A.D. Angelique
KTK-II, VWY-II





Kutsumanimi Angelique, Angie Syntynyt 21.05.2013 Suomi (23v)
Rotu welsh A Rekisterinumero VH14-024-0078
Sukupuoli tamma Omistaja Jannica VRL-04799
Säkäkorkeus 118cm Kasvattaja Jannica VRL-04799
Väri kimo Koulutus helppo B, re 60cm
Voittosumma 7600ve


Luonne

Angie on jokaisen hoitoponi, mikään ei tuota ongelmia. Vaikkakin jokaisella meidän ponilla on se mutta, ja tämän tamman kanssa se on suojien karttaminen. Kaikenlaiset suojat saavat kyytiä Angien jaloissa, ja siksi meidän on käytettävä pinteleitä (joista en kyllä niinkään pidä rasittavan käärimisen takia...). Angie on siis pääasiassa pikku enkeli, eikä taluttaessakaan ole huolenaiheita. Tamma on tosin perso makealle, ja saattaa joskus löntystää ojanpenkalle syömään. Ihme kyllä taluttaja joutuu vääjämättä seuraamaan perässä.

Ratsastaessa Angie tykkää luistaa töistä aina tilaisuuden saadessaan, ja jos kerran herpaantuu, menee viikko ennen kuin Angie tajuaa että siltä vaaditaan tosissaan. Avuilla ollessaan kimo on silti rusettihai, joka tekee mukisematta mitä käsketään, jos vaan tamma fyysisesti siihen pystyy. Angie ei ole sitä tyyppiä, joka sekoaa nähdessään esteen, vaan matelee normaalia vauhtiaan huomaten liian myöhään esteen olevan edessä, mutta raipan napsahtaessa tamma tekee hassun kenguruloikan esteen yli. Eikä pudotuksia juuri koskaan tule, ennen kuin edetään tarpeeksi korkeisiin esteisiin. Esteradalla Angie saattaa syttyä välillä kaahaamaan, mutta pian se taas ajattelee, että mihinkäs sitä pullaponilla kiire, ja jatkaa varmoin askelin kohti seuraavaa estettä.

Jälkeläiset

10.09.14 o. KW Codestar (i. KW Code Casino)

Sukutaulu ja -selvitys

Fiddle Faddle
WA km 117
KTK-II, VSN Ch
A.D. Ansa
WA km 119
VWY-III
DF's Race the Sky
WA km 116
Tip-Top kadonnut
WA rt
YLA3
Ponytime Nightless Night
WA prt 120
Walesian's Sweet Dream
WA km 122
Ch
Walesian's Tomas
WA km 115
Walesian's Mirabell
WA km


Isä Fiddle Faddle ...

Emä A.D. Ansa ...

Kisatulokset

KTK-II 11/17 (77p)
VWY-II 27.02.19

NJ näyttelyt
29.06.17 - irtoSERT - tuom. Kati, Coedwig Welsh

VSN näyttelyt 16p
25.08.14 - SW3, 38p - tuom. Christa W. | Adina

KRJ sijoitukset 39kpl
25.04.14 - he C - 8/100 - Rimeyard
30.06.14 - he D - 8/113 - KRJ CUP
02.09.14 - he C - 2/40 - Vaapukka
09.09.14 - he C - 1/40 - Vaapukka
10.09.14 - he C - 2/40 - Vaapukka
11.09.14 - he C - 2/40 - Vaapukka
18.09.14 - he C - 5/40 - Vaapukka
22.02.15 - he C - 1/40 - Fiktio
23.02.15 - he C - 4/40 - Fiktio
04.12.15 - he C - 3/40 - Holmberg
05.12.15 - he C - 1/40 - Holmberg
07.12.15 - he C - 2/40 - Holmberg
09.12.15 - he C - 3/40 - Holmberg
05.01.16 - he B - 2/30 - Coedwig Welsh
05.01.16 - he B - 2/26 - Coedwig Welsh
08.01.16 - he B - 5/26 - Coedwig Welsh
08.01.16 - he B - 1/30 - Fiktio
27.01.16 - he B - 4/40 - Huvitus
17.03.16 - he B - 2/40 - Satumaja
20.10.16 - he B - 1/40 - Satumaja
21.10.16 - he B - 6/40 - Satumaja
22.10.16 - he B - 4/40 - Satumaja
22.10.16 - he B - 3/40 - Satumaja
26.10.16 - he B - 2/34 - Fiktio
01.11.16 - he B - 1/30 - Overload
03.11.16 - he B - 3/40 - Metsovaara
03.11.16 - he B - 2/30 - Rappadan
04.11.16 - he B - 2/30 - Rappadan
04.11.16 - he B - 3/40 - Metsovaara
05.11.16 - he B - 1/40 - Metsovaara
05.11.16 - he B - 3/30 - Overload
05.11.16 - he B - 4/30 - Rappadan
16.11.16 - he B - 2/40 - Metsovaara
17.11.16 - he B - 3/40 - Metsovaara
14.04.17 - he B - 2/40 - Fiktio
19.04.17 - he B - 2/40 - Fiktio
29.04.17 - he B - 4/40 - Fiktio
07.05.17 - he B - 3/30 - Koistila
18.05.17 - he B - 5/40 - Jukola

