Kaneli

KTK-III

KutsumanimiKaneli RekisterinumeroVH16-018-2422
Rotusuomenpienhevonen Säkäkorkeus146cm
Sukupuolitamma Värirautias
Syntymäaika11.05.2011 Suomi 6v Koulutustasohelppo C, re 60cm (0v€)
OmistajaJannica (VRL-04799) KasvattajaRainer Helander, Isojoki

Luonne

Ihastuin täysin Viirun piirtämään kaupan olevaan suomenpienhevostammaan Keskustassa. Ponin arvoa nosti vielä hellyyttävä teksti, ettei sitä kukaan ollut halunnut, vaan neiti palautui kolmannenkin kerran myyntiin uudelleen epärehellisten ostajien vuoksi. Kävin vain katsomassa Kanelia, muuta ei tarvittu ja tamma lähti meidän mukanamme kohti lappia Viirun kiitellessä vielä jälkikäteen rehellisestä ja supernopeasta kaupasta.

Jälkeenpäinkään en ole katunut tamman ostoa koeratsastamatta sitä. Se on luonteeltaan juuri niin aurinkoinen, kiltti ja kultainen, kuin mitä nainen minulle paikan päällä kertoikin. Se on superihana hoitaa ja sopii ongelmitta lasten hoidokiksi niin kotona kuin kisapaikalla, missä lapset voivat jopa käsitellä tammaa käsihevosalueella. Muussakin käsittelyssä tamma on täysin ongelmaton ja kiltti kengittää, lastata ja raspata. Sitä ei ole vielä aikaisemmin klipattu, joten saapa nähdä mitä silloin tapahtuu, jos tamma joudutaan klippaamaan. Tällä hetkellä se kuitenkin liikkuu vielä sen verran vähän ikänsä puitteissa, ettei tuohon ole tarvetta. Matkakumppanina ja tarhakaverina Kaneli on kiva ja sen voi tarhata tai lastata kenen kanssa tahansa. Nuoremmille kavereille Kaneli on turvallinen kaveri puuhailuun ulos ja tamma oikeastaan viihtyy parhaiten saadessaan vähän telmiä ikätovereiden kanssa. Pesuissa, varustuksessa ja suojien laitossa tamma seisoo nätisti paikallaan, eikä sitä haittaa jos aloittelijalla vähän kestää kuntoonlaitto pidempään. Tamma myös rakastaa yli kaiken kävelyretkiä luontoon hoitajan kanssa, tammasta voi siis saada oikeastaan paitsi hoitohevosen ja ratsun, myös parhaan kaverin!

Ratsuna Kaneli on, kuten arvata saattaa kiltti ja helppo. Ikänsä vuoksi se ei kuitenkaan ole ihan pienten ratsu, koska omaa toisinaan pientä pilkettä silmäkulmassa ja voi toisinaan, etenkin energiaa kerätessään vähän pöllöillä. Ei se kuitenkaan ole mitenkään hankala tai ilkeä, pikkuisen vauvamainen vain. Kouluratsuna Kaneli osaa perusasiat ja on yhteistyöhaluinen ja pehmeä ratsastaa. Se toimii parhaiten selkeillä avuilla ikänsä vuoksi, mutta ei hermostu jos ei ymmärrä apuja. Esteillä Kaneli hyppää jo kivasti 60-senttisiä tehtäviä ja sillä on tarkoitus vielä syksyn aikana startata aloittelija-luokassa kenttäkilpailuissa. Maastoesteillä Kaneli on erittäin rohkea, ainoastaan vesieste saattaa toisinaan tammaa hieman jännittää, mutta sinnekin se kyllä menee, mikäli saa tarpeeksi tukea ratsastajaltaan. Myös kisapaikoilla Kaneli on mukava ratsastaa, koska ei hermoile turhista ja hyppää uudetkin esteet hyvin, vaikkakin saattaa vähän katsella että minkäs yli nyt mentiinkään. Maastossa Kaneli on myös rohkea sekä liikennevarma ja uusia asioita kohdatessaan erittäin sopeutuvainen. Porukassa maastoillessa Kanelista saattaa kuoriutua vähän kyttääjän vikaa, mutta yksin maastossa käydessä se on rauhallisempi ja tasaisempi.

