Golden Hidalgo
KTK-II





Kutsumanimi Hidalgo Syntynyt 28.06.2007 Suomi (23v)
Rotu Gotlanninruss Rekisterinumero VH13-028-0162
Sukupuoli ori Omistaja Jannica VRL-04799
Säkäkorkeus 125cm Ex-omistaja Wicky VRL-12540
Kisatalli Edenside
Väri ruunikko Koulutus vaativa B, re 110cm
Voittosumma 2000ve


Luonne

Hidalgo on ori, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa, eikä sen hoitajalla varmastikaan ole kahta samanlaista päivää. Ori on perusluonteeltaan melkoisen itsepäinen tapaus, joka ei hoitaessa pysy paikallaan sekuntiakaan ja on taluttaessa levoton, etenkin jos lähistöllä on tammoja. Hidalgon sisällä asuu kuitenkin pieni pehmo, joka tykkää hoitotuokioista ja antaa tehdä hoitotoimenpiteet (kengitykset, klippaukset, eläinlääkärin toimet) hyvin. Ori ei tule toimeen toisten kanssa, jonka vuoksi se joutuu tarhaamaan yksin.

Ratsuna poni on arvaamaton, eikä sovi vasta-alkajalle. Se on taitavalla ratsastajalla kuitenkin osaava, tottelee kaikkia apuja hyvin eikä sen kanssa liene suurempia ongelmia olevan myöskään maastossa, vaikka ori saattaakin hieman innoissaan pukitella. Esteistä ori tykkää eniten ja on takuuvarma ruusukehai eikä kiellä juuri koskaan. Koulujutut ovat orille hieman hankalempia, vaikka kyllä se hyvin koulutettuna ponina osaa kaiken maailman liikkeet osaavan ratsastajan kanssa. Lisätty ravi tuottaa orille vielä hieman ongelmia ja se sortuu helposti laukkaan, mutta muuten poni on mallioppilas koulukisoihin, se myös taipuu erittäin hyvin.

Jälkeläiset

15.07.14 o. Helkan Hessu KS (e. Lojsta Helge) KTK-II
10.10.16 t. A.D. Monadenium (e. Milla Monaden)
06.04.17 o. A.D. Hårtsmåggel (e. Rendahl Saga)

Hidalgo on siitoskäytössä.

Sukutaulu ja -selvitys

Perfect Lucky
Silver Moon


Isä

Emä

Kisatulokset

Ponikantakirja
20.02.16 - KTK-II - 17 + 17 + 20 + 19 = 73p

VSN näyttelyt 40p
23.03.14 - RCH - tuom. Sirpa | Stall Ahlstedt
31.03.15 - RCH, 39p - tuom. Cannabia | VSN
20.08.16 - RCH, 39.5p - tuom. dookie | Adina
14.08.17 - RCH, 39p - tuom. dookie | Adina

MSY palkinnot
10.03.14 - PUN3 - kutsu

VPA Cup sijoitukset 1kpl
31.05.16 - vaativa valjakkoajo - 1/5 - kutsu

Villit sijoitukset 45kpl
15.08.14 - näyttelyt - 1/6 - kutsu
28.04.17 - match show - 2/5 - Chermia
11.07.17 - match show - 1/5 - Chermia

08.09.13 - va B - 3/15 - kutsu
24.11.13 - he A - 4/35 - kutsu
15.03.14 - va B - 1/31 - kutsu
31.05.14 - va B - 3/47 - kutsu
10.06.14 - va B - 2/20 - kutsu
05.09.14 - va B - 3/23 - kutsu
12.09.14 - va B - 2/18 - kutsu
13.03.15 - va B - 2/34 - kutsu
29.04.15 - va B - 5/40 - kutsu
28.06.15 - va B - 5/39 - kutsu
18.11.15 - va B - 3/48 - kutsu
04.12.16 - va B - 3/32 - kutsu
30.07.17 - va B - 1/5 - kutsu
22.09.17 - va B - 2/14 - kutsu
31.08.17 - va B - 1/5 - kutsu
18.09.17 - va B - 2/6 - kutsu
04.11.17 - va B - 3/11 - kutsu