ERJ sijoitukset 32kpl
13.05.14 - 60cm - 6/40 - LAC
15.05.14 - 60cm - 5/40 - LAC
17.05.14 - 60cm - 2/40 - LAC
01.06.14 - 50cm - 2/50 - Aittohaara
13.06.14 - 50cm - 3/30 - Hengenvaara
16.06.14 - 50cm - 2/40 - LAC
20.06.14 - 50cm - 4/40 - LAC
08.01.16 - 60cm - 3/29 - Coedwig Welsh
27.01.16 - 60cm - 3/25 - Team Fallacy
24.03.16 - 60cm - 1/50 - Mörkövaara
25.03.16 - 60cm - 1/50 - Mörkövaara
26.03.16 - 60cm - 1/50 - Mörkövaara
27.03.16 - 60cm - 7/50 - Mörkövaara
30.03.16 - 60cm - 2/50 - Mörkövaara
30.03.16 - 60cm - 4/50 - Mörkövaara
31.03.16 - 60cm - 1/12 - Vindemia
01.04.16 - 60cm - 2/12 - Vindemia
02.04.16 - 60cm - 2/12 - Vindemia
03.04.16 - 60cm - 2/12 - Vindemia
08.10.16 - 50cm - 1/54 - Hiprakka
10.10.16 - 50cm - 7/54 - Hiprakka
12.10.16 - 50cm - 3/54 - Hiprakka
13.10.16 - 50cm - 3/9 - Kultahuisku
14.10.16 - 50cm - 3/54 - Hiprakka
01.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
01.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
02.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
08.11.16 - 60cm - 5/29 - Metsovaara
09.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
10.11.16 - 60cm - 4/29 - Metsovaara
31.05.18 - 60cm - 7/74 - ERJ Cup
31.03.19 - 50cm - 5/57 - ERJ Cup

SPC Show Pony - pistetilanteen näet täältä

Valmennukset & päiväkirja

03.02.19 Estevalmennus, valmentaja: omistaja (162s)
Adinan maneesissa riitti tungosta katsomossa, kun sunnuntaiaamupäivän riemuksi siellä järjestettiin welshryhmän toinen kokoontuminen, tällä kertaa esteiden merkeissä. Poneilla meni alkuverryttely oikein kivasti ja seurasin sitä etäämmältä, neuvoja ei juuri tarvittu, muutama ratsastaja tosin sai lyhentää vielä jalustimia laukassa otettujen kevyen- ja esteistunnan jälkeen todettuaan ne liian pitkiksi. Saitte tulla ravissa ensin kolmikaarisella kolmea puomia, kukin yhdellä kaarella. Sen jälkeen tehtävä tultiin laukassa vaihtaen laukat joko suoraan tai ponista riippuen sitten ravin kautta. Laukkaa jatkettiin kokouraa, jossa saitte tarvittaessa tehdä ympyröitä esteiden ympärille, jos tuppasitte pääsemään kaikki samaan päätyyn. Välikäyntien aikana laittelin maneesiin kokorataleikkaalle pystyesteen ja okserin, joiden lisäksi tultiin seuraavan pitkänsivun keskeltä haasteellinen kulma keskellä maneesia sijainneelle pystyesteelle. Alkuun estekorkeus oli matala ja lähdettiin siitä nostamaan sitä mukaa, miten hyvin ratsukot pärjäsivät. Loppuun otettiin sarjaharjoituksia kahdella ja kolmella esteellä pitkälläsivulla, siinä saikin vähän säätää esteiden välissä, kun poneilla oli niin eri mittaisia askelvälejä, mutta onneksi loppujen lopuksi kaikki saivat omansa mahtumaan kohtuullisen hyvin väleihin. Ponit olivat tänään oikein kuuliaisia ja loppuverryttelyssä rentoja.