Sukutaulu

i. Ilo-Pilleri
prt 144
ii. Pilleri-Jaakko
trt 143
iii. Isontalon Jaakko prt 141
iie. Isontalon Hilima trt 140
ie. Kiitolinja
prt 141
iei. Vilo-Kiito tprt 140
iee. Linjakas prt 145
e. Hunaja-Kaneli
prt 148
ei. Halla Yö
hprt 145
eii. Pontus tprt 140
eie. Hunaja hprt 147
ee. Kanelikierre
prt 147
eei. Jonne prt 147
eee. Kanelipulla prt 144

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

PKK Kantakirjaus

30.04.17 - KTK-III - 58.7%

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt (140p)

21.01.17 - SW3, 37p - tuom. dookie | Veeran yt
20.03.17 - RCH, 36.5p - tuom. Spookiness | Veeran yt
24.04.17 - SW4, 36p - tuom. dookie | Veeran yt
05.05.17 - SW2, 38p - tuom. taffel | Veeran yt
15.09.17 - RCH, 36p - tuom. dookie | Koistilan sh

PKK Näyttelyt

26.10.16 - EO-sert - tuom. Pölhö | Zen
23.12.16 - EM - tuom. aksu | Kiltaniemi
30.01.17 - EO-sert - tuom. aksu | PKK
25.03.17 - EO-sert - tuom. Lynn | DS Valmennustalli
31.03.17 - EO-sert - tuom. Odelie | PKK
15.05.17 - EO-sert - tuom. Odelie | Seppele
09.07.17 - EO-sert - tuom. aksu | Niiranvaaran Oriasema
09.07.17 - KP - tuom. Laa | Niiranvaaran Oriasema
28.07.17 - EO-sert - tuom. nica | Seppele
15.08.17 - EM - tuom. aksu | Seppele
31.08.17 - KP - tuom. nica | PKK
13.09.17 - KP - tuom. Laa | Auburn Estate
17.09.17 - KP - tuom. Loci | Niiranvaaran Oriasema

Villit Näyttelyt

18.04.17 - sh - 1/5 - Chermia

Kisatulokset

ERJ 4 sijoitusta

06.02.17 - 60cm - 1/18 - Bellgrove
07.02.17 - 60cm - 1/18 - Bellgrove
14.02.17 - 60cm - 4/34 - Metsovaara
15.02.17 - 60cm - 2/34 - Metsovaara

KRJ 0 sijoitusta

-

KERJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Valmennukset

20.05.17 estevalmennus, valm. Mikael Gren (777s)
Harpoin maneesissa kahden esteen väliä mittaillen sen etäisyyttä. Olin asetellut maneesiin valmennusta varten muutaman kavaletin, sekä pienempiä pystyesteitä, joista sai muodostettua erilaisia ratavariaatioita. Valmennukseen oli ollut kohtalaisen paljon innokkaita osallistujia, ja kaikki paikat olivatkin täyttyneet hyvissä ajoin ennen valmennuspäivää. Valmennus oli vaatinut hieman normaalia enemmän suunnittelua ja taustatutkimusta, sillä valmennusryhmä oli melko iso, ja ainoastaan yksi hevonen oli minulle tuttu ennestään. Pääideana tuntui selvästi etukäteistutkimuksen perusteella olevan kontrollin säilyttäminen ja hyppyrutiinin hakeminen. Siispä unohdettaisiin isot ja vaikeat radat.

"Noniin, tervetuloa vaan kaikille!" kajautin ratsukoiden saapuessa maneesin ovesta. Orit tuntuivat kyttäilevän jonkun verran tammoja, mutta muuten porukka vaikutti kohtuullisen rauhalliselta.
"Minä olen Mikael Gren, ja toimin estevalmentajana täällä Simorassa, mutta tarvittaessa käyn valmentamassa myös muilla talleilla. Tänään meillä on ohjelmassa rutiinin ja varmuuden hakemista tällaisilla melko pienillä esteillä", selostin viittoen esteiden suuntaan.
"Kiinnitetään myös huomiota siihen, että saataisiin ne hyppäämään puhtaasti ja hyvällä tyylillä, jätetään voittoajan treenaamiset sitten toiseen kertaan."
Ratsastajat nousivat ratsujensa selkään, ja lähtivät pikkuhiljaa.verryttelemään hevosiaan käynnissä ja ravissa. Alkulämmittelyjen aikana keskityin vain katselemaan hieman kaikkien työskentelyä, jotta osaisin kohdentaa jokaiselle oikeanlaisia ohjeita.

