Fiktion Kesähaave
KTK-III, KV-III, SV-I, VSN Ch





Kutsumanimi Haave Syntynyt 25.03.2015 (15v)
Rotu suomenhevonen Rekisterinumero VH15-018-0744
Sukupuoli tamma Omistaja Jannica VRL-04799
Säkäkorkeus 158cm Kasvattaja Milja VRL-00692
Fiktio FIKT1457
Väri tummanruunikko Koulutus helppo A, re 100cm
Voittosumma 0ve


Luonne

Olin jo pitkään haaveillut Adinaan ostavani suomenhevostamman, koska nykyinen hevosmäärä oli pienentymään päin, kun vanhoja oli jouduttu lopettamaan runsain mitoin tänä vuonna. Silmäilin odottavaisin mielin nettiä ja silmiini osui jotenkin kummasti Fiktion myyntiotsikko, jossa Milja esitteli kaupan olevia kasvattejaan. Fiktio oli sellainen talli, jota salaa olin ihaillut näyttelyjen kasvattajaluokissa ja ajattelin, että vielä joskus meilläkin asustaisi Fiktion kasvatti.. En ollut kuvitellutkaan, että Milja kelpuuttaisi tälläisen keskivertotallin omien kasvattiensa tulevaisuuden kodiksi, joten ilo oli ylimmillään, kun sain sähköpostilla vahvistuksen, että tammat Fiktion Nella ja Fiktion Kesähaave muuttaisivat meille. Innosta puhkuen kiskoin mieheni autoon ja lähdimme hakemaan nuoret neidit kotiin!

Haave on luonteeltaan aivan ihastuttava! Se on rauhallinen, mutta tarpeen vaatiessa hellyyttävän kuoren alta löytyy myös raudankovat hermot omaava kilparatsu. Se on erittäin kiltti hoitaa ja käsitellä, eivätkä toimenpiteet tuota ongelmia oli sitten kyseessä rokotuskäynti tai kengitys. Haave on kiltti taluttaa ja luottaa ihmiseen täysin, se ei myöskään epäröi uusissa tilanteissa tai paikoissa, vaikka käsittelijää jännittäisi. Sen vuoksi Haave onkin omiaan aloittelijoiden tutustumisessa kilpailumaailmaan. Ratsuna Haave on tasainen ja rauhallinen niin kentällä, maneesissa kuin maastossakin. Se on siis todella nimensä veroinen! Tamma ei hätkähdä maastossa isojakaan koneita ja ylittää rohkeasti myös maastossa esteen kuin esteen. Vauhdin hurmaakin tamman selässä voi päästä kokeilemaan, koska neiti pysyy kyllä käsissä kovempikin tempoisessa vaellusporukassa. Kouluratsuksi Haave vaatii kunnollisen verryttelyn, koska on luonnostaan hieman jäykkä ratsastaa. Osaavan ratsastajan alla se kuitenkin taipuu kiitettävästi helpon A:n ohjelmanumeroihin ja sillä on hienot liikkeet.

Jälkeläiset

08.03.16 o. Adinan Maalismarenki (i. Runon Toffee)
08.05.16 o. Adinan Karmanhenki (i. Helmen Karma)
03.12.16 o. Adinan Kuutti (i. Moon Nuutti)
26.02.17 t. Adinan Nokipallero (i. Harmonian Nokihiisi)
18.03.17 t. Adinan Kesäruustinna (i. Nupun Rovasti)
08.05.17 o. Hirttivaaran Tuli-Haave (i. Hirttivaaran Tulilintu)

Sukutaulu & selvitys

Maanan Kauhistus
tprt 154
KTK-III, KRJ-I, SLA-II
Maanan Kauhukakara
prt 156
KTK-II
Kauhukahva
mrn 155
KTK-II
Vellamo
trt 155
KTK-II, YLA1, SLA1, KRJ-II
Railakas R
rt 153
KTK-III
Railakan Rami
prt 138
Jössin Prinsessa
rt 159
Susikallion Suvitoive
trn 159
Susikallion Outotoive
trt 168
Outolintu
prt 168
Tyynen Tytterö
trt 167
Kalinkan Naispaholainen
m 151
Takanori's Black
m 155
Hämärän Adelina
147

iei. Railakan Rami ...
eii. Outolintu ...
eie. Tyynen Tytterö ...
eei. Takanori's Black ...
eee. Hämärän Adelina ...

Kisatulokset

Suomenhevoskantakirja
20.12.15 - KTK-III - 17 + 15 + 18 + 16 = 66p

KRJ laatuarvostelu
15.02.16 - ei palk - 6,5 + 41 + 22,25 + 0 + 3,5 = 73,25p

KV laatuarvostelu
20.06.15 - KV-III - 8 - 3 - 3 - 0 - 0.5 = 14.5p

SV laatuarvostelu
20.06.15 - SV-I - 6.8 - 10 - 20 = 36.8p

Rotunäyttelyt
31.03.18 - III palk - tuom. Lissu T
31.05.18 - III palk - tuom. dookie

NJ näyttelyt
07.08.16 - irtoSERT - tuom. Vaapu | Haavelaakso
30.10.16 - irtoSERT - tuom. Zafiro | Khimaira Stud
09.05.17 - irtoSERT - tuom. vaapu | Haavelaakso

