Maplepath's You-Know-Who

KTK-III

KutsumanimiYolanda, Yolli RekisterinumeroVH16-023-0021
Rotuwelshpartbred (50%) Säkäkorkeus144cm
Sukupuolitamma Väriruunikko
Syntymäaika03.08.2015 Suomi 8v Koulutustasohelppo B, re 100cm (0v€)
OmistajaJannica (VRL-04799) KasvattajaMila (VRL-11936), Vaahterapolku

Luonne

Yolanda on helppo käsitellä, mutta uusien ihmisten kanssa kestää hetkisen, ennen kuin tamma rohkaistuu. Se on rauhallinen, mutta kiimassa Yollin kanssa saa olla tarkkana, koska se voi olla hieman äksyilevä. Ei tamma kuitenkaan silloinkaan mitään tee, vaikka pahaa naamaa näyttääkin. Hoitaessa Yolli on kuitenkin todella rauhallinen ja kiltti muina aikoina. Se nauttii hoitotuokioista, harjaamisesta ja rapsutuksista, eikä sitä haittaa olla muissakaan hoitotoimissa pidempää aikaa. Kengittäessä tamma on rauhallinen, mutta saattaa nojailla kengittäjään, mistä pitää neitiä silloin tällöin muistutella. Varustaminen ja taluttaminen sujuvat helposti. Viheraikana Yollin kanssa on hyvä käyttää ketjunarua, koska ruohotupsut saattavat houkuttaa hieman liikaa ja narunpäässä killuva hoitaja jää helposti huomiotta.

Ratsastaessa Yolli on tietenkin vasta uransa alkutaipaleella, mutta tavoitteet ja rima on asetettu korkealle etenkin isän jalanjäljissä. Yolanda on yritteliäs nuori neiti, mutta vaatii aikaa uusien asioiden opetteluun. Perusratsastettavuudeltaan Yolli on kuitenkin kevyt ja sillä on hyvin maltillinen luonne. Se ei koskaan kiirehdi, vaan jaksaa odottaa ohjeita rauhassa. Myös esteillä tamma on tasainen ja kuuliainen, jonka ansiosta sillä voi olla esteillä ja kenttäratsuna jopa paremmat mahdollisuudet kuin vanhemmillaan. Kouluratsastukseen Yolanda omaa kivat liikkeet ja sillä on hyvä rytmi suorittamisessa. Esteillä tamma on rohkea ja tietää hyvin mitä tekee. Kenttäratsuna tamma on varmasti tulevaisuuden rusettihai, maasto-osuudellakin tamma pysyy rauhallisena ja hyppää rohkeasti kaiken mitä eteen tulee. Maastossa Yolli on jopa hieman liiankin rauhallinen, mutta toisaalta hyvä, että joukkoon mahtuu yksi rauhallisempikin maastoilija. Kyllä tamma silti osaa nauttia reippaista laukkapätkistä eikä taatusti jää isommista jälkeen!

Sukutaulu

i. Congratz to Vinny
WPB trn 146
VWY-II, KRJ-III, VWY-C
ii. Don't Judge Me
xx rnkm 159
iii. Collapse xx rtkm 158
iie. Jungle Honeybears xx rnvkk 163
ie. Mary Ashville
WB vrn sab 132
iei. Babe Ruth WB rnvkkkm sab 130
iee. June To May WB rtpäis 128
e. Hermione
WPB rtpäis 142
ei. Parry Hotter
WB rt 134
eii. Iorwerth WB mrn 130
eie. Lil Heulwen WB rt 135
ee. Santana
WPB mpäis 144
eei. Santa-Claus ox m 153
eee. Montana WB mpäis 130

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kantakirjaus

20.02.18 - KTK-III - 67p

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt (40p)

08.10.16 - SW5, 38.5p - tuom. Spookiness | Adina

NJ Näyttelyt

07.06.16 - irtoSERT - tuom. Taija, Adina
17.10.17 - irtoSERT - tuom. Zafiro, Adina

Kisatulokset

ERJ 4 sijoitusta

22.10.16 - 90cm - 2/25 - Moana part breds
22.10.16 - 100cm - 4/35 - Moana part breds
25.10.16 - 90cm - 2/25 - Moana part breds
26.10.16 - 100cm - 1/35 - Moana part breds