14.08.14 - 80cm - 3/25 - kutsu
15.05.15 - 80cm - 2/13 - kutsu
01.12.15 - 80cm - 4/35 - kutsu
13.02.16 - 80cm - 1/30 - kutsu
20.07.16 - 90cm - 1/13 - kutsu
21.07.16 - 90cm - 1/13 - kutsu
29.08.16 - 90cm - 1/2 - kutsu
24.10.16 - 100cm - 4/20 - kutsu
05.11.16 - 100cm - 2/10 - kutsu
01.04.17 - 100cm - 2/7 - kutsu
28.05.17 - 100cm - 3/15 - kutsu
01.06.17 - 100cm - 1/8 - kutsu
30.06.17 - 100cm - 3/11 - kutsu
01.07.17 - 100cm - 1/4 - kutsu
08.07.17 - 100cm - 3/9 - kutsu
04.11.17 - 100cm - 1/8 - kutsu
05.11.17 - 100cm - 1/7 - kutsu
05.11.17 - 100cm - 2/8 - kutsu

29.07.15 - kenttä - 3/13 - kutsu
01.12.16 - kenttä - 2/8 - kutsu
15.12.16 - kenttä - 3/9 - kutsu
20.04.17 - kenttä - 1/10 - kutsu
17.05.17 - kenttä - 3/14 - kutsu
01.07.17 - kenttä - 2/10 - kutsu

20.12.14 - me 70cm - 1/13 - kutsu
31.08.16 - me 80cm - 3/17 - kutsu
03.07.17 - me 90cm - 2/4 - kutsu
21.07.17 - me 90cm - 1/4 - kutsu

Päiväkirja

24.01.18 Tarinakisat, vaB
Mikä sanonta tai joku muu tuttu lausahdus kuvaa kisapäiväänne tai suoritustanne parhaiten?
"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa."

25.12.16 Joulujuhla Niflheim, aarteenmetsästys
Olimme kokoontuneet osallistujien kanssa Nilfheimin kartanon isoon peilisaliin kuulemaan aarteenmetsästyksen sääntöjä, joita Thora hanakasti kertoili ihmisjoukon edessä. Ensimmäiset hartaat huokaukset kuuluivat siinä kohden, kun nainen sanoi ettei aarrejahtiin saisi ottaa hevosia ollenkaan, koko lyhyehkö lenkki kierrettäisiin siis jalan. Onneksi minulla oli ratsastussaappaiden lisäksi autossa tallikengät, joilla jaksoi kävellä Trondheimin pikkupakkasessa. Reitti koostui kuulemma kahdeksasta rastista, jotka suoritimme meille jaettuihin lappuihin. Jokainen osallistuja sai myös pari kynää ja kartan, vaikka reitti kulkisikin ihan lähipiirissä. Aloitin etsinnän tallista, jonne kävelin rauhallisesti toisten sinkoillessa ulkona, kuin päättömät kanat. Löysin ensimmäisen rastin aikani etsittyään rehuhuoneesta ja syvennyin kysymykseen varmistettuani ettei kukaan ollut nähnyt minun tulevan sinne. "Missä Niflheimin talli sijaitsee?" oli kysymys ja tajusin tästä aarteenmetsästyksestä tulevan kyllä älyttömän helpon, mikäli kysymykset olivat tätä luokkaa. Naureskellen vastasin kysymykseen, että Trondheim, Norja. Sitten oli aika lähteä etsimään toista rastia, jonka löysin puolivahingossa tallin oven vierestä heinäpaalin päältä. Se kuului näin: "Ketä hevosta kutsutaan nimellä "Darra"?" Kävin mielessäni läpi mahdollisia vaihtoehtoja, jotka oikeastaan karsiutuivat todella pian kahteen vaihtoehtoon: Dúnhærður frá Reykjavikiin, jonka lempinimeksi paljastui kuitenkin Dan sekä Dandelioniin, jonka lempinimi tosiaan oli Darra, niin kornilta kuin se kuulostikin.. Jatkoin matkaani muina naisina ulos tallinovesta sulkien sen perässäni, joku mustahiuksinen tyttö tuli oikealta puolelta puun ohi vastaan ja hymyili ovelasti.

