Le Petit Blanc MPB
KTK-III, EV-I





Kutsumanimi Petit Syntynyt 15.07.2015 NZ (8v)
Rotu welshpartbred 65.625% Rekisterinumero VH15-023-0103
Sukupuoli tamma Omistaja Jannica VRL-04799
Säkäkorkeus 144.5cm Kasvattaja Moana part breds MOAN4100
Väri kimo Koulutus helppo A, re 120cm
Voittosumma 0ve


Luonne

Petit on nuoresta iästään huolimatta esimerkkiponi. Se on joka tilanteessa rauhallinen, kiltti ja miellyttämishaluinen. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme neidin kanssa kilparadoille! Petit on todella suloinen yksilö, joka on perusluonteeltaan utelias, seurallinen ja kiltti joka tilanteessa. Siitä ei ainakaan vielä ole kuoriutunut yhtään tammamaista piirrettä, ei hoitaessa eikä käsitellessä, tai toisten seurassakaan. Tuttuja ihmisiä varsa tervehtii aina mukavalla hörinällä aamuisin ja tarhasta hakiessa ja tietenkin tutkii tarkkaan taskut mahdollisten herkkujen varalta. Petit onkin varsinainen herkkupeppu ja sen saa tekemään aivan mitä tahansa namien kanssa! Petit sopii mainiosti pientenkin lasten hoidokiksi. Se tosin liikuskelee vielä hieman hoitotilanteissa, joten aivan perheen pienimpien kanssa tamma on ehkä parempi vielä sitoa tai pitää riimunnarun päässä aikuisen toimesta. Vaikka tamma ei mitään teekään, on se kuitenkin melkoisen iso jo tallatessaan lasten varpaat vahingossa. Tamma seurustelee mielellään ihmisten kanssa ja luo nopeasti uusia yhtävyyssuhteita varsojen kesken. Varustaminenkin sujuu Petitin kanssa todella hyvin eikä se enää ihmettele satulaa ja suitsia laisinkaan. Jopa satulavyön kiristys sujuu tämän neidin kanssa kiukutteluitta, joten tässäkin mielessä Petit oiva harjoittelukohde pienille ja aloittelijoille. Yksi huono puoli tamman seurallisuudessa kuitenkin on: se ei nimittäin halua jäädä yksin tarhaan. Viereisen tarhan kaveri kuitenkin jo riittää lievittämään yksinäisyyden tunnetta kaverin ollessa lenkillä. Petit tulee toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa ja osaa olla alistuva isojen hevosten kumppanina.

Yhdessä touhutessa, kuten vaikkapa maastakäsittelyharjoituksissa Petit on tottunut positiiviseen vahvistamiseen ja on erittäin kuuliainen ja varsinkin ohjasajossa miellyttämishaluinen nuori neiti. Se antaa paljon anteeksi ja sopii myös ohjasajossa tai juoksuttaessa aloittelijoiden käsiin. Parhaimman suorituksen Petitiltä saa kuitenkin kevyillä avuilla ja tasaisella tuntumalla. Petit on varmasti askellajiensa vuoksi tulevaisuudessa hyvä kouluratsu, mitä nöyryys tukee. Irtohypätessä Petit on innokas, jonka vuoksi se tullee sopimaan myös estepuolelle mainiosti. Petit on esteillä yritteliäs, mutta erikoisesteet vielä hieman jännittävät. Nekin se kyllä hyppää hyvin ainakin liinassa, kunhan avustaja tukee tarpeeksi. Maastolenkeillä Petit toimii moitteitta käsihevosena ja rakastaa myös ihan kävelylenkkejä taluttajan kera. Maastoilijana Petit on yksinkin rohkea ja melko leppoisa kaveri. Sille kelpaa niin rauhallinen kävelylenkki luonnonhelmaan piknik-eväitä syöden kuin reippaampikin laukkamaasto niityllä käsihevosena.

Jälkeläiset

28.10.16 t. A.D. Chenin Blanc (i. Noel Bryce)

Petit on siitoskäytössä.