KRJ 4 sijoitusta

02.06.16 - he B - 2/30 - Vanima
04.06.16 - he B - 5/30 - Vanima
06.06.16 - he B - 3/30 - Vanima
07.06.16 - he B - 4/30 - Vanima

KERJ 9 sijoitusta

11.10.16 - helppo - 2/27 - Susiraja
15.10.16 - helppo - 1/27 - Susiraja
16.10.16 - helppo - 3/30 - Satumaja
18.10.16 - helppo - 5/27 - Susiraja
19.10.16 - helppo - 2/27 - Susiraja
02.11.16 - helppo - 4/30 - Hortensia
11.11.16 - helppo - 3/30 - Hortensia
18.11.16 - helppo - 2/30 - Hortensia
19.11.16 - helppo - 5/30 - Hortensia

Valmennukset

00.00.0000, este/kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

Päiväkirja

27.05.18 Pk merkintä: Laavuretken kohokohtia, kirj. omistaja (410s)
Menimme tapaamaan Joanin äitiä, joka odotti meitä jo sisällä. Keittiössä odotti myös tukeva teepöytä joka näytti lupaavalta. Tällainen vastaanotto oli molempien mieleen ja harmittelimme että olimme syöneet juuri välipalaa. Joannan äiti, Anne, oli reipas ja iloinen hieman tukeva rouva. Hän hymyili yhtä leveästi kuin lapsensa ja ohjasi meidät istumaan pöytään.
" Tehkää hyvin. Joanna on niin valtavan innoissaan kun kuuli tulostanne. Kaikki on valmiina yöpymistä varten. Saatte täältä vielä mukaanne pari huopaa ja aamiaistarvikkeet. Hevosille on karsinat ja laidun valmiina. "
Kiitimme häntä vaivannäöstä ja Joanna kaatoi teetä sekä tiedusteli käyttääkö joku maitoa.
" Minä ottaisin " vastasin, en osannut juodan teetäkään ilman maitoa.
Teet saatuamme rupesimme tutustumaan pöydän antimiin. Se oli täytetty kinkkuvadilla, vastaleivotulla leivällä, raikkaalla salaatilla ja jälkiruokana oli sivupöydällä kakku ja pullaa.

Teen jälkeen Joan ohjasi meidät teltalle viemään tavarat. Palasimme vielä ruokkimaan hevoset ja päästimme ne yöksi laitumelle, jonka jälkeen palasimme teltalle. Tulisi kaunis ilta ja voisimme teltalla ihailla tähtitaivasta katosta. Katselimme hetken maisemia ennen maate paneutumista. Täältä ylhäältä oli hienot näkymät. Taivaanrannassa kukkulat kohosivat purppuranpunaisina ja ruoho loisti vihreänä. Siellä täällä kasvoi voikukkia, jotka olivat upeimmillaan näin toukokuun lopussa. Kaiken keskellä kulki pienoinen puro hopeisena nauhana. Tummemmat varjot, metsät, erottuivat peltojen ja niittyjen takana varjoina.
" Mitähän tuolla on? " yersinio kysyi osoittaen kenttää, jossa kohosi vajoja.
" Näyttää lentokentältä " sanoin.

Huomasin puron lähellä, se pulppusi kallioiden välistä esiin, solisi niitä pitkin alas ja kokosi itsensä lähteeksi niiden alle. Pakkasin ruokatavarat lähelle lähteen viileyttä kallionkoloon. yersinioa huvitti omalaatuinen ruokapiiloni.
" Paljonko kello on? " Jessica kysyi.
" Hyvänen aika, sehän on vasta kymmenen! Joko sua väsyttää? " kysyin tytön paneutuessa telttaan makuulle.
" Joo, mutta syödäänkö vielä iltapalaa? " sanoin maanitellen.
Pitkä vaellus ylös leirintäpaikalle oli saanut taas ruokahalun heräämään muillakin.
" Juu " tyttö innostui, etenkin kun kuuli että eväissä oli myös mansikoita jäljellä.
Iltapalan jälkeen paneuduimme maate auringon laskiessa.
" Hyvää yötä! " toivotin toisille ja olin kuulemma nukahtanut samantien tyttöjen jäädessä vielä keskustelemaan retken kohokohdista.
" Öitä! " yersinio vastasi ja katseli vielä hetken tähtiä sinertävän usvan läpi, kunnes vaipui rauhalliseen uneen. Yö hiipi hiljalleen nummelle sytyttyäen miljoonia uusia tähtiä taivaalle.
Äänettömyys oli täydellinen puron solinaa lukuunottamatta. Pieni lepakko lenteli sinne tänne yöllisellä retkellään pyydystäen hyönteisiä.