Kävin kurkkaamassa puun lähistön läpi, mutta en löytänyt mitään. Siitä kuitenkin jo näin terassituolilta pilkottavan sinisen joulupallon, johon kiinnitettynä löysin seuraavan kysymyksen "Mitkä ovat Joulupukin porojen nimet?". Naurahtaen kirjoitin ensin Petterin ja jäin sitten miettimään, että "hitto, onko niitä muitakin.." Vähän mietittyäni mieleeni juolahtivat kuitenkin yksi kerrallaan muut kolmetoista poroa. Emmin hetken pitiköhän ne kirjottaa suomeksi vai englanniksi, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa suomeksi. Kysymystä numero neljä sainkin metsästää jonkun aikaa.. viimein se löytyi tallin wc:stä peilikaapista, oli siinäkin paikka! Ihme jos kukaan edes löytäisi sitä.. toisaalta löysinhän minäkin.. Lapussa kysyttiin tallikoira Sintin syntymäaikaa, minua ei ollut hajuakaan mikä se mahtoi olla, joten lähdin etsimään koiran käsiini ja arvaukseni osui oikeaan löytäessäni koiran luota sekä seuraavan kysymyksen, että vastauksen tuohon edelliseen kysymykseen. Seuraava kysymys olikin koko joukon vaikein! "Mikä on Thoran suosikki joululaulu", mistä ihmeestä tuollaista voi edes tietää.. Heitin lappuun jonkun arvauksen ja etenin sitten kohti huvimajaa, jonka pöydältä löysin kuudennen joulupallon, jossa kysyttiin omaa lempijoululauluani. En osannut päättää yhtä suosikkia, joten laitoin kaksi. Olisihan niitä ollut vaikka kuinka paljon enemmänkin! Joulukoriste numero seitsemän löytyi pienen etsinnän jälkeen tallin edustalta pitkän penkin alta. Kysymys kuului jälleen vaikeampaan kastiin "Kuka on tehnyt buffaan maukkaat piparit ja muut jouluherkut"? En ollut aivan varma, eikä juhlakutsussa ollut siitä mitään mainintaa ollut, joten veikkasin rohkeasti tallin keittäjää Ebbeä. Häneltä sainkin buffetista viimeisen pallon, jossa kysyttiin "Minkä niminen on kahden vuorokauden pituinen vakiovaelluksemme"? Ihmettelin ensin, miksi kysymyksessä vastattiin jo siihen, mutta sitten uudelleen luettuani huomasinkin, että siinä kysyttiin vaelluksen NIMEÄ. Vastasin lappuuni viimeisen kerran ja kiikutin sen sitten kiireesti toimistoon tarkastettavaksi, oli siinä ainakin yhdeksän oikein, ajattelin hilpeästi!


18-22.12.2015 Joululeiri Kaukasuksessa
Saavuimme malttamattomina Hidalgon ja minun ensimmäiselle joululeirille Kaukasukseen. Leiriä oli odotettu jo kauan ja odotin muutaman päivän leiriltä paljon kivaa tekemistä ja oppimista molemmin puolin ponin kanssa. Kaikki leiriläiset saapuivat Kaukasukseen iltakuuteen mennessä, jonka jälkeen etsittiin mattimyöhäisille ratsuille karsinapaikat ja leiriläiset saivat vielä viedät tavarat huoneeseen. Sen jälkeen rauhoituimme hoitajienhuoneeseen jakamaan hoitohevoset niille, ketkä eivät tulleet oman ratsunsa kanssa. Tutustuimme toisiimme lyhyen esittelyn kanssa, piti esitellä itsensä ja poninsa. Seuraavaksi jaettiin vielä tasoryhmät, pääsimme odotetusti kakkosryhmään, joka oli vaativampi. Lisäkseni ryhmään pääsivät Naomi, Jani ja Kati. Kiva nelikko, tuumailin iloisesti jutellessani uusien tuttavuuksien kanssa. Huoneessa vallitsi hieman jännittynyt ilmapiiri, kunnes kaikki jakamiset oli suoritettu ja porukka pääsi rentoutumaan. Osa ihmisistä siirtyi jo leiritiloihin katselemaan salkkareita, mutta minä, Kati ja Jani jäimme auttamaan Victoriaa iltatallin teossa. Haimme ensi töiksemme hevosia ulkoa, sain hakea Timpen ja Tuiskeen ulkoa, mistä etenkin Jani tuntui olevan hieman mustasukkainen. Tuiske odotti tarhan perimmäisessä nurkassa minua hämärässä ja luimisteli tulijalle. Kävelin kuitenkin rohkeasti tarhan perälle hakemaan orin sisään. Timpe sen sijaan osoittautui oikeinkin symppikseksi tapaukseksi. Tallitöiden jälkeen menimme siistiytymään huoneeseen ja sen jälkeen Victoria oli kattanut ruokasaliin odotetun iltapalan. Kaadoin teetä mukiin ja otin tarjottimelta tarjotun juustovoileivän, joka oli laitettu erilleen, koska muissa oli tomaattia. Istuuduin aterioineni Janin viereen ja aloimme jutella tallin hevosista.