Sukutaulu ja -selvitys

Verdejo Sauvignon Blanc
wpb cre 146
YLA1, ERJ-I, KERJ-I, VWY-II
Jacques Lurton Touraine
wpb vkkpäis 141
Avellan Chardonnay
wpb rn 147
La Loire Vouvray
wpb vkkpäis 129
Les Bateaux de Janeil
wpb rnvkk 148
Chateau de la Jaubertie
wpb m 147
Chateau Ste Michelle Styrah
wpb rnvkk 148
Well That's Nice
wpb rnkm 143
VWY-III
Bradwood's Tyler
WA rnkm 118
Tyco
WA rnkm 115
Bradwood's Dria
WA vrt 120
Well Done
wpb vrn 147
Nice Guy x
x m 167
Dusty Twitter
WB prt 133


ii. Jacques Lurton Touraine oli kertakaikkisen loistava hyppääjä. Luonteeltaan ori oli aika kova eikä se hätkähtänyt tai hermostunut vähästä. Esteradalla ori tuntui ylittävän mitä tahansa vaikka se olikin kooltaan pieni. Kilpailuissa päistärikkö pärjäsi sijoittuen ja voittaen aina 120cm luokkiin saakka, mikä oli tämän kokoiselle ponille erinomainen saavutus. Se hyppäsi kuitenkin myös muutamia 130cm-ratoja, ilman sijoituksia tosin, mutta myös ilman pudotuksia. Loistavan uran tehnyt ori siirrettiin 14-vuotiaana jalostukseen ja sitä käytettiinkin paljon estetammoille. Ori jätti paljon omaa väriään, mutta myös laadukkaita askellajeja ja suurta estekapasiteettia. Ori lopetettiin 24-vuotiaana hammaskaluston huonon kunnon takia.
ie. Les Bateaux de Janeil ei ollut pelkästään kaunis vaan myös loistava hyppääjä. Tamma oli vakionimi Ranskan ponimaajoukkueessa monta vuotta ja se kiersikin joukkueen mukana niin EM- kuin MM-kilpailutkin. Henkilökohtaisille mitaleille ei tamma päässyt, mutta se oli mukana hopeajoukkueessa MM-kilpailuissa ja kahdesti joukkueessa sen saavuttaessa EM-pronssia. Kotimaassakin tamma hakkasi nimensä voittajien joukkoon, sillä se kahmi itselleen kaksi mestaruuskultaa ja yhden hopean Ranskan ponien estemestaruuksissa. Tamma ei itse koskaan varsonut, sehän kilpaili aktiivisesti koko ikänsä, mutta siitä teetetettiin viisi alkionsiirtovarsaa. Tamman varsat perivät hyvin pitkälle emänsä kestävyyden ja erinomaiset estelahjat. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana, sen kilpailtua viimeiset kilpailunsa edellisenä vuonna.
ei. Bradwood's Tyler oli hyvätapainen ja ystävällinen welshmountain-ori. Väriltään Tyler oli ruunikonkimo ja säkäkorkeutta sillä oli 118 senttimetriä. Hyvän luonteensa ansiosta Tyler toimi lastenratsuna sukupuolestaan huolimatta. Eri lapsiratsastajien kanssa ori osallistui aina silloin tällöin pikkukilpailuihin hieman joka lajissa. Tyler oli erityisen lahjakas hyppääjä ja sillä olisi varmasti ollut kapasiteettia 90 sentin esteluokkiinkin. Ori toimi hyvin myös ajossa. Tyler on welshkantakirjassa toisella palkinnolla, mutta se on vaikuttanut welshjalostuksessa vain vähän. Oriin jälkeläiset ovat kuitenkin olleet yleisesti erittäin hyväluontoisia.
ee. Well Done oli erittäin hauskanvärinen. Sen karva oli väriltään kuin vaaleaa siirappia. Päässä tammalla oli symmetrinen, kapea piirto ja joka jalassa hieman alle vuohiseen ulottuvat sukat. Well Done oli todellakin suloinen ilmestys! Tamma oli myös luonteeltaan oikein herttainen. Se oli todella kiltti ja ystävällinen, eikä viihtynyt ollenkaan yksin. Kilpailuissa Well Done hermostui helposti, mutta tutun ihmisen kanssa tamma pärjäsi oikein hyvin 110 sentin kansallisissa poniluokissa. Tamma starttasi myös 120 sentin luokkia sijoittuen sillä tasolla vain kerran. Well Done kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se varsoi kolme varsaa.