Aamun valjetessa teimme aamiaiseksi munia ja leipää. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalsi viileästi.
" Nukuitko hyvin? " tiedustelin vierestäni heränneeltä Jessicalta ja vilkaisin kelloani, joka oli jo yhdeksän.
" Paremmin kuin aikoihin! " hän hymyili vastaukseksi.
Palasimme vielä maatilalle pakattuamme tavarat ja kiitimme ylläpidosta pesten astiat keittiössä. Varustimme hevoset pitkälle kotimatkalle. Vaelluksen jälkeen saavuimme tuttuun tallipihaan. Purimme tavarat ja laitoimme hepat yökuntoon. Kyllä oli ollut hauskaa!

26.05.18 Pk merkintä: Laavuretkelle lähtöpäivä, kirj. omistaja (825s)
Vähemmän kuin viiden minuutin jälkeen olimme pakanneet aivan kaiken reppuihimme ja menimme pihalla odottavien hevosten luo.
" Huh, nyt ollaan vihdoin matkalla! " totesin, kun olimme edenneet pois pihamaalta.v Aurinko paistoi lämpimästi, kun kävelimme alas hiekkatietä, joka jatkui pitkänä harmaana kujana lahden rantaa pitkin. Meri oli syvänsininen, lahdella näkyi saari ja sinne rakennettu uudenaikainen kartano. Lahti oli jo jäänyt taakse ja ravasimme maantietä, jota reunustivat orapihlaja-aidat. Oli pian kesäkuu, varhaisimmat kukat kukkivat vaaleanpunaisena merenä siellä täällä. Nousi kevyt tuuli, joka oli meille kovasti mieleen tässä helteessä.
" Kun päästään naapurikylään syödään kyllä jäätelöt! " Jessica uneksi perässäni.
" Tai jopa kahdet! " korjasi Vivian hänen takanaan.
" Tuo mäki tuolla olisi kyllä omiaan pieneen laukkaspurttiin, mitäs sanot Jannica? " Jessica houkutteli.
Vastasin myöntävästi ja niin kohta mennä viiletimme koko ylämäen täyttä laukkaa ja saimme töin tuskin rauhoiteltua ponit mäen päällä hidastamaan vauhtiaan. Ihailimme maisemia siellä mäennyppylällä, kunnes Jessica huomasi jotakin.
" Hei, tuollahan on se kylä! " hän huudahti.
Tuuli viilensi mukavasti huipulla ja maltoimme tuskin odottaa jäätelöitämme. Olihan siellä tietenkin jäätelökoju ja ostimme pikaisesti jäätelöt, joita menimme sitten syömään läheisen puun varjoon.

Kymmenen minuutin lepotauon jälkeen jatkoimme taas matkaa. Sisukset olivat mukavan viileät jäätelön jälkeen ja oli miellyttävän vilpoista ratsastaa, vaikka lämmintä oli miltei 20 astetta! Ratsastaminen uusien maisemien halki oli ihanaa! Puut olivat yhä raikkaan vehreitä ja aukiot sekä niityt tulvivat keltaisenaan tuhansista voikukista. Täällä syrjäpoluilla oli hyvin vähän liikennettä. Silloin tällöin tuli hevosia vastaan puukiesejä vetäen, ei juurikaan muita, autoja ainakaan. Pysyttelimme koko matkan sivuteillä, koska niiden mutkat ja kirjavat reunusaidat olivat mukavemmat seurata, kuin leveät yksitoikkoiset pitkät suorat maantiet, jotka jatkuivat kilometrikaupalla silmän kantamattomiinkin.
" Meidän pitäisi varmasti olla kahdeksaan mennessä perillä " sanoin rikkoen lähes puoli tuntia kestäneen hiljaisuuden toisten nauttiessa maisemista.
" Milloin syömme välipalan? " Vivian kysyi.
" Katsottaisiinko joku sopiva paikka vaikka tunnin kuluttua? " vastasin.
" Voisimme kuitenkin pysähtyä juottamaan hevoset tuonne purolle " jatkoin ja viittasin kädellään puron suuntaan.

