Hilmaluodon Eevertti

PP-MVA, Fn


KutsumanimiEetu RekisterinumeroVH12-017-0200
Rotushetlanninponi Säkäkorkeus102cm
Sukupuoliruuna Värihopeanmusta
Syntymäaika06.07.2004 Suomi 14v Koulutustasohelppo B, re 50cm (0v€)
OmistajaJannica (VRL-04799) Kasvattaja
Ex-omistaja
Hilma Luoto (evm), Elisa (VRL-06066)
Mila, Vaahterapolku

Luonne

Eetu on shettis isolla S:llä. Syötävän suloinen nappisilmä on macho poni, joka ei mahdu samaan tilaan ison egonsa kanssa. Isottelevan luonteensa vuoksi tämä pikkuruinen tehopakkaus ei aloittelijoille todellakaan sovellu, vaan ruuna on mainio niille poniratsastajille, jotka haluavat kovaa harjoitusta sekä haasteita vastaan vänkäävän ponin kanssa. Vaahterapolkuun tullessaan Eetu pääsi muuttamaan pihattoon, jossa töppöjalkainen röyhistelijä yritti ottaa pihaton herruuden itselleen, mutta topakka tammarouva Salla pisti uuden tulokkaan ruotuun alta aikayksikön. Sallan muutettua pois Vaahterapolusta, Eetu nousi johtajan paikalle, vaikka Tohveli monesti yrittää kuninkuuden itselleen napata.

Mila sai myös huomata pihaton aidan tarvitsevan vielä yhden alalankun, kun Eetu jo heti toisena päivänään ryömi aidan ali ja oli juoksentelemassa pitkin tallipihaa häiriten kentällä ratsastavaa ratsukkoa sekä härnäämässä tarhoilla puolet isompia hevosia. Eetua taluttaessa pitää olla tarkkana, sillä poni harvemmin tulla taapertaa kiltisti vieressä. Ponia saa monet kerrat muistuttaa, että ihmisen mielen mukaan mennään paikasta A paikkaan B. Ei Eetun mielihalujen mukaan. Eetu on syytä varustaa ja hoitaa tallikäytävällä tai pesupaikalla, jotta sen saa molemmin puolin kiinni. Muuten ruunan rupsukka pyörii hätähousuna ympäriinsä eikä millään malttaisi seistä paikoillaan. Varusteiden kanssa ei kuitenkaan - ihme kyllä - ole ongelmia tämän jätkän kanssa. Maha ei pullistu palloksi satulavyötä kiristäessä ja kuolaimet sujahtavat suuhun ihan helposti.

Ratsastajat ovat yleensä vasta puolittain ponin selässä, kun Eetu jo mennä viipottaa kentän puolivälissä. Ruunan kanssa saa siis olla tarkkaavaisena alusta asti. Eetun saa kyllä kulkemaan kuuliaisesti, kunhan vain on hermoja harjoitteluu sekä kentän pohjan maistelemiseen aina välillä... Eetun pitkäaikainen Jonna on jo vuoden yhteiselon jälkeen saanut riiviöponin hyvin hallintaansa, mutta uusilla ratsastajilla Eetu aina jaksaa pelleillä. Osaavalla ratsastajalla Eetu on herkkä, hyvin avuilla ja peräänannossa kulkeva pikkuponi. Siis silloin kun ruuna jaksaa keskittyä ja tottelee ratsastajaansa... Eetu kyllä toimii kouluratsastuksessakin, mutta eniten se tykkää hyppiä esteitä - vaikkei töppöjaloillaan korkealle pääsekkään. Maastossa Eetu on oma energinen itsensä.

Sukutaulu

i. Little Hardcore Superstar
rt 92
ii. Superjam
rt 96
iii. First Jamil rt 100
iie. Golden Amila rt 106
ie. Hardcore Player
rtpäis 102
iei. Affe m 107
iee. Alexis rtpäis 104
e. Hilmaluodon Pallero
hpm 95
ei. Emil
hpm 96
eii. Erik rn 106
eie. Edie hpm 95
ee. Palleroinen
m 100
eei. Lumipallo rt 106
eee. Bea m 105

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

SHLA laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Näyttelytulokset

PKK Näyttelyt

24.08.17 - EO-sert - tuom. aksu | Auburn Estate
31.08.17 - EO-sert - tuom. nica | PKK
11.11.17 - EO-sert - tuom. Lynn | DS Valmennustalli
17.02.18 - EO-sert - tuom. aksu | Newerra

30.01.17 - KP - tuom. aksu | PKK
14.02.17 - KP - tuom. Lynn | DS valmennustalli
19.06.17 - KP - tuom. Loci | Ratapihan ratsutalli
19.08.17 - KP - tuom. Laa | Naavan talli
21.10.17 - KP - tuom. Tiia | Orange Wood

31.01.17 - EM - tuom. Laa | Encore
06.06.17 - EM - tuom. Odelie | Simora
09.07.17 - EM - tuom. Laa | Niiranvaaran Oriasema
31.08.17 - EM - tuom. Loci | PKK
21.01.18 - EM - tuom. Lynn | LiekkiVaellus

