Runon Ensilumi

SV-II

KutsumanimiLumi RekisterinumeroVH16-018-0100
Rotusuomenhevonen Säkäkorkeus155.5cm
Sukupuolitamma Värivaaleanpunarautias
Syntymäaika12.12.2015 Suomi 6v Koulutusvaativa B, re 110cm, CIC1
OmistajaJannica (VRL-04799) KasvattajaMelina, Runoratsut (RUNO3856)

Luonne

Reipas, eteenpäinpyrkivä, työteliäs ratsu, rauhallinen ja järkevä hoidokki. Lempeä, hieman äidillinen katse ja olemus sekä pehmeä hörinä ovat Lumelle tunnusomaisia piirteitä. Kaikkia tasapuolisesti rakastava raudikko on nuorempien hevosten tuki ja turva sekä monen tallivieraan ehdoton suosikki. Ihan kaikki harjauksesta varustamiseen, loimituksesta raspaukseen, pinteleiden käärimisestä madotukseen, kengitykseen pesuihin ja niin edelleen sujuu vähän aremmankin (tai tumpelommankin) ihmisen toimesta hoidokin ollessa niin rauhallinen kuin Lumi. Ihan sama, kuka raudikkoa hoitaa, tamma vain seisoo paikoillaan puoliksi torkkuen. Lumi luottaa siihen, ettei sille tehdä mitään pahaa, vaikka hoitaja olisikin ensikertalainen esimerkiksi harjan letityksessä, ja nykisi jouhista ikävästi. Nuorempana tammana raudikko vähän arasteli klipperiä sekä joitain eläinlääkärin toimenpiteitä, mutta ikä ja kokemus ovat muovanneet Lumesta joka tilanteessa rauhallisesti torkkuvan viilipytyn. Mikäli Lumi saa päättää, joka paikkaan kuljetaan verkkaisesti, asioita pohdiskellen ja maailmaa ihastellen. Tamma kulkee sievästi pitkälläkin narulla. Äkillisiä ääniä elovenatyttömme säpsyy lähes vuorenvarmasti, mutta jos Lumi saakin riuhtaistua itsensä irti, se palaa heti ihmisen luokse turvaan. Kuten arvata saattaa, Lumi on helppo hevonen lastata ja kuljettaa. Jos matkaseura on kovin stressaavaa mallia, Lumikin saattaa stressata, mikä vaikuttaa lähinnä neidin vatsan toimintaan.

Tavattoman osaava, monilahjakas Lumi hätyyttelee jo rotunsa kermaa, vaikkei ihan sinne ylläkään. VaB/110cm -tasoinen monitoimineiti tekee töitä reippain, iloisin ja nöyrin mielin. Kiltti, tasainen talutusratsu tai aloittelijoiden luottokumppani, tavoitteellisten ratsastajien hyvä treeni- ja kilpakumppani. Elovenamme ei hermostu epäselvistä avuista tai kiukustu, vaikka sen suuhun jäisi kiinni tai jotain sellaista. Jatkuvista räikeistä virheistä Lumi muistuttaa pysähtymällä niin pitkäksi aikaa, että ratsastajan tyyli pehmenee. Pohkeenväistöt, avot, sulut sekä keskiaskellajit ovat Lumen vahvuus. Tamman liikkeet ovat suorat, melko väljät ja tahdikkaat, niissä on hyvä yliastunta ja takaosa työntää hyvin. Kovin korkeat liikkeet Lumella ei ole, eikä tamman liikkuminen herätä saman tien ”wow!” -fiilistä. Raudikko on kuitenkin tasaisen hyvä, jopa erinomainen ratsu ja koulupuolen suorittaja, joka täsmällisyydessään sekä tasaisuudessaan ottaa hyvin takaisin liitokavioisuudessaan häviämistä. Lumi on sopivan reipas, energinen ja nöyrä ratsu, hevonen, joka tahtoo tehdä töitä ratsastajansa kanssa. Lumella on muuten ihan hyvä hyppytyyli (tasainen, hyvä ponnistus, jalat nousevat hyvin, tamma käyttää selkäänsä ja kaulaansa), mutta hypyt ovat tavattoman hitaita. Pyöreitä ja tasapainoisia, mutta hitaita. Välillä tuntuu, että Lumi viettää pidemmän ajan esteen päällä kuin kentällä laukaten! Hidasta hyppyä lukuun ottamatta elovena on oiva esteratsu; sopivan rohkea ylittämään kaikki esteet, tarpeeksi fiksu kieltääkseen, mikäli hypystä ei tulisi yhtikäs mitään. Samanlainen neiti on maastoesteilläkin. Maastoesteillä Lumi keskittyy hyppäämiseen ja kohti seuraavaa estettä painamiseen siinä määrin, että unohtaa laittaa pupun pöksyynsä. Ilman hyppyelementtiä (tai vaihtoehtoisesti maastoseuraa) tamma on nimittäin armoton arkajalka maastossa. Jokainen rasahdus ja epämääräinen kahahdus (fasaanin kiljunnasta puhumattakaan!) on Lumen mielestä ihan pätevä syy kääntyä kotiin. Kaverin kanssa tai maastoesteitä hypätessä näitä ongelmia ei ole, tiedä sitten millä logiikalla neiti on liikkeellä. Varmempaa kisakaveria kuin Lumi saa hakea, sillä oletuksella, ettei reppanan vatsa ole (matkaseurasta johtuvista syistä) aiheuttanut tammaraukalle ongelmia. Oletusarvoisesti Lumi on kuitenkin rauhallinen, vakaa kisakaveri, joka vie ratsastajansa kunnialla maaliin. Hyvän ratsastajan palkintojenjakoon. © Susiraja