VSN näyttelyt 110p
05.10.15 - RCH, 38.5p - tuom. dookie | Rohkelikko
12.04.16 - RCH, 38.5p - tuom. dookie | Viehättävä
17.04.16 - RCH, 37.5p - tuom. Spookiness | Satulinna
20.07.16 - RCH, 38.5p - tuom. dookie | Adina
05.09.16 - RCH, 37p - tuom. Spookiness | Hortensia
25.10.16 - RCH, 38.5p - tuom. dookie | Sysiluoto
31.10.16 - RCH, 38.5p - tuom. dookie | Hervanta
12.11.16 - RCH, 38.5p - tuom. dookie | Satumaja
07.12.16 - RCH, 38.5p - tuom. dookie | Vähäpelto
12.05.17 - RCH, 38p - tuom. dookie | Vähäpelto
01.09.17 - RCH, 38p - tuom. dookie | RT Lilja

VSR sijoitukset 5kpl
29.07.15 - he C - 1/7 - kutsu
31.07.15 - he C - 2/7 - kutsu
30.11.15 - 90cm - 10/121 - kutsu
30.11.15 - tuttari - 3/39 - kutsu
31.12.15 - helppo B - 13/135 - kutsu

KRJ sijoitukset 43kpl
31.07.2015 - Helppo C - 6/171 - KRJ CUP
07.08.2015 - Helppo C - 1/26 - Wyat Shetlands
14.08.2015 - Helppo C - 1/26 - Wyat Shetlands
15.08.2015 - Helppo C - 3/19 - Kilpailukeskus Stewart
16.08.2015 - Helppo C - 3/19 - Kilpailukeskus Stewart
17.08.2015 - Helppo B - 2/40 - Fiktio
20.08.2015 - Helppo C - 3/19 - Kilpailukeskus Stewart
21.08.2015 - Helppo C - 1/19 - Kilpailukeskus Stewart
21.08.2015 - Helppo B - 4/47 - Kilpailukeskus Stewart
22.08.2015 - Helppo C - 3/19 - Kilpailukeskus Stewart
23.08.2015 - Helppo B - 2/40 - Fiktio
23.08.2015 - Helppo B - 6/47 - Kilpailukeskus Stewart
24.08.2015 - Helppo C - 1/19 - Kilpailukeskus Stewart
28.08.2015 - Helppo B - 4/40 - Fiktio
01.09.2015 - Helppo B - 3/40 - Fiktio
05.09.2015 - Helppo B - 7/80 - Huvitutti
09.09.2015 - Helppo B - 6/40 - Wyat Shetlands
11.09.2015 - Helppo B - 1/40 - Runoratsut
13.09.2015 - Helppo B - 3/40 - Runoratsut
14.09.2015 - Helppo B - 8/80 - Huvitutti
14.09.2015 - Helppo B - 5/40 - Runoratsut
15.09.2015 - Helppo B - 2/40 - Runoratsut
15.09.2015 - Helppo B - 4/80 - Huvitutti
18.09.2015 - Helppo B - 3/40 - Wyat Shetlands
19.09.2015 - Helppo B - 8/80 - Huvitutti
20.09.2015 - Helppo B - 5/80 - Huvitutti
20.09.2015 - Helppo B - 2/40 - Wyat Shetlands
25.09.2015 - Helppo C - 2/40 - Wyat Shetlands
11.10.2015 - Helppo A - 3/40 - Fiktio
16.10.2015 - Helppo A - 3/30 - Turmeltaja
18.10.2015 - Helppo A - 5/30 - Turmeltaja
23.10.2015 - Helppo A - 5/30 - Turmeltaja
25.10.2015 - Helppo A - 5/30 - Vihkilä
25.10.2015 - Helppo A - 4/30 - Turmeltaja
26.10.2015 - Helppo A - 1/30 - Turmeltaja
27.10.2015 - Helppo A - 4/30 - Turmeltaja
27.10.2015 - Helppo A - 4/30 - Vihkilä
29.10.2015 - Helppo A - 3/30 - Turmeltaja
07.11.2015 - Helppo A - 5/40 - Kuuralehdon hevostila
08.11.2015 - Helppo A - 6/40 - Kuuralehdon hevostila
18.11.2015 - Helppo A - 6/40 - Kuuralehdon hevostila
19.11.2015 - Helppo A - 1/40 - Kuuralehdon hevostila
20.11.2015 - Helppo A - 3/40 - Kuuralehdon hevostila
31.12.2018 - Helppo A - 15/208 - KRJ CUP

ERJ sijoitukset 26kpl
22.08.15 - 60cm - 1/25 - Kilpailukeskus Stewart
06.09.15 - 70cm - 4/19 - Latun Talli
07.09.15 - 70cm - 2/19 - Latun Talli
26.09.15 - 70cm - 3/18 - Teerivaara
10.10.15 - 60cm - 1/32 - Vindemia
14.10.15 - 60cm - 1/32 - Vindemia
14.10.15 - 90cm - 3/27 - Ulapan Talli
15.10.15 - 90cm - 3/27 - Ulapan Talli
15.10.15 - 60cm - 3/32 - Vindemia
16.10.15 - 60cm - 5/32 - Vindemia
17.10.15 - 90cm - 3/27 - Ulapan Talli
19.10.15 - 90cm - 4/26 - Ulapan Talli
23.10.15 - 90cm - 3/26 - Ulapan Talli
27.10.15 - 90cm - 2/30 - Mörkövaara
01.11.15 - 90cm - 5/30 - Mörkövaara
03.11.15 - 90cm - 1/30 - Mörkövaara
05.11.15 - 90cm - 4/30 - Mörkövaara
05.11.15 - 80cm - 4/30 - Ginevra
07.11.15 - 80cm - 5/30 - Ginevra
22.01.16 - 90cm - 3/40 - Kuuralehto
26.01.16 - 90cm - 2/40 - Kuuralehto
12.03.16 - 100cm - 4/40 - Huvitutti
15.03.16 - 100cm - 4/40 - Huvitutti
20.03.16 - 100cm - 5/40 - Huvitutti
22.10.16 - 100cm - 3/30 - Satumaja
23.10.16 - 100cm - 2/30 - Satumaja