Kisatulokset

ERJ 19 sijoitusta

18.01.2012 - ERJ - Awel y Môr - 50cm - 01/50
31.01.2012 - ERJ - Dark Side Trakehners - 40cm - 09/87
01.09.2012 - ERJ - KK Bailador (tarina) - 50cm - 01/04
20.01.2015 - ERJ - Aittohaara - 40cm - 03/50
28.02.2015 - ERJ-CUP - Silverlode - 50cm - 09/99
17.03.2015 - ERJ - Juksula - 50cm - 05/60
30.03.2015 - ERJ - Moana Part Breds - 50cm - 02/40
20.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 04/27
21.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 03/27
22.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 03/27
23.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 05/27
25.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 05/27
26.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 01/27
26.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 02/27
27.04.2015 - ERJ - Viisikko - 40cm - 03/27
16.02.2017 - 50cm - 2/27 - Metsovaara
17.02.2017 - 50cm - 3/27 - Metsovaara
18.02.2017 - 50cm - 1/27 - Metsovaara
19.02.2017 - 40cm - 1/24 - Metsovaara

KRJ 24 sijoitusta

07.02.2012 - KRJ - Virtuaalitalli Stecker - HeC - 02/50
09.02.2012 - KRJ - Koston Suomenhevoset - HeB - 02/50
09.02.2012 - KRJ - Koston Suomenhevoset - HeB - 02/50
13.02.2012 - KRJ - Koston Suomenhevoset - HeB - 02/50
13.02.2012 - KRJ - Koston Suomenhevoset - HeB - 02/50
03.02.2012 - KRJ - Jewel Ponies - HeB - 05/47
03.02.2012 - KRJ - Duren - HeB - 06/60
05.02.2012 - KRJ - Duren - HeC - 1/60
05.02.2013 - KRJ - Fiktio - HeB - 03/40
08.02.2013 - KRJ - Fiktio - HeB - 05/40
10.02.2013 - KRJ - Fiktio - HeB - 03/40
12.12.2013 - KRJ - Ryöväri - HeB- 1/30
03.02.2014 - KRJ - Koivumäki - HeB - 05/50
03.02.2014 - KRJ - Dahlgård - HeB - 02/30
06.02.2014 - KRJ - Dahlgård - HeB - 02/30
11.01.2015 - KRJ - Aittohaara - HeC - 02/100
18.01.2015 - KRJ - Aittohaara - HeC - 02/100
19.01.2015 - KRJ - Aittohaara - HeC - 07/100
10.03.2015 - KRJ - Muiston Suomenhevoset - HeB - 02/40
14.03.2015 - KRJ - Muiston Suomenhevoset - HeB - 05/40
16.03.2015 - KRJ - Muiston Suomenhevoset - HeB - 02/40
01.04.2015 - KRJ - Wuki - HeB - 04/100
07.04.2015 - KRJ - Wuki - HeB - 02/100
06.10.2015 - KRJ - Petäjävaara - HeB - 06/40

Villit sijoitukset

01.05.17 - match show, SIN2 - Susikallio

27.06.17 - 50cm - 2/4 - kutsu
01.07.17 - 50cm - 1/3 - kutsu

Valmennukset

02.12.17 kouluvalmennus, kirjoittaja: omistaja (262s)
Olin tallilla kolmen maissa, jotta ehdin hoitaa Eetun huolellisesti tunnille. Vietyäni repun hoitajien huoneeseen menin laittamaan iltaruoat valmiiksi ja sitten hain ponin ulkoa. Harjailin sen hyvin ja koska aikaa riitti pesin jalat ja rasvailin, koska Eetulle oli taakse päässyt tulemaan riviä huolellisista pesuista huolimatta. Huollettuani ponin vaihdoin satulaan ennen satulointia puhtaan vyön ja huovan nakaten likaiset pesukoriin. Onneksi pyykkihuolto täällä pelasi! Satuloituani ruunan suuntasimme kohti maneesia Helenan tunnille, jonne myöskin Jonna oli Kelmin kanssa tulossa. Mahtoi tulla melkoinen ponitunti, kun nuo kaksi rämäpäätä yhdistäisivät voimansa Eetun kanssa, pohdin jo etukäteen.. Odotin kuitenkin tuntia innolla, koska suoraan sanoen oma motivaatio kisaharjoitteluun oli ollut koko syksyn melkoisen hukassa. Päästyäni kyytiin lähdimme molemmat uralle kävelemään pitkin ohjin sopivasti Helenan tullessa pelipaikalle.

Yritin alusta asti saada Eetua liikkumaan kunnolla eteenpäin, jotta ratsastus olisi lopputuntia kohden helpompaa ja ponille jäisi vähemmän aikaa ihmetellä kaikkea turhaa.. Eetu oli kuitenkin tänään normaali laiska itsensä, joten sen kanssa päästiin kyllä työskentelemään enemmän kuin tarpeeksi. Ravitehtävissä Eetu olisi halunnut humputella omiaan, mutta sain kuin sainkin sen asettumaan ja taipumaan kolmikaariselle ja ympyröille. Sitten otettiin vielä peruutuksia ja muutama laukkaympyrä, joiden jälkeen poni alkoikin olla ihan hikinen. Kävimme kävelemässä loppukäynnit maastossa Jonnan kanssa iloisesti kuulumiset vaihtaaksemme ja palasimme sitten pian tallille loimittamaan hevoset. Harjasin Eetun hyvin, pahimmat hiet olivat jo ehtineet kuivua ja ulkona puhalsi navakka tuuli, joten ei kannattanut ponia pyyhkäistä enää sienellä. Vein Eetun loimitettuna ulos ja palasin siivoamaan jälkemme. Sitten oli enää vuorossa karsinansiivousrumba ja kärrättyäni sinne puhtaita alusia kärryllisen olin varsin tyytyväinen työni jälkeen. Vaihdoin myöskin vedet ja vein iltaheinät valmiiksi karsinaan odottelemaan. Tyytyväisin mielin lähdin kohti kotia.

