamaan sitä. Se oli, kuten arvata saattaa, aivan kamalassa kunnossa! Kuivasin ponin ensin hikiviilalla ja harjasin siitä sitten pölärillä suurimmat kurat pois. Putsasin kaviot ja kävin pesemässä ponin jalat ja vatsanalusen huolella pesuboxissa. Kuivasin jalat pyyhkeeseen ja totesin samalla ettei sillä ollut vuohisissa riviä. Ihmekös tuo, eihän kurakautta ollut kestänyt kuin vasta pari päivää.. noh, joka tapauksessa tarhat olivat kuin hävityksen jäljiltä. Totesin myös, että täyden heinäkuorman kanssa on todella helppo jäädä kiinni kuraan, kun hain aamua varten talliin rehut. Kävin loimittamassa Rollon pesupaikalla ja talutin sen sitten karsinaansa.

Puoli viiden maissa rupesin laittelemaan hevosten ruokia valmiiksi, hoputin ratsastajia myös hieman, koska he eivät ihme kyllä vieläkään olleet päässeet maneesille saakka, vaan rupattelivat kaikessa rauhassa keskenään. Viideltä olin saanut iltaruoat laitettua ja menin sitten pesemään riimun ja ripustin sen kuivumaan. Sen jälkeen palautin harjakorin paikoilleen satulahuoneeseen ja viikkasin loimet hevosten karsinan edessä. Lakaisin käytävän ja huomatessani kellon olevan kuusi annoin hepoille iltaruoat, tarkistin vedet ja mittasin aamukaurat valmiiksi. Kävin vilkaisemassa Rolloa ja otin siltä loimen pois. Toivotin ponille hyvät yöt sen rouskuttaessa onnellisena kaurojaan. Muistutin ennen kotiin lähtöä vielä tyttöjä ovien lukitsemisesta ja valojen pois laitosta, kunnes suuntasin kohti kotia.

10.01.2009 Maastolenkki, kirjoittaja: Jannica
Raotin varovasti silmiäni sängyn pohjalta. Oli onneksi ihana aurinkoinen aamu, olin jännittänyt eilen illalla millainen sää olisi, kun kerrankin ehtisin liikuttamaan Rolloa neljän päivän tauon jälkeen. Aurinko tunki sädekaihtimien läpi ja valaisi huoneen. Nostin peiton päältäni ja nousin istumaan. Mieleeni tuli uudelleen ihana hoitohevoseni, jonka luo pääsisin taas menemään. Hymyilin itsekseni muistaessani Rollon suloisen ilmeen ja pehmeän hörinän. Katsoin kelloa. Oho, totesin, kun huomasin, että kello oli puoli kaksitoista. En yleensä nuku näin hyvin ja pitkään, sanoin puoli ääneen. Kävelin keittiöön ja söin nopeasti aamupalan. Äiti on näköjään lähtenyt töihin jo, ajattelin itsekseni, kun ei häntä näkynyt missään. Palasin takaisin huoneeseeni ja vaihdoin tallivaatteet. Kun olin valmis hain jääkaapista vielä muutaman porkkanan ja pistin ne taskuuni. Sitten menin ulos ja nousin pyöräni selkään. Poljin nopeasti tallille.

Tallilla jätin pyöräni taas puuta vasten nojaamaan ja kävelin suoraan talliin hakemaan narun. Kävelin tuttua tarhaa kohti hymyissä suin. Olin iloinen, kun sain mennä heti herättyäni tallille eikä kukaan estellyt. Hain Rollon sisälle ja annoin sille porkkanan. Painoin pääni ponin pehmeää kaulaa vasten ja se käänsi päätään haistellakseen taskujani. Silitin vielä hetken Rolloa ennen kuin hain harjat ja harjasin ponin. Harjattuani, laitoin varusteet päälle. Kun ratsuni oli valmis, jätin sen vielä hetkeksi seisomaan karsinaan riimu päässä sidottuna siksi aikaa, kun hain itselleni kypärän. Palasin takaisin karsinalle ja talutin Rollon pihalle. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Lähdimme kävelemään kohti maastopolkua. Menimme melko pitkälle maastolenkille. Alkumatkasta kävelimme ja ravailimme.

Lämmittelyjen jälkeen rupesimme laukkaamaan. Vastaan tuli ylämäki, jonka laukkasimme ylös saakka. Mäen käveltyämme jatkoimme ravailemista. Vastaan tuli hyvä laukkasuora, jonka vedimme lähes tulkoon täysillä! Kun reilun tunnin päästä saavuimme takaisin tallille oli Rollokin ihan hikinen itsestäni puhumattakaan, ponilla riitti virtaa, vaikkei se mikään nuori enää ollutkaan. Otin hepalta satulan ja suitset pois ja lähdimme sitten saman tien pesuboxiin. Vesi oli ihanan viileätä. Rollo nautti täysin siemauksin viileästä suihkusta. Kun olimme hetken aikaa suihkutelleet lähdimme karsinaan. Laitoin Rollolle loimen ja otin siltä riimun pois, kello oli jo puoli kaksi, joten ei kannattanut viedä sitä enää ulos sen kuivettua. Hetken kuluttua autoin tallinomistajaa saamaan Furryn ja Ricon sisälle, koska niillä mentäisiin ratsastamaan yhdessä. Menin puuhastelemaan vielä Rollon jouhia selvitellen ja vaivuin ajatuksiini yhteisistä hetkistämme. Yhtäkkiä havahduin, kun joku kutitti minua. Huomasin, että Rollo oli ottanut takkini hampaidensa väliin. Naurahdin sen kekseliäisyydelle ja otin takkini pois ponin suusta tarjoten sille taskussa olleen porkkanan. Kävin hakemassa harjat ja harjasin Rollon, koska se oli jo suhteellisen kuiva. Sitten muistin, että Ezzu oli pyytänyt laittamaan minua muutaman esteen kentälle heitä varten valmiiksi. En ollut muistanut koota esteitä vielä, joten menin kentälle ja laitoin muutaman pienen esteen valmiiksi. Sitten palasin talliin ja otin ponilta loimen pois (vein sen tietenkin kuivumaan). Kun poni annoin sille porkkanan ja menin hakemaan vesiämpärin ja tiskiharjan, jotta voisin puhdistaa ruoka- ja juomakupit. Työn tehtyäni siivosin vielä karsinan. Kun olin valmis kävelin pyöräni luo ja poljin kotiin syömään.

06.01.2009 Maastossa, kirjoittaja: Jannica
Kävelin tallia kohti katsellen taivaalle, ilma oli loistava. Astuin tallin ovesta sisään ja huomasin kuinka Rollo katsoi ovesta tulijaa. Menin sen luokse tervehtien ja kyselin samalla sen mielipidettä maastoon lähdöstä. Rollo hörähti hieman, taisi tarkoittaa, että ilman muuta haluaa maastoon! Lähdin hakemaan Rollon harjoja. Kun olin tullut takaisin karsinan eteen, avasin oven ja menin harjaamaan Rollon.Harjasin sitä puolisen tuntia. Kun poni oli harjattu, menin hakemaan sen varusteita satulahuoneesta. Aloin laittaa satulaa Rollon selkään ja kun satula oli selässä oli suitsien vuoro.

Kun Rollo oli valmis lähtöön, minun piti laittaa vielä kypärä päähän ja hanskat käteen, sen jälkeen avasin Rollon karsinan oven ja talutin sen ulos. Pihalla kiristin vyön, laskin jalustimet ja lyhensin niitä hieman edellisen koulutuntimme jäljiltä. Sen jälkeen nousin selkään. Rollo nosti päätään hiukan, kun pääsin istumaan selkään. Lähdimme kävelemään maastopolkua kohti. Rollo vaikutti innostuneelta. Saavuimme maastopolun alkuun. Päätin, että teemme tänään vähän lyhyemmän lenkin, koska olin käynyt liikuttamassa ponia harva se päivä ja se kaipasi hieman vaihtelua liikuntaansa, sikäli jo maastoreissu tarjosi hyvää vaihtelua meille molemmille. Kävelimme vielä jonkin matkaa kunnes siirsin Rollon raviin, se ravasi kauniisti ja ihanan pehmeästi. Se olisi halunnut kiihdytellä vauhtia heti alkuun, mutta ravasimme pientä polkua pitkin, joten en voinut sen antaa mennä lujempaa vielä. Vastaan tuli pieni järvi, sen pinta oli alkanut hiljalleen jäätyä, mutta tiesin ettei se kestäisi vielä meidän painoamme. Hidastin Rollon käyntiin ja pysäytin sen järven viereen. Rollo kuopaisi maata ja heilutti päätään, se taisi haluta jatkaa matkaa, mutta seisoimme siinä hetken katsellen maisemia. Sitten lähdimme jo takaisin tallille päin. Päätin nostaa vielä laukan, koska luotin Rolloon eikä se koskaan ollut yrittänyt kuskata minua, vaikka varsinaisestihan tiesin ettei kotiin päin kannattanut laukata, jos tiesi hepalla vähänkään olevan menohaluja. Rollo lähti kiltisti hyvin pienin avuin rauhalliseen ja tasaiseen laukkaan. Vähän matkan päässä huomasin, että haarautuvan polun alussa oli pieni, noin 40-senttinen puunrunko, jonka yli voisimme liidellä. Rollo alkoi hiukan kiihdyttää vauhtiaan huomattuaan esteen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Se hyppäsi kuin unelma puunrungon yli ja ja jatkoi rauhallista laukkaansa senkin jälkeen. Hidastin Rollon raviin hetken päästä. Sitten siirryimme käyntiin. Kun olimme kävelleet hetken matkaa talli jo näkyikin edessämme.

Tallin pihassa tulin alas selästä ja nostin jalustimet ylös, löysäsin vyön ja lähdin taluttamaan Rollon karsinaan. Siellä otin satulan ja suitset pois ja laitoin riimun ponin päähän ja riimunnarun siihen kiinni. Vein Rollon pesupaikalle huuhdellakseni sen jalat, joihin oli tarttunut jonkin verran havuja ja muuta talvista matkaltamme. Kun jalat olivat puhtaat lähdimme takaisin karsinalle, olisin voinut harjata toki Rollon pesupaikallakin, mutta muutama heppa odotti jo vuoroaan sinne lenkin jälkeen, joten emme jääneet tien tukkeeksi. Harjasin Rollon ja otin riimun pois sen päästä jättäen hieman hionneen ponin sisälle. Otin satulan ja suitset ja vein ne paikoilleen satulahuoneeseen, matkalla pesin kuolaimet ja ristin suitset. Otin satulahuoneesta Rollon kaapista sille loimen matkaan ja sitten palasin ponin luokse ja päätin, ettei se voisi mennä ulos, koska oli kuitenkin hieman märkä ja ulkona oli kymmenisen astetta pakkasta, niinpä loimitin ponin ja siirsin ponin viereiseen karsinaan laitettuani sille riimun ja menin siivoamaan sen omaa karsinaa. Lopuksi lakaisin käytävän ja heitin Rollolle päiväheinät karsinaan. Sitten siirsin sen omaan karsinaansa, otin riimun pois ja hyvästelin ponin. Vein tavarat paikoilleen ja lähdin talsimaan kotia kohti.



03.01.2009 Maastoilua, pesua ja koulua, kirjoittaja: Jannica
Pyöräilin tallille iltapäivällä. Jätin pyörän puuta vasten nojaamaan. Kävin hakemassa tallista Rollon riimun ja lähdin tarhalle hakemaan ponia sisään. Kaivelin matkalla taskustani porkkanan puolikkaan Rollolle, joka oli kovin innoissaan tuliaisestaan. Tultuamme talliin kävin hakemassa harjat ja harjasin ponin puhtaaksi. Sitten hain satulan ja suitset. Laitoin ponin lähtövalmiiksi. Kun poni oli valmis talutin sen pihalle.

Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Kävimme ensin maastossa kävelemässä ja ravailemassa rennosti, ennen kuin mentiin kentälle vielä hieman koulua vääntämään. Kentällä oli valmiiksi puomeja, joita voisin alkuun mennä. Kun olimme lämmitelleet kunnolla, rupesin muistelemaan helpon C:n koulu ohjelmaa. Rollo meni muuten hyvin, mutta laukannostossa yritti taas hieman pukitella. Loppujen lopuksi Rollo menee hyvin koulua, kun sen vaan saa keskittymään :) Kun lopulta lopetin ratsastuksen pitkiin loppukäynteihin, laskeuduin satulasta ja talutin ponin talliin riisuakseni sen. Rollo oli hionnut ratsastaessa, joten ajattelin pestä hiet pois. Säädin veden ihanan lämpimäksi ja tuntui, että Rollokin olisi nauttinut pesusta. Laittaessani hanan kiinni Rollo kuopi maata, kuin pyytääkseen palkkiota hienosta pesuhetkestä. Loimitin ponin ja kävelimme hetken pihaa ympäri, kunnes se oli miltei kuiva. Laitoin Rollolle ulkoloimen ja vein sen tarhaan takaisin, koska se oli kokonaan kuivunut jo, laitoin kuitenkin loimen, ettei se vilustuisi. Annoin sille porkkanan ja se katosi portilta nopeasti saatuaan sen. Jäin hetkeksi katselemaan Rollon tarhailemista. Hetken kuluttua kävelin takaisin talliin ja aloin puhdistamaan ruoka-ja juoma-astiaa, sekä tietty karsinaa. Kun hommat oli tehty kävelin pyöräni luo ja polkaisin salamana kotiin syömään.

26.12.2008 Koulua ja pesupäivä, kirjoittaja: Jannica
Heräsin tosi myöhään, ja söin yhdistetyn aamiaisen ja lounaan ehtiäkseni vielä tallille ennen hämärän tuloa. Juttelin äidin kanssa edellisestä päivästä tallilla ja hän kysyi ohimennen mitä tekisimme tänään. "Ajattelin, että voisin mennä tänään ihan kunnolla koulua. Ja sitten voisin pestä ponin kunnolla, kun sattui olemaan varmasti ainoa +5 asteen keli tänä talvena." selitin tohkeissani. Sitten otin mukaani pyyhkeen ja varavaatteet, koska kastuisin varmasti pesuhommassa myös itse ja poljin nopeasti tallille.