Sukutaulu

i: Herkkähetken Spraymaali
rt 155
SLA-III, SV-II
ii: Joogin Taikatoive
trt 142
KTK-III, SLA-II, ERJ-II
iii: Joogin Taikatalismaani prt 157
KTK-II, SV-I
iiii: Nefertarin Merlin tprt 159
KTK-III, ERJ-I, Vir MVA Ch, SLA-I
iiie: Platinamuru KISS rt 156
KTK-II, YLA2, Vir MVA Ch
iie: Joogin Marsipaani vprt 158
Vir MVA Ch
iiei: Suvannon Veroton vkk 147
Ch, ERJ-II
iiee: Moon Marenki m 161
Vir MVA Ch, KTK-III, ERJ-I, SLA-I, SV-I
ie: Arvolaakson Vekariina
vkk 146
iei: Koistilan Viikari vkk 158
KTK-II, SV-I
ieii: Kajo-Varjo vkk 150
VIR MVA Ch, KTK-II, KRL-II
ieie: Fiktion Virri vkk 156
KTK-III
iee: Hiprakan Veeruska rt 152 ieei: Metsäkartanon Manaus prt 159
KTK-II, VIR MVA Ch, SV-I, KRJ-I
ieee: Lakean Kaunis Veera rt 143
KTK-III, SV-II
e: Kadotettu Routatähti
prt 156
KRJ-I
ei: Runon Routaporsas
tprt 162
KRJ-I, SLA-I, YLA1, KTK-III, SV-II
eii: Moon Kuuraparta rt 150 eiii: Moon Vauhkomieli prt 145
Vir MVA Ch, YLA1, KRJ-I, SLA-I*, KTK-II, C-palk
eiie: Moon Minerva prt 155
YLA1, KRJ-I, SLA-I*, C-palk
eie: Vaniman Rosette vprt 150
KRJ-I, SLA-I, YLA1, KTK-II, SV-II, KV-I
eiei: Vaniman Tuuria rt 146
Ch, KTK-II, KRJ-I, SV-I, C-palk
eiee: Hetken Ruusumieli prt 152
Ch, KTK-III, KRJ-I, SLA-I, SV-I, C-palk
ee: Steekin Arpatähti
prt 156
KRJ-II, SV-I
eei: Viehättävän Antton rt 155
SLA-I, KRJ-II
eeii: Lakean Antte rn 157
Ch, KRJ-II, YLA2, SLA-II
eeie: Nolemin Hupputyttö rt 154
YLA1
eee: Koston Pyrstötähti vprt 156
KTK-III
eeei: Heinämäen Iltatähti rt 157
VIR MVA Ch, KTK-II
eeee: Fiktion Perijätär rt 156
KRJ-II, YLA2, SLA-II

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

Suomenhevosvarsojen laatuarvostelu

20.06.16 - SV-II - 40p

Estevarsojen laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kantakirjaus

Ei vielä arvosteltu.