Villit näyttelyt
18.04.17 - sh - 2/5 - Chermia

Päiväkirja & valmennukset

09.03.19 Kouluvalmennus, valm. VRL-14761 (412s)
Hurmaavalla harjalla varustettu Haave käveli rennosti päätään roikottaen alkukäyntejä. Ohjat koottuaan tamman selässä keikkuva Jannica aloitti heti ympyröiden pyörittelyn. Tammasta huomasi heti, että ilmaiseksi siltä tuskin tulisi saamaan mitään irti, mutta Jannica haki päättäväisin ja pehmein ottein Haaveesta taipuisuutta esiin. Vasta sen jälkeen kun tamman kanssa oli tehty peruutus-ravi-pysähdys-peruutus-ravi siirtymisiä Haave sai lihaksensa lämpimäksi ja taivuttelu alkoi näyttää paljon vakuuttavammalta. Suomineidon askeleet muuttuivat silmän räpäyksessä joustaviksi ja tilavammiksi. Jannica sai keskittyä omaan istuntaansa ja seuraavan siirtymään valmisteluun Haaveen kulkiessa kuin ajatus. Loivalla kiemuralla tehdyt harjoituslaukka-ravi-keskilaukka-ravi siirtymät saivat tamman vähän turhankin kiihdyksiin, joten Jannica joutui ottamaan osittain hieman kootumpaa laukkaa keskilaukan lisäksi. Toiseen kierrokseen tamma jo malttoi keskittyä ja rentoutua keskilaukassa. Harvemmin näkee suomenhevosia jotka käyttäisivät takajalkojen voimia laukassa niin, että laukka rullaa kuohkeasti, mutta Haave liikkui pysäyttävän upeilla liikkeillä. Tamma vaati kuitenkin selvästi Jannicalta timmejä vatsalihaksia ja joustavalla kädellä tuettua kuolaintuntumaa. Jannican jalan hellä huomio tamman kyljillä sai Haaveen rohkaistumaan entistä tarmokkaampaan laukkaan. Seuraavana luvassa oli kiemurauralla työskentelyä.

Haaveella meinasi loppua maneesista tila kesken, vaikka ryhmäkoko olikin vain kolme ratsukkoa. Tamma olisi mieluusti tehnyt suuren suuret kiemurat, mutta tilojen rajallisuus rajoitti hieman ratsukon mahdollisuuksia laukkailla vastalaukassa kovin suuria kaaria. Tottahan se on, että mitä suuremmat kaaret vastalaukassa, sitä helpompi ratsun on laukata sen läpi, mutta ideana juuri oli ylläpitää ratsun laukka kaarteista huolimatta. Vasempaan kierrokseen vastalaukka kiemuralla sujui paremmin kuin oikeaan kierrokseen, jossa tamma tahtoi hieman niiata kohti kaarteen keskustaa. Jannica huomasi tämän ilman minun sanomisiani ja korjasi ratsunsa asentoa parhaansa mukaan. Vastalaukkatehtävästä jatkettiin kiemuroilla niin, että kaarteeseen vaihdettiin aina laukka uuden kaarteen mukaisesti. Haave oli haka laukanvaihdoissa, tamma vaihtoi laukat ponnekkain, puhtain askelin. Loppuraveissa Jannica antoi tammansa ravata letkeää, pitkää ravia. Ainoaksi huolen aiheeksi jäi, että pidentääkö tamma kaulaansa niin pitkälle että kavio kopsahtaa sen leukaan. Onneksi näin ei käynyt ja Jannica ratsuineen selvisi yksi ja puolituntisen treenin loppuun saakka kunniakkaasti.

Palaute: Haave hurmasi minut totaalisesti paitsi upealla ulkonäöllään, myös mitä mainioimmin varustetulla pääkopallaan. Tamma oli hyvin selväjärkinen suomalainen, joka ei työntekoa kaihtanut. Alkuun tamma tarvitsi hieman bensaa alleen, jotta hommat pyörähtivät kunnolla käyntiin, mutta niinhän me kaikki aina toisinaan. Jannica oli päättäväinen ja varma ratsastaja, joka selvästi tunsi hevosensa. Hän osasi lukea Haaveen käytöstä sekä tuntemuksia, joten kaksikon välinen yhteistyö näytti minun silmääni saumattomalta. Ratsastajaa ei tarvinut erikseen huomautella istunnasta, ainoastaan ennakoivasta katseesta mainitsin muutamaan otteeseen, mutta tämä on asia joka tahtoo joskus itseltänikin unohtua. Haaveen kanssa lähtisin ehdottomasti esittäytymään koulutuomareille ja näyttämään, että kyllä tälläisista tasokkaista suomineidoistakin saa irti mitä upeimpia kouluratojen liikkeitä, kunhan vain homma on niin sanotusti hanskassa.

