A.D. Loving Prince

KutsumanimiPrince RekisterinumeroVH16-031-0433
RotuFWB Säkäkorkeus165cm
Sukupuoliori Väriruunikko
Syntymäaika08.01.2016 Suomi 5v KoulutustasoGP, re 130cm (0v€)
OmistajaJannica (VRL-04799) KasvattajaJannica (VRL-04799)

Luonne

Prince on ihmisrakas ja sosiaalinen nuori herra, joka tulee toimeen kenen tahansa hoitajan kanssa ja jonka voi tarhata kenen kanssa tahansa, myös orien. Maastakäsin työskentelyssä Prince on yhteistyöhaluinen ja reipas.

Sukutaulu

i. Greger 'If
swb km 165
ERJ-I, YLA2
ii. Heroism L
swb rn 164
YLA3
iii. Heraldik swb mrn 165
iie. Mimisk L swb m 162
ie. Glesnar Alicia
swb km 163
ERJ-II, YLA2
iei. Celester Fly swb km 169
iee. Glesnar Cissella swb hkm 157
e. RB First Love
kwpn rn 165
ei. Zazico
kwpn prn 167
KWPN-II, KRJ-III
eii. Harless kwpn trn 165
eie. Gold Marfyn kwpn rt 174
ee. Dazzle Rose
kwpn prn 162
KRJ-II
eei. Prince Dazzlin' kwpn trn 168
eee. Rosecatcher kwpn prn 161
iii. Heraldik oli uhitteleva ja kiukkuinen ori, joka asui miltei koko ikänsä eristettynä orikarsinaan. Myös tarhaamisessa ori vaati putkitarhan, jonka vieressä ei ollut muita hevosia. Oriin agressiivisuus ei siis rajoittunut ainoastaan ihmisiin ja hoitotilanteisiin, vaan se ei myöskään tullut toimeen muiden hevosten kanssa. Siitä, mikä näin hyvästä suvusta tulevan orin sai käyttäytymään alunperin tällä tavalla ei ole tietoa, mutta Heraldikin kerrotaan aina olleen luonteeltaan vähintäänkin haastava. Osaavat hevosihmiset kuitenkin pärjäsivät orin kanssa joten kuten. Tuttu kyltti oli myöskin orin laitumella, tarhassa ja karsinanovessa riippuva kirkkaanpunainen kyltti, jossa varoitettiin häijystä luonteesta. Ratsuna orin kerrotaan kuitenkin olevan ensiluokkainen hyppääjä, joka esiintyi korkeushyppy showssa ja kilpaili isoja esteluokkia hyvällä menestyksellä. Tulinen luonne oli omiaan kilpailevan hevosen ominaisuudessa ja ori voitti miltei kaikki arvokilpailut elämänsä aikana. Heraldikia käytettiin muutama kausi siitoksessa, mutta varsojen kasvettua huomattiin valitettavasti, ettei edes erittäin kiltti tamma onnistunut tasapainottamaan jälkeläisten luonnetta, vaan ne perivät eittämättä isänsä hankalan luonteen. Kolmesta varsasta kuitenkin kasvoi näistäkin isojen luokkien hyppääjiä, jotka tienasivat ison kasan pokaaleja isänsä jalanjäljissä. Heraldik jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana omistajan menehdyttyä auto-onnettomuudessa. Kukaan ei ollut valmis kantamaan vastuuta näin haasteellisen orin omistuksesta. Orille tehtiin ruumiinavaus, mutta tuon ajan metodeilla ei löydetty mitään, mikä olisi selittänyt orin luonteen.
iie. Mimisk L oli luonteeltaan erittäin kiltti ja rauhallinen ja sillä kilpailtiin muutamia isompia esteluokkia siitosuran ohella. Kovin montaa kilpailua se ei kuitenkaan ehtinyt ohessa käydä, sillä tiineenä tuon kokoisten esteluokkien hyppääminen ei ollut järkevää. Ehti se kuitenkin startata viisitoista starttia, joista peräti 9 voittoa ja 3 muuta sijoitusta. Kotioloissa Mimiä kuvattiin aktiiviseksi tammaksi, joka oli kylläkin koulupuolella jopa laiska. Jälkeläisiä tammalta jäi kuusi, jotka kaikki kilpailivat esteillä, kolme niistä pärjäten arvokilpailuissa saakka. Mimi vietti eläkepäivänsä perheratsuna Tanskassa suuressa siittolassa, jossa se sai valtaosan vuodesta kuljeskella vapaana nummilla.
iei. Celester Fly oli hurmaava satumaisen valkea kimo estehevonen, joka omasi loistavan hyppytekniikan. Se venyi käärmeen tavoin vaativillekin esteille ja osasi jatkaa maastoradat loppuun jopa ilman ratsastajaa. Celester ei ollut ratsuna varmimmasta päästä, vaan vaati ajoittaisen pomppimisen vuoksi kokeneen ja tasaisen käden omaavan ratsastajan, joka ei vähästä pelästynyt. Hoitaessa ori oli kuitenkin todella kiltti ja myös lasten paijattavissa. Celester kilpaili arvokilpailuissa viiden vuoden mittaisen kauden, kunnes se kaatui liukkaalla nurmikentällä harjoituksissa loukaten selkänsä. Kilpailu-ura päättyi, mutta ori jäi viettämään omistajalleen ja kilpailijalleen eläkevuosia siitosorina. Jälkeläisiä ehti kertyä vain neljä, ennen kuin ori löytyi kesäiltana laitumeltaan kuolleena vain 15-vuotiaana. Iso ori jätti jälkensä paitsi kilpakentille myös sukutauluihin, sillä kaksi sen jälkeläisistä on maailmankuuluja estehevosia ja siitosoreja.
iee. Glesnar Cissella oli luonteeltaan hieman epävarma hevonen, joka peitti rauhattomuutensa temppuilemalla ratsain. Kokeneet ratsastajat kuitenkin pärjäsivät tamman kanssa hyvin ja ymmärsivät sitä ja erityistarpeita. Cisella oli taitava estehevonen ja se pärjäsi myös maasto-osuuksilla hyvin, koska kuunteli ratsastajaansa ja osasi säästää itseään vaativia osuuksia varten. Tammalta löytyi myös huonoja päiviä, jolloin sillä oli tapana kiertää esteet, ellei hyppääminen sattunut kiinnostamaan. Rakenteeltaan tamma ei ollut mikään parhaimmasta päästä, jonka vuoksi harmaankimolta neidiltä jäi vain muutama jälkeläinen omistajan iloksi. Eläkkeellä ollessaan sai elellä Pohjois-Ruotsissa osana suurta vapaana kulkevaa laumaa, mistä se itse asiassa kymmenkunta vuotta aiemmin oli myös itse saanut alkunsa.