Heräsimme aamulla yhdeksän maissa, kun Victoria kävi hakemassa meitä aamiaiselle. Jono eteni hitaasti, kun ihmiset miettivät tarkkaan mitä söisivät. Tarjolla olikin jos minkälaista herkkua, itse valitsin puuroa lautasellisen ja sen kaveriksi makkarasämpylän, jonka päälle ladoin hirmuisen määrän kurkkuja. Kati seurasi huvittuneena suoritustani ja käski jättämään muillekin vähän. Naurahdin ja menin istumaan Janin viereen. Jutustelimme päivästä ja siitä mitä tulisimme mahdollisesti tekemään tänään. Join omenamehuni loppuun ja kävin kiittämässä aamiaisesta. Sen jälkeen kävin pukemassa tallivaatteet ja vein Hidalgon hetkeksi tarhailemaan. Ensimmäisessä ryhmässä ratsastivat Miimu, Teija, Veera, Rina ja Saippua. Kaikki ratsastivat omilla tai hoitohevosillaan. Ryhmän aiheena olivat voltit, ympyrät ja kiemuraurat, sekä asetustenvaihto tehtävien välillä. Tunti meni hyvin ja oli kiva aurinkoinen pakkaskeli, tosin pakkastakin sopivasti vain muutama aste. Puolivälissä tuntia lähdin hakemaan oriani tarhasta ja varustin sen. Poni tuntui olevan rennolla mielellä, vaikka olimme uudessa paikassa. Olihan se sentään kilpaillut jo useamman vuoden, eikä 18-vuotiasta oria enää oikeastaan mikään hetkauttanut :D Sain sopivasti ponin valmiiksi toisten tullessa takaisin ja lähdin taluttamaan sitä kentälle muiden perässä. Naomin ratsulla tuntui olevan kova kiire kentälle, muut jäivät siitä usean metrin jälkeen ja tyttö joutui pysäyttämään hetkeksi hevosen, että saimme heidät kiinni. Nousin ratsaille ja pidensin jalkkareita hieman, olin tainnut maastoilla viimeksi. Ohjasin ponin tottuneesti uralle. Saimme verrytellä itsenäisesti, jonka jälkeen aloimme yllätyksekseni harjoitella samoja asioita kuin edellinen ryhmä. En kuitenkaan pistänyt sitä yhtään pahitteeksi, kaikillahan meillä oli opittavaa perusasioista. Tunti meni hyvin ja yhden aikaan palasimme tallille takaisin. Hoidin reippaasti ponin ja vein sen ulos syömään päiväheiniä. Sitten oli meidän lounaamme vuoro, täytyy kyllä sanoa, että ratsastaessa tulee aina hirveä nälkä! :P

