Mörkövaaran Uniriepu

KTK-III

KutsumanimiUni RekisterinumeroVH16-018-1370
Rotusuomenhevonen Säkäkorkeus155cm
Sukupuoliori Väritummanrautias
Syntymäaika10.06.2016 Suomi 3v KoulutustasoheB, re 100cm, helppo, noviisi valjakko
Yleispainotus
OmistajaJannica (VRL-04799) KasvattajaMörkövaara

Luonne

Uni on todella rauhallinen ja kiltti orivarsa. Se ei vielä kauheasti jaksa keskittyä tehtäviin ja siksi Unen kanssa harjoitellaankin pieniä aikoja kerrallaan, mutta useammin kuin muiden nuorten kanssa.

Sukutaulu

i. Erkinheimon Ylpeys
trt 156
ii. Kollektiivinen Hulluus
rt 154
iii. Yökyöpeli rt 156
iie. Yhteiset Harhat rt 153
ie. Äipän Anarkisti
vrt 159
iei. Kaaos trt 158
iee. Äipän Kulta prt 158
e. Valveuni
rn 154
KTK-II
ei. Tervalan Leonart
rt 156
eii. Lanselot rt 158
eie. Tervalan Viia rt 149
ee. Selkouni
rn 145
KTK-II, SLA-B
eei. Selkokieli vrn 147
eee. Surumieli rn 144
iii. Yökyöpeli oli eloisa ja rohkea ori, joka kilpaili pitkän ja loistoisan uran kouluhevosena pääasiassa. Raudikko ori sai seitsemän jälkeläistä, joista viisi kilpaili isänsä painotuslajeissa hyvin tuloksin ja kaksi toimi siitostammoina. Ori itse kantakirjattiin III palkinnolla, joten sen rakenne ei ehkä ollut mitä parhain siitoskäyttöön, silti sen oma suku painoi siitoksessa niin paljon, että oria käytettiin kuitenkin. Persoonallinen ori omasi näyttävät askellajit ja etenkin ravin, joka kyllä muistettiin kouluareenoilla!
iie. Yhteiset Harhat oli rauhallinen, kiltti ja ihmisrakas tamma, joka toimi pääasiassa harrasteratsuna kasvattajallaan. Rautias energinen tamma kilpaili myös kokeilumielessä muutaman ravilähdön nuorempana, mutta ei sillä oikeastaan raviuraa sitten saanut. Näyttelyissä tamma menestyi kohtalaisesti saaden arvosteluista miltei aina II palkinnon. Harhalta jäi kuusi varsaa, joista yksi on tehnyt mukavan raviuran, yksi menestynyt nuorena näyttelyissä hyvin ja kolmas palkittu suomenhevoskantakirjassa I palkinnolla.
iei. Kaaos on 158cm korkea musta suomenhevonen. Se oli aikoinaan menestynyt kouluratsu. 10-vuotiskaudellaan ori kilpaili jonkin verran myös esteillä, mutta kouluratsastus on aina ollut orin ykköslaji. Kilpailuista eläköidyttyään Kaaos ryhtyi siitosoriksi. Sillä astutetaan yhä kymmenisen tammaa vuodessa.
iee. Äipän Kulta eli "Kulta" on 158cm korkea komean punarautias harrastetamma. Kulta on kilpaillut jonkin verran ja toiminut omistajansa ensimmäisenä kilpahevosena. Siihen nähden, että kisaus oli vain harrastelua ja tamma tosiaan omistajansa ensimmäinen kilparatsu, ratsukko menestyi ihan mukavasti. Kun Kulta oli kahdeksanvuotias, sen emäntä teetti siitä varsan, jotta voisi kouluttaa varsasta itselleen oikean kilparatsun. Varsa oli Äipän Anarkisti, jonka kasvattaja päätyikin myymään Erkinheimoihin ostaakseen kilparatsukseen sittenkin puoliverisen. Kulta voi kuitenkin edelleen hyvin saman omistajan huomassa, ja siitä on tullut hemmoteltu eläkeläistamma.