24.11.18 Pk merkintä: Vaellus pikkujoululeirillä, kirjoittaja: omistaja (827s)
Olin jo kuuden aikaan pirteänä ruokkimassa hevosia, jännitys kutkutti vähän vatsanpohjassa, vaikka ei tässä oltu eilistä tyttöä vaellukselle lähdössä. Aina ne pidemmät retket kuitenkin vähän jännittivät, onneksi tänään oli kuitenkin lähdössä tuttua porukkaa maastoon, niin isommilta yllätyksiltä vältyttiin leirihevosten jäädessä tarhailemaan ja syömään aamuheiniä tyytyväisen rouskeen johdattamana. Tuntihepat olivat syöneet hyvin puoli kahdeksan jälkeen, kun leiriläiset alkoivat valua paikalle aamupalaltaan. Kävin itsekin syömässä pikaisesti aamiaisen sillä välin, kun he laittoivat hevosiaan kuntoon. Yksityisenä Adinassa asuvan Toron lisäksi matkaan olivat lähdössä Angelique, Ruusa ja Totoro, mukavimmasta päästä maastohevosia, joten yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa. Tallityöntekijän kanssa pohdittuamme aamupalalla omaa ratsua päädyin siihen, että hän saisi toimistotöiden aikana minulle satuloida matkaan teräsmummo Neptunen, joka porskuttaisi tasaiseen reippaaseen tahtiin koko matkan varmasti katsomatta kertaakaan minnekään suuntaan. Sitä kyllä kieltämättä kaipasinkin, tällä viikolla oli vähän stressiä syntynyt jouluvalmisteluista ja nuorten hevosten ratsastuksesta, kun ratsuttaja oli kolmen viikon reissussa Saksassa. Noh, hyvää kannatti odottaa, varmasti sieltä olisi tulossa mahtavia persoonia isoista pv ratsuista ratsuponeihin!

Tallipihassa oli vielä hämärää porukan lähtiessä kahdeksan maissa liikkeelle, otsalamput tulivatkin alkumatkasta tarpeeseen. Satulat narisivat kotoisasti ja kavioiden alle pakkaantunut lumi piti narsketta. Onneksi suuri osa oli saanut hokkikengät ja tilsakumit, päivällä lämpötila kuitenkin nousisi lähemmäs nollaa tehden kunnon tilsat kavioihin. Myös Toro oli saanut leiriä ajatellen jo hokkikenkänsä ja tilsakumit, joten Lunan kelpasi tulla Neptunen perässä uusilla poposillaan. Ponit oli sijoitettu letkaksi perään, rauhallisen Angeliquen pitäessä perää Jessican kanssa. Ihastelimme pohjoisen luontoa, lunta oli Jessican sanojen mukaisesti enemmän kuin tarpeeksi ja naurahdimme tamman kulkiessa lähes vatsaa myöden hangessa. Ylitimme joen, joka oli osittain vielä sula, se oli Neptunen mielestä retken ainoa jännittävä kohta, mutta onneksi tamma sentään suostui ylittämään joen. Myös Toro ja Totoro olivat vähän epävarmoja miten siitä selvittäisiin, mutta vetohevosen erkaantuessa niistä päättivät pojat hypätä ison loikan joen yli welshtamman seuratessa esimerkkiä ja saaden Jessican kiljaisemaan innosta.

Otimme rauhallisen laukkapätkän pellon ylitse, kaikki tuntuivat nauttivan laukanhurmasta, eikä kukaan edes pukitellut. Kävelimme reippaan laukan jälkeen muutaman kilometrin, jotta Neptune ehti tasoittua. Sitten näkyikin jo tunnin ratsastettuamme laavu näköpiirissä ja tulimme alas selästä sitoen hevoset Lauran autolla tuomien riimujen ja narujen kanssa hoitopuomiin. Hän oli jo heinäverkot sitonut reippaasti valmiiksi ja ämpärit odottivat täyttöä. Jokainen sai vuorollaan hakea autonperässä olevasta säiliöstä omaan ämpäriin vettä ja juottaa hevoset, myös vyöt löysättiin ja turpahihnat ruokailutauon ajaksi. Emme kuitenkaan satuloita ottaneet nyt pois, koska tauko olisi lyhyt eikä ollut oikein paikkaa niitä minnekään laskea vesisäiliön viedessä lähes koko tilan auton perästä. Eivät hevoset olleet oikein hionneetkaan Neptunea lukuunottamatta, jolla eläkehevosena ei ollut karvaa klipattu vähäisemmän käytön vuoksi. Ei se onneksi ihan uitettu rotta vielä ollut, kun oli hyvä kunto ja pakkaskeli. Heitin kuitenkin Lauran tuoman fleeceloimen tamman selkään grillaamisen ajaksi.