Nakkikastikkeen, perunoiden ja kasvisten jälkeen suuntasimme kohti hoitajienhuonetta, jossa pelasimme kaikki yhdessä Monopolyä. Olen kovin kilpailuhenkinen, joten ilo oli ylimmillään voittaessani. Kukaan ei jaksanut pelata enää uutta kierrosta ensimmäisen lyhyenkään jälkeen, joten lähdimme katselemaan hevosia. Tytöt olivat kovin kiinnostuneet Hidalgosta ja sen saavutuksista ja sain kerrata tylsistymiseen asti ponin sijoituksia ja kisakokemuksiamme. Ensimmäinen ryhmä lähti kentälle leikkituntia pitämään ja me muut jäimme vielä hetkeksi katselemaan telkkaria ja selaamaan uusia hevoslehtiä. Sen jälkeen varustimme hevoset, suuri osa meni kuitenkin ilman satulaa, joten meillä oli melko paljon aikaa harjailla hevoset. Vihdoin pääsimme kentälle, jouduimme vähän jonottamaan penkille pääsyä, niitä kun oli vain yksi ja meitä ilman satulaa neljä ratsastajaa. Vihdoinkin pääsin itse viimeisenä selkään ja lähdimme treenaamaan ilman satulaa kevennystä ja muuta tuttua, kuten pujottelua, puomeja ja sen sellaista. Sitten otimme muutamia hevosleikkejä, joita olin mennyt aiemminkin. Hidalgon kanssa vain sai olla hieman varuillaan, koska osa osallistujista oli oreja ja Hildalgo olisi mielellään ottanut matsia etenkin Capun kanssa. Puoli seitsemän maissa olimme saaneet hevoset hoidetuksi ja kokoonnuimme maneesiin rakentamaan jouluista esterataa. Sain suunnitteluparikseni Janin (yllätys yllätys :D) ja suunnittelimme pari oikein hienoa ja käyttökelpoista estettä! Ensimmäinen este oli tuunattu heinäpaalieste, jonka päälle olimme laittaneet kaksi punavalkoista verhoa, ne näyttivät ylhäältä päin aivan kahdelta minttukaramelliltä ja sopivat mainiosti jouluun. En kylläkään ollut yhtään varma moniko hevosistamme hyppäisi esteen kunnialla.. Etenkään omani, joka oli esteillä välillä hyvinkin arvaamaton luonne. Toinen esteemme oli okseri, joka oli tehty punavalkoisista puomeista ja sen molemmilla puolilla roikkui tolpista mistelinoksat. Este näytti ihanan harmooniselta, mutta mistelit saattoivat ehkä olla muutamalle liikaa.. Puoli yhdeksän olimme jo aivan poikki kaikesta suunnittelusta ja toteutuksesta, joten kutsu iltapalalle tuli hyvään saumaan. Heti sen jälkeen olikin aika mennä suihkun kautta nukkumaan.

Herätys tulikin seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan, PUOLI KAHDEKSAN :O ! En minä ainakaan tuohon aikaan ole tottunut heräämään, moni marisi aamiaisella, jonne uniset sielut roudattiin seuraavaksi. Kahvi ja tee karistivat pahimmat unihiekat silmistä ja yhdeksältä koko porukkamme suuntasi pitkälle vaellukselle, josta palattiin vasta yhdeltä. Sen jälkeen söimme hyvän lounaan, joka jo maistuikin tuollaisen jälkeen! Kauhoimme lautasille pihviä ja perunoita kukkakaaligratiinin kera, kuin emme olisi syöneet koko leirin aikana. Victoria kantoi nauraen pöytään vielä toisen gratiinin ja sanoi, että sitä kyllä kelpasi syödä, sillä keittiössä olisi vielä kaksi lisää. Etenkin Jani tuntui tekevän työtä käskettyä ja ihmettelen vielä tänäkin päivänä, miten poika kertakaikkiaan edes jaksoi ratsastaa tuon aterian jälkeen. Neljältä alkoivat estetunnit, hyppäsimme perusjuttuja, meidänkin tunnilla estekorkeus taisi maksimissaan olla 50cm ja se kyllä näkyi Hidalgosta. Ori esitteli kaikki tietämänsä kevätjuhla-liikkeet, muttei onneksi saanut minua alas. Ensimmäisen ryhmän tytöt katsoivat järkyttyneenä tunnin kulkua, Hidalgo ei näet ollut ainoa, jolla oli hieman vauhti päällä maastoilun jäljiltä. Ennen tuntia oli vielä ruokailu, mutta minä en ainakaan jaksanut muruakaan lounaan jäljiltä. Tuntien jälkeen saimme alkaa suunnitella hevosille jouluisia asuja. Löysin onnekseni kätköistämme vihreän loimen, johon sidoin vatsan kohdalle punaista paalinarua: ihan selkeä joulupaketti! Tyytyväisenä esittelimme aikaansaannoksemme tallinpihalla varttia myöhemmin. Täytyy sanoa, että kyllä oli porukalla naurussa pitelemistä, kun punertavan ruunikko ori oli saanut jouluisen ilmeen. Ennen iltapalaa pidimme joululauluraadin, jonka ylivoimaiseksi voittajaksi tuli kuulemma vuosi toisensa jälkeen Sylvian joululaulu. Iltapalan jälkeen lämmitettiin sauna ja oli kiva päästä ajoissa nukkumaan aikaisen heräämisen jälkeen. Ai niin, en muistanut sanoa, että iltapalaksi saimme ihanaa joulupuuroa, jonne piilotetun mantelin sai Miimu. Palkinnoksi tyttö sai jäätelön.