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Kisatulokset

ERJ 1 sijoitusta

26.10.16 - 110cm - 2/30 - Satumaja

KRJ 1 sijoitusta

03.11.16 - va B - 2/30 - Fjellwind Dressage

KERJ 12 sijoitusta

12.10.16 - CIC1 - 4/29 - Susiraja
14.10.16 - CIC1 - 5/29 - Susiraja
16.10.16 - CIC1 - 3/29 - Susiraja
17.10.16 - CIC1 - 3/29 - Susiraja
12.11.16 - CIC1 - 4/40 - Mörkövaara
04.11.16 - CIC1 - 3/30 - Hortensia
07.11.16 - CIC1 - 5/30 - Hortensia
08.11.16 - CIC1 - 1/30 - Hortensia
09.11.16 - CIC1 - 5/30 - Hortensia
11.11.16 - CIC1 - 3/30 - Hortensia
12.11.16 - CIC1 - 5/30 - Hortensia
28.02.19 - CIC1 - 2/112 - Auburn Estate

VRS Cup 5 sijoitusta

31.05.17 - 100cm - 6/103 - kutsu
31.05.17 - CIC1 - 5/75 - kutsu
31.07.17 - 110cm - 5/42 - kutsu
31.08.17 - 110cm - 5/32 - kutsu
31.08.17 - he A - 4/56 - kutsu

Valmennukset

14.01.18 maastoestevalmennus, valm. Mercy Lockwood (753s)
Aamu valkeni hieman harmaana ja kostena. Mereltä päin tuuli viileästi, joka teki noin 13 asteen säästä hyvin kylmän tuntuisen. Valmennettavani kävelivät jo kentällämme odottelemassa valmennuksen alkua.
"Noniin, verkat hoidettu? Hyvä, lähdetään esteillä", sanoin ja viitoin ratsukot perääni.
Ensimmäisenä kulki suuri, valkea ori Morasha. Sen perässä sipsutti vaalea, nuori Valerie. Takana käveli rauhallisen oloinen suomenhevonen Lumi ja viimeisenä pomppi teutaroiva, pieni täysiverinen Inna. Mukana oli kokemattomampia hevosia, joten suuntasin matalempien ja helpompien esteiden luokse.
"Okei, ensin kokeillaan tukkia ja muita helpompia. Eli aloitetaan Morashasta, tule ensin tukki", sanoin orin ratsastajalle.
Kimon hevosen sieraimet skannasivat aktiivisesti radan tuoksuja, eikä se vaikuttanut keskittyvän asiaan hirveästi.
"Ota ensin joku pikku ympyrä, että saat sen kuuntelemaan", sanoin.
Kitty teki työtä käskettyä ja sai orin kunnialla tukin yli. Morasha nakkeli niskojaan kuin todeten, että helppo juttu.
Seuraavana vuorossa oli Valerie, joka lähti innokkaasti liikkeelle. Ponnistus meni kuitekin pieleen ja hyppy töksähti ikävästi, joka sai ratsastajan horjahtamaan.
"Ota uudestaan vähän lyhyemmässä laukassa ja älä hylkää tammaa esteelle, vaan vie homma loppuun", ohjeistin.
Ratsukko otti tukin uudestaan ja se menikin nyt paremmin. Lumi pääsi seuraavaksi Jannican kanssa esittelemään taitojaan. Pieni suomenhevonen suoriutui hyvin tukin ylityksestä. Viimeisenä oli vuorossa Inna ja Tilda. Tilda tuskaili Innan selässä naama punaisena yrittäen pitää tamman rauhallisena. Tamma ponkaisi laukalle kuin tykin suusta, mutta suoriutui hypystä kissamaisella pompulla.