Rollo piehtaroi tarhassa saapuessani sen tarhan kohdalle, vihelsin kimakasti ja poni nousi ylös katsoakseen mistä ääni tuli. Minut nähdessään se ravasi portille ja vaati saada herkkuja. Otin taskusta porkkanan annoin sen ponille ja sitten talutin sen talliin aidalla roikkuneella narulla. Vein Rollon karsinaan ja menin hakemaan varusteita. Otin myös juuripestyt suitset hymyillen naulasta, satulan ja vielä harjapakin. Laskin satulan ovessa olevaan loimitelineeseen, johon se juuri ja juuri mahtui ja suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun käteni vapautuessa satulasta. Sitten vein harjapakin karsinan edustalle ja otin sieltä valmiiksi kumisuan, jolla irrotin kuivan kuran piehtaroinnin jäljiltä. Seuraavaksi harjasin pölyharjalla irronneen lian ja karvat pois ja sitten vielä jalat, jotka vaativat kovempaa harjausta kurakelien vuoksi. Tämän jälkeen puhdistin kaviot ja olin unohtaa pään harjauksen, onneksi muistin viime tipassa, ettei ponille tullut hankaumia suitsista. Nostin satulan telineestä ja palautin harjat paikalleen, kiinnitin vyön.

Tutkailin hetken suitsia, että ne olivat varmasti oikein koottu ja laitoin ne sitten Rollolle. Kiinnittäessäni remmejä, totesin että ne istuivat hyvin, eli olin jopa laittanut remmit oikeisiin solkiin niitä kootessani! Rollo maisteli kuolainten puhdasta (varmasti kuitenkin rautaista) makua, mutta tottui nopeasti. Sitten talutin ratsuni suoraan kentälle ja hyppäsin selkään painettuani kypärän päähän tietenkin... Kiristäessäni satulavyötä kosketin vahingossa kantapäälläni ponia kaulalle ja se lähti liikkeelle. Olin tipahtaa kyydistä, mutta omapa oli oikeastaan vikani. Keräsin ohjat ja tunsin heti, että ohjat olivat miellyttävämmät käteen putsattuina, ja kaiken lisäksi Rollo teki juuri niin kuin käskettiin, kevyelläkin avulla, olisiko puhtaammilla kuolaimilla sitten ollut herkempi ote sen suuhun?

Kävelimme ensin pari kierrosta pitkin ohjin ja tämän jälkeen menimme ravissa askeleen pidennyksiä, lyhennyksiä, ja tempon lisäyksiä. Otin hetkeksi käyntiin, taivuttelin kuitenkin ponia pienellä ympyrällä, enkä antanut vapaita ohjia. Sitten aloitin varsinaisten koululiikkeiden harjoittelun. Aloitin helpoimmista asioista perusmuistin parantamiseksi, kolmikaarista kiemurauraa laukassa, yritin vaihtaa laukkaa keskellä, mutta jouduin siirtämään ponin raviin ja vaihtamaan laukan sitä kautta. Tein myös käyntiin siirtymisiä, koska Rollo oli todella menopäällä! Tein täyskäännöksiä taka- ja etuosalla, etuosakäännöksessä Rollo vähän jumitti, mutta selvensin apuja entisestään ja homma onnistui, kehuin ponia juuri oikeaan aikaan. Nostin kootun harjoitusravin ja tein siinä nelikaarista kiemurauraa. Sitten otin käyntiin, josta tarkoituksenani oli nostaa koottu harjoituslaukka, mutta Rollo oli tapansa mukaan toista mieltä suunnitelmasta ja lähti pukkien kera kaikkea muuta kuin koottuun laukkaan. Sain sen ruotuun kunnon komennolla ja siirsin ponin rangaistukseksi käyntiin. Nosto epäonnistui toisellakin kerralla, mutta yrittäessäni ravin kautta se onnistui hyvin. Sanonta kolmas kerta toden sanoo ei meidän tapauksessamme pitänyt paikkaansa: olimme nostamassa jo viidettä kertaa laukkaa, kun se vihdoin onnistui myös käynnistä. Aloimme molemmat olla melkoisessa hiessä, joten annoin meidän molempien palautua hetken kovasta tappelusta ja siirryin sitten vielä yhteen harjoitukseen. Nostin harjoituslaukan ja yritin pitkällä sivulla vaihtaa sitä vastalaukkaan. Rollo ei ilmeisesti ollut koskaan ennen sitä tehnyt, koska ei yhtään ymmärtänyt apuja (tai sitten se vain oli unohtanut koko jutun). Aloitin harjoittelemisen niin, että vaihdoin ensin laukan ravin kautta vastalaukkaan, joka sekään ei onnistunut ensimmäisellä kerralla. Kun sain tämän kohdan toimimaan, koitin mitä Rollo sanoisi alkuperäisestä harjoituksesta. Sujui jo vähän paremmin, mutta jouduin silti siirtämään vielä raviin ennen kuin vastalaukka nousi. Toistimme harjoitusta moneen kertaan ja yritin antaa mahdollisimman selvät avut, muistin myös kehua ponia aina kun harjoitus meni edes hiukan hyvin. Lopulta Rollo siirtyi vihdoinkin suoraan harjoituslaukasta vastalaukkaan. Otin käyntiin ja taputin ponia ja kehuin sen maasta taivaaseen. Kun Rollo oli palautunut riittävästi tulin alas selästä ja löysäsin satulavyön.

Sitten talutin ponin talliin. Kun olin ottanut suitset ja satulan pois annoin Rollolle porkkanan. Söin itsekin yhden, kun teki mieli. Sitten talutin Rollon pesuboxiin. Kun olin saanut ponin pestyä olin varmasti itse märempi kuin poni! Kuivasin sen hikiviilalla, loimitin hyvin ja vein karsinaan syömään päiväheiniään. Iltapäivällä vein sen vielä hetkeksi ulos loimitettuna, ei se ollut enää märkä, mutta halusin varmistua siitä, ettei se vilustuisi. Menin itse kuivattelemaan kerhohuoneeseen, join mukanani tuomaa kuumaa mehua, vaihdoin vaatteet ja kuuntelin uutiset radiosta. Sitten menin viemään tavarat kaappiin ja varusteet paikalleen. Seuraavaksi hain kottarit ja talikon, karsina oli todella märkä, joten tyhjäsin sen viimeistä purua myöden. Lakaisin pohjan hyvin. Jouduin kärräämään kottarit pariin kertaan lantalaan ne tulivat niin täyteen, että jouduin tyhjäämään ne pariin otteeseen. Myös purua hain saman verran lisää. Tämän jälkeen lakaisin käytävän ja hain vettä sekä tiskiharjan. Puhdistin ruokakupin, juoma-automaatin ja myös kalterit. Katselin karsinaa ja olin lopputulokseen melkolailla tyytyväinen, nyt se oli ainakin ihan kokonaan puhdas kirjaimellisesti! Menin ulos katsomaan Rolloa. Se kirmasi villiä pukkilaukkaa ympäri tarhaa villiten muut mukaansa. Hymyilin ja naurahdin, sitten vislasin kimakasti ja Rollo pysähtyi kuin seinään, jopa sen kaveri meinasi törmätä, kun poni pysähtyi niin äkisti. Se tunnisti vihellyksen, mutta jatkoi pian taas laukkaansa, kun huomasi ettei herkkuja ollut luvassa. Palasin tallille tarkistamaan, että kaikki oli kunnossa ja lähdin sitten pyöräilemään kohti kotia todella tyytyväisenä tähän tallipäivään!

25.12.2008 Hyppäämässä ja maneesin siivousta, kirjoittaja: Jannica
Heräsin aamulla aikaisin ja virkeänä. Menin keittiöön, jossa huomasin ensitöikseni pöydälle kirjoitetun lapun, jossa kerrottiin äidin menneen johonkin työjuttuun Helsinkiin koko päiväksi. Oli siis loistava mahdollisuus olla tallilla koko päivä. Söin ensin aamupalaa rauhassa, ja sitten tein mukaani eväät. Hain tallirepun, johon pakkasin pari omenaa ja päärynää. Sitten vielä Digestive-keksejä ja eväsrasiaan annoksen eilisiä kananugetteja. Ne pysyisivät lämpiminä koko päivän rasiassa. Sitten täytin toisen tyhjän limsapullon vedellä ja otin vielä täydenkin limsan mukaan. Otin mukaani myös pyyhkeen, koska olisi kiva käydä suihkussa ennen lähtöä. Sitten puin tallivaatteet päälleni ja menin ulos. Kokeilin ensin pyöräillä kassin kanssa, mutta se osoittautui melkoisen hankalaksi ja päätin taluttaa loppumatkan tallille. Kun tulin perille, vein kassini kerhohuoneeseen ja lastasin hedelmät jääkaappiin juomien kera. Menin talliin katselemaan hevosia, kunnes tallinomistaja osui paikalle tullen viemään hevosia ulos. Ajattelin auttaa häntä aloittamalla Rollosta ja Williestä. Sen jälkeen vein monta muutakin hevosta ja ponia. Kun kaikki olivat ulkona, omistaja kiitti avusta ja lähti jatkamaan päivän askareitaan.

Menin putsaamaan karsinaa. Hain kottarit ja talikon, ennen kuin huomasinkaan oli Rollon karsina jo kokonaisuudessaan siivottu. Siivosin vielä Willien karsinan ja kippasin likaiset aluset lantalaan ja hain uudet tilalle. Sitten siirryin ruokakupin puhdistuksen pariin. Nyt ne eivät olleet niin likaisia kuin viimeksi, koska olin puhdistanut ne hiljattain kunnolla. Myös vesiautomaatit oli hyvin helppo puhdistaa edellisen jynssäyksen ansiosta. Kaltereita ei edes tarvinnut putsata, ne eivät olleet vähääkään likaiset, edes pölyiset. Sitten hain harjat, ja päätin puhdistaa myös ne ulkona. Nypin kaikista harjoista irtokarvat pois ja lopuksi pesin harjapakitkin vielä. Jätin ne kuivumaan ja otin kaapista uudet harjat siksi aikaa kun pakit kuivuisivat. Sitten menin hakemaan Rolloa sisään. Se söi onnellisena aamuheiniään, eikä olisi vielä oikein halunnut lähteä lenkille. Jouduin kiskomaan oikein kovaa, ja lopulta poni lähti liikkelle. Talutin sen tallin ovelle ja menimme sisään. Rollo pelästyi jotain ja hyppäsi suoraan varpailleni, joka teki tosi kipeää! Vein ponin karsinaan ja menin etsimään ensiapukaappia. Se löytyi vanhasta muistista kerhohuoneesta. Otin sieltä laastarin ja jääkaapista kylmägeeliä, jonka laskin jalalleni. Hetken kuluttua laitoin laastarin hokin aiheuttamaan haavaan ja sitten palautin tavarat paikoilleen. Laitoin kengän jalkaan ja palasin Rollon luokse. Se katseli karsinassa ympärilleen, ei muka tajunnut miksi oli joutunut sisään kesken aamuheinien syönnin. Harjasin sen kauttaaltaan pölyharjalla, koska se ei ollut oikeastaan likainen lainkaan, vain pölyinen. Sitten harjasin vielä pään kevyesti. Puhdistin kaviot. Rollo rupesi nojaamaan minuun, kun puhdistin takakaviota ja kun tönäisin sitä takaisin, se potkaisi kavion takaisin maahan suutuspäissään. Ihmettelin että mikä oikein oli tänään vialla, mutta kun nostin kavion uudelleen, poni oli ihan kiltisti.

Hain satulan ja asetin sen oikealle kohdalleen, laitoin vyön kiinni. Sitten suitsin ponin ja kiristin remmit. Lähdin taluttamaan Rolloa ulos, hypätessäni selkään muistin, että olin suunnitellut tänään hyppääväni. Kentällä ei tietenkään ollut ainoaakaan estettä valmiina. Näin omistajan kävelevän tallille päin ja kysyin ehtisikö hän laittaa meille pari estettä. Hän suostui vastapalvelukseksi aamuisesta avusta. Hän teki meille lyhyen 50-60cm radan pikaisesti. Kiitin kovasti ja aloitin alkuveryttelyn ripeästi. Menin pääty-ympyrällä erilaisia asetuksia, Rollo asettui alussa hieman jäykästi, mutta kun tarpeeksi kauan meni harjoitusta, se kuitenkin alkoi sujua joten kuten. Otin vähän vielä ravissa väistöjä ja sitten hyppäsin yhden esteen ravissa verryttelyksi. Tein laukkaympyrän päädyssä, ja lähdin siitä suoraan esteelle. Ensimmäiset kerrat menivät moitteitta, kolmannella kerralla mennessämme hieman korkeammalle esteelle tunsin kuinka Rollo epäröi hetken, mutta yllitti senkin sitten ihan loistavasti. Ensimmäisellä kerralla menimme aika hiljaa ja pitkillä teillä ja ajattelin, että voisimme vielä hypätä radan toiseenkin kertaan. Uusintakierroksella rata sujui vielä paremmin, kun vauhtiakin oli enemmän. Taputin Rolloa kaulalle, rata oli mennyt mainiosti ainakin siihen nähden, että ennen tätä olin hypännyt ponin kanssa todella vähän. Päätin lähteä tekemään vaihtelun vuoksi palautuslenkin maastoon joulun kunniaksi. Kävelimme lähes koko matkan, mitä nyt aluksi otimme tietenkin pätkän ravia. Kun tulimme tallille Rollo oli hyvin hikinen. Tulin alas selästä ja talutin sen talliin. Otin varusteet pois ja jätin ponin karsinaan. Varusteenvientireissulla riisuin nopeasti myös takkini, koska oli tullut kuuma ratsastaessa. Palatessani laitoin Rollolle riimun päähän. Vein loput tavarat paikoilleen ja siivoilin vähän karsinan edustaa lakaisten sen myös. Laitoin iltaruoat valmiiksi ja heitin ponille leivänpalan ruokakuppiin. Sitten olikin jo aika syödä eväitä. Menin kerhohuoneeseen ja söin kaikki evääni, niin nälkäiseksi olin tullut aamupäivän aikana. Tämän jälkeen päätin taas mennä katsomaan Rolloa. Heitin sille päiväheinät aiemmin, koska sillä oli aamulla jäänyt melkoisen paljon heiniä syömättä, kun lähdimme lenkille.

Mietin mitä vielä voisin tallilla tehdä, kotonakaan ei juuri hommia ollut näin joulun jälkeen. Päätin mennä siivoamaan maneesia. Niinpä otin kottarit ja talikon mukaani ja menin maneesille. Siellä oli todella paljon siivottavaa ja aikaa kului jo pelkästään siellä reilusti. Kun maneesi oli siivottu noukin vielä muutamia isoja kiviä pois maneesista ja keräsin esteet pois, sitten kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan. Menin viemään Rollon ulos ja annoin sille vielä portilla pari porkkanaa. Rollon kaverit tulivat innoissaan höristen toiselta puolelta tarhaa, kun huomasivat kaverinsa palanneen.