Seuraavana aamuna saimme onneksi nukkua yhdeksään ja kokoonnuimme aamupalalle miettimään päiväohjelmaa yhdessä. Kalkkunaleivän ja puurolautasen välistä en juuri saanut mitään ehdotettua, mutta sovimme että aamutunnilla mentäisiin koulua ja iltapäivällä hypätään jouluesteitä. Poistuimme ulos puoli yhdentoista aikaan, koska Victoria oli kuulemma järjestänyt meille yllätysohjelmaa. Yllätys se tosiaan olikin! Nainen oli nimittäin koonnut paikallisia tunnettuja artisteja esittämään meille joululauluja. Mukana olivat niin Suvi Teräsniska kuin oopperatähdetkin! Innokkaasti keskustellen siirryimme tuntia myöhemmin laittamaan hevosia kuntoon. Ensimmäinen ryhmä meni tietenkin aluksi kentälle ja kävimme katsomassa hieman tuntia, kunnes tuli aika laittaa omat hepat kuntoon. Yhdeltä alkoi meidän tuntimme, harjoittelimme koko tunnin hiki hatussa vaativia asioita ja jouduimme kaikki todella töihin! Tunti loppui juuri, kun luulin kuolevani! Suihkutin varusteet riisuttuani läpimärän ponin ja laitoin sille kuivatusloimen. Hidalgo sai jäädä muiden kanssa sisään syömään päiväheiniä, koska ulkona oli sellainen viima, ettei sinne voinut märkiä hevosia kuvitellakaan laittavansa. Neljältä kokoonnuimme jännittyneinä seuraamaan este-esitystä. Miimu ja Veera ratsastivat ensimmäisinä, heillä meni suhteellisen hyvin jopa meidän oudot esteemme. Seuraavina tulivat Teija ja Rina. Ella suoriutui radasta Teijan kanssa hyvin siihen asti, kun ratsukko lähestyi meidän misteliestettämme. Ella veti jo kymmenen metriä ennen estettä sivuun, eikä Teija saanut sitä lähellekään estettä, vaikka puomit laskettiin alas. Lopulta Victorian oli talutettava tamma esteen yli, muttei se silti suostunut yksinään sen yli menemään. Rinalla ja Essillä ei tainnut mennä sen paremmin, vaikkakin Essi sentään suostui ylittämään itse esteen neljännen kiellon jälkeen suurella loikalla. Yllätykseksemme tuo varjoeste, joka muistutti piparminttuja ei ollutkaan hevosille kovin pelottava, koska ne olivat hypänneet kyseisiä pressuja jo aiemmin, muut paitsi meidän ryhmä, joten saapa nähdä, mietin varustaessani oria. Puin suojat jalkoihin ja kävelimme maneesiin hetken kuluttua. Minua jännitti hirveästi, koska en yhtään tiennyt mitä Hidalgo esteistä tuumaisi, se kun oli nähnyt maastoesteitäkin vain kerran elämässään.