11.11.17 kouluvalmennus, kirjoittaja: omistaja (285s)
Pieni, mutta sitäkin tehokkaampi vakkariryhmämme kokoontui sateen kunniaksi maneesiin lauantaina. Alla oli tuttu ratsu, Eetu oli päässyt tämän viikon vakiotunnin lisäksi jo kahteen koulutreeniin, joten tunnin oli paras sujua hyvin! Aloittelimme heti alkukäynneissä jo ratsastajien vatsalihastreenillä, kun pitkin ohjin piti saada hevoset pysähtymään ja kuuntelemaan istuntaa jännittämällä vatsalihaksia. Aaronilla sujui Pädin kanssa paremmin tämä tehtävä, Eetukin kyllä loppua kohden hidasti tahtia, mutta ei sitä kyllä seis saanut. Välissä Helena muistutti kulmiin ratsastuksesta, siinä oli kyllä molemmilla kerrassaan yritys hyvä kymmen, muttei kumpikaan hevosista kyllä halunnut mennä kulmiin asti. Eetu onneksi järkiintyi komennettuani sitä muutaman kerran kunnolla ulkopohkeella taipumaan. Kun kulmaanratsastus ja loivat kiemurat alkoivat sujua saimme kerätä ohjat tuntumalle ja alkaa ravailla kevyessä ravissa tehden kolmikaarista ja niitä kulmia. Eetulla oli oma vahva mielipiteensä (kuten aina) ravivauhtiin, mutta ahkerilla pidätteillä ruuna oli jo puolessa välissä tuntia paremmin kuulolla.

Kun olimme tallustelleet uraa pitkin ravissa tarpeeksi käveltiin hetki ja Helena ohjasi meidät omille pääty-ympyröille, Eetu sai mennä toiseen päätyyn, koska ulkona tuuli jonkun verran ja Pädi tuntui olevan hieman lentoon lähdössä ja sai jäädä Aaronin kanssa oven puoleiseen päätyyn varmuuden varalta. Teimme siirtymistehtävää, jossa joka toinen ympyräkierros laukattiin ja joka toinen ravattiin. Meno alkoi loppua kohden sujua, mutta alkuun molemmilla pojilla tuntui olevan niin hauskaa laukkaaminen, että meno äityi jo hieman hurjaksi ainakin meidän päädyssämme. Sen jälkeen kun laukkatempo oli saatu hallintaan meidänkin ympyrällämme saimme tehdä itsenäiset loppuverryttelyt. Niissäkin Eetun piti vielä pöllöillä ja koittaa lähteä pitkän sivun alusta kohti ovea kiitolaukkaspurtille, kun ravailin rennolla ohjastuntumalla. Salaman nopeasti kuitenkin käänsin kuitenkin Eetun aidan puolelta ympäri vastakkaiseen suuntaan ja sitten radan poikki, josta jatkoimme saman kulman ohi uudelleen ravaillen kevyellä tuntumalla. Toistamiseen ei ruuna viitsinyt enää kokeilla onneaan, joten loppuravit ja -käynnit sujuivat molempien osalta rauhallisissa merkeissä.


30.05.17 maastoestevalmennus, kirjoittaja: omistaja (265s)
Kesä oli tulossa kohisten nurkan takaa ja kipusin viimeisen tunnin kunniaksi Eetuni selkään, vaikka olinkin ajatellut etten sillä menisi vielä kevätkauden tunneilla. Helena oli kuitenkin sitä mieltä, että tutustuminen maastoesterataan voisi tehdä ponille hyvää heppaseurassa ensimmäisellä kerralla. Helenan kivuttua Riemunsa selkään hän lähti luotsaamaan joukon, joka oli kutistunut kevään mittaan vain kolmeen ratsastajaan, kohti maastoesterataa. Siellä oli tehty mittavaa remonttia heti kun lumet olivat sulaneet ja paloin kyllä innosta esteratsastajana päästä vaihteeksi hyppäämään maastoonkin. Helenan lupaus maastohypyistä oli onneksi toteutumassa, vaikka tunteja olikin peruttu viime viikkoina reippaalla kädellä. Se ei kuitenkaan itseäni haitannut, sillä minullakin oli kiirettä piisannut omien ponien kanssa, etenkin kun yksi shettisoreistani oli vaatinut erityishuomiota kinnerpattiongelman vuoksi viime viikot.

Maastoesteet olivat tänään pieniä, koska mukana oli poneja. Helena oli lähinnä mukana henkisenä tukena ja ravaili Riemulla ympärillä, kun saimme enemmän tai vähemmän hypätä itsenäisesti. Hienosti Eetu suoriutui ensikertalaisena esteistä ja oli reippaasti korvat hörössä ylittämässä kaiken mitä eteen tuli, vaikka sen mielestä oranssiraidalliset kyltit, jotka osoittivat seuraaville esteille olivatkin alkuun hieman jännittäviä. Toisella suorituskerralla se ei kuitenkaan niitä enää jännittänyt. Loppuverryttelyksi lähdimme kodalle kohti lampea paistamaan makkarat, jotka Helena yllätykseksi kaivoi repustaan (totta puhuen olinkin hieman ihmetellyt miksi naisella oli eväsreppu mukana maastoesteillä, vai pelkäsikö nainen Riemun kuskaavan hänet kenties loputtomalle retkelle, josta palattaisiin vasta yömyöhällä..) Paistaessamme makkarat Julie kävi uimassa! Me muut emme lampeen uskaltautuneet vielä pulahtaa, sillä vedenlämpö ei voinut kyllä paljoa yli yhdeksän asteen.. Sen sijaan Eetu ja Metku kävivät kyllä kahlaamassa ja Eetu halusi yllättävänkin syvälle, vaikka vesi oli kylmää ja kaikki kiljuivat innoissaan. Riemua ei tosin veteen meno kiinnostanut, oli kai muut asiat mielessä, kuten lähestyvä laidunloma.