iii. Avellan Chardonnay oli nuorena oikea kuuma peruna Ranskan esteponipiireissä. Ruunikko ori pärjäsi jo nuorena nuorten ponien kyvyt esiin -tilaisuuksissa ja myöhemmin nelivuotiaiden laatuarvostelussa. Oriille povattiin tulevaisuutta niin koulu- kuin estepuolellekin, sillä oriilla oli erittäin hienot liikkeet ja paljon ponnistusvoimaa. Ori aloittikin kilpailu-uransa estepuolella ja se eteni nopeasti 110cm-luokkiin. Valitettavasti ori loukkaantui vakavasti liukastuessaan tarhassa eikä se enää kuntoutunut esteratsuksi. Ori siirrettiin kouluponiksi ja se pärjäsikin hyvin aina vaativaan B:hen saakka. Jalostuksessa ori jätti jälkensä niin koulu- kuin esteponeihinkin. Ori tunnetaan kuitenkin parhaiten "hyvin liikkuvista estevarsoistaan".
iie. La Loire Vouvray peri isältään voikon värin ja emältään siihen päistärkarvaa. Tamma oli luonteeltaan aika kuuma tapaus, mutta se oli erittäin lahjakas esteillä ja kilpailikin Ranskan pikkuponien huipulla monta vuotta. Tamman meriiteista voisikin mainita kaksi kulta mitalia Ranskan ponien estemestaruuksista sekä edustuspaikka pikkuponien EM-estekilpailuissa. Ponin rakenteessakaan ei ollut vikaa, nuorena se kiersi muutamat näyttelyt saaden hyviä arvioita ja kehuja erityisesti tyypistä ja ravista. Vanhemmalla iällä tamma teki kaksi varsaa ja se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle.
iei. Chateau de la Jaubertie oli upea, musta ori. Hankalan ponin maineessa olleella oriilla oli valtavasti kapasiteettia esteille minkä lisäksi sillä oli erittäin lennokkaat ja irtonaiset liikkeet niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Ori kantakirjattiin nuorena ensimmäiselle palkinnolle hyvillä rakenne- ja liikepisteillä ja se toimi sivutoimisena siitosoriina aina kantakirjauksesta alkaen. Se saattoi hieman häiritä orimaisen oriin kilpailumenestystä, sillä parhaimmat tulokset syntyivät talvisin, jolloin astutettavia tammoja ei ollut. Ori pärjäsi vaihtelevasti, mutta hyvänä päivänä 130cm-rata ei tuottanut pienintäkään ongelmaa.
iee. Chateau Ste Michelle Styrah aloitti uransa kouluponina, sillä se oli hyvin varovainen ja tarkka hyppääjä, eikä omistaja uskonut siitä olevan esteponiksi. Koulupuolella ruunivoikko tamma pärjäsikin hyvin, sijoittuen jopa vaativa B-poniluokassa. Pian vaativan sijoituksen jälkeen tamma kuitenkin vaihtoi omistajaa ja tämä uusi omistaja päätti alkaa treenata tammaa enemmän esteille. Kokemuksen myötä tamma sai lisää rohkeutta ja hitaasti mutta varmasti se etenikin kansallisiin poniluokkiin sijoittuen varsin tasaisesti 110cm-tasolla. Myöhemmin tamma teki pari varsaa sekä este- että kouluoreista.