20.12.2008 Maastossa vai esteitä? kirjoittaja: Jannica
Heräsin aamulla myöhään, ja söin aamiaista rauhassa. Minulla ei ollut mihinkään kiire, koska oli koko ilta aikaa tallilla oloon, olimme aamulla hakeneet todistukset koulusta ja joululoman saatoin pyyhittää täysillä hoitsulleni jouluaattoa lukuunottamatta. Puin ratsastusvaatteet päälleni, ja lähdin pyöräilemään tallille päin. Sinne saapuessani menin ensimmäiseksi hoitajienhuoneeseen juomaan mehua ja lueskelemaan ilmoitustaulua. Olin ollut jonkun aikaa poissa, joten jotain olisi saattanut jo tapahtuakin taulun osalta. Eniten minua kiinnostivat joulun tapahtumat ja kaikki muu hauska. Harmikseni en löytänyt hoitajille mitään uutta joulunajalta ja jatkoin mehuni juomista.

Matkalla tallille suuntasin tarhalle katselemaan hevosia ja poneja. Näin siellä monia joita en tuntenut, joten ajattelin joskus tutustua niihin paremmin. Sitten kuulin tutun hirnahduksen ja käännyin äänen suuntaan. Rollo tuli reipasta ravia portilleen minut huomattuaan. Se pysähtyi lähistölleni herkkujen toivossa. Kävelin lähemmäs ponia ja taputin sitä aidan yli. "Voi kuinka minulla onkin ollut ikävä" sanoin sille ja rapsuttelin sitä korvan vierestä. Se hinkkasi päätään käsivarteeni, tiesin sen kutiavan helposti korvien takaa. Päätin viedä ponin saman tien talliin, joten talutin sen karsinaan ja annoin porkkanan. Hain sen harjat, ja aloitin sukimalla kuivan lian pois kumisualla. Sitten harjasin irtokarvat, ja -pölyn pois pölyharjalla. Viimeiseksi harjasin jalat dandyllä ja pään pääharjalla. Puhdistin kaviot, jonka jälkeen selvitin vielä käsin harjan ja hännän suoriksi. "No niin, hyvältä näyttää" tokaisin, ja taputin hoitsuani kaulalle. Sitten hain satulan ja suitset. Hoitsuni luimisti vähän korviaan, kun näki satulan mutta ei sen kummempaa. Asetin satulan oikealle kohdalle ja kiristin vyötä sen verran että ponin saattoi taluttaa pihalle. Sen jälkeen laitoin suitset päähän ja laitoin remmit kiinni. Kun olimme valmiit talutin ponin ulos tallista. Nousin selkään ja kiristin satulavyön niin tiukalle kuin sain. Päätin että lähtisimme maastoon.

Menimme tällä kertaa eri reittiä, kuin viimeksi ja kävelimme tietenkin aluksi. Hetken päästä näin jotain tiellä juuri kun olimme ehtineet nostaa ravin. Kun lähestyimme kohdetta, huomasin että olimme tulleet maastoesteradalle. "Voihan hitsi, täällähän on esteitä!" parahdin, en ollut lainkaan muistanut koko rataa lähtiessämme tähän suuntaan poikkeuksellisesti! Mietin menisimmekö toista polkua esteiden ohitse vai yrittäisimmekö hypätä esteet. Päädyin hyppäämiseen, eihän se niin vaikeata voinut olla, olin ennenkin hypännyt maastoesteitä, mutta en tämän ponin kanssa. Niinpä kuitenkin käänsin ratsuni ympäri ja tullessamme estelinjalle siirsin sen raviin ja sitten laukkaan. Rollo selvitti ensimmäisen esteen hienosti! Hetken päästä alkoi tulla hieman isompia esteitä ja annoin ratsun kiihdyttää hieman vauhtiaan. Poni hyppäsi paljon paremmin, kuin olin kuvitellut! Suoralla huomasin esteiden loppuneen ja annoin hikisen ja huohottavan ponin siirtyä hetkeksi käyntiin. Suoran jälkeen hyppäsimme ravissa pari pienempää estettä ravissa, ja sitten nostin taas hetkeksi laukan. Näiden esteiden jälkeen tuli pitkä matka ilman esteitä, ja päättelin että rata oli nyt loppunut vihdoin. Kävelimme tallille asti, joten hengitys oli ehtinyt tasaantua itse kullakin :) Poni oli kuitenkin edelleen todella hikinen, mutta se oli kyllä nauttinut vauhdista ja hypyistä! Vein ratsuni ensiksi karsinaan ja otin varusteet pois. Sen jälkeen talutin sen pesupaikalle, ja huuhtelin kauttaaltaan lämpimällä vedellä. Hoitsuni nautti pesusta silmin nähden.

Sitten kuivasin Rollon hikiviilalla ja annoin sille pari porkkanaa kiitokseksi hyvästä käytöksestä. Vein sen naapurikarsinaan kuivumaan loimi päällä. Sitten hain kottarit ja talikon naulasta ja menin siivoamaan karsinaa. Heittelin kaikki likaiset aluset kottikärryihin, jotka kävin lopuksi kippaamassa lantalaan. Hain vielä puhtaat aluset tilalle, jonka jälkeen hain tiskiharjan ja aloin sillä jynssäämään todella likaista ruokakuppia. Kun se oli puhdistettu, siirryin vesikupille. Se oli helppo puhdistaa. Jynssäsin vielä kalterit, ja vein tiskiharjan pesun kautta takaisin kaappiin. Lakaisin vielä karsinan edustan ja menin sitten katsomaan hoitsuani. Se torkkui karsinassa tyytyväisenä saamaansa hoitoon. En viitsinyt häiritä sitä turhaan vaan vein sen karsinaan valmiiksi iltaheinät ja menin sitten katsomaan mitä muuta voisin tehdä ennen iltatallia.

Päätin puhdistaa Rollon varusteet iltatallia odotellessa. Hain satulan ja suitset, sekä satulasaippuan samalla reissulla hoitsuni kaapista. Puhdistin satulan ja jalustinhihnat niin huolellisesti kuin osasin, ja sen jälkeen siirryin suitsiin. Purin ne osiin, ja puhdistin kaikki nahkaosat huolellisesti. Osasin tietenkin koota varusteet myös takaisin :) Harjasin vielä satulahuovan puhtaaksi koska oli jonkin verran aikaa. Vein varusteet takaisin satulahuoneeseen ja katsoin samalla kelloa. Oli kulunut puoli tuntia lenkistä, joten menin hakemaan ponin omaan karsinaansa syömään iltaheiniä. Otin siltä riimun pois ja hyvästelin sen samalla. Nostin riimun ovessa olevaan koukkuun ja lähdin sitten pyöräilemään kohti kotia.

10.12.2008 Joulun odottelua, kirjoittaja: Jannica
Pyöräilin tallille, olin päässyt tänään vasta puoli kolmelta, joten päivästä tulisi pitkä. Ekasta tarhasta silmiini osui Rollo, rakas hoitsuni. Menin talliin hakemaan narun sille. Avasin tarhan portin ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Tönäisin portin auki,ja talutin ponin karsinaansa. Se käveli kiltisti, ei yrittänyt mitään temppuja, vaistosi kai hermostuneen olemukseni, koulussa ei ollut mennyt ihan nappiin ja muutenkin olin väsynyt: olihan viikko jo puolessa välissä. Työnsin karsinanoven kiinni hakeakseni ponin harjat. Menin sen karsinaan, rapsuttelin hiljaa seisoen siellä hetkisen. Rollo hörähti tuttavallisesti, kuin ollen iloinen jälleennäkemisestä. Rapsutin sitä vielä hetken ja aloin harjailla sitten sitä. Poni liikuskeli karsinassa levottomasti. Toruin sitä ja se seisahtui aloilleen näyttäen minulle kuitenkin hapanta naamaa komennukseni vuoksi. Kun olin harjannut molemmat puolet hoitoponistani, putsasin sen kaviot. Rollo yritti näykkäistä, mutta nosti kaviot kuitenkin jollain muotoa. Kun Rollo on harjauksensa saanut annoin sille vielä porkkanan ennen kuin menin karsinasta ulos. Se nuuski kättäni ja hamusi porkkanan suuhunsa. Syötyään sen nopeasti se jäi (tietenkin) kerjäämään lisää. Pidin sen turpaa vasten kättäni ilmoittaen että herkut loppuivat.

Harjattuani ponin nappasin sen narun ovesta ja vein Rollon pihalle. Saatuani ponin ulos menin vielä siivoamaan sen karsinan. Uusia alusia poni ei tarvinnut, pesin vesisaavin ja vaihdoin tietenkin vedet siihen. Ruokakupin pesin myös ja sipaisin suolakiveä sormellani kävellessäni siitä ohitse.. "Puhdas" totesin puoliääneen itselleni. Toin vesisaaviin vielä ämpärillisen lämmintä vettä jäätymisen estämiseksi ja menin sitten viemään kaikki tavarat paikoilleen. Vilkaisin Rollon kaappia nähdäkseni tarvitsiko se tai sen lukuisat varusteet huoltoa. Kaikki näytti hyvältä, joten päätin lähteä kotiin. Ratsastamaan en tänään ehtinyt, koska olimme menossa vielä mummolaan illalla.

21.11.2008 Koulunvääntöä, kirjoittaja: Jannica
"Nytkö vasta lähdet tallille?" kysyi äitini huomatessaan ulosmenoaikeeni viiden aikaan iltapäivällä.
"Joo-o" vastasin vetäen samaan aikaan tallikenkiä jalkaani.
"Laita se uusi fleecetakki päällesi myös. Siellä on todella kylmä. Otathan naulakosta tallille myös sen uuden kevyttoppatakin, jonka ostimme ratsastusta varten alkutalven pikkupakkasiin?" Äiti huolehti, hän oli aina tukenut harrastustani, koska oli itsekin ollut paljon hevosten kanssa tekemisissä ja myös omisti itse tallin.
"Joo joo" vastasin kyllästyneenä iänikuiseen holhoamiseen.
Palasin kuitenkin kuuliaisesti hakemaan huoneestani fleecetakkia. Vetäisin takin päälleni. Harpoin naulakon luo ja otin sieltä itselleni tallitakin. Sitten vihdoin pääsin lähtemään. Avasin pyörän lukosta ja hyppäsi sitten satulaan ja poljin niin nopeasti tallille kuin siinä viiden asteen pakkasella ja liukkailla pääsin polkemaan.

Tallilla jätin pyörän puuta vasten nojaamaan. Katsoin rannekelloani. Se näytti jo puoli kuutta. Kiiruhdin talliin hakemaan Rollon riimunnarua ehtiäkseni liikuttamaan sen ennen iltaruokintaa. Lähdin hakemaan ponia tarhasta. Kaikilla oli loimi päällä, sillä tänään oli todella kylmä ja lisäksi satoi räntää. Katsoin jo kaukaa ihmeissäni Rollon loimea.
"Miten se näyttää noin hassulta?" kysyin itseltäni puoliääneen.
Lähempänä tajusin kauhukseni, että loimi oli revennyt. Kiiruhdin ponin luo. Tottahan se oli. Loimi oli revennyt pahan päiväisesti.
"Voi ei! Mitä sinä olet tehnyt? Nyt pitää ostaa uusi loimi sinulle!" Sanoin ponille.
Huokaisten talutin ponin talliin.

Riisuin loimen (tai sen mitä siitä oli jäljellä), onnekseni sen alta paljastui kuitenkin puhdas poni. Hain harjat ja harjailin ponia vähän pääpiirteittäin. Harjattuani tarpeeksi hain satulan, suitset ja laitoin varusteet ponin päälle. Kun se oli valmis, kävin hakemassa kassistani vielä kypärän ja minichapsit itseäni varten. Sen jälkeen palasin Rollon luo. Talutin ponin ulos. Ulkona kiristin satulavyön ja nousin selkään. Ohjasin ratsuni kentälle.
”Tänään treenataan kouluohjelmaa, joten maltahan sitten keskittyä!” sanoin ponille.
Kentällä menimme tunnin verran helpon C:n ja vähän myös helpon B:n asioita. Pohkeenväistössä Rollo ensin vähän hätääntyi, mutta älysi sitten ettei tarvitse panikoida ja sählätä. Lopussa väistö meni jo tosi hyvin. Tunnin päästä lopetin. Ohjasin ponin kentän keskelle ja laskeuduin satulasta. Löysäsin satulavyön. Kehuin vielä ja nappasin ohjat kaulalta. Talutin ponin sisään ja riisuin siltä varusteet. Harjasin sitä vielä vähän, ennen kuin menin etsimään fleeceloimea. Etsin kaapista, mutta en löytänyt tuttua loimea sieltä, niinpä menin katsomaan kuivaushuoneesta, siellähän se. Otin loimen mukaani sammuttaen kuivauksen, koska muita loimia ei ollut kuivumassa ja palasin sitten ponin luo tyytyväisenä hymähdellen koska olin ollut iloinen lumisesta kelistä ja Rollon toiminnasta tänään. Loimitin ponin nopeasti. Nyt vasta huomasin miten kulahtanut ja vanha sekin loimi oli. Huokaisin taas.
"Arvaas mitä? Mä käyn ostamassa sulle tänään uuden sadeloimen ja fleecen. " Kerroin huoleni Rollolle, joka vain tuijotti minua kysyvästi.
"Sitä ei sitten saa rikkoa!" Sanoin vielä ponille.
Jätin sen sisälle koska kello läheni jo puoli yhdeksää. Lähdin omistajan avuksi hakemaan muita heppoja sisälle ja sen tehtyäni lähdin kotiin, koska hän lupasi vastapalvelukseksi ruokkia myös Rollon.

15.11.2008 Liukkaalla ilman satulaa, kirjoittaja: Jannica
Juoksin jäisellä maalla. Kenkäni olivat aivan liukkaat, joten osan matkasta tyydyin liukumaan jäätä pitkin :) Jouduin tänään kävelemään, koska pyöräni rengas oli puhjennut matkalla koulusta kotiin. Kiiruhdin hengästyneenä maneesiin. Kello oli vasta onneksi seitsemän, joten aikaa olisi riittävästi liikuttaa vielä Tuttania ennen tallin sulkemisaikaa. Olin päättänyt liikuttaa ponin tänään, koska olin ollut todella laiska sen liikuttamisen suhteen ja olin lähdössä huomenna Tukholmaan viikon reissulle. Tallille saapuessani istahdin hoitajahuoneen pehmeälle penkille. Otin reppuni pois selästä ja kaivoin sieltä aamulla tekemäni juustoleivän esiin. Mussutin leipää mielissäni, sillä en ollut kerennyt syömään mitään koulusta tultuani. Minulla ei ollut erityistä syytä tulla tallille näin myöhään, mutta minusta oli mukavaa olla tallilla ihan hiljaisuudessa, kaikki muut hepat oli jo näet liikutettu siihen aikaan ja hämärä hallitsi tallin ympärillä olevia maastopolkuja. Nielaisin viimeisen palan leipääni ja vilkaisin kelloa. Nousin ylös ja lähdin hoitajahuoneesta.