22.12.18 Pk merkintä: Reipas maastolenkki joululeirillä, kirj. VRL-14727 (256s)
Olin leirillä Adinassa. Tarkemmin sanottuna joululeirillä. Ja nyt oli reippaan maastolenkin vuoro. Eilen oli ollut koulutunti, ja halukkaat saivat mennä ilman satulaa. Ratsunani oli ollut iki-ihana Kummini, alussa orin vauhti vähän pomputti. Mutta se tunti oli ihana. Ja nyt oli maaston aika. Puolentoistatunnin reipas maasto. Sain valita ratsuni. Ottaisinko oman Kummin vai hyppäisinkö Kummia ainakin kymmenen senttiä korkeamman suokkitamman selkään. Halusin vaihtelua, joten päätin valita Haaveen. Ihastuttava ruunikko oli hoitaessa aivan nimensä veroinen. Karsinassa varusteet sujahtivat tamman päälle alta aikayksikön, hieman toista kuin taistella Kummin satulavyön kanssa. Huokaisin ihastuneena taluttaessani niin kiltisti kulkevaa Haavetta tallipihalle. Uskoin maastolenkistä tulevan mahtava. Ja niinhän siitä tulikin. Haaveen askel oli ihanan tasainen. Sen selässä rentouduin heti ja pystyin nauttimaan ihanasta pakkasaamusta. Olin jonossa Haaveen kanssa oldenburgorin Roin takana, mutta Haavetta se ei haitannut. Ruunikon selässä oli niin rentouttavaa ratsastaa alkupätkä. Se ei kyllä hötkyillyt missään vaiheessa, ei edes kun päästiin vauhtiin.

Melko pian siis jo nostettiin reipas ravi. Haaveen ravi oli pehmeää, enkä viitsinyt keventää. Ja koska kouluratsastus oli lajini, Haaveen pehmeässä ravissa istuminen tuntui kuin istuisin kävelevän Kummin selässä. Naurahdin. Haave on kyllä oikea haaveiden täyttymys. Pellon kohdalla Haave vähän höristeli korviaan, mutta pysyi aivan rentona. Sitä vauhdin hurmaa! Luulin Haaveen laukkaavan kiltisti töktök-laukkaa, mutta ei. Tamma kyllä pysyi koko ajan tuntumalla ja sen laukka oli ihanan pehmeää. Mutta vauhdikasta. Kikatin ihan ääneen laukatessamme pakkasen kiristämään vastatuuleen. Nenänpää oli jäässä ja silmät sokaistuivat. Tunsin kuitenkin ohjien päässä Haaveen suun, tiesin että se pysähtyisi jos pyytäisin. Joten annoin ruunikon tamman laukata oikein olan takaa. Ja vauhdikas maasto sujui oikein rattoisasti.

27.05.18 Pk merkintä: Laavuretken kohokohtia, kirj. omistaja (410s) Menimme tapaamaan Joanin äitiä, joka odotti meitä jo sisällä. Keittiössä odotti myös tukeva teepöytä joka näytti lupaavalta. Tällainen vastaanotto oli molempien mieleen ja harmittelimme että olimme syöneet juuri välipalaa. Joannan äiti, Anne, oli reipas ja iloinen hieman tukeva rouva. Hän hymyili yhtä leveästi kuin lapsensa ja ohjasi meidät istumaan pöytään.
" Tehkää hyvin. Joanna on niin valtavan innoissaan kun kuuli tulostanne. Kaikki on valmiina yöpymistä varten. Saatte täältä vielä mukaanne pari huopaa ja aamiaistarvikkeet. Hevosille on karsinat ja laidun valmiina. "
Kiitimme häntä vaivannäöstä ja Joanna kaatoi teetä sekä tiedusteli käyttääkö joku maitoa.
" Minä ottaisin " vastasin, en osannut juodan teetäkään ilman maitoa.
Teet saatuamme rupesimme tutustumaan pöydän antimiin. Se oli täytetty kinkkuvadilla, vastaleivotulla leivällä, raikkaalla salaatilla ja jälkiruokana oli sivupöydällä kakku ja pullaa.

Teen jälkeen Joan ohjasi meidät teltalle viemään tavarat. Palasimme vielä ruokkimaan hevoset ja päästimme ne yöksi laitumelle, jonka jälkeen palasimme teltalle. Tulisi kaunis ilta ja voisimme teltalla ihailla tähtitaivasta katosta. Katselimme hetken maisemia ennen maate paneutumista. Täältä ylhäältä oli hienot näkymät. Taivaanrannassa kukkulat kohosivat purppuranpunaisina ja ruoho loisti vihreänä. Siellä täällä kasvoi voikukkia, jotka olivat upeimmillaan näin toukokuun lopussa. Kaiken keskellä kulki pienoinen puro hopeisena nauhana. Tummemmat varjot, metsät, erottuivat peltojen ja niittyjen takana varjoina.
" Mitähän tuolla on? " yersinio kysyi osoittaen kenttää, jossa kohosi vajoja.
" Näyttää lentokentältä " sanoin.