eii. Tyco oli pieni, vain 115 senttiä korkea, ruunikonkimo ori. Tyco syntyi Yhdysvalloissa, mutta se tuotiin jo nuorena Eurooppaan. Rapakon takana ori oli menestynyt varsanäyttelyissä ja sen menestys jatkui myös Euroopan welshpiireissä. Tyco kantakirjattiin nelivuotiaana ensimmäiselle palkinnolle. Erityisesti tuomarit pitivät oriin suorista jalka-asennoista ja aktiivisista liikkeistä. Tyco saavutti varsin paljon suosiota welshkasvattajien keskuudessa. Hyvän rakenteensa lisäksi Tycon oli aika rauhallinen luonteeltaan, jopa niin tyyni, että omistajaperheen pieni tytär saattoi hoitaa oritta itsenäisesti aikuisen valvonnassa. Tyco lopetettiin 21-vuotiaana.
eie. Bradwood's Dria pärjäsi aikoinaan erittäin hyvin pikkuponeille suunnatuissa estekilpailuissa. Tamma oli vain 120 senttiä korkea, mutta se sai puhtaita ratoja jopa 90 senttimetrin alueluokista. Dria rakasti hyppäämistä ja se hyppäsi koko sydämellään antaen kaikkensa puhtaan radan eteen. Rakenteeltaan tämä vaaleanrautias tamma ei ollut kovin kummoinen. Se oli kapeatunkoinen ja lapa oli hieman lyhyt ja pysty ja lisäksi tamman mountainleima oli aika heikko. Hyvän estemenestyksensä takia Dria varsotettiin kahdesti. Eläkepäivänsä Dria vietti lastenratsuna toimien. Tamma kuoli 26-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.
eei. Nice Guy x oli angloarabi ensimmäisessä polvessa. Sen emä oli englantilainen täysverinen ja isä arabialainen. Nice Guy sai nimensä erittäin palvelualttiista ja miellyttämisenhaluisesta luonteestaan. Musta, tähtipäinen ori teki aina parhaansa oli kyse kilpailuista tai ihan vain kotitreenistä. Nice Guy kilpaili pääasiassa esteratsastuksessa ja se keräsikin sijoituksia aina kansallisiin 130 sentin luokkiin asti. Ori starttasi muutaman korkeammankin luokan, mutta ei enää sijoittunut sillä tasolla. Nice Guylla kokeiltiin aluetasolla kenttää ja kouluakin. Ori oli kuitenkin hieman turhan energinen kouluhevoseksi, mutta kenttäratsastus sujui hyvin.
eee. Dusty Twitter ei ollut kovin helppo tamma. Se oli luonteeltaan erittäin kipakka ja tammamainen, pahalla tuulella ollessaan Dusty Twitter saattoi olla hyvinkin äkäinen. Ratsastaessa tamma oli silti melko mukava. Se ei ollut lainkaan itsepäinen tai kuuma, vaan enemmänkin kärsivällinen ja sopivan herkkä. Dusty Twitterillä kilpailtiin aluetasolla esteitä ja koulua. Mikään huippukilpaponi se ei ollut, mutta omalla tasollaan tamma sijoittui silloin tällöin. Tämä welsh B -tamma oli 133 senttimetriä korkea ja väriltään punrautias pienellä tähdellä ja yhdellä sukalla varustettuna. Tamma varsoi kolmesti.
© nintsu

Kisatulokset

KTK-III 28.10.17


EV laatuarvostelu
30.01.16 - EV-I - 7 - 10 - 4 - 4 - 5 - 5 = 35p

VSN näyttelyt 10p
08.10.16 - RCH, 37.5p - tuom. Spookiness | Adina

KRJ sijoitukset 0kpl
-

ERJ sijoitukset 0kpl
-

KeRJ sijoitukset 0kpl
-

Päiväkirja

01.02.17 kouluvalmennus, kirj. omistaja (445s)
En olisi voinut vähemmän hitaasti kävellä tarhalle huomattuani, että Christianin oli päättänyt minun menevän tänään tammalla Petit, ponilla jota olin onnistunut tähän asti välttämään kaikin keinoin, vaikka muut ylistivät sen taitavuutta etenkin koulutunneilla, joskin kyllä poni hyppäsikin ihan kivasti. En kuitenkaan ollut erityisesti sirojen ponien enkä tammojen ystävä. Tällä kertaa olin saanut kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En kuitenkaan halunnut antaa Christianille sitä kuvaa, etten arvostanut hänen valintaansa, joten väkisin naamalle taiotun tekohymyn jälkeen suorin hakemaan ponin tarhasta. Onnekseni se antoi edes kiinni hyvin.. talutettuani sen karsinaan palasin hakemaan varusteet ja suojat. Tänään oli vuorossa koulutunti, totta puhuen se alkoi vähän kyllästyttää vaikka kouluratsastuksen saloja mielellään kertasinkin, olin nimittäin ratsastellut pääasiassa koulua viime aikoina. Viime viikolla oli onneksi vähän hypätty ja sitä ennen käyty maastossa, joten Christianin koulutunnista oli vierähtänyt jo parisen viikkoa.