05.04.17 kouluvalmennus Yläkokossa, kirjoittaja: omistaja (509s)
Eetun kanssa matka Yläkokkoon ja kuntoonlaitto sujuivat helposti. Suuntasimme toisten perässä yläkentälle, selkäännoustessa ruuna koitti kävellä alta pois, kun oli niin innoissaan uusista kavereista, mutta hoitaja piti sen paikallaan kivutessani selkään reippaasti. Topakka Eetu pääsi kävelemään isompien perässä alkukäyntejä ja vaikutti reippaalta heti alusta alkaen. Minua valmennus vieraassa paikassa hieman jännitti aluksi, mutta kun siihen alkuun päästiin meni tämän valmennuksen alkukin oikein kivasti, oikeastaan paremmin kuin olin osannut odottaakaan, viime kerrasta tuntiopetuksessa oli nimittäin aikaa ja olin etukäteen hieman jännittänyt miten yhteistyö uuden opettajan kanssa sujuisi tänään. Ja sujuihan se!

Aloittelimme tunnin käynnissä tehden ratsastusta syvälle kulmiin, kirjainten kohdalle pysähdykset ja peruutukset jos oli tilaa. Sain hieman ohjeeksi lyhentää ohjaa, jotta kyynärpäätä ei tarvinnut viedä liian taakse pysähdyksissä ja peruutuksissa. Pitkien sivujen loppuun tehtiin vielä voltti pituushalkaisijalle saakka. Käynnissä tehtävä sujui oikein hyvin, vaikka ulkoapuja sai melko paljon vahvistaakin opettajan ohjeiden mukaisesti. Sen myötä Eetukin alkoi kivasti taipua ja asettua etenkin kulmissa. Seuraavaksi pääsimme työskentelemään samojen juttujen parissa myös kevyessä ravissa. Pysähdykset ja painon siirto taakse onnistuivat ravissa paremmin kuin käynnissä, jossa jäin helposti ponin pysähtyessä äkisti nojaamaan etukenoon. Teimme myös käynnissä loivaa kiemurauraa, joka sujui Eetun kanssa ihan hyvin, kun ei vaan päästänyt ruunaa liian kauas uralta pienine askelineen. Ympyrällä ravaaminen meni oikein hyvin ja asettelin Eetua hieman sisälle opettajan ohjeiden mukaisesti hakeakseni tuntumaa, jotta ruuna joustaisi hieman niskasta.



Kokorataleikkaan jälkeen jatkettiin hetki samaa tehtävää vielä ravaten loivalla kiemurauralla ja tehden voltit ja pysähdykset. Toiseen suuntaan Eetun oli helpompi kulkea, joten vauhtia sai jo pitää hieman tasaisempana. Hevosten hakeuduttua tuntumalle istuimme alas harjoitusraviin ja saimme nostaa laukan. Eetu löysi heti laukkavaihteen päälle ja sai oikein kivan pyörivät tahdikkaan laukan, jossa yritin istua mahdollisimman rennosti, vaikka pienen ponin askellus olikin melko lyhyttä. Muutaman kierroksen uraa pitkin laukattuamme saimme ruveta kääntämään ympyrälle asetusta vaatien. Seuraavaksi hevosten vetreydyttyä ruvettiin ottamaan laukannostoja, asiaa auttoi kovasti opettajan ohjaaminen minua välillä ruotsiksi, jolloin ymmärsin paremmin käytännön asioita. Ravivolttien jälkeen nostettiin aina laukka, Eetukin malttoi voltin jälkeen nostaa laukan paremmin, kun joutui keskittymään. Eetun kanssa toiseen suuntaan oli hieman ongelmia laukan saamisessa oikeassa kohdassa, kun poni alkoi ennakoimaan voltilla laukkaa.

Loppua kohden tehtävä alkoi kuitenkin jo onnistumaan. Lopussa kokeiltiin vielä ravista tehdä pysähdys, peruutus ja sitten laukannosto, joka onnistui erittäin hyvin vertyneiden hevosten kanssa. Eetulle tehtävä olikin helppo, koska se nosti hyvin laukat sekä käynnistä että pysähdyksestä. Unohdin kuitenkin laskea peruutetut askeleet tarkemmin ja jouduimme Eetun kanssa tekemään vielä toisen yrityksen, joka menikin sitten nappiin. Eetu ei laukannostoissa varsinaisesti laukkaa tarjonnut, mutta vaikeampaan vasempaan kierrokseen kyllä punkesi sisäpohjetta vasten, koska sillä oli kiire nostaa laukkaa ja painoi etenkin kulmista lapa edellä. Opettaja oli tyytyväinen, kun tein näissä tilanteissa muutamat ravivoltit, joissa ruuna joutui asettumaan kunnolla sisälle ja taipumaan. Sen jälkeen laukatkin nousivat kivasti. Viimeinen nosto oli erittäin hyvä ja Eetu kokosi itseään ylöspäin laukassa, jolloin se myös automaattisesti käytti takaosaansa paremmin laukannostoon. Loppuravit ravattiin rennolla meiningillä jutellen tunnin kulusta, Eetu sai hieman pidempää ohjaa ja rentoutui samantien. Sitten tarjottiin käyntiä varten pitkää ohjaa. Olin oikein tyytyväinen tuntiin ja opetukseen, olimme oppineet taas tänään paljon ponin kanssa.