Huomasin puron lähellä, se pulppusi kallioiden välistä esiin, solisi niitä pitkin alas ja kokosi itsensä lähteeksi niiden alle. Pakkasin ruokatavarat lähelle lähteen viileyttä kallionkoloon. yersinioa huvitti omalaatuinen ruokapiiloni.
" Paljonko kello on? " Jessica kysyi.
" Hyvänen aika, sehän on vasta kymmenen! Joko sua väsyttää? " kysyin tytön paneutuessa telttaan makuulle.
" Joo, mutta syödäänkö vielä iltapalaa? " sanoin maanitellen.
Pitkä vaellus ylös leirintäpaikalle oli saanut taas ruokahalun heräämään muillakin.
" Juu " tyttö innostui, etenkin kun kuuli että eväissä oli myös mansikoita jäljellä.
Iltapalan jälkeen paneuduimme maate auringon laskiessa.
" Hyvää yötä! " toivotin toisille ja olin kuulemma nukahtanut samantien tyttöjen jäädessä vielä keskustelemaan retken kohokohdista.
" Öitä! " yersinio vastasi ja katseli vielä hetken tähtiä sinertävän usvan läpi, kunnes vaipui rauhalliseen uneen. Yö hiipi hiljalleen nummelle sytyttyäen miljoonia uusia tähtiä taivaalle.
Äänettömyys oli täydellinen puron solinaa lukuunottamatta. Pieni lepakko lenteli sinne tänne yöllisellä retkellään pyydystäen hyönteisiä.

Aamun valjetessa teimme aamiaiseksi munia ja leipää. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalsi viileästi.
" Nukuitko hyvin? " tiedustelin vierestäni heränneeltä Jessicalta ja vilkaisin kelloani, joka oli jo yhdeksän.
" Paremmin kuin aikoihin! " hän hymyili vastaukseksi.
Palasimme vielä maatilalle pakattuamme tavarat ja kiitimme ylläpidosta pesten astiat keittiössä. Varustimme hevoset pitkälle kotimatkalle. Vaelluksen jälkeen saavuimme tuttuun tallipihaan. Purimme tavarat ja laitoimme hepat yökuntoon. Kyllä oli ollut hauskaa!

26.05.18 Pk merkintä: Laavuretkelle lähtöpäivä, kirj. omistaja (825s) Vähemmän kuin viiden minuutin jälkeen olimme pakanneet aivan kaiken reppuihimme ja menimme pihalla odottavien hevosten luo.
" Huh, nyt ollaan vihdoin matkalla! " totesin, kun olimme edenneet pois pihamaalta.v Aurinko paistoi lämpimästi, kun kävelimme alas hiekkatietä, joka jatkui pitkänä harmaana kujana lahden rantaa pitkin. Meri oli syvänsininen, lahdella näkyi saari ja sinne rakennettu uudenaikainen kartano. Lahti oli jo jäänyt taakse ja ravasimme maantietä, jota reunustivat orapihlaja-aidat. Oli pian kesäkuu, varhaisimmat kukat kukkivat vaaleanpunaisena merenä siellä täällä. Nousi kevyt tuuli, joka oli meille kovasti mieleen tässä helteessä.
" Kun päästään naapurikylään syödään kyllä jäätelöt! " Jessica uneksi perässäni.
" Tai jopa kahdet! " korjasi Vivian hänen takanaan.
" Tuo mäki tuolla olisi kyllä omiaan pieneen laukkaspurttiin, mitäs sanot Jannica? " Jessica houkutteli.
Vastasin myöntävästi ja niin kohta mennä viiletimme koko ylämäen täyttä laukkaa ja saimme töin tuskin rauhoiteltua ponit mäen päällä hidastamaan vauhtiaan. Ihailimme maisemia siellä mäennyppylällä, kunnes Jessica huomasi jotakin.
" Hei, tuollahan on se kylä! " hän huudahti.
Tuuli viilensi mukavasti huipulla ja maltoimme tuskin odottaa jäätelöitämme. Olihan siellä tietenkin jäätelökoju ja ostimme pikaisesti jäätelöt, joita menimme sitten syömään läheisen puun varjoon.

Kymmenen minuutin lepotauon jälkeen jatkoimme taas matkaa. Sisukset olivat mukavan viileät jäätelön jälkeen ja oli miellyttävän vilpoista ratsastaa, vaikka lämmintä oli miltei 20 astetta! Ratsastaminen uusien maisemien halki oli ihanaa! Puut olivat yhä raikkaan vehreitä ja aukiot sekä niityt tulvivat keltaisenaan tuhansista voikukista. Täällä syrjäpoluilla oli hyvin vähän liikennettä. Silloin tällöin tuli hevosia vastaan puukiesejä vetäen, ei juurikaan muita, autoja ainakaan. Pysyttelimme koko matkan sivuteillä, koska niiden mutkat ja kirjavat reunusaidat olivat mukavemmat seurata, kuin leveät yksitoikkoiset pitkät suorat maantiet, jotka jatkuivat kilometrikaupalla silmän kantamattomiinkin.
" Meidän pitäisi varmasti olla kahdeksaan mennessä perillä " sanoin rikkoen lähes puoli tuntia kestäneen hiljaisuuden toisten nauttiessa maisemista.
" Milloin syömme välipalan? " Vivian kysyi.
" Katsottaisiinko joku sopiva paikka vaikka tunnin kuluttua? " vastasin.
" Voisimme kuitenkin pysähtyä juottamaan hevoset tuonne purolle " jatkoin ja viittasin kädellään puron suuntaan.