"Jatketaan sitten haudalle ja banketille ihan tuohon viereen. Sama järjestys, saa mennä", sanoin.
Morasha lähti reippaasti liikkelle, mutta näytti järkyttyneeltä ja kyyläsi matalaa bankettia epäileväisesti.
"Ota vaan ravissa siitä matalemmasta kohdasta ensin! Kyllä se sinne pääsee!" huusin.
Kitty kannusti oria hyppäämään ja Morasha loikkasi banketin päälle hieman epäilevän näköisenä.
"Hyvä! Älä anna sen pysähtyä, eteen vain!" huusin ratsukolle.
Morasha mulkoili alashyppyä, mutta totteli ratsastajaansa. Kun ori pääsi kokonaan alas ja palaamaan muiden luokse, näytti se hyvin ylpeältä itsestään.
"Sehän oli kivaa, eikö niin?" lässytin orille.
Valerie pääsi esittelemään taitojaan seuraavaksi. Tamma hyppäsi banketille hyvin, mutta pysähtyi sen päälle vilkuillen toista puolta epäileväisesti.
"Ei ole mörköjä! Auta sitä nyt vähän!" kehoitin ratsastajaa.
Tamma yritti alas ensin väärältä, matalemmalta puolelta, mutta Julia sai sen kääntymään takaisin. Valerie epäröi hetken, jonka jälkeen se pudottautui varovasti etupää edellä alas.
"Jee! Hienosti!" kehuin.
Lumi ja Jannica ottivat suoraan reippaan laukkalähestymisen ja suuntasivat korkeampaan kohtaan. Tamma loikkasi iloisesti esteelle, mutta tuli hieman vinossa alas.
"Suorassa ensi kerralla! Jos tuo olisi ollut 120-senttinen, olisitte nurin", naurahdin.
Viimeisenä tuli Inna ja Tilda. Innan silmät pyörivät päässä niin, että valkuaiset vain vilkkuivat. Tilda ohjasi tamman korkemapaan kohtaan ja ratsukko lennähti valtavalla pompulla aivan banketin toiselle reunalle. Inna yritti vetää liinat kiinni, mutta kompuroi alas esteeltä. Täysiverinen pinkaisi laukalle, mutta ratsastaja sai sen aisoihin lyhyen pyrähdyksen jälkeen.
"Menkää kaikki vielä uudestaan, että tulisi sitä varmuutta", sanoin.
Ratsukot suorittivat erikoisesteen sujuvasti ja kehoitin kaikkia ratsastajia kehumaan hevosiaan hyvin.