07.03.17 ohjasajovalmennus Fabellassa, valmentaja: Layda (VRL-14488)
Täytyy sanoa, että olin odottanut tätä päivää innolla. Viimein Fabellan pihaan kaarsi kolme trailerilla varustettua autoa, jokaisen sisältä astui pieniä shettiksiä, niitä sitten tulisin valmentamaan ohjasajon merkeissä. Ensimmäisenä keskityin ohjeistamaan Eetu-ponia ja hänen omistajaansa Jannicaa. Ongelmana oli, että poni usein kyllästyi liian helpoilla tehtävillä, eli motivaatio täytyisi saada nostettua. Samoin ympyrällä laukkaamisella oli jonkinlaisia ongelmia. Aloitimme käynnissä temponlisäyksillä. Eetu alkoi ensin hieman niskuroida ja päättikin kävellä vain tavallista shettiskäyntiä, sen vauhdin päihittää etanakin. Neuvoin Jannicaa olemaan heti alusta alkaen napakka ja vaatimaan ponilta juuri täydellistä käyntiä, jotta ruuna joutuisi koko ajan keskittymään. Tämä auttoi, ja pääsimme siirtymään raviin. Ravissa teimme paljon ympyröitä, edelleen vaatien ponilta täydellisyyttä. Jannica piti huolen etteivät tehtävät käyneet liian helpoiksi, vaan koko ajan täytyi tehdä jotain. Kokeilimme samalla tekniikalla myös pohkeenväistöjä, jotka onnistuivat todella hyvin!

Jatkoimme ravailua jonkin aikaa, kunnes oli aika siirtyä laukkaan. Aloitimme ympyrällä Eetulle helpommassa suunnassa, ja kaikki sujui moitteetta. Vaihdettuamme suuntaa poni alkoi nostaa väärää laukkaa ja jopa pukitti. Pyysin Jannicaa ohjaamaan ponia pienemmälle ympyrälle ja nostamaan oikean laukan, ja heti kun oikea laukka nousee niin ponin täytyy laukata ja lujaa! Eetuhan innostui tästä aivan täysin ja miltei jo unohti vaikean suunnan, mutta hetken päästä hidastimme taas vauhtia, jolloin laukka kävi taas vaikeaksi, mutta Jannica kokeili taas vaatia ponilta paljon koko laukan ajan, jolloin ruunan oli pakko keskittyä. Pikkuhiljaa laukka paranikin jo huomattavasti, ja pääsimme aloittamaan loppuverryttelyt ravissa tehden pohkeenväistöjä ja voltteja. Lopuksi vielä neuvoin Jannicaa jatkamaan ohjasajotyöskentelyä useammin ja jatkamaan täydellisyyden vaatimista, jotta Eetulta ei loppuisi tekeminen kesken. Sitten olikin jo aika siirtyä seuraavaan valmennettavaan poniin ja sanoa Eetulle ja Jannicalle heipat!

Päiväkirja

28.04.18 Kevään ensiretki, kirjoittaja: omistaja (311s)
Vähän ennen kahtatoista pyöräilin sateista tietä tallille. Vesisade oli onneksi jo tauonnut, joten en pahemmin kastunut matkalla pientä ripottelua lukuunottamatta. Työpäivä kotona oli kulunut nopeasti ja heitettyäni poneille päiväheinät työntekijän apuna suuntasin reippaasti Vaahterapolkuun, jossa symppis Eetu odotteli jo maastoilua Jessen ja Iitun kanssa. Oli kiva lähteä porukalla reissuun, etenkin kun Eetu oli talvikaudella jäänyt melko vähälle huomiolle. Sateesta huolimatta oli lämmin keli ja suuntasimme koko porukan yksimielisellä päätöksellä vanhalle talon rauniolle noin parinkymmenen kilometrin lenkin. Kirkonkylän kautta olisi hauskaa palata kotiin ja ostaa jäätelökioskilta jätskit tulomatkalla. Matka oli Eetun kokoiselle melko pitkä, joten pidimme menomatkalla tasaista rauhallista vauhtia yllä. Alkukäyntien jälkeen suuntasimme järvelle, jossa hiekkapolkua pitkin nostimme ensin ravin ja sitten laukan. Mäntymetsä tarjosi kivan pohjan kesäkaudeksi kengättömyyteen siirtyneelle ruunalle ja siirsimme vasta ylämäen laella käyntiin. Eetun mielestä kaikki ylämäet piti aina laukata eikä se tälläkään kertaa toiminut vastoin tapojaan. Naurahtaen siirsin ponin kuitenkin käyntiin sen ehdittyä muiden perään laella.

Saavuttuamme parinkymmenen minuutin kuluttua kirkonkylään pidimme taukoa jäätelökioskilla, joka meni onneksemme kiinni vasta kahdelta, joten meillä oli hyvin aikaa maistella kevään uutuuksia. Otin kuitenkin tutun ja turvallisen rommirusinan Jessen maisteltua päärynä-kinuskia ja Iitun ihmetellessä banaani-toffeen makeaa versiota. Pelkkä ajatus ällötti jo itseäni, en ollut erityisemmin banaanin ystävä. Kotia lähempää oli polulta kaadettu puita ja metsäkone kulkenut jättäen syvät urat, joita Sallin piti ihmetellä. Onneksi perässä tulevat eivät sen kummastelusta välittäneet. Molemmat olivat tottuneet siihen, että kaverit saattoivat päättää kaikkea kummaa. Seurasimme jokea kohti kotia, sää oli mukavan lämmin ja kylmemmän järviveden pintaan heijastui lämpimästä ilmasta sumua. Sammaleinen polku oli sateen jäljiltä hieman liukas, joten talutimme ratsut mäkeä alas seuraten kalliosolaa kohti alhaalla sinisevä hohtavaa jokea joka mutkitteli kohti Vaahterapolkua. Pidin tästä reitistä paljon ja noustuamme takaisin hevosten kyytiin jatkoimme loppumatkan kotiin. Tänään ei pitkän talven vuoksi ihmeempää maastolenkkiä tehty ja suuremmat kiitolaukkakilpailutkin jätettiin matkasta, joten ponit pysyivät hyvin Sallin vauhdissa mukana, vaikka eipä Eetulla ongelmia ollut muutoinkaan pienestä koostaan huolimatta.