Kapea kimaltava nauha kiemursi niittyjen lomitse, hevoset joivat siitä antaumuksella. Ne puuskuttivat mäen toisensa jälkeen ylös ja innostuivat juoksemaan pari suoraa ihan täysillä. Päätimme syödä välipalan erään kukkulan laella noin tunnin kuluttua. Sieltä kelpaisi ihailla maisemia ja levätä viileässä kevättuulessa.
" Vauhtia nyt! Levätään vasta ylhäällä! " Jessica komensi poniaan eteenpäin, joka olisi mieluummin tahtonut tutustua pellolla kasvavaan laidunruohoon kuin kävellä typerää tietä aina vain eteenpäin. Se oli mielenosoituksellisesti hidastanut vauhtiaan ja olimme sentään vasta mäen puolivälissä. Toisten hevoset tulivat levottomina Yolandan perässä, joka mateli kuin kastemato päästäkseen komentavasta pikkutytöstä selässään.
" Huomenna meillä kyllä takuulla särkee joka jäsentä " Vivian totesi surkeana kun pääsimme rinteelle.
" Juu, en mäkään joka päivä ratsasta sentään neljää tuntia! " Jessica nauroi.

Ylhäältä oli tosi hienot näkymät, maisemaa riitti katseltavaksi kilometrikaupalla. Lepäsimme hetken kanervikossa ennen ruokailua. Hevoset laidunsivat tyytyväisinä suoritukseensa. Joimme mehua ja söimme eväsleivät.
" Tosi hyvää! " Vivian kehui leipiä ja mutusteli omaansa.
Katselimme avaraa maisemaa, kanervanummia, vihertäviä peltoja ja rinteitä. Olimme pysähtyneet puoleksi tunniksi ja aurinkokin alkoi pikkuhiljaa hellittämään kuumuuttaan. Kukkulalla oli tosi hiljaista ja siellä olisi voinut viihtyä yönkin yli. Päätepaikkaamme oli kuitenkin vielä tunnin matka, joten meidän täytyi jatkaa matkaa hetimiten. Jollemme olisi olleet hevosilla liikenteessä olisimme varmasti olleet aiemmin perillä, koska ne piti juottaa ja lepuuttaa neljännestunnin välein. Pian olimme lähellä majapaikkaa. Maat koostuivat niityistä ja kanervametsistä. Niityillä näkyi laiduntavia lehmiä, lampaita ja hevosia. Kukkulan juurella oli vanha maatalo, johon kuului aittoja, navetta, kasvihuone ja talli.
" Tämän täytyy olla tila, jota etsimme " yersinio sanoi ajatuksissaan.
" Ollaan tultu hyvää vauhtia, kello on vasta puoli kahdeksan " sanoin hymyillen kuullessani naisen vihdoin avaavan suunsa, ilmeisesti hän oli hieman väsynyt jo matkanteosta, kun ei ollut puhunut tuntikausiin yhtään mitään.