Kävin katsomassa maneesilla varmuuden vuoksi mikäli sinne olisi sattunut eksymään jokin ratsukko. Se oli pimeä, ja oli aivan hiljaista. Kuuntelin hetken ja astuin ulos maneesin pimeydestä ulkona vallitsevaan hämärään. Kävelin talliin, jossa hevoset katselivat minua ihmeissään. Moikkasin matkalla kaikkia hevosia ja sen jälkeen istahdin tallin kiviselle lattialle. Vein reppuni satulahuoneeseen. Sen jälkeen nappasin Willien kaapista satulasaippuan ja nahkarasvan. Nostin Willien satulan pukille. Puhdistelin satulaa ja siitä tulikin mielestäni melkoisen kiiltävä. Sen jälkeen oli vuorossa Rollon satula. Satulan jälkeen nappasin molempien suitset ja puunasin ne aivan puhtaiksi. Pesin vielä kuolaimetkin, niin että ne kiilsivät eikä ainoatakaan likakohtaa ollut nähtävissä. Kello oli puoli kahdeksan. Nopeaa toimintaa, ajattelin mielessäni ja kuulin kuinka joku avasi tallin oven. Sitten näin mustan varjon ja nousin seisomaan. Talliin tullut säikähti aluksi kun näki minut, mutta sitten moikkasi iloisesti tunnistaessaan minut Willien omistajaksi. Talliin tullut hahmo olikin tallin omistaja, joka oli tullut ruokkimaan hevosia. "Haluisitko auttaa ruokinnassa" hän kysyi. Tietysti halusin ja sitten lappasimme heinät ja kaurat hevosille. Kun jokainen hevonen ja poni rouskuttelivat ruokiaan, puhelin hetken omistajan kanssa ja sanoin, ettei hänen tarvitse laittaa tallia kiinni, koska menisin vielä poneja liikuttamaan heti kun ne olivat pitäneet tarpeeksi kauan taukoa ruokinnan jälkeen. Menin hetkeksi satulahuoneeseen odottamaan. Kun minulla kävi aika pitkäksi, etsin paperia ja kyniä Willien kaapista. Piirtelin hetken ja sitten menin talliin tarkistamaan oliko Rollo jo syönyt, aikaa oli kuitenkin kulunut jo puolitoista tuntia ruokinnasta. Se nautiskeli vielä loppuja heiniään joten menin hakemaan Rollon harjalaatikkoa satulahuoneesta. Avasin sen ja tarkistin oliko siellä kaikki harjat. Kaikki oli tallella. Sen jälkeen kiiruhdin takaisin karsinalle. Hidastin vauhtiani kun muistin, että minullahan ei ollut mikään kiire.

Avasin rauhallisin ottein karsinan oven ja moikkasin Rolloa lempeästi. Se hörisi ja hamuili sormiani. Taputin sitä ja tunsin olevani hyvin onnekas saadessani hoitaa juuri Rolloa! Lopetin hetkeksi Rollon kanssa puuhastelun ja nappasin pölyharjan käteeni. Harjasin rauhallisin rennoin ottein. Kun olin mennyt ponin läpi pölärillä, otin dandyn ja siistin sillä kaulastta taaksepäin sekä tietenkin jalat. Viimeistelin jalat ja muunkin karvan pehmeällä luonnonharjalla ja sitten vielä pään harjasin pääharjalla. En ollut setvinyt häntää ja harjaa pitkään aikaan, joten päätin tehdä sen nyt. Häntä oli siisti, joten tyydyin käymään sen läpi piikkisualla. Sen jälkeen selvitin takkuisen harjan sormilla ja kammalla oikein varovasti. Harja oli päässyt kasvamaan melko paljon, mutta se ei minua haitannut. Lopulta otin vielä kaviot. Niiden kanssa ei ollut mitään ongelmia, myös kaikki kengät olivat pysyneet jaloissa. Rollolle oli laitettu jo hokit, joten tarkistin myös, että ne olivat hyvin kiinni ja kaikki hokit paikoillaan. Hokit näyttivät olevan hyvin napakasti kiinni, liekö laitettu vasta vähän aikaa sitten?

Kun kaviot oli otettu tarkistin vielä Rollon jalat huolella. Sitten hain suitset, mutta jätin juuri puhdistetun satulan kuivumaan paikalleen, sillä olin päättänyt mennä tänään ilman satulaa vaihteen vuoksi. Otin riimun pois suitsiessani ponia ja laitoin sen karsinan koukkuun. Menimme tallin ovelle ja huomasin että ulkona oli tullut hyvin kylmä. Samalla ovenavauksella omistaja asteli sisään ja huuteli heipat mennessään. Moikkasin hänelle ohimennessäni ja sitten talutin ratsuni ulos tallista. Käänsin sen kaartoon tallin eteen, koska luotin siihen ja otsalamppuuni sen verran että ajattelin mennä maneesille sen lyhyen matkan selässä. Hyppäsin vaivalloisesti sen selkään, en ollut hetkeensä verrytellyt tai voimistellut, joten selkään pääsy tuotti tuskaa ilman satulaa. Muutaman kerran sain yrittää tuloksetta ja sitten vihdoin pääsin punnertamaan selkään! Tuttan oli niin pyöreä, että sen selkärankaa ei tuntenut lainkaan, joka teki ratsastuksesta erittäin nautinnollista, mutta toki myös haastavaa, koska paksu talvikarva oli todella liukas jopa ratsastushousuille! Suoristin selkäni ja painoin pohkeeni hiljaa ponin kylkiin. Rollo lähti liikkeelle. Kävelimme tietä pitkin pois tallialueelta Rollon kävellessä rennosti ja reippaasti. Päästessämme maneesille tulin hetkeksi alas laittaakseni valot maneesiin. Sen tehtyäni talutin Rollon sisälle, laitoin oven kiinni ja hyppäsin takaisin selkään. Rollo vaikutti innokkaalta, liekö johtunut ilmasta, kellonajasta vai siitä että sekin tykkäsi vaihtelusta ilman satulaa.

Käveltyämme kymmenisen minuuttia keräsin ohjat ja nostin ravin. Ravasimme hetken ja Rollo kulki pää melko ylhäällä hyvin innoissaan, oli kai huomannut martingaalien puuttumisen :) Ravi oli vaikeaa ja pompottavaa, meninhän ilman satulaa ;) Haistelimme kylmää ilmaa käyntipätkällä ja sitten siirryimme kävelemään toiseen kierrokseen. Kävelimme pienen matkan ja sitten ravasimme taas hetken. Kun pääsimme raviharjoitukset loppuun vaihdoin suuntaa ja kävelimme taas hetken. Menimme sitten hetken ravia, kunnes päädyimme laukkaan. Rolloa ei tarvinnut kahdesti pyytää, sillä se laukkasi jo täyttä vauhtia kun edes ajattelinkin laukkaa istunnallani. Pelkkä istunnan tiivistys sai ponin jo nostamaan laukan. Keikuin mukana reippaassa ja pomppivassa laukassa. Annoin hieman pohkeita ja Rollo kiristi vauhtia. Laukkapätkä oli aivan ihana! Siirryimme raviin ja Rollokin puuskutti innoissaan, ei siksi että se olisi ollut hengästynyt.. Pompin nopeassa ravissa hetken aikaa yrittäen epätoivoisesti saada ponia hidastamaan tempoaan. Rollo heitti pienen ilopukin. Se oli liikaa tasapainolleni ja tipahdin maneesin nurkkaan. Pääni kolahti ikävästi ja sain pienen tällin osuessani maneesin seinään. Nousin päätäni pudistellen hiekasta ja nappasin häkeltynyttä Rolloa ohjista. Silitin sitä ja se tuuppasi minua kuin pyytääkseen anteeksi. Tippumiseni ei tietenkään ollut kokonaan Rollon vika, en olisi saanut sen antaa kiihdyttää vauhtia koska menimme ilman satulaa. Nousin selkään hyvin varovasti tunnustellen päätäni, kypärä oli onneksi ollut tehokas apu eikä siihen koskenut alkushokin jälkeen. Kävelimme vielä loppukäyntejä.

Saavuimme kaartoon ja annoin Rollolle vapaat ohjat. Se venytti kaulaansa ja hörisi, kuin odottaen vastausta muilta tallin hevosilta sitä kuitenkaan saamatta. Rapsuttelin Rolloa hetken tyytyväisenä, sillä se oli ollut hyvin varovainen tippumiseni jälkeen. Olimme selvinneet siitä onneksi vain säikähdyksellä. Nojasin eteenpäin ja halasin Rolloa. Sitten kumarruin eteenpäin ja tulin alas selästä. Kun pääsimme tallipihaan taputin Rolloa. Vein sen lämpimään talliin ja otin suitset siltä pois. Pesin kuolaimet huolellisesti ja sitten menin vaihtamaan loimittamaan Rollon, oli sen kuitenkin tullut hiki siinäkin liikunnassa jo paksun talvikarvansa kanssa. Annoin sille pienen siivun heinää vielä yöksi. Hain kaviokoukun ja tarkistin ettei sen kavioissa ollut kiviä matkalta tallille. Sen jälkeen vein kaviokoukun takaisin ja otin samalla reppuni satulahuoneesta mukaan pakattuani sinne kypärän, saappaat ja raipan, jota ei kylläkään tänään tarvittu lainkaan. Käytyäni vielä moikkaamassa Rolloa, Willietä ja katsomassa ponien asiat kuntoon (ja valot sammutettuani, sekä oven lukittuani) lähdin kävelemään kohti kotia yöpakkasen kovettamalla hiekkatiellä. Minua hieman harmitti etten ollut ehtinyt liikuttaa omaa poniani koska oli tullut nopeasti ilta, mutta ehkä ensi kerralla sitten..

26.10.2008 Esteitä, kirjoittaja: Jannica
Tulin aikaisin aamulla tallille ja menin alkajaisiksi tervehtimään Rolloa ja muita tallin heppoja. Vein sitten tavarani satulahuoneeseen ja sen jälkeen menin ruokkimaan hepat kuten oli sovittu. Kun olin valmis, hain Rollon harjat ja aloin harjata sitä pitkin, rauhallisin vedoin. Harjattuani Rollon kokonaan, putsasin vielä kaviot ennen kuin vein sen harjat pois. Kun olin tehnyt aamutallin menin hoitajien kämppään syömään omaa aamiaistani odotellessani hevosten syömistä. Kun olin syönyt, hain Rollon ja muiden loimea tarvitsevien loimet, koska ulkona oli satanut koko yön taukoamatta ja huono ilma jatkui yhä tuulistuen koko ajan. Saatuani hepat ulos menin siivoamaan Bennyn karsinan.

Karsinan putsattuani hain Rollon sisälle, riisuin loimen ja tarkastin sen, ettei siinä ollut mitään naarmuja yms. Aamulla ei oikein ollut ehtinyt kuin tehdä päällisin puolin tarkastuksen kaikille hepoille. Ajattelin lähteä maneesiin hyppäämään esteitä, koska Rollolla oli hieman liikaa energiaa koulutyöskentelyyn. Hain tavarat satulahuoneesta ja satuloin Rollon, harjaustahan se ei enää tarvinnut, koska oli ollut ulkonakin loimi päällä. Hetken päästä olimme maneesilla ja mittailemassa jalustimia sekä tarkistamassa satulavyötä. Nousin satulaan ja annoin pohkeita varmistuttuani vyön riittävästä kireydestä. Rollo lähti kävelemään pitkin, ihanin askelin pitkin uraa. Menin käyntiä pari kierrosta, kunnes otin ohjat ja nostin kevyen ravin. Rollo oli huomannut esteet välittömästi, kun olimme tulleet kentälle ja suorastaan himoitsi pääsevänsä hyppäämään. Tein voltteja ja temponvaihteluja, jotta saisin ylimääräisen energian pois. Kun Rollo oli sopivan rauhallinen ja huolella lämmitelty, nostin laukan ja suuntasin heti pienelle noin 30-senttiselle pystylle. Rollo varmasti ajatteli, että liian helppoa, hypäten esteen 60cm korkeudelta. Seuraava esteemme oli jo ihan mukavan korkuinen, noin 60cm. Rollo ylitti esteen ilmavasti, eikä epäillyt hetkeäkään ettenkö olisi halunnut esteen yli. Jälleen eteemme aukeni estesuora, taas 60cm korkea. Rollo alkoi jo hieman väsähtää reippaasta laukkatemmosta, mutta hyppäsi kevyesti ylitse. Viimeinen este, jonka hyppäsimme oli 70cm korkea. Rollo epäröi vähän aikaa, mutta oma luottavaisuuteni siihen antoi ponille lisää rohkeutta. Hyppäsimme esteen korkealta yli. Sen jälkeen vielä ravasin muutamia kymmeniä minuutteja tehden voltteja, kunnes siirsin ponin loppukäyntiin. Annoin pitkät ohjat ja päästin samalla Rollolle vapauden kävellä omaa vauhtiaan, ilman mitään kiirettä. Tulin kaartoon kymmenen minuutin kuluttua ja laskeuduin alas satulasta. Nostin jalustimet ylös ja lähdin tallille Rollon kanssa.

Tallissa riisuin Rollon ja annoin sille ja muille tunnin kuluttua päiväheinät. Sillä aikaa kun hevoset söivät, puhdistelin satuloita ja suitsia, ettei niistä tulisi ihan kovia koppuroita. Kuurattuani satulan- ja suitsienosia, laitoin ne omille paikoilleen ja menin katsomaan hevosia. Kaikki oli hyvin, ja ajattelin pistää Rollon vielä tarhaan ennen sisääntuloa, koska kello oli vasta viisi. Laitoin jälleen loimen ponille ja vein sen tarhaan. Samalla tarkastin, ettei vesi ollut kovin likaista. Menin talliin harjaamaan käytävää. Kahdeksan maissa hain Rollon ja muita heppoja sisälle ja riisuin loimet sekä harjasin vielä Rollon pikaisesti. Tarkastin heppojen jalat mutten löytänyt niistä naarmuja. Laitoin vielä ennen eväiden syömistä melassit ja pellavat turpoamaan ja menin sitten syömään hyvin ansaitut evääni kämpille. Puoli yhdeksän maissa palasin tallille ja kävin ruokkimassa hevoset. Heitin niille vielä siivut heiniä karsinaan yöksi ja lähdin sitten kotia kohti sammuttaen valot tallista ja painaessa oven kiinni perässäni.