eii. Harless oli komea tummanruunikko puoliveriori, joka syntyi Hollannissa, mutta toimi lähes koko ikänsä rikastuttamassa Suomen puoliverikantaa. Se palkittiin I palkinnolla kantakirjassa ja täytyy kyllä myöntää, että olen kateellinen oriin lähes täydellisestä ulkomuodosta, tuollaisen linjan, kun saisi omillekin puoliverikasvateille joskus! Harless oli tietenkin jo rakenteensa vuoksi erittäin kysytty siitosori ja jonkun verran käytössä myös Suomen ulkopuolella siirtona. Oria käytettiin siitokseen viimeisen kerran 24-vuotiaana. Sillä oli kapasiteetikas kilpailu-ura kouluratsastuksessa takana ja ori kilpaili GP luokissa. Harless on periyttänyt jälkeläistölleen paitsi täydellistä luonnetta myös hyvän suorituskykyisen kilpahevosen ominaisuuksia niin fysiikan kuin askeltenkin puolesta. Valtaosa sen jälkeläisistä on kilpaillut tai kilpailee kouluratsuina, parhaimmat GP-tasolla, kuten Zazico.
eie. Gold Marfyn on varmasti kaikille tuttu nimi este- ja kouluratsuna. Jättikokoinen tamma syntyi Suomessa, mutta muutti jo nuoruusvuosinaan Saksaan kilpailemaan, jossa se hyppäsi parhaimpina vuosinaan 140-150cm ratoja, on siis turhaa kysyä mistä Zazico on estekykynsä perinyt. Marfyn palasi Suomeen siitoskäyttöön kisauransa lopeteltuaan ja sijoittui vielä muutamissa 130cm luokissa täälläkin harrastusmielessä. Myöhemmin tamman kanssa keskityttiin pääasiassa kouluratsastukseen sen iän tuomien jalkaongelmien vuoksi. Se saikin muutaman arvokisamitalin intermediaire-luokista, mutta pääasiassa kilpaili vaativia luokkia keskinkertaisella menestyksellä. Tamma kiersi myös näyttelyjä, mutta pokaalit eivät ihan riittäneet kantakirjameriiteille asti. Sillä sanottiin kuitenkin olevan I palkinnon kantakirjatamman rakenne useissa arvosteluissa, joten en ole varma, miksi näyttelypalkinnot jäivät puutteellisiksi. Marfynilta jäi vain muutama varsa, koska sitä ei ole kantakirjattu, mutta olen kuullut huhua, että 25-vuotias tamma mahdollisesti astutettiin vielä kerran vanhuuspäivillään ja varsa olisi vielä kasvamassa kasvattajallaan, joten aika näyttää mitä siitä kasvaa.
eei. Prince Dazzlin' oli hienon uran tehnyt kenttähevonen, joka pääsi kilpailemaan lukuisissa arvokilpailuissa Euroopassa ja jopa Yhdysvalloissa! Ori omasi kaiken kukkuraksi niin upean rakenteen kuin charmantin luonteenkin, joten ei ole mikään ihme, että se keräsi katseita osakseen missä tahansa liikkuikin. Ori kiersi tietojeni mukaan leasingissä useissa maailmankuuluissa siittoloissa kilpailukausien yhteydessä ja sitä kuvataan kiltiksi oriksi, joka sai astua tammoja pääosin luomuna, mikä oli harvinaista tuohon aikaan arvokkailla kilpahevosilla tammojen potkuvaaran vuoksi. Varsoja orilta jäi eri tietojen mukaan joko 15 tai 17, joista osa on menestynyt kouluradoilla ja osa esteillä tamman painotuksesta riippuen. Niistä suuri osa kantakirjattiin vähintään II palkinnolla. Dazzlin jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana sen satutettua jalkansa laitumella.
eee. Rosecatcher oli luonteeltaan haastava tamma, joka ei huolinut selkäänsä ketään muuta kasvattajan lisäksi. Tämän vuoksi tamma jäi siitokseen kasvattajalleen ja voitti muutamia pieniä este- ja koululuokkia harrastepuolella. Siltä jäi kaikkiaan kahdeksan varsaa, joille Rose oli ensiluokkaisen hellä emä, vaikka ihmisiä kohtaan osasikin olla ärripurri. Rose jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana kroonisten jalkavaivojen vuoksi.