Kävimme pesulla, kampasimme kypärän latistamat hiuksemme ja menimme sitten esittelemään itsemme. Kävelimme verkkaisesti aukion ylitse kohti taloa. Maa oli epätasaisten kivien peitossa, joten hevosia piti taluttaa. Pian olimme kuitenkin isolla pihalla, jossa kanat tepastelivat ja ankat kylpivät lammessaan. Joka puolelta kuului koiran haukkua ja yhtäkkiä nurkan takaa viiletti pieni possu.
" Voi miten söpö! " Jessica ja Vivian huudahtivat yhteen ääneen.
Porsas paineli suoraan hevosten luo, jotka olivat pyllähtää ihmetyksestä takapuolilleen.
" Älkää turhaan sitä pelätkö, tuohan on aivan vaaraton " rohkaisin poneja ja taputin possua.
" Kukahan tuo on? " Jessica kysyi ja nyökkäsi nurkan takaa tulevaa poikaa kohti. Hän oli iältään noin viisi vuotias. Poika pysähtyi kun näki meidät.
" En tiedä, mukavanoloinen hän ainakin on. Varmaankin Joannan pikkuveli ulkonäön perusteella. " esitin päätelmäni tytölle.

Poika todella muistutti ystäväämme Joannaa eli Joania vaaleine tukkineen, kiharoineen ja isoine ruskeine silmineen. Hymykin hänellä oli samanlainen.
" Kuule, onko tämä Thomasin tila? " kysyin häneltä.
" Onko Joan siskosi? " tarkensin, kun huomasin ettei pojalla ollut aavistustakaan heidän tilansa nimestä.
" Joanko? Hän on tuolla " poika sanoi ja osoitti suurta punaista latoa.
" Hienoa " kiitin häntä avusta.
Poika katosi possuineen nurkan taa. Menimme katsomaan Joania ja Bingo-koiraa, joka haukunnasta päätellen oli myöskin ladossa. Joan kokosi heinäpaaleja hämärässä ladon nurkassa traktorin lavalle ja Bingo haukkui rottia kaurasäkkien alta.
" Hei Joan! " huusin tervehdyksen. Tyttö kääntyi meitä kohti ja lähti tulemaan ovelle.
" Ai, joko te vihdoin tulitte? " hän sanoi.
Lähdimme ladosta ja Bingo huomasi siinä samassa hevoset alkaen murista ja sen niskakarvat nousivat pystyyn. Myös hevoset suhtautuivat epäluuloisesti isoon collieen.
" Bingo on kaikkien kaveri, kunhan tutustuu kunnolla " Joanna sanoi ja rauhoitteli koiraa.

25.05.18 Pk merkintä: Laavuretken valmistelua, kirj. omistaja (179s)
Makasimme vatsallamme asuinpuolemme olohuoneessa ja tutkimme innokkaasti karttaa vaellusporukan kesken. Lähtisimme ilman hieman viilettyä, aikaisin aamulla, seinäkello näytti vasta puolta neljää perjantaina.
"Koska lähdetään?" kysyi Jessica, joka innokkaasti jo selasi karttaa, siitä kuitenkaan mitään ymmärtämättä.
Tyttö oli aivan innoissaan, kymmenvuotias punapää oli saanut luvan osallistua tädin vetämälle maastoretkelle tallin kilteimmän tamman kanssa.
"On ihanan kaunis ilma, joten voisimme leiriytyä matkalle, mitäs sanotte?" kysyin kääntyen hymyillen porukan puoleen ja aiheuttaen innokkaita hihkaisuja etenkin nuorempien puolelta.
"Mitä pitää pakata mukaan?" Jessica otti heti muistiinpanovälineet esille, jotka olin käskenyt porukkaa ottaa mukaan ensitapaamiselle perjantai illalle.
"Laitetaanpa listaa heti valmiiksi, onhan kaikilla paperia ja kynää matkassa?" touhotin katsahtaen kirjavaa väkeä.
"Sadetakit täytyy muistaa ottaa, ja varavaatteet, taskulamppu, sytkärin otan mie ja syötävää, joten niistä ei tarvitse teidän huolehtia. Hevoset saavat yöpyä ja syödä maatilalla meidän retkeillessämme nummella, joten ottakaa hevosille mukaan ainoastaan välttämättömät ilta- ja aamuruoat sekä ämpärit. Laura tekeekin meille kunnon eväät matkaan" iskin ovensuuhun tulleelle keittäjälle silmää.
"Muistakaa ottaa myös riimut ja narut mukaan tallintekoa varten, meillä on autossa kyllä varariimuja jos käy vahinkoja. Lisäksi tietenkin rohkeimmille uimapuvut ja pyyhkeet mukaan!"