Kun hevoset oli hoidettu oli aika siirtyä ansaitulle tauolle loimuavan tulen äärelle, jossa jo kahvipannu telineessään tirisi innokkaasti ja levitti koko kotaan ihanan tuoreen kahvin tuoksun. Angelique vilkaisi mielenkiinnolla tulen aiheuttamaa ääntä, se ei tainnutkaan muuten olla koskaan ollut laavuretkellä mukana, muistin. Yleensä mukana olivat vain isommat hevoset, mutta koska Jessica oli vasta yhdentoista ja pienikokoinen olin ajatellut hänen pärjäävän paremmin pikkuponin kanssa, joka pysyi kuitenkin toisten perässä paremmin kuin shettikset. Tamma rauhoittui pian syömään ja me teimme samoin. Makkarat menivät kirjaimellisesti kuin kuumille kiville ja kahvikin maistui, teetä oli myös tarjolla, jos ei kahvista niin piitannut. Laura kertoili juttuja maataloustöistä menneiltä ajoilta. Olisimme voineet jäädä niitä ihastelemaan koko päiväksi, mutta koska kello näytti jo puolta kymmentä oli aika suunnata hevosten luo ja kotimatkalle, jotta ehtisimme päiväheiniksi tallille. Auringonpaiste oli sulattanut osan kotimatkaksi valitulta hiekkatieltä, sekin oli Angeliquen mielestä hyvin outoa ja tamma väisteli vuoroin sulia kohtia ja vuoroin omia varjojaan, hassu poni, kuulin tyttöjen nauravan takajoukoissa.

Jessica tuntui tulevan hienosti toimeen leiriläisten kanssa, iloitsin. Palasimme kotiin tuttua metsäpolkua, mikäs siinä oli ratsastaessa kun aurinko lämmitti ihanasti ja Neptunen korvat kääntyilivät tarkkaavaisena ympärille, kun kuului räsähdys tai lintujen ääniä. Ravasimme hieman sopivien pätkien tullen, ettei tullut kylmä. Metsänsiimekseen tullessa oli pakko ottaa käyntiin, oksat olivat lumen painosta taittuneet niin alas, ettei kujan läpi päässyt kuin kävellen ja silloinkin piti kumarrella, ettei saanut märkää nuoskalunta niskaansa, hyi! Oksien välistä tuli muutamia himmeitä lumensäteitä, jotka Toron mielestä olivat hyvinkin outoja. Rakastin metsän hiljaisuutta ja talviaikaakin, pakko se oli myöntää, vaikka olinkin kesäihminen enemmän. Peltoaukiolla laukattiin jälleen, mutta laukkapätkän keskeyttivät jänikset, jotka tulla temmelsivät ihan pokkana sivulta ja oikaisivat läpi laukkasuoramme.

Ruusa ja Totoro katsoivat hölmistyneenä valkoisia luppakorvia ja jatkoivat sitten matkaa ravissa, kun olivat ne ohittaneet. Tuulenvire kävi mukavasti hiusten läpi laukatessamme vielä viimeisen suoran ennen kuin oli aika siirtyä käyntiin. Pari viimeistä kilometriä kävelimme, olimme tulleet reippaasti sillä kello näytti vasta puolta kahtatoista. Joki oli jälleen aivan tyyni, joten hevoset ylittivät sen jo kokemuksella, jopa Angelique, joka malttoi tällä kertaa ihan kävellä ylitse. Palasimme juuri sopivasti päiväheiniksi ja hevoset vietiin huolellisen hoidon ja melassiveden jälkeen loimitettuina ulkoilemaan. Neptune oli sen verran märkä, että yksinviihtyvä tamma sai jäädä sisälle vielä kuivumaan ja syömään. Heittäisin sen sitten lounaan jälkeen pihalle takaisin, kun se olisi kuiva, pohdin siirtyessämme itsekin lounaalle ja miettimään iltapäivän estehevosia, toivomuslista oli pitkä kuin nälkävuosi, joten siihen menisi ehkä hetkinen..

kuva © MBFoto.eu
luonne © Omppu
Virtuaalihevonen