16.10.2008 Apua, PUPU! kirjoittaja: Jannica
Aamulla kun tulin tallille, huomasin jotain perin outoa. Rollo ei ollut karsinassaan, eikä sitä ollut näkynyt ulkonakaan tullessani. Etsin joka paikasta. Menin katsomaan muista tarhoista, kentältä, jopa rehuvaraston ympäriltä siltä varalta että poni olisi karannut. Olin etsinyt jo vartin verran, kun kuulin lähimmästä karsinasta tutun hörähdyksen. Poni oli jostakin syystä siirretty toiseen karsinaan. Se näytti siltä, että se oli unohdettu talliin ypöyksin. Menin helpottuneena ponin luokse halaten sitä. Onneksi ei ollut tapahtunut mitään! Hain Rollon ämpärin ja ruokin sovitusti aamutallin. Kun Rollo oli syönyt sidoin sen käytävälle siksi aikaa, kun putsasin sen oman ja "lainakarsinan". Otin Rollon omaan karsinaansa syömään loppuja heiniä ja hain sen harjat. Kun olin tulossa takaisin, huomasin että muutkin karsinat olivat tyhjiä. Muistin aamuruokinnasta että muuthan olivat jo ulkona. Rollo oli varmaankin jätetty minun takiani sisälle, koska tiedettiin että tulisin aamutalliin. Siirryin ajatuksistani takaisin Rolloon ja aloitin harjaustuokion tarkastamalla ettei ponilla ollut mitään ruhjeita tai naarmuja. Kaikki oli hyvin, mutta minua huoletti silti se, että Rollo oli ollut sisällä, josko en tietäisi kaikkea? Niinpä päätin varmuuden vuoksi soittaa tallinomistajalle ja kysyä häneltä oliko poni kunnossa vaikken siitä mitään merkkejä sairaudesta ollut löytänytkään. Tallinomistaja kertoi Rollon olleen aamulla tavanomaista rauhattomampi ja olleen pitkään vielä makuulla kun muita oli jo viety pihalle. Se oli kuitenkin tyyntynyt saatuaan hieman porkkanoita ruokakuppiinsa. Mitään ongelmia terveydessä ei siis varsinaisesti ollut ollut, poni oli vain stressaantunut jostakin aamulla. Puhelun päätyttyä jäin taas ajatuksiini miettimään josko kuitenkin jotain olisi vialla. Harjasin Rollon loppuun ja laitoin sen sitten karsinaansa takaisin. Harjasin tallinkäytävän yhä miettien Rollon tilannetta. Päätin kuitenkin lähteä sen kanssa hyvin rauhalliselle maastolenkille. Ulkona sateli hieman, mutten uskonut sen häiritsevän muuten lämmintä ilmaa.

Laitoin kuitenkin ponia varustaessani sille vedenpitävän ratsastusloimen, ettei se saisi kylmää sadevettä päälleen enempää kuin olisi pakko. Ponin ollessa valmis lenkille siirryin sen kanssa tallinpihalle ja lähdimme rauhallista käyntiä tietä kohti. Tai ainakin se oli rauhallista ennen kuin pikkukani hyppäsi jonkin matkan päässä edessämme puskasta esiin kuin huutaen "böö!". En ollut moiseen tempaukseen varautunut ja lensin Rollon kaulalle sen hypähtäessä yhtäkkiä. Sain kuitenkin pidettyä ohjat kunnolla kädessä eivätkä ne sotkeutuneet ponin huitoviin etusiin sen hypätessä pystyyn. Rollo lähti juoksemaan tallille kuin mielipuolinen, eikä siihen minulla ollut paljoa sanomista. Ihmeen kaupalla pysyin tallille saakka sen kaulalla ja siellä kampesin itseni takaisin selkään. Rollo näytti vain säikähtäneen, joten päätin mennä heti samaa reittiä uudelleen, jotta ei jäisi kummallekaan mitään kammoa. Jänis tuskin olisi enää siellä. Aloimme taas rauhallisesti kävellä kohti tietä. Pääsimme normaalisti kävellen jäniskohdan ohi ja jatkoimme puolen kilometrin verran vielä matkaa ennen kuin nostin mukavalla syyslehtien värjäämällä polulla kevyen ravin. Ravasimme kaikessa rauhassa metsäpolkua. Mietin pientä kania joka oli sillä tavoin hypännyt eteemme. Tajusin että se oli varmasti eksynyt ja emon täytyi olla jossakin lähettyvillä, joten päätin olla hieman varuillaan. Eihän sitä koskaan tiedä milloin seuraava kani olisi hypännyt eteemme saniaisten reunustamalta metsäpenkereeltä.

Palasin maankamaralle ajatuksistani. Huomasin Rollon kiihdyttäneen vauhtiaan luvatta ja pidätin sitä. Pelkkä "hei" -sana riitti tällä kertaa ja poni hidasti silminnähden. Kun tulimme takaisin tallille riisuin Rollon karsinassa ja harjasin sen sitten vielä kunnolla. Tarkastin Rollon jalat jänistempauksen varalta, mutta en huomannut niissä mitään poikkeavaa. Annoin tunnin kuluttua hepoille päiväheinät ja lähdin sitten kotiin syömään lounasta. Illalla palasin kahdeksan aikaan ottamaan poneja sisään ja antamaan iltaruokia, muutama tallityttö oli lupautunut auttamaan omistajan ollessa reissussa tämän päivän. Putsasin heti Rollon varusteet, koska tytöt eivät olleet vielä tulleet. Laitoin pellavan ja melassin turpoamaan ja jaoin kaurat valmiiksi ponien ämpäreihin. Tyttöjen tullessa olin saanut hommat hoidettua ja tarkistin vielä karsinat ja rehumäärät, sekä vesitilanteet. Tytöt kun olivat lupautuneet auttamaan tallinsiivouksessa päivällä ollessani kotona käymässä. Kaikki näytti hyvältä ja menimme ottamaan hepat sisään. Hyvin sujui edelleen ja pääsimme pikaisen heppakierroksen jälkeen ruokkimaan koko talliporukan. Sitten pesin ämpärit ja laitoin aamukaurat valmiiksi odottamaan. Sammutin vielä valot ja huikkasimme moikat toisillemme.

08.10.2008 Irtohyppäämistä, kirjoittaja: Jannica
Tulin aamulla tallille poikkeuksellisen iloisena. Olimme tänään menossa irtohypittämään Ezzun kanssa Rolloa ja Heroa maneesiin. Päivä ei olisi voinut alkaa hienommin, linnut lauloivat ja aurinko paistoi, oli paistanut jo oikeastaan aamuviidestä, josta saakka olin ollut hereillä, koska en malttanut nukkua enää, niin jännittävä päivä olisi tiedossamme. Astuessani talliin menin heti tapaamaan Rolloa ja näin samalla Heron. Molemmat hörähtivät minulle vaisun tervehdyksen yrittäen samalla mutustella heiniään. Rollo alkoi meluta, koska ei nähtävästi ollut saanut vielä aamukaurojaan ja pian joukkoon yhtyi koko talli. "Kiitti vaan Rollo!" toruin sitä puoliksi muka ärtyneenä ja menin jakamaan Ezzun pyynnöstä aamukaurat koko tallille. Tunnin kuluttua ponit olivat saaneet tarpeeksi aikaa syödäkseen rauhallisesti aamupalansa, joten harjasimme ne käytävällä vastakkain, jotta niillä olisi seuraa toisistaan kun muita vietiin tarhoihin ulkoilemaan. Kun olimme harjanneet menimme maneesiin rakentamaan pari pienempää estettä molemmille ja sitten Ezzun Herolle vielä pari suurempaa.

Palasimme talliin ja talutimme ponit maneesille, jossa esteet jo odottivat innokkaita hyppääjiä. Kumpikaan ei tarvinnut irtojuoksutuskujaa, koska ne olivat innoissaan kuulemma ja tähtäsivät ihan itse esteelle. Sen olin huomannutkin muutamia kertoja juoksuttaessani Rollolla esteitä liinassa. Ei siinä paljoa käskyjä tarvinnut jaella kun poni suuntasi itse itsensä esteelle suorinta tietä ja reippaalla temmolla. Päästimme ponit juoksemaan maneesissa ensin lämmittelyksi. Itse istuuduimme esteen päälle odottelemaan ja katsomaan rodeoesityksiä. Kahta kertaa ei herroja tarvinnut pyytää liikkumaan, koska ne taisivat olla todella irtojuoksutuksen tarpeessa ja nauttivat saadessaan kiihdytellä, pukitella ja tehdä äkkikäännöksiä. Kun ponit olivat rauhoittuneet haimme ne kiinni ja Oona ohjasi Heron esteelle, jotta se tietäisi että on lupa hypätä, meillä oli myös pitkä kouluraippa ja juoksutusraippa mukana tarpeen niin vaatiessa. Ensimmäinen harjoitusesteemme oli vain hieman yli 60cm, mutta sekin riitti näköjään kuumentamaan molemmat ponit, jotka innostuivat silmin nähden esteestä. Molemmat nostivat reippaan laukan ja ylittivät esteen muutamia kertoja. Väliin jäi Rollollakin nelisenkymmentä senttiä kun se ylitti pienen pystyn. Kehuin sitä ja siirryin esteen sivuun seuraamaan tilannetta. Ezzun tarkkaillessa poneja kävin ottamassa pystystä puomin pois ja asetin sen 80cm:n pystyn alle ponnistuspuomiksi. Nyt Ezzun ponikin innostui todenteolla ja lähti matkaan kuin raketti hänen antaessaan sille käskyn "hyppää"! Rollo seurasi kaverinsa vanavedessä ja suoritti esteen suurella kaarevalla loikalla. Kehuin Rolloa ja mainitsin Ezzullekin sen hienosta hyppytekniikasta, hän oli kanssani samaa mieltä. Poni hyppäsi estettä edelleen kuin raketti ja Rollo yritti pysyä sen kannoilla minkä jaloistaan ehti. Ponit saivat hetken kävellä ja nostin sillä välin toisen esteen metriin ja toisen 115cm:n, se oli tietenkin tarkoitettu vain toiselle ponille :) Rollo menisi korkeintaan sen läpi :) Rollo ylitti juuri ja juuri pystyn ja sitten tuli minun vuoroni talutella Rolloa kun Ezzu pyysi poniaan hyppäämään vielä nuo kaksi pystyä. Se selviytyi hienosti molemmista!

Veimme loppukävelytysten jälkeen ponit talliin ja otin Rollolta suojat pois, sekä tietenkin harjasin sen. Kuurasin koko ponin kunnolla, etenkin jalat, koska hiekkaa jää helposti sen pitkään syyskarvaan ainakin näinä päivinä kun on suojat jalassa. Tarkastin jalat samalla kolhujen varalta, mutta ne olivat hyvässä kunnossa. Selvitin Rollon jouhet ja sen harja oli tämän operaation jälkeen hienoa kuin silkki! Katsahtaessani kelloon huomasin sen olevan yksi iltapäivällä. "Hyvänen aika!" totesin Ezzulle, kylläpä aika kuluukin nopeasti kun on hauskaa puuhaa. Annoimme hepoille päiväheinät tarhaan. Sitten menimme purkamaan esteet maneesista ja hakemaan raipat. Tulin vartin päästä takaisin talliin saatuamme työn päätökseen ja Ezzun lähtiessä kotia kohti aloin vielä pestä Rollon suojia. Kun homma oli valmis harjasin vielä tallinkäytävän. Vilkaisin kelloa ja tajusin sen olevan jo lähemmäs neljää, joten päätin lähteä kotiin päivälliselle kun olin tehnyt Rollon iltaruoat valmiiksi.

29.09.2008 Maastossa, kirjoittaja: Jannica
Heräsin seitsemältä. Puin päälleni ja menin syömään aamupalan. Sitten pesin huolellisesti hampaani ja tarkistin vielä peilin ohi kävellessäni huolitellun ulkomuotoni. Menin ulos hakeakseni pyöräni ja lähdin polkemaan kohti tallia. Saavuttuani tallille menin heti Rollon karsinalle. En tiennyt kumpi oli iloisempi, kun näimme toisemme. Rollo oli tietenkin innoissaan, kun annoin sille aamukaurat ja -heinät. Se söi äkkiä ja harjasin sen huolella tunnin kuluttua. Sitten laitoin sille satulan ja suitset. Otin itselleni kypärän ja lähdimme matkaan. Ei ollut hirveän hyvä ilma, mutta lähdimme kuitenkin maastoon. Itselleni oli tullut vähän flunssaa, joten emme menisi tänään kovin rankkaa lenkkiä. Rollo tahtoi selvästi laukata käveltyämme ja ravailtuamme, joten annoin siihen luvan. Oli ihanaa viilettää Rollon kanssa taas pitkin laukkasuoraa. Sitten yhtäkkiä ennalta-arvaamatta Rollo pysähtyi. Se teki sen onneksi tarpeeksi hitaasti laukasta etten lentänyt kaulan yli. Tiedustelin Rollolta syytä pysähdykseen sen tapittaessa tummilla silmillään edessä aukenevaa maisemaa. En ymmärtänyt syytä seisomiseen ennen kuin katsahdin maahan ja huomasin ison kyykäärmeen. Aloin peruuttaa taaksepäin hyvin hitaasti, Rollo korskui, mutta suostui kanssani yhteistyöhön, josta olin ääremmäisen kiitollinen. Kyy sähisi meille vähän, mutta palasi sitten metsään. Rauhoittelin hetken aikaa Rolloa ja jatkoimme taas turvallisesti matkaa. Rollo katseli ympärilleen jonkin aikaa ja korskahti tyytyväisenä. Linnut lauloivat ja pari oravaakin kiipesi puissa. Ilman huonoa säätä, tämä lenkki olisi ollut melkein täydellinen! Oli jäljellä pari sataa metriä ennen kuin palaisimme tallille. Rollo hidasti, koska se tiesi saapuvansa kotiin.

