Aatoksen Antioliaho
KTK-III





Kutsumanimi Antonio Syntynyt 13.07.2005 Suomi (27v)
Rotu oldenburginhevonen Rekisterinumero VH13-013-0096
Sukupuoli ori Omistaja Jannica VRL-04799
Säkäkorkeus 175cm Kasvattaja Tiikeri VRL-10741
Väri musta Koulutus helppo B, re 70cm
Voittosumma 800ve


Luonne

Antonio on kiltti hoitaa, mutta saattaa viihdyttää hoitajaansa pienillä jekuilla. Suitsiessa saattaa nostaa päänsä korkealle ja katsoa ylettyykö hoitaja laittamaan kuolaimet suuhun, tai sitten ori saattaa vyötä kiristäessä pullistella tai uhkailla. Se on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti, vaikka saattaakin keksiä kaikenlaista pientä yllätystä. Se on hieman arka päästään, joten se on syytä harjata varovasti. Taluttaessa ori on rauhallinen, kesällä on kuitenkin hyvä taluttaa ketjunarulla, koska ruoho saattaa vetää oria puoleensa. Antonio pelkää vähän vettä, joten myös pesuboxissa orin kanssa on hyvä toimia varmasti, mutta hieman varauksella. Ori kyllä antaa pestä jalat ja muutakin, kunhan sen kanssa on kärsivällinen. Antonio ei oikein tule lajitovereiden kanssa toimeen, joten se tarhailee yksinään. Silloin tällöin saattaa ori hyväksyä jonkun ruunan tai tamman maastoseuraksi kuitenkin..

Ratsastaessa ori osaa testata etenkin uudet ihmiset. Se on kova pukittelemaan laukassa, joten on hyvä pysyä hereillä selässä etenkin silloin. Se on myös kehitellyt hyvän tavan päästä ratsastajasta eroon pysähtymällä äkisti ravissa tai laukassa ja laskemalla päänsä alas. Kovalla tuulella ori on virkeänä, joten kannattaa varautua pieniin pomppuihin tai sätkyilyyn. Mikään mahdoton ori ei kuitenkaan ole ja esimerkiksi maastossa se on melkoisen rauhallinen, vaikka jännittääkin isossa porukassa maastoilua. Kisoissa ori on valpas ja esiintyy mielellään yleisölle etenkin verkassa. Muista sitoa häntään punainen rusetti kisoihin, sillä ori ei katso mitenkään kauniisti heppatovereita kisoissakaan vaan saattaa näykkäistä tai potkia jos muut päästävät ratsunsa liian likelle.

Jälkeläiset

19.11.16 t. Wenezia (e. Wendelin)
19.01.17 o. Jules Fair (e. Jubilant von Fatima)
16.09.18 o. Anthemic Delm (e. Starfreja)

Sukutaulu ja -selvitys

Amtoni Antonios Niosli
Nyo
Tony Allos
Tonya
Antoeliza Tout Tousteri
Toopperia
Elizah Elkku IIV
The Elizabeth


Isä Amtoni

Emä Antoeliza

Kisatulokset

KTK-III 20.11.18

NJ näyttelyt
26.03.18 - irtoSERT - tuom. Kati | Oldfinion Dressage
19.06.18 - irtoSERT - tuom. Vibaja | Oldfinion Dressage
03.08.18 - irtoSERT - tuom. Viiru | Oldfinion Dressage

VSN näyttelyt
17.02.14 - 36.5p - tuom. Sirpa | Silverlode

Villit sijoitukset 8kpl
01.05.14 - he B - 3/20 - kutsu
10.05.14 - he B - 2/49 - kutsu
18.11.15 - he B - 3/47 - kutsu
30.06.17 - he B - 1/17 - kutsu

10.09.16 - 70cm - 2/27 - kutsu
17.03.17 - 70cm - 3/29 - kutsu
30.06.17 - 70cm - 1/10 - kutsu

30.09.16 - me 60cm - 2/8 - kutsu

Villit näyttelyt
10.10.14 - näyttelyt - 2/7 - kutsu
17.02.17 - match show, pv - 2/6 - Chermia

Päiväkirja

22.12.18 Pk merkintä: Reipas maastolenkki, kirj. Tuire (272s)
"Vautsi, onpas se komea!" Sanoin huokaisten, kun näin oman ratsuni päivän maastolenkille. 175 senttinen oldenburg tuntui jättiläiseltä, kun oli tottunut omiin hevosiin, joista yksi on polven korkuinen, toinen yltää päänsä kera minun pituuksiin ja suurin on säkäkorkeudeltaan minua matalampi. Mutta musta Antonio on jo säkäkorkeudeltaan minua korkeampi ja siihen vielä ylväs kaula ja kaunis pää, niin ai että olin myyty. Käytökseltään ori olikin sitten eri maata: Harjaus sujui suhtkoht ongelmitta, kunhan en koskenut sen päähän. Mutta suitsittaessa se nosteli päätään yläilmoihin, että jouduin kurkottelemaan, että sain nahkaremmit sen päälle. Satulan kanssa se alkoi pullistella heti, kun laskin varusteen sen selkään, joten tökkäsin sitä saman tien kylkeen tokaisten: "Olehan siinä nyt!" Ori katsoi loukkaantuneena minua, mutta eipä enää pullistellut ja sain satulavyön kiristettyä.

Kuulin, että isommassa porukassa maastoilu saattaa jännittää ratsuani, joten mietin onko kymmenen ratsukon porukka orin mielestä "liian iso". Tiesin myös, että sillä on tapana testata uudet ihmiset, mutta en antanut kummankaan häiritä. Nousin reippaasti hevosen selkään ja lähdin edessämme olevan ratsukon perässä eteenpäin. Aluksi Antonio yritti varastaa raviin, mutta pidin sen tiukalla ohjasotteella hallinnassa. Kun ori tajusi, ettei minusta ole leikkikaveria, se selkeästi rauhoittui. Ison pellon reunalla tuuli sen verran rajusti, että Antonio hieman säpsyi ja otti muutamia hyppyaskelia. Osasin kuitenkin varautua tähän, joten patistin oria eteenpäin ja pääsimme metsäpolulle suojaan tuulelta. Lenkki oli oikein antoisa! Oli aivan mahtavaa päästä ratsastamaan oikeasti isolla hevosella ja olihan puoliverinen nyt ihan erilainen ratsu kuin tyypillinen suomenjuntti. Pelkästään askeleet tuntui siltä, että mennään monta metriä eteenpäin, vaikka olisi kyse vain yhdestä askeleesta. Ja se laukka, vau mikä meno! Vaikka sainkin pienen sydänkohtauksen, kun Antonio yhtäkkiä veti päänsä alas, mutta en onneksi pudonnut selästä.

30.09.18 Valopäivän pukuratsastus Orange Woodissa


kuva © Suomen Hippos / Pirje Paananen
Virtuaalihevonen