25.11.17 Vapaapäivän viettoa, kirjoittaja: omistaja (503s)
Eetun kanssa viettelin tänään vapaapäivää, koska en viitsinyt liikuttaa ponia vakiotunnin lisäksi ja olimme eilen olleet koulutunnilla, joka oli mennyt superhyvin! Astelin talvisessa kelissä tallipihaan, oli vielä hämärää, koska kello oli kahdeksan paikkeilla. Auteltuani Saria aamutallin teossa ja tarhattuani muutaman suokin kävin moikkaamassa Eetua, joka söi tyytyväisenä heiniään tarhassa. Hevosten takana aukeni metsikkö, joka kuitenkin oli jo notkistunut oksiltaan lumen painosta, sitä olikin viime aikoina riittänyt. Ilma oli kuitenkin pysynyt mukavan leutona ja olin päässyt tällä viikolla liikuttamaan Eetua kentällä ja maastossa nauttien mukavasta marraskuisesta kelistä. Aurinko tuli esiin pilviverhon takaa kymmenen maissa ja kuuntelin talvilintujen keskustelua siitä, kuka sai lintulaudalle mennä ensin syömään Milan laittamia siemeniä. Palattuani tallipihalle huomasin kengittäjän auton, josta mies nosteli hiekkasäkkejä tallin eteiseen. Hän oli tyytyväinen saamastaan avusta ja nopeasti oli painavat säkit nosteltu eteiseen kahdestaan. Juttelimme hetkisen, ennen kuin hän lähti muihin hommiin. Kävin hakemassa Eetun ulkoa, poni oli jo syönyt suurimman osan heinistään ja lähti mielellään katsomaan olisiko minulla porkkanaa taskut täynnä. Eipä kyllä tänään ollut, mutta leipä kelpasi yhtälaisesti.

Sidoin Eetun käytävälle, tallissa oli hiljaista, kaikki omistajat taisivat nukkua vielä eikä yksityistallin puolelle siirrettyä hevostakaan kukaan ollut menossa ratsastamaan ilmeisesti, koska sen karsina oli tyhjillään. Harjasin ruunan hyvin molemmin puolin ja putsailin vielä harjat, jona aikana Mila oli huomaamattani tullut talliin. Melkein säpsähdin naisen tervehtiessä takaani.
- Heippa, oletteko maneesiin menossa? nainen kysyi hymyillen.
- En mie tänään, ajattelin pitää vapaan, kun on se vakitunti ja Eetu meni eilen niin kivasti.
- Joo niin kyllä meni, näin pätkän lopusta niitä siirtymisiä ja ruuna kulki kyllä hienossa muodossa noin pieneksi poniksi, olet sen kanssa tehnyt hienoa työtä! hän kehui saaden minut vaivaantuneeksi.
- Kiitos, Eetu on tosiaan kehittynyt tosi paljon, tai ollaan myö molemmat, kiitos Helenan.
- Miten teillä on Aaronin kanssa mennyt ne vakiotunnit? Mila kysyi vielä keksien jutunaihetta. Olimme hieman etääntyneet viime kuukausina, kun olin käynyt pitkälti sellaiseen aikaan tallilla, ettei nainen ollut ollut paikalla.
- Hyvinhän ne on menneet, meillä on ollut kivan pieni ryhmä ja Helena on antanut kokeilla erilaisia hevosia, mikä on kyllä kiva juttu.
- Se on tosiaan hyvää harjoittelua mennä muillakin, meillä on nyt tuo uusi poni Simppa, jonka selkään pääset varmasti myös pian, kun se on vähän kokeneempien ratsastajien poni, eikä meillä sun kokoisia ole täällä montaa, nainen sanoi virnistäen.
- Mielellään mie uusia poneja aina testaan, naurahdin ja keskityin laittamaan harjoja takaisin pakkiin.

Vaihdoimme vielä muutaman sanasen, joiden jälkeen vein ruunan takaisin ulos ja siivoilin ajankuluksi sen karsinan sekä laittelin päiväheinät valmiiksi. Ehdin vielä hyvin syödä eväät ennen kuin Ginnyn maastotunti alkoi, mutta eipä minua juuri siinä tarvittu, kun ratsastaja sai ponin kuntoon itse juoksutettuani siitä pahimmat virrat tuntia ennen. Ennen vakiotuntia jäin katselemaan yksityisiä ratsukoita, joita valui maneesiin tasaisena virtana hyödyntämään sen tyhjänä oloa maastotuntien aikana. Ehdinpä vielä vaihtaa Eetun satulaankin puhtaan huovan ja puhdistaa varusteet ennen kuin piti lähteä valmistautumaan vakiotunnin alkuun. Ensi viikolle olikin vielä hieman epäselvää ottaisinko tunnille Eetun vaiko uuden kaverin. Helena kyllä hieman väläytteli myös mahdollisuutta että vakitunti jäisi välistä, koska oli tulossa ystävä kauempaa kylään, mutta Eetun kanssa voisi sitten tarvittaessa ottaa alkuviikosta vaikkapa kouluvalmennuksen oman valmentajan kanssa.