Kun tulimme pois metsän uumenista, menimme vielä hetkeksi kentälle. Hain varastosta pari estettä ja vein ne kentälle Rollon saattelemana. Kun se näki esteet, sen silmissä oli nähtävissä tuttu pilke. Sain esteet koottua ja nousin Rollon selkään. Viime estetunnista oli kulunut jo jonkin aikaa, joten hoputin Rollon ensin ravilla pienen ristikon yli. Rollo hyppäsi esteen moitteitta. Toinen este oli jo vähän isompi pysty ja Rollo hyppäsi myös sen hyvin. Kolmas este oli edelleen suurempi ja Rollo hyppäsi sen hienosti, mutta pudotti. Menimme tämän tehtävän vielä uudelleen ennen loppukäyntejä, mutta Rollo tiputti jälleen viimeisen esteen. Kehuin sitä kuitenkin tosi paljon ja taputin kaulalle. Rollo oli silminnähden tyytyväinen itseensä. Sitten ajattelin mennä loppukäynnit vielä ilman satulaa, joten otin sen pois ja hyppäsin selkään. Oli tulossa myöhä, joten lopettelimme käyntejä parinkymmenen minuutin kuluttua. Riisuin tallissa satulan ja suitset. Sitten menin pesemään Rollon jalat pesukarsinaan, koska maastossa oli ollut kuraista ja märkää. Rollo nautti vedestä ja siitä että jalat puhdistuivat. Sitten vein Rollon karsinaan ja annoin tunnin kuluttua sen iltaheinät ja siitä puolen tunnin kuluttua iltakaurat. Hyvästelin Rollon ja lähdin kotiin nukkumaan. Mietin pyöräillessäni kohti kotia kaikkia hauskoja maastoretkiä Rollon seurassa, etenkin tämän päiväistä.

27.09.2008 Ukonilmaa pelkäämässä, kirjoittaja: Jannica
Heräsin aamukymmeneltä ukkosen jyrähdykseen. Minua vähän jännitti tallille meno, koska en tiennyt miten Rollo suhtautuu ukonilmaan, puin vaatteet päälle ja hoidin nopeasti aamutoimet. Pakkasin reppuuni eväät ja kypärän ja kun olin muuten valmis lähtöön niin laitoin saappaat jalkaan ja sujautin sadetakin tallihupparin päälle. Pyysin äitiä viemään minut tallille, hetken kuluttua saavuimme jo tallinpihaan. Sade oli vähän laantunut aamusta, mutta hevoset olivat vielä sisällä. Menin satulahuoneeseen viemään reppuni ja otin sieltä samalla kypärän. Nappasin myös Rollon kaapista harjat mukaan. Kävin kysymässä saisinko liikuttaa Rollon. Sain luvan siihen. Menin siis samantien Rollon karsinalle ja jätin kypärän karsinan eteen harjapakin seuraksi. Aukaisin harjapakin ja otettuani sieltä pari harjaa rupesin harjaaman ponia. Silmänräpäyksessä Rollo avasi karsinanoven raolleen ja tunki turpansa harjapakkiin napaten sieltä kaviokoukun. Otettuani sen pois ponilta se kävi nopeasti harjapakkiin kiinni ja ravisteli sitä ympäriinsä. Sanoin Rollolle puoliksi huvittuneena, että nyt riittäisi moinen pelleily ja jatkoin harjaamista laitettuani ovea kiinnemmäksi. Seuraavaksi Rollo havaitsi, jälleen kerran avattuaan ovea rakoselle, kypäräni ja nappasi hihnan suuhunsa napaten kypärällä itseään turpaan, Rollo säikähti ja peruutti karsinan puolelle kokonaan, sen jälkeen harjaus sujuikin nopeasti koska poni ei uskaltanut liikahtaa enää käytävän puolelle. Putsasin vielä kaviot, selvittelin harjan ja hännän takuista ja kun Rollo oli hyvin harjattu ja hoidettu taputin sitä kiitokseksi kärsivällisyydestä. Kävin viemässä harjapakin pois ja otin samalla suitset ja satulan mukaan. Palasin Rollon luokse, asetin satulan ponin selkään, mutta Rollo ei välittänyt tästä toimenpiteestä mitään. Suitsien laitossa Rollo ei heti aukaissut suuta, mutta kun kutitin ponia hieman hammaslomasta suu aukesi. Kun olin saanut varusteet päälle laitoin kypärän omaan päähäni ja lähdin taluttamaan Rolloa kentälle, koska sade oli hiljentynyt.

Sade oli onneksi loppunut kokonaan, kun pääsimme kentälle, jonne oli jäänyt pari puomia, joita ajattelimme hyödyntää. Kiristin vyön ja laskin jalustimet, Rollo oli sen verran pieni, että pystyin melkein vain heittämään jalan yli sen selän niin olin jo selässä. Jalustimet oli sopivat, joten piti vain kiristää vyö niin pääsisin jo ratsastamaan. Kävelin Rollolla pitkin ohjin ilman jalustimia. Rupesin ratsastamaan puolenpäivän aikoihin ja arvelin meidän lopettavan viimeistään puoli kaksi, jotta saisin kunnolla väänneltyä Rolloa joka suuntaan, mutta ehtisimme myös kävellä loppukäynnit. Kun olimme kävelleet vartin otin ohjat käteeni ja pyysin Rollon raviin. Rollon ravi oli ihanaa, joten ajattelin sittenkin mennä ilman jalustimia. Otin siis hetkeksi käyntiin ja nostin jalustimet kaulalle. Ravi oli upeaa istuttavaa ja laukka osoittautui myös tänään erittäin mukavaksi istua ilman jalustimia. Taputin Rolloa hienosta ja hyvin reagoidusta laukannostosta. Menin Rollolla vähän pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, joka onnistui ihan hyvin, vaadin kuitenkin Rollolta hieman enemmän keskittymistä takaosan suhteen, joka tuppasi jäämään hieman laiskaksi. Laukkasimme vielä pari kierrosta, yhtäkkiä kuitenkin sade alkoi taas. Yritin pidättää Rolloa, jonka huomasin vain kiihdyttävän. Hidastaminen ei onnistunut, joten käänsin Rollon isolle ympyrälle, jotta saisin vauhtiin edes jotain kontrollia. Yhtäkkiä kuulin jyrähdyksen ja Rollo hyppäsi pelästyneenä oikealle. Olin lähellä lentää kaulan ylitse, mutta onnistuin kuitenkin pitämään tasapainoni. Hetken päästä sain Rollon hidastamaan ravin kautta käyntiin puhuen sille rauhoittavasti, josta hyvästä taputin sitä ja rupesin kävelemään loppukäyntejä jalustimet visusti jaloissa. Kun olimme kävelleet tarpeeksi kiitin Rolloa vauhdikkaasta tunnista. Hyppäsin alas selästä ja löysäsin satulavyön nostaen jalustimet ylös. Vettä tuli ihan älyttömästi vielä ulkona, joten Rollo yritti koko ajan kiihdyttää vauhtia talliin päin.

Kun pääsimme talliin, riisuin ponilta karsinassa varusteet ja vein ne satulahuoneeseen ponin omalle paikalle. Vein samalla kypärän reppuuni. Otin kaapista harjat ja kuivatusloimen Rollolle. Talutin Rollon harjauspuomille, koska sade tuntui tauonneen, harjasin sen huolella, koska siitä lähti todella paljon karvoja näin karvanlähdön kynnyksellä. Laitoin Rollon päälle kuivatusloimen, koska se oli märkä ja hikinenkin. Vein Rollon takaisin karsinaan ja harjat kaappiin. Söin omat evääni siinä kaapilla ja otin vielä sadeloimen Rollolle ulkoilua varten valmiiksi. Syötyäni heitin sadeloimen Rollolle kuivatusloimen päälle karsinassa ja lähdin viemään ponia tarhaan. Ulos oli viety pari muutakin hevosta loimi päällä sillä välin, kun olimme olleet ratsastamassa. Siivosin karsinan oikein vauhdilla tänään, hain ponin sitten sisälle ja otin märät loimet pois. Vein loimet kuivumaan ja kun poni oli aivan huolella hoidettu halasin sitä ja annoin pehmeälle turvalle pusun. Hain reppuni ja menin parkkikselle äitiä vastaan heitettyäni päiväheinät ponille karsinaan. Loimea se ei enää tarvinnut, koska oli ehtinyt kuivua ulkona ollessaan.

21.09.2008 Rollo säikkynä, kirjoittaja: Jannica
Tallille saapuessani kaikki oli niin kuin ennenkin iltatallissa. Hevoset seisoivat karsinoissaan ja viileä tuulenvire läpäisi koko tallinpihan. Kun menin lähemmäksi karsinaa Rollo kavahti taaksepäin. Se perääntyi ja painautui karsinan nurkaan korvat luimussa, oli ilmeisesti pelästynyt tuloani. Menin karsinaan ja hyräilin itsekseni naurahtaen samalla sen tempaukselle. Rollo rauhoittui hieman ja siirsi korvansa rennosti sivulle. Samalla se kuitenkin tarkkaili liikkumistani valmiina ryntäämään liikkeelle pienimmästäkin äkkinäisestä liikkeestä. Jatkoin hyräilyä ja hiljalleen Rollo alkoi rentoutua, tunsi kyllä ääneni varmasti jo oikein hyvin. Olin jäänyt karsinan oven eteen seisomaan. Jatkoin vähän aikaa edelleen hyräilyäni ja aloin kävellä kaarrellen ja hiljalleen kohti Rolloa ja vaihdoin katsettani vuoroin ponin korviin ja vuoroin tarkastelin sen yleistä olemusta tänään. Rollo oli miltei rento, kun olin puolivälissä karsinaa. Kun pääsin Rollon luokse se oli jo unohtanut mikä sitä oli pelottanut, mutta vierasti minua kuitenkin jostain syystä, ehkäpä tänään oli tapahtunut jotakin ennalta odottamatonta sen mielestä.

Annoin käteni kulkea pitkin Rollon kaulaa edestakaisin. Kun Rollo oli mielestäni täysin rauhallinen hivutin kättäni sen päätä kohden. Rollo ei reagoinut ja halasin sitä kun se oli antanut minun silittää päätään. Hain riimun ja riimunnarun. Rollo antoi laittaa riimunsa päähän ja kiinnittää riimunnarun. Talutin Rolloa ensin karsinassa oven suuntaan ja avasin sen sitten hiljaa. Rollo melkein ryntäsi ylitseni ulos, mutta käännyin ja se pysähtyi oitis. Kuljin taas hetken Rollon edelle ja pysähdyin välillä. Sitten menin vierelle ja se kulki rauhallisesti vierelläni. Aloin hölkätä hitaasti, mutta Rollo jatkoi kävelemistään. Kiristin hieman vauhtia ja Rollokin nosti ravin. Tarkkailin sen askelta ja huomasin, että Rollon ravi näytti pehmeältä ja miellyttävältä, se ei siis ainakaan ontunut tai jännittänyt enää mitään. Hidastin askelta, mutta yllätyksekseni Rollo jatkoikin ravaamista. Nykäisin hieman riimunnarusta jolloin Rollo pysähtyi ja odotti ihmeissään hidasta seuralaistaan. Kun pääsin ponin luo taputin sitä ja käänsin sen sitten kohti tallia. Karsinaan päästyämme Rollo sai kunnon hoidon. Ensin harjasin sen huolellisesti kaikilla harjoilla päästä jalkoihin ja puhdistin vielä kaviotkin harjaten ne oikein lopuksi. Sitten talutin ponin pesukarsinaan ja huuhdoin jalat lämpimällä vedellä pesten samalla kuraiset vuohiset. Sammutin vesihanan ja hieroin jalat kuiviksi tallipyyhkeellä. Rollo kiilsi puunaukseni jäljiltä ja kantoi päätään ja häntäänsä komeasti kaarella ja tanssahteli. Taluttelin Rolloa tallin pihalla, jotta se hieman rauhoittuisi ennen iltaruokintaa. Sitten vein sen karsinaan. Irrotin riimun ja vein sen paikalleen. Huomasin että Rollon karsinan oven viereen olivat ilmestyneet sen rehut. Nostin ne karsinaan ja jätin Rollon syömään ruokiaan. Lähdin itsekin kotiin illalliselle.

18.09.2008 Rollon kanssa maastossa, kirjoittaja: Jannica
Tulin tänään pitkästä aikaa tallille. Tulin talliin ja menin tällä kerraa heti Rollon karsinalle. Rapsuttelin sitä ensin ja sitten hain sen harjat, satulan ja suitset. Ensin harjasin sitä noin 20 minuuttia ja laitoin sille sitten varusteet päälle puhellen sille samalla mukavia, koska se ei liiemmin pitänyt varustamisesta. Lähdimme maastoon ja oli tosellakin ihanaa ja rentouttavaa muutosta päästä pitkästä aikaa maastoilemaan oikein kunnolla! Ensin menimme vain käyntiä, jotta lihakset lämpenisivät molemmilla kunnolla :) Ravailimme vähän matkaa ja sitten nostin laukan. Se tuntui mukavalta laukata niin ihanan ponin kanssa. Rollo kiihdytti vauhtia vähän väliä ja lopuksi annoin kuin annoinkin sille luvan laukata vähän reippaammin, otin kuitenkin ajoittain pidätteitä jotta tiesin sen olevan kuulolla mielipiteistäni vaikka irroittelimmekin vähäsen.. Rollo oli koko maastoilun ajan melkoisen vireä pakkaus, koska sillä ei oltu ratsastettu vähään aikaan.

Kun palasimme maastosta vein Rollon karsinaan ja otin siltä varusteet pois. Harjasin ponin kunnolla vietyäni varusteet pois, jotta kaikki hiki ja pöly lähtisivät pois, en viitsinyt pestä Rolloa enää koska alkoi olla myöhä. Sen jälkeen laitoin Rollolle riimun päähän ja menin taluttelemaan ponia ulos. Annoin sen syödä vähän ruohoa ja vein ponin sitten laitumelle vielä hetkeksi ennen kuin ne otettaisiin sisälle yötä vasten. Jäin hetkeksi katsomaan Rolloa laitumelle, portista päästyään se meni heti juomaan ja jäi sitten lähistölle laiduntamaan nostaen aina välillä päätään makupalojen toivossa. Hetken kuluttua palasin talliin. Siellä puhdistin satulan ja suitset, pölytin ja järjestin harjat, pesin ruoka- ja juomakupit, täytin vesiämpärin ja laitoin ponin karsinoihin heiniä yötä varten, jottei tallinomistajalla olisi niin kova työ iltatallissa. Saatuani hommat päätökseen lähdin talsimaan kotia kohti.