"Lähdetään sitten tekemään laukkaympyrät kumpaankin päätyyn niin, että hypätään ympyrän kaarelle osuvia kahta kavalettia. Tarkoituksena on, ettei ennen tai jälkeen kavaletin tapahtuisi suuria temponmuutoksia, vaan laukka säilyisi rentona ja tasaisena", ohjeistin ratsastajia, jotka aloittivat tehtävän välittömästi. Ensimmäisenä tarkkailemalleni ympyrälle käänsi tummanruunikko suomenhevonen, joka tuntui olevan kovasti innoissaan hyppäämisestä. Ensimmäinen kavaletti sujui kohtuullisen hyvin, joskin vauhdikkaasti, mutta seuraavalle intoa oli kertynyt sen verran, että hyppyä vauhditti pieni ilopukki.
"Se tuli kyllä muuten ihan okei, Liina, muista pitää kädet rentoina ja jarruttaa keskivartalolla", nyökkäilin ja käänsin katseeni seuraavaan. Benjaminilla ja Hallalla tuntui olevan jo alkujaan paljon rauhallisempi tahti ja pienet kavaletit ylittyivät sujuvasti, joskin toisella hieman kompuroiden. Sonya sen sijaan rymisteli paikalle Eetun kanssa sellaista vauhtia, että se tuskin edes hyppäsi kavaletteja.
"Tee Eetun kanssa paljon puoli-pidätteitä ja pitkillä sivuilla taivuttele ja keksi sille tekemistä."

Ensimmäisen mallisuorituksen esittivät Jannica ja Kaneli, jonka suorituksesta en keksinyt kuin hyvää sanottavaa. Muutaman kerran jälkeen Kaneli alkoi kerätä hieman virtaa, ja Jannicakin sai tehdä töitä säilyttääksen tasaisen tahdin. Dannilla ja Fredalla kävi vähän samantapaisesti, sillä Freda tuntui kuumuvan jo pienten kavalettien ylittämisestä. Ransu sen sijaan ylitti kavaletit rauhallisesti ja hyvin, joskin melkoisella ilmavaralla.
"Hyvältä alkaa näyttää kaikilla.Vaihdetaan suuntaa ja tullaan samaa harjoitusta hetki vielä toiseenkin suuntaan, mutta niin, että lisään yhdet kavaletit lisää kummallekin ympyrälle. Esteiden väliin ei jää siis yhtään askelta, vaan tullaan innarityyliin."

Kun lämmittely-ympyröitä oltiin hiottu kaikkien kanssa niin, että jokainen sai pidettyä tahtinsa rauhallisena ja hypyt näyttivät hallituilta, voitiin siirtyä seuraavaan tehtävään. Sitä varten pyysin kaikkia yksitellen ratsastamaan osoittamani esteet.
"Aloitetaan tällä vihreävalkoisella pystyllä, jota lähestytään laukassa. Pystyn jälkeen suora lähestyminen punavalkoiselle esteelle", selostin. "Jokainen tulee vuorollaan kaksi kertaa putkeen."
Tehtävän aloittivat Sonya Eetulla, joka oli taas kerännyt virtaa ja muistutti duracellpupua. Ensimmäinen suorituskerta oli melko vauhdikas, mutta seuraavalla kerralla Sonya sai hevostaan hieman hillittyä, ja eteneminen oli maltillisempaa. "Se hyppää oikein hyvällä tekniikalla silloin kun se ei kaahota", totesin Sonyalle.

Toisena estelinjalle tuli Jannica Kanelilla. Esteet ylittyivät, mutta eivät täysin suoralla linjalla. Pieni kiemurtelu kuitenkin väheni seuraavalla kerralla, joka oli jo oikein onnistunut. Myös Fredalla tuntui olevan vauhti päällä, ja Danni saikin tehdä lujasti töitä hillitäkseen sen menoa. Toisella kierroksella meno oli edelleen vauhdikasta, mutta hypyt onnistuivat hyvin. Seuraavana matkaan lähti Liina, joka ohjasi Taron kohti esteitä. Taro näytti vähän kyttäävän ensimmäistä estettä, mutta hyppäsi sen kuitenkin. Toiselle esteelle se kielsi.
"Pidä pohkeet lähellä hypyssä, tuu vaan uudelleen", nyökkäsin. Toisella kerralla Taro hyppäsi kyllä kuuliaisesti, joskin edelleen hieman epävarmana. Inna vuorollaan kannusti Ransun laukkaan, ja ori laukkasi suurin askelin esteitä kohti. Se hyppäsi edelleen mahtavalla ilmavararalla, kuin viestittäen esteiden olevan sille liian matalia. Benjamin ratsasti Hallan tyylikkäästi esteiden yli, ja tamma hyppäsikin rauhallisesti ja huolellisesti esteiden yli.