Saatuani tammalle suojat ja varusteet päälle (ihme kyllä se käyttäytyi suhteellisen asiallisesti tuon toimituksen ajan). Koko porukka siirtyi uralle kävelemään pitkin ohjin ja Christian tarkkaili silmä kovana menoamme, kunnes käski ottaa ohjat tuntumalle. Heti muutama sai muistutuksen kulmien oikomisesta ja istunnasta. Olin ihmeissäni, kun käskytys ei osunutkaan minuun. Tottapuhuen oli kyllä istuntani miehen opissa huomattavasti parantunut vuoden aikana. Aloittelimme kahdeksikon ratsastusta kevyessä ravissa, Petit tuntui vähän jännittyneeltä, johtui kai uudesta ratsastajasta tai sitten se vaistosi epämukavuuteni sitä kohtaan. Tamma kuitenkin sai kehua hyvästä keskittymisestä, onneksi se sattui tuijottelemaan maneesin laitoja ja kulmaa vain silloin kun Chris ei katsonut meihin. Vakiovalmentautujallamme Julialla oli alkuun vähän erimielisyyksiä ison Olympuksen kanssa, mutta vähitellen homma alkoi pelittämään. Kun tyttö sai hevosen pysymään ravissa jopa toisen puolen kahdeksikosta alkoi mennä paremmin. Homma jatkui hyvin meidänkin osaltamme ja pääsimme pian uralle kävelemään.

Hengähdystauko tuskin kesti kuitenkaan viittä minuuttiakaan, kun taas jo jatkettiin, oma kunto ei enää meinannut pysyä mukana kun piti tikittää tamman tahdissa keventäen. Toinen sivu piti kaiken lisäksi istua alas harjoitusraviin, olin jo aivan varma että kuolen siihen paikkaan! Chris sai taas muistutella istuntaan liittyvistä asioista, olipa Julialla väärä kevennyskin. Ratsastimme voltteja omaan tahtiin, isoja ja pieniä. Petit alkoi olla reippaampi ja taipui tosi kivasti varsinkin ulkopohkeella. Alkoi selvästi huomaamaan, että tamma jotain osasikin, kun vain viitsi tehdä. Oma kunto ei kuitenkaan enää kauaa kestäisi, Petit tietenkin otti tilaisuudesta kaiken irti ja siirtyi käyntiin. Sain patistella sitä melkoisen tovin ja tietenkin Chris ehti jo huomauttaa, ettei siirrytty käyntiin tässä tehtävässä. Meinasin vastata, etten minä siirtynytkään, mutta kiltisti pidin suuni kiinni. Olympus sai taas pistää vähän töppöstä toisen eteen ja sen kanssa ohjattiin Juliaa keskittymään voltin muotoon enemmän ja kääntävään apuun ulkoa, kuuntelin sivusta ohjeita, niistä sai itsekin hyviä vinkkejä. Ravailtuamme ikuisuudelta tuntuneen ajan piti vielä laukatakin! Teimme päätyihin ympyrät laukassa ja sitten olikin onneksi jo aika lopetella. Myös hevoset vaikuttivat väsähtäneiltä, joten kävelimme pitkät loppukäynnit ennen hoitelua.