Ryhmän alkuverkkojen jälkeen vuorossa oli rata, jonka sai kunnian aloittaa Naomi. Heillä meni hyvin, joten Jani pääsi seuraavaksi radalle. Heilläkin meni erittäin hyvin ja ehdin jo ajatella, ettei tämä niin paha olisikaan tehtävänä. Esteet olivat onneksi ensimmäisellä kerralla todella pieniä, noin 50-senttisiä. Seuraavina olivat vuorossa Kati ja Don. Don tuijotti ihmeissään uusia luomuksia, mutta hyppäsi kaikki nätisti Katin tuella. Kaikki ratsukot saivat hyvän radan, mikä ei kyllä yhtään vähentänyt jännitystäni. Lähdimme radalle Hidalgon pukittaessa villisti ensimmäisen esteen kohdalla, ilmeisesti ori ei edes tajunnut, että pientä pystyä koristi puinen tonttu tai sitten se oletti jonkun seisovan siinä.. Toisella esteelläkin poni vaikutti yllättävän rennolta, vaikka se oli punavalkoinen muuri. Kolmas este oli iso vesihauta, jossa oli tietenkin aitoa vettä matolla ja molemmin puolin jouluvalot. Hidalgo oli sitä mieltä ettei tuollaista hirviötä kyllä tarvinnut ylittää ja oikaisi esteen oikealta puolen ohi, ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään. Palautin kuitenkin ponin pian ruotuun ja tulimme ympyrän jälkeen esteen uudelleen onnistuneesti. Neljäs este oli meidän tekemä varjoeste, joka ei orillekaan tuottanut sen kummempia ongelmia, eihän se pelännyt pressujakaan, järkeilin tähdätessäni viimeiselle esteelle mahdollisimman suoraan, jotta poni tajuaisi sen olevan vähintäänkin oudon näköinen. Se kuitenkin sujui samalla vauhdilla, eikä Hidalgo edes tajunnut tuijottaa sivuissa roikkuvia kapistuksia. Tyytyväisenä taputin ponia ja tulimme uudelleen korotetun radan ennen loppuverkkoja. Sen jälkeen kävimme vielä kävelemässä Janin johdolla pienen maastolenkin hevoset jäähdytellen. Pesin jälleen ponin ja sutaisin varusteet ja nahkasuojat nopeasti sienellä ja saippualla. Sitten menimme leirikasteeseen, joka oli kyllä aiempiin leireihin nähden erittäin helppo. Kävelimme ilman kenkiä pitkin pihaa ketjussa sidottuna seuraavaan riimunnarulla ja sieltä lantalan kautta portaat varustehuoneeseen, jossa side otettiin pois ja kokosimme suitset. Suoritin nopeiten tehtävän ja sain palkkioksi karkkipussin. Vietimme yhteistä aikaa joulukaraoken parissa, kunnes oli aika mennä iltapalalle. Se olikin tänään vasta puoli kymmenen, joten ehdimme hyvin autella iltatallissa ja vaihdoin orille kuivan loimen ennen iltapalaa.

Viimeinen aamu aukeni synkkänä. Katsahdin monesti kelloon, oliko se tosiaan kahdeksan jo? Aamu oli todella pimeä, eikä ollut valjennut vielä silloinkaan, kun talutin Hidalgoa pihan ison katuvalon suojin tarhaansa. Kaikki halusivat leirikilpailuiksi jouluisen esteradan, joten saamamme piti! Kilpailut menivät hienosti, tosin me sijoituimme Hidalgon kanssa viimeisiksi ponin kieltäessä jälleen kerran jouluvaloesteen. Se ei kuitenkaan oikeastaan harmittanut, koska en ollut tosimielellä kisoja käymässä. Teija voitti kisat Ellan kanssa, oli kyllä todella tiukka ja yllätyksellinen kisa! Palkinnoksi pari sai uuden jouluisen punaisen satulahuovan ja me kaikki muutkin saimme ruusukkeen, johon oli kirjailtu hienolla fontilla Kaukasus. Lopuksi otimme vielä leirikuvan jouluisten pukujen kera, jonka jälkeen tarjoiltiin puoli yhden maissa meille ja hakijoille ihana joululounas! Pakkasimme omat ja hevosten varusteet ja puunailimme vielä varusteita yhdessä odotellessamme kotiinlähtöä ja osallistujadiplomien jakoa.

Kiitokset kivasta leiristä kaikille!!


kuva © Suomen Hippos / Pirje Paananen
Virtuaalihevonen