"Sitten jatkamme haudalle. Älkää huoliko, ette te sinne joudu", yritin vitsailla.
Morasha aloitti taas. Ori vilkuili hautaa ja kiersi sen viime hetkellä aivan kuin sanoen "Hei ihminen, sä yritit just ohjata mut reikään!". Viritin haudan molemmilla puolilla olevat kepit pystyyn, jonka jälkeen ratsukko yritti uudestaan.
"Anna sen ensin tutustua. Joo, toisella puolella ei ole monstereita. Ei monstereita siellä holessakaan", sanoin.
Nyt ratsukko pääsi kunnialla yli, vaikkakin aika isolla loikalla. Valerie ja Julia pääsivät pitkälle ilman ongelmia, mutta hyppy ei itsessään ollut hirveän laadukas. "Muuten hyvä, mutta älä päästä sitä ihan noin pitkäksi", sanoin.
Lumi ja Jannica esittivät tyypillisen varman loikkansa, vaikka naisen mukaan tamma ei ollut koskaan hypännyt näin leveää hautaa. Kehuin suoritusta ja kehotin lisäämään vauhtia ja luottoa seuraavalla kerralla. Inna ja Tilda lähtivät jälleen kuin tykin suusta, mutta tamma hyppäsi itsevarman näköisenä haudan yli.
"Jes, hyvä!" kehuin.
Kaikki ratsukot saivat ottaa vielä parit hypyt, koska tämä oli valmennuksen viimeinen este. Kehuin erityisesti kolmannella kerralla Valerieta ja Juliaa, jotka korjasivat erinomaisesti. Lähdimme kävelemään kohti talleja, jolloin haastattelin jokaista hieman.
"Miten Morasha kulki? Miltä tuntui?" kysyin Kittyltä.
"Oikein hyvin ja se keskittyikin nyt aika hyvin", hän vastasi.
"Entä Valerie? Oliko ihan rämpimisen tuntuista?" kysyin.
"Ehkä vähän, mutta yllättävän hyvin meni. Toki parit töksähdykset tuli", ratsastaja vastasi.
"Ei se ollut pahan näköistä. Hyvä siitä tulee!" sanoin.
Jannica ja Lumi olivat jättäytyneet erittäin reippaasti kävelevän Innan taakse, joten haastattelin täysiverisen ratsastajan ensin.
"Miten Inna? Oliko se ihan pommi?" kysyin.
"Oli! Mutta meni ainakin paremmin kuin viimeksi?" Tilda sanoi.
"Entä Lumi? Oliko tamma hyvän tuntuinen, vaikka tulikin vähän outoja esteitä?" kysyin ratsastajalta.
"Oli tosi kivan tuntuinen ja varma! Ei tarvitse miettiä, että meneekö hevonen vai ei, tämä todisti sen", Jannica sanoi hymyillen.
Ratsukot pääsivät vielä tekemään loppuverkkaa kentälle, mutta eivät he kauaa siellä viihtyneet. Tihkusade yltyi kaatosateeksi aika äkkiä, jolloin kaikki siirtyivät mielellään taukotupaan kahville.

Päiväkirja

06.12.18 Pk merkintä: Itsenäisyyspäivän maasto, kirjoittaja: omistaja (204s)
101-vuotiaan Suomen kunniaksi Adinan porukka pakkasi mitkäs muutkaan, kuin suomenhevoset vaelluskamppeisiin ja lähti tuntureille vaeltamaan koko aamupäiväksi. Matkalle mahtui mukavan laukkapellon lisäksi muutama matala maastoesteen ylitys, joista selvittiin kunnialla muutamien ohittaessa esteeet suosiolla peräjoukoiss. Retken kohokohtia olivat komeiden tunturimaisemien ja lumisten rinteiden lisäksi laukkapätkä pellolla sekä tietenkin supersuosittu grillituokio makkaraa paistaen ja kunnon pannukahvit juoden. Kotimatka aloitettiin hyvissä ajoin, jotta voidaan edetä rauhallisessa tahdissa ja vähemmänkin ratsastaneet pysyivät näin mukana. Hevostenhoidon jälkeen odotti reippaita maastoilijoita vielä ihanan runsas itsenäisyyspäivälounas, jonka jälkeen alettiin viettämään omaa linnanjuhlaa kommentoiden tv:stä perinteisen juhlan asuvalintoja ja vieraskattausta. Tarjoilu ei ihan vetänyt vertoja linnanjuhlille, mutta hyvillä mielin herkut kyllä katosivat nälkäisiin suihin ja pikkusuolaista nautittiin vielä allasosastolla porealtaassa sukeltelun jälkeen. Moni ihasteli myös uutta ulkoallasta, jossa oli hienoa katsella tähtiä ja haistella raikasta talvi-ilmastoa kuohuvan kera. Muutama väsynyt matkaaja jäi meille yökylään ja aamulla oli luvassa tietenkin Lauran perinteinen reilu aamiainen suomalaisten herkkujen, kuten karjalanpiirakoiden parissa. Torstaipäivä ei olisi voinut täydellisemmin enää sujua! Lumin kanssa retki sujui hienosti, vaikkakin tamma oli todella säpsähteleväinen käyntipätkien aikana. Hyvin se kuitenkin pärjäsi porukan mukana, eikä hölmöillyt sen suuremmin. Laukkasuora pellolla sai vähän sykkeet nousemaan, eikä sivuloikiltakaan vältytty, mutta muutoin sai kyllä olla tammaan erittäin tyytyväinen tällä kerralla ja Adinan maine säilyi retkenjohtajana.