28.10.17 Tarinakilpailut, 60cm, sij. 4/4


28.10.17 Leikkitunti Vaahterapolussa, kirjoittaja: omistaja (204s)
Räntäsateen kastellessa kentän (ja koko tienoon) kokoontui pieni, mutta sitäkin parempi vakkariporukkamme Aaronin kanssa maneesille lämmittelemään. Alkukäyntien jälkeen aloimme pikkuhiljaa tehdä ravisiirtymisiä, laukannostoja ja ympyröitä sekä voltteja. Eetu tuntui hyvinkin rauhalliselta, joten leikkitunnista tulisi varmasti ainakin rauhallisempi kuin normaalisti. Tosin siihen vaikutti paljolti sekin, että meillä oli satulat tällä kertaa (tottapuhuen ei olisi kyllä tullut mieleenkään mennä selkään ilman, sillä Eetu oli eilenkin ollut melkoinen energiapakkaus, mutta ehkä puolitoistatuntinen maastolenkki oli saanut sille rauhallisen moodin tänään päälle). Tynnyrinkierto alkoi lupaavasti, mutta Eetu tuntui olevan kanssani eri mieltä siitä missä kohtaa pujottelu kuului lopettaa ja sain väenvängällä ponin kääntää viimeiselle tynnyrille, ennen kuin se sai palata Patronin luo. Patronin kanssa sujui paremmin tynnyrikierto ja Aaron näytti huvittuneelta moisista leikeistä.

Kartioiden pujottelu sen sijaan oli Eetullekin tutumpaa hommaa ja ruuna otti jopa muutaman laukka-askeleen lopussa, koska ne oli tietenkin aseteteltu Patronille sopivalle välille ja Eetulla jäi paljon aikaa toteuttaa itseään kartioiden välissä. Pieni estekin rataan mahtui, joka tosin lenteli Patronin innokkaiden hyppyjen seurauksena suuntaan jos toiseenkin. Tylsistynyt Eetukin alkoi lopputunnista jo kulkea itse eteenpäin ja loppuraveissa se esitteli hienoa askelta astuen takapäälläkin alleen mallikkaasti. Loppukäyntien aikana poni jo valuikin vettä, joten sunnuntain ohjelmaksi tuli ponin klippaaminen. Hoitelut sujuivat tänään nopeasti ja poni saikin jäädä jo sisään.


07.10.17 Pk merkintä tunnilta: Ei mennyt kuin strömsössä, kirjoittaja: omistaja (150s)
Paluu arkeen ja ponin selkään sai mielenkiintoisen lopun tuijottaessani kirjaimellisesti suu auki loittonevan ponin perään. Helena sai toiseen päähän rynnistäneen keppostelijan kiinni superpukkien ja äkkiloikan alastuloni siivittämänä ja Aaronia nauratti koko touhu, mutta poika salasi sen erittäin hyvin. Hytkyvistä olkapäistä kuitenkin salaisuus paljastui ja virnistin pojalle päästyäni takaisin ponin selkään. Lopputunti sujui jo paremmin huolimatta siitä, että Eetu yritti parhaansa mukaan laukkaympyrällä kiihdytellä ja loikata sisäpuolelle valitsemaani uraa. Näki että ponille oli taasen kertynyt muutamakin vapaapäivän poikanen liikaa, eikä se meinannut pysyä hopeanmustissa housuissaan. Onnekseni en sentään tänään ollut valinnut satulan alle sydänkuviollista huopaa, se olisi korreloittanut tilanteen lopun mahtavasti, kun sydänpeppuinen ponini viimein saatiin kiinni, se kun oli ilakoinut muutaman kierroksen verran Vaahterapolun isoa maneesia, onneksi sentään Tuike oli tajunnut pysyä omissa housuissaan ruunani leikkimisen ajan. Saatuani poniin jonkinlaisen kontrollin loppuverkkojen koittaessa puhisin toimittavani sen käytöskouluun (tai jonnekin, mistä Helena ei enää saanut selvää poistuttuamme maneesista häpeän puna kasvoilla).


30.06.17 Yhteinen maastoretki, kirjoittaja: omistaja (278s)
Eetu juoksenteli innoissaan laitumella kaverin kanssa, mitenköhän senkin tuolta kiinni saisi, pohdin mielessäni. Onneksi taskuun oli sentään jäänyt muutama leivänpala, joilla yritin epätoivoisesti saada ponia kiinni. Onneksi se kyllästyi pian kissa-hiirileikkiin ja tallusteli katsomaan leipiäni. Auringonpaiste lämmitti mukavasti selkää taluttaessani Eetua kohti tallia. Pihalla törmäsin muutamaan hoitajaan, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanasen, kukaan ei ollut valitettavasti lähdössä maastoon, joten pääsisimme Eetun kanssa nauttimaan keskenämme. Tutkailin ilmoitustaulua sivusilmällä samalla kun harjasin ruunasta pahimmat pois. Otettuani kaviot puin suojat jalkaan ja sitten satuloin uljaan läsipäisen ratsuni. Talutin kyseisen elikon pihalle taisteltuani suitset päähän ja päästyäni kyytiin lähdimme kohti metsäpolkua, kaipasin vaihtelua.