eii. Lanselot on upean kilpa- ja näyttelyuran kolunnut hevonen, joka nytemmin viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään. Nuoresta hevosesta lähtien Lanselot on kilpaillut menestyksekkäästi koulu- ja esteratsastuksen parissa, voittaen jos jonkinmoista cupia ja tapahtumaa. Helppo A, 100cm tasoinen ori on lisäksi ollut satunnainen näky kenttäratsastuskilpailuissakin helpoissa luokissa, jossa se ei tosin mitään mainittavaa saavuttanut. Mittavan kilpauran ohella hyvärakenteinen Lanselot on pärjännyt näyttelykehissä, ollen monen monta kertaa BIS-sijalla saakka. Tiettävästi oria ei tosin ole kantakirjattu, vaikka siihen varmasti mahdollisuus olisi ollut. Väritykseltään Lanselot on rautias, tosin nyt vanhemmiten jo ennemminkin harmaa, ja säkäkorkeutta siltä löytyy vajaat 158cm. Luonteeltaan Lanselot on aina ollut ratsastassa tasaisen varma ja taitava, mutta käsiteltäessä se omaa vahvaa tahtoa ja itsepäisyyttä, eikä siten sovellu kaikkien hoidokiksi. Hieno kilparatsu oli tietenkin myös kysytty jalostuskäyttöön, jonka vuoksi Lanselot pääsi astumaan liki 20 tammaa. Jälkeläisilleen Lanselot periytti erityisesti hienoa hyppytyyliään sekä rautiasta väritystään. 17 vuoden iässä ori loukkaantui, jonka myötä se jäi olohevoseksi.
eie. Tervalan Viia on Leonartin tapaan Tervalan tilan kasvattama suomenhevostamma, joka on ollut koko elämänsä ajan siitostammana. Nuorena Viiaa nähtiin aktiivisesti kilpailemassa monien eri lajien parissa, niin koulu- ja esteratsastuksen merkeissä, kuin myös kentäratsastuksen ja valjakkoajojen. Jokaisessa lajissa tamma pärjäsi kohtuullisen hyvin, keräten sijoituksia erityisesti valjakkoajojen parissa vaativissa luokissa. Luonteeltaan Viia on nuoresta pitäen ollut hieman itsepäinen, tai pikemminkin vain tammamainen, joka tuntee oman arvonsa. Siksi sen kanssa työskentely on aina vaatinut paljon töitä, eikä takapakeilta ole missään vaiheessa vältytty. Muutamia vuosia kestäneen kilpauran jälkeen tarvittavat näytöt oli kasassa, jonka myötä Viia jäi täysipäiväiseen jalostuskäyttöön. Se teki ennen eläkeikää seitsemän jälkeläistä, joille kaikille se periytti vauhdikasta luonnettaan. Väritykseltään Viia on rautias ja säkäkorkeutta siltä löytyy vajaat 149cm, hipoen siis pienhevosen mittoja. Rakenteellisesti tamma ei ole kaunein mahdollinen koska sillä on todella lyhyet jalat ja rakenteeseen verrattuna pieni pää. Nytemmin 22-vuotias Viia viettelee siis rauhallisia eläkepäiviään Tervalan tilalla muiden eläketammojen kanssa.
eei. Selkokieli oli koulupainotteinen vaaleanruunikko pienhevosori, joka kilpaili erittäin aktiivisen kilpauran eläkeikään saakka. Se menestyi lisäksi kouluratsuna erittäin hyvin ja palkittiin jo 11-vuotiaana koululaatuarvostelussa. Ori omasi erittäin hyvän rakenteen ja näyttelysaavutusten lisäksi se palkittiin odotetusti tilaisuutensa ainoalla I palkinnolla. Jalostuskyselyjä tulvi joka suunnalta ja jälkeläisiä myös.. Ori sai (mikäli laskuissa pysyin mukana) siitosuransa aikana yli 20 jälkeläistä ennen kuin siirtyi viettämään ansaittuja eläkepäiviään kokonaan seurahevoseksi.
eee. Surumieli oli koulupainotteinen ruunikko pienhevostamma, joka kilpaili kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Se kantakirjattiin II palkinnolle ja lisäksi tamma palkittiin koululaatuarvostelussa. Tamma omasi bonuksena kisauransa lisäksi erittäin hyvän luonteen, jota se poikkeuksetta myös periytti. Varsoja Surulta jäi harmittavasti vain viisi, ennen kuin tammasta aika jätti.
(eii & eie © kasvattaja)

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

Kouluvarsojen laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Estevarsojen laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Valjakkovarsojen laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kenttävarsojen laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

VVJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kantakirjaus

20.04.18 - KTK-III - 68p

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt

08.08.16 - 38p - tuom. dookie | Március

NJ Näyttelyt

15.02.18 - irtoSERT - tuom. Lissu T. | Raatteen Suomenhevoset
17.02.18 - irtoSERT - tuom. Lissu T. | Pirunkorpi

Villit Näyttelyt

06.12.16 - söpikset - 1/15 - Team Patu

Kisatulokset

ERJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

KRJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

KERJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

VVJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Valmennukset

00.00.0000, este/kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

Päiväkirja

05.05.17 maastoretkellä, kirjoittaja: tirppa (220s)
Vaikka hevosyrityksen toiminta oli siirretty Irlantiin edeltävänä vuonna, oli tästä huolimatta osa kontakteistani Suomeen säilynyt hyvinä. Erityisesti oriasematoiminta kukoisti, ja olin erityisen otettu kuin pitkäaikainen laatuponikasvattaja kutsui minut tilalleen Pohjois-Suomeen. Lapin kevät oli vielä varsin viileä ja luminen, ja vedin kevyttä takkia ympärilleni tiukemmin astuessani ulos leasingautosta. Tilalla oli ensiluokkaiset – ja todella kattavat - tilat. Siis sellaiset, joita omalla hevosyritykselläni ei ollut käytössään. Tallin ovista astui ulos tuttu naishenkilö, joka heilutti iloisesti kättään tervehtien. Harpoin Jannican luokse jo toivoen, että pääsisin tallin sisätilojen lämpöön. Mutta sen sijaan sainkin kierroksen tallipihalla – ja siten vihertyä vielä hieman enemmän kateudesta. Kierros päättyi lämpimään talliin ja höyryävään kahvikupposeen.

Jannica oli varannut kiireisestä päivästään aikaa vielä todelliselle elämykselle, nimittäin maastoratsastukselle ihka oikeilla kantarotuisilla hevosilla. Minun ratsukseni oli päätynyt ponikokoinen Haave, herttaisen oloinen rautias jolla oli ilmeikäs valkoinen pää sekä herasilmä. Myös Jannican ratsu oli viisivuotias suomenhevosori, niin ikään rautias Uni, joka oli kyllä huomattavasti suurempi kuin oma ratsuni. Jannica huikkasi, että oli kuvitellut minun olevan lyhyempi. Näytinhän tilan kotisivujen kuvissa niinkin lyhyeltä. En tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa kun nousin pienen Haaveen selkään. Jannica edellä suuntasimme tilan (jälleen) varsin hulppeisiin ja kauniisiin maastoihin, rauhallisesti edeten olivathan tiet vielä jäiset. En ollut käynyt suomenhevosen selässä sitten lapsuuden, mutta eivät Haave eikä Uni vastanneet lainkaan muistikuvaani jääräpäisistä, etupainoisista kantturoista! Tai no, olivathan molemmat kyllä rautiaita.