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

Kouluvarsojen laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Estevarsojen laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kantakirjaus

Ei vielä arvosteltu.

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

NJ Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Villit näyttelyt

16.11.16 - söpikset - 3/17 - Green Feather's Farm

Kisatulokset

ERJ 4 sijoitusta

13.10.16 - 130cm - 2/52 - Juksula
15.10.16 - 130cm - 7/52 - Juksula
18.10.16 - 130cm - 5/52 - Juksula
19.10.16 - 130cm - 4/52 - Juksula

KRJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Valmennukset

30.10.16, kouluvalmennus, valmentaja: allu
Olimme sopineet Jannican kanssa, että pitäisin hänellä ja hänen nuorehkolle oriillensa yksityistunnin kouluratsastuksessa. Mitään tarkempia toiveita Jannica ei ollut esittänyt tunnin suhteen - pyytänyt vain - että kävisimme läpi jotain helpohkoja perusjuttuja. Nähdessäni ensimmäisen kerran ratsukon verryttelemässä meidän maneesissamme, olin varmasti hetken verran näkemisen arvoinen hämmästyneen innostunut ilme kasvoillani. Eipä ollut Hiisiksen maneesissa tainnut ennen yhtä hienoa oria näkyä.. Vaikka Prince oli vasta nelivuotias, oli sillä jo kiitettävästi lihasmassaa, eikä oriin liikkuminenkaan pahemmalta näyttänyt. Olin suunnitellut, että kävisimme tunnin aikana läpi väistöjä ja tekisimme hieman siirtymisiä. Jannican verryteltyä Prince hyvin kaikissa askellajeissa aloin selittämään päivän tehtäviä ratsukon saadessa samalla hieman hengähtää. Tarkoitus oli aloittaa ihan vain käynnissä väistöjen tekeminen, mutta halusin tehtävään hieman haastetta, joten pyysin ratsukkoa aloittamaan väistön heti kulman jälkeen lävistäjälinjalle. Näin Jannica voisi suoristaa Pincen sopivan pätkän jälkeen, mutta hevonen joutuisi liikkumaan ilman seinän tukea. Oriille tämä ei tietenkään tuottanut juurikaan ongelmia, mitä se nyt pyrki liikkumaan takaosa hieman edellä, mutta tämänkin Jannica ehti korjata hyvin ulkopohkeella.

Ravissa Princellä oli kuulemma tehty huomattavasti vähemmän väistöjä, joka näkyi myös suorituksessa. Joka oli kyllä hieman outoa, sillä yleensä kaksitahtinen ravi on hevosille helpompi väistöaskellaji. Neuvoin Jannicaa pitämään hevosen mahdollisimman hitaassa tahdissa ja ottavan aluksi vain muutaman askeleen kerrallaan - josta seurasi välittömästi suoristus. Näitä ratsukko sai tehdä vielä hetken ja päätimme yhteistuumin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Väistöjen jälkeen Jannica sai tehdä vielä Princen kanssa muutamia ravi-laukka siirtymisiä. Näissä ei ollut mitään ongelmaa, kun Jannica itse muisti vain valmistella jokaisen oikein hyvin. Kaikenkaikkiaan Prince oli oikein sympaattinen nuori herra. Se oli koko valmennuksen erittäin yhteistyöhaluinen. Vaikka loppuun alkoikin jo väsymys viedä ja askel painaa, yritti ori silti selvästi parhaansa. Erityisesti herran eteenpäinpyrkimys oli jäänyt positiivisesti mieleeni, ehkä siksi, että normaalisti opetin päivät pitkät laiskanpulskeita opetusratsuja? Joka tapauksessa toivoin todella törmääväni tähän hevoseen vielä joskus!

Päiväkirja

00.00.0000, kirjoittaja: X
Ei merkintöjä.