Aurinko toi hyvän mielen, viime aikoina oli ollut kiirettä, mutta ensi viikosta alkaisi ansaittu kesäloma, jonka olin ajatellut jo etukäteen pyhittää hevosille ja lepäilylle. Seurasimme mäntyjen reunustamaa kujaa hiekkatietä pitkin ja ylämäen jälkeen jatkoimme hiekkatien määräämään suuntaan. Kauempana näkyi laukkasuora, jolla olimme talvellakin vierailleet useasti. Tänään oli kuitenkin vuorossa Eetun pitkän loman vuoksi rauhallisempi lenkki näin alkuun. Käänsin kuitenkin Eetun suoralle ja annoin sen ravata reippaasti sen päähän. Lämmin tuuli puhalsi hauskasti kasvoille ja ylitettyämme puisen sillan saavuimme rinteelle, josta katselin hetken järvellepäin. Maisema näytti satumaiselta. Seurasimme kallioiden välistä solaa, joka oli merkitty retkeilyreitiksi punaisin ja keltaisin nauhoin. Ohitimme kotimatkalla suljetun lasitehtaan ja saavuimme kotiin noin pari tuntia lähdön jälkeen. Muut eivät olleet huolissaan, koska olivat jo tottuneet meidän pitkiin maastoretkiimme etenkin kesäisin. Toki pidin myös maastoillessa aina puhelinta mukana.. Ratsastusreitti oli ollut mukava ja hyvillä mielin hoidin tyytyväisen ponin laidunkuntoon. Levitin kavioihin myös runsaasti tervaa, koska ne olivat kuivuneet. Harjasin vyöstä pahimmat liat pois ja jätin sen sitten huovan kanssa ulos kuivumaan. Hoitajien tehdessä lähtöä tein vielä iltatallin ja suuntasin sitten kotiin yhdeksän maissa vaihdettuani pariin tarhaan vedet.


08.12.16 Vakioryhmän viimeinen tunti Eetulla, kirjoittaja: omistaja
Jännityksellä harjailin Eetua peltoratsastukselle Vaahterapolkuun, olimme sopineet, että ruuna jäisi vielä hetkeksi, koska Tohveli oli joutunut klinikkahoitoon ja pieni poni oli melko tarpeellinen, vaikka Bertta ja Goljat olivat tunneilla. Suitsin ponin ja kipusin tallipihalla kyytiin Helenan startatessa mönkijää. Lopulta se käynnistyi, eikä naisen tarvinnut kävellä pellolle.. Hankea oli mukavasti, joten ruuna joutuisi varmasti kunnolla töihin! Eetun mielestä mönkijä oli paha vekotin, joka söi pieniä poneja välipalaksi, eikä se suostunut tulemaan viittä metriä lähemmäs koko kulkupeliä. Pääsimme kuitenkin muutaman sivuloikan kautta vihdoin pellolle, minun hötkyessäni kyydissä kuin perunasäkki ponin loikatessa milloin minnekin. Pellolla se onneksi rauhottui, kun moottori sammutettiin ja pääsimme aloittamaan työnteon.

Helena ohjasi meidät ensin neliönmalliselle uralle pellonpäätyyn, jossa saimme tehdä isoja raviympyröitä ja siirtymisiä käyntiin, koska Eetulla tuntui ajoittain olevan vähän liikaa omaa kivaa sen loikkiessa valtaisassa hangessa jäljestä toiseen kuin aropupu. Hiki tuli kyllä tunnin aikana, koska ponin kyydissä pysyttely oli ajateltua rankempaa ja oli siinä kyllä takamus hellänä, kun tunti vihdoinkin päättyi. Sitä ennen olin jo Helenalta anellut armoa ravin suhteen, eikö jo voitaisi laukata? Saimme siirtyä tekemään laukkaympyröitä ja siirtymislinjalla myös jatkettiin. Ruuna innostui laukkaamisesta hieman liikaa ja jouduimme ottamaan muutaman kerran kunnolla seis, koska se meinasi kadota paikalta tykkänään. Tunnin loppua kohden alkoi olla jo todella kylmä, joten lähdimme kolmen maissa kohti tallia yksissä tuumin, ei ollut Helenallakaan helppoa seistä kymmenen asteen pakkasessa opettamassa. Tosin opettaja lämpeni mukavasti kotimatkalla, sillä siitä tuli patikkareissu mönkijän jämähtäessä niille sijoilleen. Onneksi hänellä oli hyvä kunto, koska pellolta käveli reippaat puoli tuntia..


15.11.16 Vakioryhmän maastotunti, kirjoittaja: omistaja
Olin aivan erityisen innoissani tämän viikon tunnista, jolla pääsin tutustumaan Eetuun kunnolla. Olin kyllä muutaman kerran mennyt Eetulla tunnilla, mutta viime kerrasta oli kyllä jo tovi. Oli hienoa päästä maastoilemaan Helenan kanssa kahdestaan, etenkin kun silloin oli meno paljon reippaampaa. Maastoilu sujui oikein hienosti, jopa Helena ihmetteli poniruunan mallikasta käytöstä. Ehkä se tiesi, että tänään pitää käyttäytyä erityisen hienosti ;) Jopa laukkaaminen pellolla hangessa onnistui molemmilta hienosti, eikä Eetu innostunut liikaa, vaikka saattoi peppu kyllä ensimmäisen laukannoston yhteydessä lentääkin..


01.09.12 Tarinakisat KK Bailador (50cm), 1/4
Kerro lyhyesti ratsusi nimen historia eli miksi se on juuri se. Max. 200 sanaa.
Vanaha muori Hilima asu errään luodon kuppeessa ja kasvatteli siellä shettiksiään. Pallero-tamma sitten pyöräytti pontevan orivarsan samana yönä ku Hiliman ukko Eevertti "Eetu" heitti veivinsä, joten muori päätti että varsasta tulukkoon Eevertti! Yhtä ilikiä ja pahansisuinenki siitä varsasta sitten tuliki... Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimmee! Vai mitenkä se meni.