Kapea kimaltava nauha kiemursi niittyjen lomitse, hevoset joivat siitä antaumuksella. Ne puuskuttivat mäen toisensa jälkeen ylös ja innostuivat juoksemaan pari suoraa ihan täysillä. Päätimme syödä välipalan erään kukkulan laella noin tunnin kuluttua. Sieltä kelpaisi ihailla maisemia ja levätä viileässä kevättuulessa.
" Vauhtia nyt! Levätään vasta ylhäällä! " Jessica komensi poniaan eteenpäin, joka olisi mieluummin tahtonut tutustua pellolla kasvavaan laidunruohoon kuin kävellä typerää tietä aina vain eteenpäin. Se oli mielenosoituksellisesti hidastanut vauhtiaan ja olimme sentään vasta mäen puolivälissä. Toisten hevoset tulivat levottomina Yolandan perässä, joka mateli kuin kastemato päästäkseen komentavasta pikkutytöstä selässään.
" Huomenna meillä kyllä takuulla särkee joka jäsentä " Vivian totesi surkeana kun pääsimme rinteelle.
" Juu, en mäkään joka päivä ratsasta sentään neljää tuntia! " Jessica nauroi.

Ylhäältä oli tosi hienot näkymät, maisemaa riitti katseltavaksi kilometrikaupalla. Lepäsimme hetken kanervikossa ennen ruokailua. Hevoset laidunsivat tyytyväisinä suoritukseensa. Joimme mehua ja söimme eväsleivät.
" Tosi hyvää! " Vivian kehui leipiä ja mutusteli omaansa.
Katselimme avaraa maisemaa, kanervanummia, vihertäviä peltoja ja rinteitä. Olimme pysähtyneet puoleksi tunniksi ja aurinkokin alkoi pikkuhiljaa hellittämään kuumuuttaan. Kukkulalla oli tosi hiljaista ja siellä olisi voinut viihtyä yönkin yli. Päätepaikkaamme oli kuitenkin vielä tunnin matka, joten meidän täytyi jatkaa matkaa hetimiten. Jollemme olisi olleet hevosilla liikenteessä olisimme varmasti olleet aiemmin perillä, koska ne piti juottaa ja lepuuttaa neljännestunnin välein. Pian olimme lähellä majapaikkaa. Maat koostuivat niityistä ja kanervametsistä. Niityillä näkyi laiduntavia lehmiä, lampaita ja hevosia. Kukkulan juurella oli vanha maatalo, johon kuului aittoja, navetta, kasvihuone ja talli.
" Tämän täytyy olla tila, jota etsimme " yersinio sanoi ajatuksissaan.
" Ollaan tultu hyvää vauhtia, kello on vasta puoli kahdeksan " sanoin hymyillen kuullessani naisen vihdoin avaavan suunsa, ilmeisesti hän oli hieman väsynyt jo matkanteosta, kun ei ollut puhunut tuntikausiin yhtään mitään.

Kävimme pesulla, kampasimme kypärän latistamat hiuksemme ja menimme sitten esittelemään itsemme. Kävelimme verkkaisesti aukion ylitse kohti taloa. Maa oli epätasaisten kivien peitossa, joten hevosia piti taluttaa. Pian olimme kuitenkin isolla pihalla, jossa kanat tepastelivat ja ankat kylpivät lammessaan. Joka puolelta kuului koiran haukkua ja yhtäkkiä nurkan takaa viiletti pieni possu.
" Voi miten söpö! " Jessica ja Vivian huudahtivat yhteen ääneen.
Porsas paineli suoraan hevosten luo, jotka olivat pyllähtää ihmetyksestä takapuolilleen.
" Älkää turhaan sitä pelätkö, tuohan on aivan vaaraton " rohkaisin poneja ja taputin possua.
" Kukahan tuo on? " Jessica kysyi ja nyökkäsi nurkan takaa tulevaa poikaa kohti. Hän oli iältään noin viisi vuotias. Poika pysähtyi kun näki meidät.
" En tiedä, mukavanoloinen hän ainakin on. Varmaankin Joannan pikkuveli ulkonäön perusteella. " esitin päätelmäni tytölle.

Poika todella muistutti ystäväämme Joannaa eli Joania vaaleine tukkineen, kiharoineen ja isoine ruskeine silmineen. Hymykin hänellä oli samanlainen.
" Kuule, onko tämä Thomasin tila? " kysyin häneltä.
" Onko Joan siskosi? " tarkensin, kun huomasin ettei pojalla ollut aavistustakaan heidän tilansa nimestä.
" Joanko? Hän on tuolla " poika sanoi ja osoitti suurta punaista latoa.
" Hienoa " kiitin häntä avusta.
Poika katosi possuineen nurkan taa. Menimme katsomaan Joania ja Bingo-koiraa, joka haukunnasta päätellen oli myöskin ladossa. Joan kokosi heinäpaaleja hämärässä ladon nurkassa traktorin lavalle ja Bingo haukkui rottia kaurasäkkien alta.
" Hei Joan! " huusin tervehdyksen. Tyttö kääntyi meitä kohti ja lähti tulemaan ovelle.
" Ai, joko te vihdoin tulitte? " hän sanoi.
Lähdimme ladosta ja Bingo huomasi siinä samassa hevoset alkaen murista ja sen niskakarvat nousivat pystyyn. Myös hevoset suhtautuivat epäluuloisesti isoon collieen.
" Bingo on kaikkien kaveri, kunhan tutustuu kunnolla " Joanna sanoi ja rauhoitteli koiraa.