10.09.2008 Rolloa hoitamassa, kirjoittaja: Jannica
Tulin tallille puoliltapäivin. Kävin heti hakemassa Rollon kanssani kävelylle. Päätin että nyt tehtäisiin pidempi lenkki kuin yleensä, koska olin ollut sairaana sen verran kauan että Rollo oli jäänyt vähäiselle liikunnalle. Se hyppi iloisesti tien molemmin puolin, kun lähdimme ulos pikaisen harjaamisen jälkeen. Se halusi heti ravata päästyämme hiekkatielle. Polulla tutkaili matoja muutama lintu, jotka kuitenkin pelästyivät heti Rollon nähtyään. Rollo mulkoili niitä epäluuloisena, mutta ne ehtivät paeta ponin katseelta kuusen oksalle turvaan. Kävelimme loppumatkan, koska minua alkoi inhottavasti pistämään kylkeen. Rollo olisi kyllä tahtonut ravata, laukatakin koko matkan! Vein Rollon tallille ketjuihin ja annoin sille leivänpalan. Sitten otin sen suitset satulahuoneen naulasta ja satulan omasta telineestään ja menin Rollon luo takaisin käytävälle. Satuloin sen, ja laitoin suitset, likainenhan se ei ollut koska olin harjannut sen ennen kävelylenkkiä. Hain vielä kypäräni ja sitten menoksi! Rollo ravasi ihanasti hiekkatiellä, uskalsin antaa sen mennä hieman reippaammin tänään maastossa, koska olimmehan jo käyneet siellä etukäteen katsomassa ettemme törmäisi maakoneisiin tms. Nostin laukan, kun olimme ravanneet vartin verran. Aurinko meni pilveen, mutta ei se meidän menoamme haitannut lainkaan, päin vastoin. Kävelimme kotimatkan ja talutin Rollon talliin, otin siltä satulan ja suitset ja harjasin sen verenkierron palauttamiseksi, ja saihan sillä karvatkin mukavasti suoraan, vaikkei poni ollutkaan hionnut lenkillä. Lapioin lantakasat kottikärryyn käytävältä. Annoin pari porkkanaa Rollolle ja lähdin viemään sitä ulos. Annoin vielä portilla Rollolle taskuuni unohtuneen leipäpalan ja hyvästelin sen.

23.08.2008 Rolloa hoitamassa, kirjoittaja: Jannica
Tulin tänään tallille heti koulusta, koska olimme sopineet siellä kaverini kanssa, että olisimme tallilla kolmelta. Pääsin koulusta vasta kahdelta, joten en kerennyt käydä kotona. Olin pakannut aamulla jo valmiiksi eväitä mukaan jotka söin kolmen kilometrin tallimatkalla. Minun olisi pitänyt oikeastaan käydä koulussa pyörällä, mutta olimme vasta muuttaneet, enkä ollut löytänyt aamukiireessä varaston avainta missä pyörä oli. Jospa sitten huomenna, mietin kävellessäni lehmusten riiputtamaa kujaa kohti niin tuttua tallia. Mietin itsekseni kaikkia niitä muistoja, mitä olimme Rollon kanssa kokeneet tämän ja aiempien kesien aikana. Huokasin syvään.. kesä olisi pian ohi ja oli aika aloittaa uurastus kohti hyvin ansaittua joululomaa. Kun vihdoin pääsin tallille näin kaverini kantamassa vesiä laitumille ja päätin mennä hänen avukseen. Sen jälkeen vinkkasin kaverilleni meneväni laittamaan ponin lähtökuntoon, olimme menossa kentälle yhdessä ja sen jälkeen ehkä pienelle maastolenkille lähiseudulle. Saimme ponit valmiiksi ja suunnistimme kohti kenttää. Menin edellä joten kaverini jäi poninsa kanssa sulkemaan porttia. Olin jo ehtinyt keskelle kenttää ja kiristämään vyötä. Sen tehtyäni laskin jalustimet alas ja hyppäsin selkään. Säädin jalustimia muutaman reiän pidemmiksi ja kiristin vyötä reiällä. Sitten annoin Rollolle pitkät ohjat ja päästin sen kävelemään huomattuani että kaverinikin oli jo valmis.

Käveltyämme vartin verran aloimme verryttelemään kevyessä ravissa. Menimme temponvaihteluja, Rollo oli todella laiskalla päällä! Laukassa se hieman piristyi, mutta enemmän sitä sai eteen käskeä kuin pidättää kuten normaalisti. Oli kyllä melko kuuma päiväkin, niin ei ihme jos ponia eivät oikein kouluratsastuksen salat jaksaneet kiinnostaa. Mentyämme pikkutehtäviä kaikissa kolmessa askellajissa päätimme yksissä tuumin lähteä maastoon loppukävelyille. Minä olin tällä kertaa menossa portista ensin, joten tulin alas selästä, avasin portin ja ohjasin Rollon sen toiselle puolen. Nousin kaverini odottaessa takaisin selkään ja jatkoimme matkaa läpi tallinpihan. Rollo ei olisi tahtonut jatkaa, mutta sain sen kuitenkin hetkisen tapeltuani jatkamaan tallin ohi. Suuntasimme kulkumme läheiselle polulle, josta olemme tavanneet aina lähteä maastovaelluksille. Menimme ensin polkua pitkin suoraan, kunnes se vähitellen alkoi kääntyä kotiin päin. Loppukävelymme kesti lähestulkoon puoli tuntia, joten ponit olivat hyvinkin jo tasaantuneet sen jälkeen :) Tultuamme tallille tulin alas Rollon selästä ja nostin jalustimet, sekä löysäsin vyön. Talutin ponin talliin otettuani ohjat kaulalta ja jätin sen valmiiksi pesukarsinaan. Riisuin satulan ja vein sen heti satulahuoneeseen, huopa oli märkä, joten jätin sen ulos kuivumaan hetkeksi. Otin suitset pois, ja pesin Rollon jalat, koska ulkona oli ollut kurainen ilma eilen ja sen jalat olivat likaantuneet laitumella. Samalla huuhtaisin kuolaimet ja menin sitten viemään suitset pois. Tein pikaisen loppuharjauksen satulan kohdalta ja vein ponin sitten takaisin ulos. Putsasin harjat ulkona, järjestin ne ja vein takaisin paikoilleen. Sitten menin tyhjentämään kaapin ja pesin senkin. Kuivasin pohjan pyyhkeellä ja laittelin tavarat takaisin. Menin pesemään myöskin loimihyllyn ja viikkasin loimet siististi, nekin täytyisi pestä joku päivä, samoin harjat, onneksi tallilla oli pesukone, huokasin helpotuksesta. Saatuani pienet askareet valmiiksi menin vielä siivoamaan Rollon karsinan ja kippasin kottarit lantalaan. Vein Rollolle laitsalle vettä ja lähdin sitten vähin äänin kotiin, koska iltaruokinta-aika alkoi lähestyä.

19.08.2008 Rolloa hoitamassa, kirjoittaja: Jannica
Menin aamulla ruokkimaan Rollon ja lähdin sitten kouluun. Koulussa yksi kavereistani halusi tulla tallille mukaan. Epäröin vähän, koska en pitänyt hänestä kauheasti, mutta annoin kuitenkin luvan tulla matkaani, eihän se minun tallini ollut.. Hän halusi mennä Rollolla. En tietenkään antanut lupaa koska omistaja ei ollut paikalla. Yritin sanoa, että kiukuttelu ei auttaisi asiaa ja se oli kaiken lisäksi todella lapsellista. Päästin pienen tirskahduksen, koska hän oli huvittavan näköinen kiukutellessaan siinä. Onneksi hän ei kiukkunsa lomasta sitä kuullut. Lopulta hän antoi periksi ja suostui että minä menisin sillä. Noustessani selkään Rollo käyttäytyi todella hienosti. Ratsastaessakin sen kaula oli kaarella ja askeleet tahdikkaat, en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa sen kanssa. Laukannostot sujuivat myös hyvin, vaikka yleensä niiden kanssa sai tapella muutamia minuutteja. Kaverini seisoi kädet puuskassa nyrpeä ilme kasvoillaan koko sen ajan kun ratsastin. Lopulta kun olin lopettanassa tuntia kaverini lähti kotiin. Ratsastin vielä vähän aikaa koska Rollon kanssa sujui mahdottoman hyvin, lukuun ottamatta pientä ilopukkia kun annoin sen hieman venytellä kaulaansa laukassa, en yleensä antanut sille laukassa paljoa vapauksia koska minulla oli täysi työ pysyä sen mukana muutenkin, mutta tänään olikin kaikki toisin. Tultuamme talliin riisuin Rollon ja annoin sille iltaheinät ja porkkanaa kauran sijasta, koska sitä ei juurikaan liikutettu tällä hetkellä.

18.08.2008 Maastossa, kirjoittaja: Jannica
Tulin tallille tänään kävellen, koska olin satuttanut käteni enkä saanut pyöräillä. Kun saavuin tallille näin Rollon laiduntamassa. Se hirnahti heti kun näki minut. Silitin sen turpaa ohi mennen ja sanoin:
" Anna anteeksi, kun en ole käynyt täällä vähään aikaan, kun on ollut niin paljon kiireitä!"
Rollo vain katsoi minua kuin kysyen että mitä minä höpisen, niinpä niin, se tuskin välitti kamasti jos minua ei muutamaan päivään näkynyt tallilla, saihan se silti ruoan ;) Naurahdin ja otin Rollon riimun laittaen sen päähän, sitten talutin sen talliin ja harjasin. Kun poni kiilsi puhtauttaan laitoin sille satulan, sekä muut varusteet ja kohta olinkin jo tallin pihassa hyppäämässä uljaan ratsuni selkään. Menimme käyntiä ensin pois tallin pihasta ja sitten nostin ravin kun kymmenisen minuuttia oli kulunut. Hetken päästä näin että puu oli kaatunut eilisen myrskyn jäljeltä ja päätin koittaa, josko pääsisimme noin 50cm korkean rungon ylitse. Se meni todella hyvin, meni esteen niin pehmeästi etten tuntenut edes hyppyä :) Sitten menimme tutulle lammelle matkamme varrella ja uitin siellä Rolloa. Kun olimme olleet pulikoimassa noin puoli tuntia niin lähdimme takaisin tallille päin. Matkalla näimme kun omistaja tuli sellaisen hevosen kanssa vastaan jota en ollut ennen nähnytkään. Omistaja kysyi lähtisimmekö heidän kanssaan metsään, mutta sanoin että olemme jo tulossa tunnin kestäneeltä lenkiltä , enkä viitsisi rasittaa Rolloa enempää, etenkään kun se oli muutenkin ollut niin vähäisellä liikunnalla. Päätin mennä vielä maastoesteille ja hyppäsimme Rollon kanssa muutaman 40cm:ä korkean esteen ihan vain mielenvirkistykseksi ja sitten lähdin ottamaan siltä varusteet pois käveltyämme koko kilsan matkan tallille. Riisuttuani varusteet suihkutin hionneen Rollon ja jätin sen sisälle kuivamaan, koska ulkona oli alkanut satamaan. Vein varusteet paikoilleen ja hyvästelin Rollon äitini ajaessa parkkipaikalle.

02.08.2008 Puuhailemassa Rollon kanssa, kirjoittaja: Jannica
"Huh!" vihdoin tallilla, huokaisin päästessäni sateesta kuivaan sisätilaan.
Olin juossut koko matkan tallille. Meiltä oli kolme kilometriä matkaa tallille, joten olin aivan uuvuksissa ja poikki juostuani likipitäen koko matkan. Ei minulla kiire ollut, ei lainkaan, mutta tykkäsin lenkkeillä huvikseni. Menin tallilla suoraan Rollon karsinan luokse. Se potkaisi seinää kiukkuisena, kun tulin sen kohdalle, oli varmaan huono päivä tai sitten jokin hullusti.
"Rauhoituhan nyt" sanoin sille.
Eipä se kyllä auttanut paljon mitään, joten hain sille riimun ja narun. Päätin viedä sen maneesiin, jossa se saisi purkaa energiaansa. Matkalla Rollo hirnahteli äänekkäästi. Kun olimme maneesissa, ja olin laittanut oven kunnolla kiinni, päästin sen vapaaksi. Rollo pukitteli, potki, teki spurtteja ja pysähtyi aina välillä kuulostelemaan josko kaverit olisivat jossain lähistöllä. Nousipa herra pari kertaa oikeen pystyynkin! Olimme olleet maneesissa puolisen tuntia, kun Ulpukka tuli maneesiin.
"Äkkiä se ovi kiinni" huusin pikaisen komennon hänelle. Ulpukka vetäisi oven kiinni tapansa mukaan oikein voimalla ja ihmetteli miksi minä huusin sen niin hätäisesti. Ei kulunut sekuntiakaan, kun hänkin ymmärsi asian.
"Jaa juu" hän totesi vain ja jäi katsomoon katselemaan loppukäyntejämme. Pian lähdimme pois maneesista. Vein Rollon sen omaan karsinaan juomaan. Sen juotua siirsin ponin kuitenkin käytävälle.
Hain harjat ja rupesin harjaamaan sitä. Kun harjasin sitä mahan alta, se potkaisi ilmaa. Mulkaisin sitä kiukkuisesti, muuta ei tarvittu. Harjattuani vein sen takaisin karsinaan. Kävimme yhdessä Ulpukan kanssa katsomassa Mirellen jalkaa. Se näytti hieman turvonneelta ja Ulpukka oli pyytänyt minua kokeneempana auttamaan, koska ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä nyt kun Ezzukaan ei ollut kotosalla.

Tutkin jalan ja huomasin siinä haavan. Selitin Ulpukalle, että jos jalassa on turvotusta tai heppa ontuu pitää ensiksi tarkastaa mahdolliset haavat ja kavion sisäpinta naulojen tms. varalta, myös kengät pitää tarkastaa jos hevonen ontuu. Ulpukka seurasi tilannetta tarkkaavaisena ja katsoi miten puhdistin haavan. Hain lämmintä vettä kippoon ja kaadoin sinne Betadinea. Sitten puhdistin haavan siihen kastetulla pumpulitukolla. Tämän jälkeen suihkautin haavaan sinistä desinfiointiainetta, selitin Ulpukalle, että näin haavan näkee paremmin kun sen seuraavan kerran hoitaa. Sanoin Ulpukalle ettei ole pahannäköinen haava, joten ei syytä huoleen. Laitoin kuitenkin haavan päälle rasvalapun ja puhtaan pintelin koska karsina oli vielä siivoamatta ja pyysin Ulpukkaa ottamaan siteen pois kun vie hevosen ulos ettei haava turhaan jää hautumaan. Hän kiitti avusta ja siivottuani tavarat paikoilleen menin jatkamaan omia hommiani. Hain Rollolle suitset ja kiinnitin niihin juoksutusliinan. Menin kentälle juoksuttamaan sitä. Juoksutin sitä noin 15 minuuttia, sen verran että se kulki muodossa ja kuunteli käskyni hyvin. Sen jälkeen vein sen käytävälle jälleen harjattavaksi. Harjasin sen nopein vedoin, olihan tämä jo toinen kerta tänän. Todella pian olin valmis. Vein Rollon pihalle. Sitten menin hakemaan talikon ja kottarit. Kärräsin ne Rollon karsinan eteen. Puhdistin sen nopsasti. Sen jälkeen kärräsin kottikset Mirellen karsinan eteen valmiiksi Ulpukalle.