03.01.16 Uusi vuosi, uudet kujeet!
Hoidin ponia tänään pesukarsinassa, koska aika paljon porukkaa oli tallilla, kuten aina sunnuntaisin. Petit oli jostain tuolta lumen seasta (oikeasti??) löytänyt mutaisen kohdan ja esitteli minulle tyytyväisenä vaaleaa karvaansa, jossa oli siellä täällä tummia kuraläiskiä. Hoitamiseen tuntui menevän ikuisuus, mutta lopulta olimme valmiit lähtemään maneesille ohjasajamaan varsoja. Oli aluksi vähän ihmeissään ja tuijotteli muita, kun yleensä olemme työskennelleet yksin. Ravipätkän jälkeen alkoi taas keskittyä työntekoon ja oli aikalailla reipas. Harjoittelimme pääasiassa ryysiksen vuoksi pääty-ympyrällä pysähdyksiä ja ravisiirtymisiä, kaikkea sellaista alkuhömppää, mitä nyt kaksivuotiaiden kanssa yleensäkin tehdään.. Laukkaharjoituksia menimme myös, joskin aika monta kertaa sai vielä korjata laukan oikeaksi. Loppua kohden alkoi jo sujumaan ihan kivasti tuo laukkaaminen. Vasempaan kierrokseen oli vielä selkeästi työskentely vaikeampaa, mutta hyvä motivaatio tammalla on kyllä tehdä, ei voi kuin kehua! Lopuksi annoin tamman vielä ravata molempiin suuntiin hiukan ja sitten kävelin sen kanssa keskellä jonkun aikaa. Kävelimme talliin ja hoitelin sekä seurustelin vielä ponin kanssa. Olisi ollut kiva tehdä loppukäynnit maastossa tänäänkin, mutta oli jo sen verran pimeää, etten uskaltanut yksin lähteä neidin kanssa valaistulle maastoesteradallekaan enää. Tamma oli hieman hionnut, joten harjasin sen hyvin pyyhittyäni märät kohdat sienen kanssa ja sitten se sai upouuden punaisen fleeceloimen päälleen.

03.12.15 Kuulumisia tallilta
Taas on kuukausi kulunut kuin siivillä, en ole tännekään ehtinyt vielä mitään kirjoitella. Petit on ollut meillä nyt 5 kuukautta ja aika on mennyt niin pikaisesti, etten edes huomaa tamman kasvaneen silmissä isoksi 2-vuotiaaksi. Viime viikot on pyhitetty perusasioiden harjoitteluun (tai Petiten kohdalla kertaamiseen). Petit on toisinaan ollut maneesissa vähän kiireinen, eikä ole oikein malttanut kuunnella apuja loppuun asti, etenkin jos siellä on ollut muita. Energiaa on riittänyt kuin pienessä kylässä ja sama meno tuntuu jatkuvan, vaikka neidit päivästä toiseen riekkuvat pihattotarhassaankin. Viime viikon torstaina pidettiin irtohypytyspäivä, meni ihan kivasti Petitin osalta, mutta treenaamista vielä riittää laatikseen, jonne tamma on ilmoitettu tammikuulle. Todella harmillista, ettei näitä pienten luokkia, ohjasajoa ja irtohypytystä ole juurikaan ympäristön kilpailuissa, niin ei pääse näyttämään taitojaan, noh.. laatiksessa sitten! Varsinainen ratsukoulutus tammalla alkanee vasta maaliskuussa, yleensä olemme ponien kanssa odottaneet sinne 4-vuotiskeväälle, tosin Petit on kyllä ikäistään jonkun verran jäljessä kasvussa, joten voi olla että joudumme odottelemaan ainakin pikkukisoihin menoa tuonne syksyyn asti. Lauantaina sitten irtohypättiin tosiaan vähän isompaa estettä.. Sarjojen viimeiset esteet alkoivat olla jo sen 70cm, joten mitään vaikeuksia ei pitäisi laatiksessa esteiden korkeuden suhteen kyllä tulla. Ponin kunto on vielä kyllä hieman sitä sorttia, ettei sen kolmen kujan lisäksi juuri muuta tarvitsekaan tehdä, hiljaa hyvä tulee. Maastossakin olemme käyneet kävelemässä, se tuo kivaa vaihtelua arkeen ja etenkin varsojen mielenlaadulle tekee hyvää nähdä muitakin paikkoja maneesin ja pihaton lisäksi. Varsanäyttelyjä on ollut huononlaisesti, joten näyttelykehään ei Petit ole vielä valitettavasti päässyt.

kuva © Vapaasti by AK
Virtuaalihevonen