25.05.18 Pk merkintä: Laavuretken valmistelua, kirj. omistaja (179s)
Makasimme vatsallamme asuinpuolemme olohuoneessa ja tutkimme innokkaasti karttaa vaellusporukan kesken. Lähtisimme ilman hieman viilettyä, aikaisin aamulla, seinäkello näytti vasta puolta neljää perjantaina.
"Koska lähdetään?" kysyi Jessica, joka innokkaasti jo selasi karttaa, siitä kuitenkaan mitään ymmärtämättä.
Tyttö oli aivan innoissaan, kymmenvuotias punapää oli saanut luvan osallistua tädin vetämälle maastoretkelle tallin kilteimmän tamman kanssa.
"On ihanan kaunis ilma, joten voisimme leiriytyä matkalle, mitäs sanotte?" kysyin kääntyen hymyillen porukan puoleen ja aiheuttaen innokkaita hihkaisuja etenkin nuorempien puolelta.
"Mitä pitää pakata mukaan?" Jessica otti heti muistiinpanovälineet esille, jotka olin käskenyt porukkaa ottaa mukaan ensitapaamiselle perjantai illalle.
"Laitetaanpa listaa heti valmiiksi, onhan kaikilla paperia ja kynää matkassa?" touhotin katsahtaen kirjavaa väkeä.
"Sadetakit täytyy muistaa ottaa, ja varavaatteet, taskulamppu, sytkärin otan mie ja syötävää, joten niistä ei tarvitse teidän huolehtia. Hevoset saavat yöpyä ja syödä maatilalla meidän retkeillessämme nummella, joten ottakaa hevosille mukaan ainoastaan välttämättömät ilta- ja aamuruoat sekä ämpärit. Laura tekeekin meille kunnon eväät matkaan" iskin ovensuuhun tulleelle keittäjälle silmää.
"Muistakaa ottaa myös riimut ja narut mukaan tallintekoa varten, meillä on autossa kyllä varariimuja jos käy vahinkoja. Lisäksi tietenkin rohkeimmille uimapuvut ja pyyhkeet mukaan!"


11.11.17 Tarinakilpailut heA, sij. 2/2
Lempimuistosi yhdessä ihmisen kanssa: Ensimmäinen uintiretki Adinassa kesällä
Lempipuuhanne yhdessä ihmisen kanssa: Uusien koulujuttujen treenaus kesäkelillä
Inhokkipuuhanne yhdessä ihmisen kanssa: Pitkät harjaustuokiot
Jos saisit valita itsellesi uuden uran, mitä tekisit työksesi: Olisin ravuri
Jos ihmisesi saisi valita sinulle uuden uran, mitä hän pistäisi sinut tekemään: Varsoja
Ketä fiktiivistä hahmoa tai julkisuudenhenkilöä muistutat omasta mielestäsi: Maija Poppanen
Ketä fiktiivistä hahmoa tai julkisuudenhenkilöä muistutat ihmisesi mielestä: Marikki
Yksi asia, mitä ihminen pistää sinut kokemaan vihastasi huolimatta: Ulkoilu kurakelillä
Perustele parilla sanalla, miksei sinun kuuluisi kokea kyseistä asiaa enää ikinä: Koska olen niin hieno
Mitä suhteeseenne tarvittaisiin lisää, jotta siitä tulisi parempi: Aikaa

22.07.17 kouluvalmennus, valm. Sonja P. (289s)
Musta pemari kaarsi Adinan auringonpaisteiselle tallipihalle ja pysähtyi parkkipaikalle. Olin luvannut tulla Rovaniemelle muutamaksi päiväksi pitämään Jannicalle valmennuksia tämän hevosilla. Katsahdin kelloa ja totesin olevani aikataulussa ennen tavaroideni keruuta ja ulos kömpimistä. Suuntasin kulkuni kentälle, jossa Jannica jo verryytteli tummanruunikon suomenhevostammansa kanssa. Olimme päättäneet ottaa tämän tamman ensimmäiseksi valmennettavaksi, sillä Fiktion Kesähaaveen oli kerrottu olevan hieman hidas lämpeämään ja tarvitsisi pidemmän alkuverryttelyn. Kentälle päästyäni tervehdin naista ja Jannica totesikin, että voidaan heidän puolestaan aloittaa vaikka saman tien, tein siis työtä käskettyä.

"Suunnittelin tälle päivälle ohjelmaan pohkeenväistötreeniä. Aloita keskihalkaisijalta ja ala väistättää vuorokierroksin oikealle ja vasemmalle. Varmista, että hevonen on suora ja sillä on riittävä eteenpäin pyrkimys ennen väistön aloittamista." Jannica käänsi Haaveen lyhyeltä sivulta halkaisijalle ja aloitti väistöliikkeen oikealle. "Noin hyvä, katso että kyljet pysyvät suorina, eikä oikea lapa pullahda vähääkään. Hevosen väistöaskel voi olla yhtä laadukasta edestä ja takaa vain, jos se on rungostaan suorana." Jannica korjasi virheen kevyellä pohjeavulla ja jatkoi uraa pitkin kääntäen lyhyeltä sivulta taas halkaisijalle ja tällä kertaa väistätti vasemmalle. "Tähän suuntaan Haave vähän ennakoi apuja ja väistättää liikaa takaosaa. Tuo pohjetta vähän normaalia väistöä edemmäs ja varmista, että hevonen pysyy suorana. On pienempi virhe, jos hevonen ei ota niin selkeitä ristiaskelia kuin että se väistää takaosa edellä."