"Voi herran jestas sentään!" huokasin syvään.
Hevosen karsina oli aivan likainen! Koskahan se on viimeksi siivottu? mietin itsekseni. Ulpukka siivosi karsinan ja sitten kävin tyhjentämässä kottarit lantalaan. Vein kottikärryt sekä talikon omille paikoilleen ja menin käymään Rollon laitsalla.
"Hei kulta" tervehdin sitä.
"Anteeksi, että en ole ollut katsomassa sinua pitkään aikaan."
Tämän jälkeen menin kirjoittamaan kaapilleni tallipäiväkirjaa. Lopuksi lähdin pihalle, ja hyvästelemään Rollon ja Mirellen, jonka Ulpukka oli jo saanut ulos. Sen jälkeen lähdin kävelemään kotia kohti reippain askelin koska kello läheni lounasaikaa.

01.08.2008 Rolloa katsomassa, kirjoittaja: Jannica
Heräsin jo kuudelta, koska olin ajatellut illalla meneväni tallille ajoissa tapojeni vastaisesti, näin kuumalla ilmalla kun olisi kivempaa ratsastaa viileällä aamukelillä. Kun heräsin ja huomasin kellon olevan vasta kuusi pomppasin sängystäni energisenä hihkuen, että se onnistuu! Pikkuveljeni pisti päänsä uteliaana ovesta ja kysyi että mikä onnistuisi? Sanoin että ei yhtikäs mikään. Söin aamupuuron, jonka äiti oli töihin lähtiessään keittänyt ja sen jälkeen soitin isälle voisiko hän viedä minut tallille. Isä ei voinut viedä, koska pääsisi vasta muutaman tunnin kuluttua kotiin ja äitikin oli töissä. Siispä minun piti mennä pyörällä, lääh :P Keräsin siis kamppeeni ja tallustelin apeana kohti vajaa, jossa pyöräni oli säilössä. Avasin lukon ja lähdin suuntimaan kohti tallia. Vihdoin tallilla, huokaisin! Menin ensitöikseni harjaamaan Rolloa. Puhdistin myös sen jalat ja kaviot huolella. Vähän ajan päästä Rollo pärskähti, oli varmaan saanut karvoja herkkään nenäänsä. Mulkaisin ponia kiukkuisesti koska käteni oli aivan märkä. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt, että tein niin kiusatakseni sitä. Se tönäisi minut maahan turvallani. Nauroin hetken itsekseni maassa ja sitten nousin ylös. Katsoin ettei kukaan ollut lähistöllä, kuiskaten samalla Rollolle ettei niin saa tehdä.

Vilkaisin kelloa sen näyttäessä puoli kahdeksaa. Otin Rollon riimun ja laitoin sen päähän. Lähdin taluttamaan Rolloa laitsalle, se oli silmämääräisesti syönyt kaiken aamuruokansa. Vietyäni ponin ulos menin siivoamaan sen boksia. Hinkkasin vielä juoma-automaatin ja ruokakupin niin kiiltäviksi kuin pystyin niillä varustein ja menin sitten hakemaan Rolloa satulointia varten. Satula meni rutiinilla, mutta suitset tuottivat hieman päänvaivaa. Rollo yritti nostaa päätään ylös, oli avaamatta suutaan tai sitten töni minua painavalla päällään, toisin sanoen teki kaikkensa jotten olisi kuolaimia saanut sen suuhun. Menimme tänään kentällä koska oli kertakaikkiaan todella kaunis ilma. Käveltyämme kentälle kiristin vyötä kahden reiän verran ja lyhensin jalustimetkin jo maastakäsin parilla reiällä koska tiesin ettei Rollo ollut tallin kärsivällisimpiä seisojia ratsastaja selässään. Se nähtiin taas tänäänkin, kun olin päässyt selkään aikoi Rollo heti liueta paikalta. Se protestoi pidätteeseeni pikkupukilla ja suuttui vielä enemmän kun komensin sitä raipalla. Onnistuin kuitenkin pitämään tasapainoni ja päästin sen uralle kävelemään saatuani vyön tiukalle. Aloitimme rauhallisella kävelemisellä, vähän liiankin rauhallisella, Rollo ei oikein edennyt minnekään ellen koko ajan jaksanut siitä muistuttaa. Menimme perusjuttuja ensin käynnissä ja sitten ravissa. Laukkasimme myös melkoisen paljon. Rollo oli todella laiska, mutta meni kuitenkin kiltisti tapansa mukaan. Lopputunnista menimme käyntiä ja sitten ohjasin Rollon kaartoon. Tultuani alas löysäsin vyön ja nostin jalkkarit ylös. Talutin hepan talliin. Siellä riisuin satulan ja suitset. Hain harjat ja suoritin pikaisen harjauksen lähinnä tarkoituksena suoristaa karvat ennen ulosvientiä. Kävin vielä putsailemassa Rollon varusteet ja viemässä sille kauraa reilu tunti ratsastuksemme jälkeen. Lähdin sen jälkeen kotiin.

30.07.2008 Rolloa hoitamassa, kirjoittaja: Jannica
Tulin tallille tänään kävellen, sillä kello oli vasta yksi eikä äiti tai isä ollut vielä kotona, jotta olisi voinut heittää minut. Ulkona satoi kuin saavista kaatamalla, mikä ei ollut mitenkään kummallista viime viikon lopunsäätä ajatellen. Kun olin päässyt sisälle talliin olin jo valmiiksi aivan läpimärkä. Olin onneksi ottanut varavaatteet mukaan siltä varalta, että kastuisin tallilla. Nyt olin kuin uittettu rotta, joten menin vaihtamaan vaatteeni satulahuoneeseen, kun ei siellä vielä muita sattunut olemaan. Kun olin vaihtanut vaatteet menin suoraan Rollon luokse. Taputtaessani sitä huomasin sormieni olevan aivan jäässä. Päätin, että tänään emme mene ainakaan maastoon sillä siellä on aivan märkää ja kuraista, maneesissakaan ei aina jaksa kiertää. Tänään saa siis riittää pelkkä laiduntaminen liikunnaksi, päätin. Harjasin Rollon hyvin ja vein sen sitten laitumelle. Hain kottikset ja talikon ja putsasin karsinan. Vein likaiset purut lantalaan. Hain sitten karsinaan uusia puruja ja levitin niitä vähän talikolla. Katsoin ulos tallin ikkunasta, siellä satoi edelleen kaatamalla.

No, minun piti mennä kuitenkin hakemaan Rollo pois laitumelta pian joten kastuisin joka tapauksessa, tutkailin samalla kännykkäni kelloa joka näytti jo kahdeksaa illalla. Olin unohtanut sadetakkini kotiin joten katsoin löytyisikö täältä tallilta jotain sadetakkia. Löysin eräästä kaapista juuri minun kokoisen sadetakin. Ajattelin mielessäni, että on tämä talli sitten uskomattoman hyvä, kun löytyy sadetakkejakin tällaisten huonomuististen pelastukseksi! Hain Rollon riimun ja narun ja lähdin hakemaan ponia pois vesisateesta. Kun olin hakenut sen vein sen suoraan pesupaikalle ja laitoin sen ketjuilla kiinni. Hain Rollon pyyhkeen ja kuivasin sen joka puolelta sekä pesin jalat huolella rivin ehkäisemiseksi. Vein sen sitten karsinaan. Huomasin, että sää oli muuttunut todella lämpimäksi vaikka satoikin. Kaverini saapuivat tallille, joten lähdin heitä vastaan. Pian olin aika lähellä heitä ja huusin heille tervehdyksen. Saapuessamme talliin autoimme iltaruokinnassa mennen hakemaan iltaruokia. 15 minuutin päästä olimme valmiit ja päätimme lähteä kohti kotia.

29.07.2008 Ratsastusta & hoitoa Rollon kanssa, kirjoittaja: Jannica
Lähdin tallille juoksujalkaa, koska olin hieman myöhässä aikataulusta. Päästyäni tallille vein tavarani satulahuoneeseen ja hain Rollon laitsalta. Kun olin taluttanut Rollon sisälle, harjasin sen hyvin. Lattia oli sen jälkeen ihan karvan peitossa, vaikka olikin jo keskikesä, ei Rollo ollut vaihtanut koko paksua karvapeitettään, tuumin mielessäni katsellen lattiaa. Kipaisin hakemassa varustehuoneesta satulan ja laitoin sen Rollon selkään. Sitten hain suitset ja laitoin ne päähän. Hain vielä kypärän päähäni ja raipan kaiken varalta mukaamme. Talutin Rollon sitten ulos. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyötä. Nousin sen jälkeen selkään. Annoin Rollon mennä ensiksi pitkillä ohjilla, koska olin melko luottavainen sen kanssa pihapiirin lähistöllä. Lähdin ensiksi maastoon lähialueelle kävelemään. Kun palasimme kentälle, tein aluksi voltteja ja vaihdoin suuntaa käynnissä. Sitten nostin ravin ja tein samoja asioita. Rollo oli hyvin kuolaimella ja totteli aivan pienimpiäkin apujani. Otin hetkeksi käyntiin, mutta jo hetkisen kuluttua nostin laukan, kun Rollon hengitys tasaantui. Laukkasin ensiksi hetken ympyrällä, kunnes jatkoin koko uraa pitkin.

Taputin Rolloa kaulalle, ollen silti valppaana vaikka ohjat olivatkin hetken vain toisessa kädessäni ja hidastin vauhdin käyntiin. Tulin alas selästä, ja nappasin ohjien pään kyynärtaipeeseeni siksi aikaa kun kokosin kentän molempiin päihin noin 40 senttiset kavaletit. Menin takaisin Rollon selkään. Nostin ravin kautta suoraan laukan, ja ohjasin Rollon suoraan ensimmäistä kavalettia kohti, joka meni hyvin. Toinenkin meni hyvin, ja niin päätin lopettaa. Esteet olivat mukava vaihtelu kenttätyöskentelyn lopuksi. Tulin alas selästä ja löysäsin satulavyön. Korjasin kavaletit pois Rollon seuraillessa uteliaana touhujani ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. Tallilla otin siltä varusteet pois ja vein ne paikoilleen satulahuoneeseen. Harjasin Rollon nopsasti ja vein sen sitten karsinaansa syömään, koska se oli hieman hikinen kaulalta ja satulan kohdalta. Sen jälkeen vein sen takaisin laitumelle. Vietyäni Rollon ulos päätin mennä putsaamaan sen karsinan. Menin siis karsinan luo ja putsasin sen melko nopeasti ja tottuneesti. Hain puhtaan purukuorman tilalle ja vein talikon ja kottikset paikoilleen. Täytin kottikärryt heinällä ja vein ne Rollon karsinaan valmiiksi seuraavaa päivää varten. Tarkistin että vesiautomaatti toimi koska en ollut nähnyt Rollon juovan siitä sisällä ollessaan. Päätin mennä putsaamaan varusteita, mutta päätin kuitenkin siivota ensiksi Rollon kaapin. Siinä oli suuri urakka, koska en ollut siivonnut sitä pitkiin aikoihin. Kaappia siivotessa hurahti äkkiä puolituntinen ja häkeltyneenä ajan kulumiseen menin kiireen vilkkaa satulahuoneeseen. Huomasin olevani todella nälkäinen joten lämmitin hoitajien huoneessa ruokani.

Syötyäni menin putsaamaan varusteet. Kun olin juuri saanut satulan ja suitset valmiiksi, kaverini Heidi astui satulahuoneen ovesta sisään.
- Ai moikka! Heidi huikkasi tapansa mukaan kovaan ääneen niin että olin pudottaa juuri kuivaamani sienen takaisin ämpäriin.
- Minunkin piti tulla putsaamaan varusteita, mutta nyt minulla onkin talliorja, Heidi vitsaili.
- Eih! minä parahdin. Ei lisää putsattavia varusteita, sanoin. Katsoimme molemmat toisiamme hymy huulilla. Sitten räjähdimme iloiseen ja kovaan nauruun. Vasta 10 minuutin päästä saimme naamamme peruslukemille. Kun olimme putsanneet varusteita yhdessä vielä toisenkin tunnin myös toinen kaverini Jansku tuli tallille.
- Jaahas, saammekin vielä lisää talliorjia, totesimme minä ja Heidi kuin yhdestä suusta.
- No, kiva!! Jansku tokaisi hymy huulilla puoliksi kuitenkin tosissaan. Hän rakasti varusteidensa puunaamista yli kaiken.
- Olin kyllä ajatellut mennä maastoon, pois täältä ahdistavasta paikasta, hän jatkoi melkein nauraen, ihan kuin olisimme uskoneet.
- No, nyt saa sinun maastoretkesi jäädä välistä, nauroimme vastaukseksi Janskun kommenttiin.


Pian olimme kaikki taas naurun lumoissa. Vartin käkätyksen jälkeen saimme kuitenkin jatkettua urakkaamme. 2 tunnin päästä olimme putsanneet kaikki varusteet! Täytimme kottikärryjä ja veimme karsinoihin heiniä valmiiksi. Jansku ja Heidi päättivät lähteä pikaiselle maastoretkelle lähialueelle kuultuaan että olin jo ollut lenkillä Rollon kanssa. He ratsastivat kuulemma purolle, ja antoivat hevostensa rentoutua siellä juottaen niille puhdasta purovettä. He palasivat maastoesteradan kautta takaisin tallille. Harjasimme hevoset yhteistuumin ja jätimme ne sisälle koska kello oli jo niin paljon etteivät ne ehtisi kuivua yön tuloon mennessä. Menimme kolmestaan aloittelemaan iltatallia. Pian iltatalli oli tehty, ja kaikki lähdimme kotiin. Itse asiassa samaan kotiin, sillä olimme menossa kumpikin Heidin kanssa Janskulle yöksi.