Harjoitusta jatkettiin käynnissä, kunnes saimme aikaiseksi pätkiä laadukasta pohkeenväistöä, minkä jälkeen tehtävä toistettiin vielä ravissa. "Yritä saada vaikutettua hevoseen kun väistön suunnan vastainen takajalka on nousemaisillaan maasta. Tällä hetkellä hevonen on kaikkein vastaanottavaisimmillaan avulle." Raviväistöt sujuivat käyntiväistöä helpommin, olihan liike hevoselle helpompi suorittaa. Tehtävää toistettiin vielä muutamaan kertaan ennen kuin päästin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyä. "Noniin, eiköhän sille jo riitä tältä päivältä. Ota vielä loppuun vähän rentoa ravihölkkää ja kävele se pois", sanoin Jannicalle, joka näytti selässää tyytyväiseltä hevosensa suoritukseen ja taputin ilmeisen tyytyväisenä pärskivän ruunikon kaulaa.

05.05.17 pk merkintä, kirj. tirppa (220s)
Vaikka hevosyrityksen toiminta oli siirretty Irlantiin edeltävänä vuonna, oli tästä huolimatta osa kontakteistani Suomeen säilynyt hyvinä. Erityisesti oriasematoiminta kukoisti, ja olin erityisen otettu kuin pitkäaikainen laatuponikasvattaja kutsui minut tilalleen Pohjois-Suomeen. Lapin kevät oli vielä varsin viileä ja luminen, ja vedin kevyttä takkia ympärilleni tiukemmin astuessani ulos leasingautosta. Tilalla oli ensiluokkaiset – ja todella kattavat - tilat. Siis sellaiset, joita omalla hevosyritykselläni ei ollut käytössään. Tallin ovista astui ulos tuttu naishenkilö, joka heilutti iloisesti kättään tervehtien. Harpoin Jannican luokse jo toivoen, että pääsisin tallin sisätilojen lämpöön. Mutta sen sijaan sainkin kierroksen tallipihalla – ja siten vihertyä vielä hieman enemmän kateudesta. Kierros päättyi lämpimään talliin ja höyryävään kahvikupposeen.

Jannica oli varannut kiireisestä päivästään aikaa vielä todelliselle elämykselle, nimittäin maastoratsastukselle ihka oikeilla kantarotuisilla hevosilla. Minun ratsukseni oli päätynyt ponikokoinen Haave, herttaisen oloinen rautias jolla oli ilmeikäs valkoinen pää sekä herasilmä. Myös Jannican ratsu oli viisivuotias suomenhevosori, niin ikään rautias Uni, joka oli kyllä huomattavasti suurempi kuin oma ratsuni. Jannica huikkasi, että oli kuvitellut minun olevan lyhyempi. Näytinhän tilan kotisivujen kuvissa niinkin lyhyeltä. En tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa kun nousin pienen Haaveen selkään. Jannica edellä suuntasimme tilan (jälleen) varsin hulppeisiin ja kauniisiin maastoihin, rauhallisesti edeten olivathan tiet vielä jäiset. En ollut käynyt suomenhevosen selässä sitten lapsuuden, mutta eivät Haave eikä Uni vastanneet lainkaan muistikuvaani jääräpäisistä, etupainoisista kantturoista! Tai no, olivathan molemmat kyllä rautiaita.

01.01.16 Pk merkintä: Uusi vuosi, uudet kujeet!
Uusi vuosi on alkanut Haaveellakin herkkuja syöden, joskin kaikki jouluherkut on tamma jo ehtinyt pistellä parempiin suihin. Vietämme Haaveen kanssa ansaittua joululomaa, vaikka olemme kyllä välipäivinä käyneet maastoilemassa ihan vain kahdestaan. Mentiin me tänään pitkästä aikaa ihan kunnon koulutreenikin. Alkutunnista teimme käännöksiä ja väistöjä, sitten ravissa kolmikaarista, jossa yritin saada asetuksia ja taivutuksia läpi paremmin. Harjoitukset sujuivat hyvin ja Haave kulki oikein kivassa muodossa. Keskivaiheilla maneesiin alkoi tulvia muitakin talvihorroksesta heränneitä, joten siirryimme tekemään laukkaharjoituksia toiseen päähän ympyrälle. Laukat nousivat hyvin ja Haave malttoi jopa tehdä asetustehtävät loppuun asti, vaikka maneesissa oli muita. Haki myös itse kivasti muotoon loppuajan. Loppuverryttelynä harjoittelimme ravilisäyksiä ja keskiravia kokorataleikkaalla. Haave olisi mieluusti vain kiihdytellyt päättömästi, eikä oikein tahtonut ottaa takaosaa mukaan töihin. Lopulta sain kyllä tuntea tamman takajalat allani, joten alkoihan se työnteko maistua.. Tarjosin neidille loppukäynneissä selästä namin ja käänsin sen keskihalkaisijalle. Alkuviikko otettiinkin rennommin, joten siihen nähden olin kyllä tammaan tosi tyytyväinen, tai ainakin juuri sen työpanokseen, joka on toisinaan ollut hieman hukassa loman jälkeen.

kuvat © Fiktio
Virtuaalihevonen