"Kaikilla meni ihan kivasti se, tullaan sitten vielä kerran nopealla tahdilla vielä kertaalleen", ohjeistin ja ratsukot lähtivät yksitellen hyppäämään sarjan vielä kerran. Suurempia ongelmia ei ilmennyt, ja pääsimme jatkamaan seuraavaan tehtävään.
"Yhdistetään äskeiseen sarjaan vielä toi sinivalkoinen pysty ja sen jälkeen tullaan uudestaan tää ensimmäinen, punavalkoinen pysty vastakkaisesta suunnasta", selostin ja ajattelin mielessäni radan muistuttavan vesipisaraa. Ratsukot tulivat jälleen yksitellen radan kaksi kertaa peräkkäin, tarvittaessa kolme jos tyydyttäviä suorituksia ei tulisi. Liina tuli Taron kanssa pari estettä vähän liian lähelle, ja kertaalleen tamma ponnisti aivan liian aikaisin. Lopputunnista hypyt alkoivat kuitenkin asettua ja kaksikko säi juonen päästä kiinni. Myös Eetun ja Sonyan vauhti alkoi rauhoittua, ja ori esitti muutamia erittäin komeita hyppyjä.

"Noniin, meillä alkaa aika pikkuhiljaa loppua, joten saatte itsenäisesti ratsastella vielä loppuverryttelyjä oman maun mukaan", kerroin kelloani vilkaisten. Ryhmä oli tosiaan ollut suuri ja henkilökohtainen ohjaus jäi melko vähäiseksi. Kaikki kuitenkin saivat toivottavasti ainakin jotain irti valmennuksesta.
"Kaikilla meni kokonaisuutena ihan hyvin, mä jään tähän vielä hetkeksi pyörimään jos jollain on jotain kysyttävää."

Päiväkirja

30.07.17 Yhteisvaelluksella, kirj. Jannica, Ireth & Siguri (389s)
Pieni, mutta sitäkin sympaattisempi vaellusporukkamme oli saapunut edellisiltana Kuuralehtoon. Olimme puhuneet yhteisestä reissusta jo pitkään, ja viimein kesäloman koittaessa meillä oli aikaa lähteä tutustumaan kolmeen talliin ja niiden lähimaastoihin. Olikin ollut melkoinen sumpliminen saada kaikkien aikataulut täsmäämään, mutta nyt olimme viimeinkin innolla lähdössä reissuun - millainen seikkailu tästä voisikaan tulla! Pakkasin vauhdilla omia ja ponini varusteita traileriin ja autoon sunnuntai-iltana. Säätiedusteet enteilivät pieniä sadekuuroja, joten olimme varautuneet kastumiseen aina sadehousuista lähtien.

Valmistelujen edetessä oli aikaa myös rupatella muiden kanssa, ja kerran aloitettuamme ei pulinasta meinannut loppua tullakaan. Illalla vielä saunoimme ja kävimme uimassa, nukkumaan mentiin kuitenkin ajoissa, koska lähtisimme matkaan aikaisin Kuuralehdosta. Vaellukselle olimme valinneet maastovarmat ja reippaat hevoset, Britan, Kanelin ja Rassun, jotka odottivat aamun sarastaessa varusteita vaille lähtövalmiina karsinoissaan. Jokaista varmasti jännitti kun koitti aika kiivetä ratsaille ja aloittaa vaellus, mutta onneksi innostuneisuus voitti epäilykset eikä kukaan ainakaan myöntänyt katuvansa reissuun lähtemistä. Ensimmäinen etappi vei meitä kohti Kuopiota hitaasti, mutta varmasti ja tunnelma oli rento, kun alkujännityksestä päästiin yli ratsujen ja ratsastajien kohdalla. Olimme löytäneet reitin, joka sisälsi pääasiassa hyväpohjaisia metsäpolkuja, vaikka välillä jouduimme hieman poikkeamaan myös hiljaisemmille autoteille. Kaikki sujuikin suunnitelmien mukaan koko matkan ja melko ripeällä tahdilla saavuimme Kuopioon, jossa meidän oli tarkoitus pakata kaikki hevosrekkaan ja ajaa kauniiseen Kainuuseen. Sitä ennen oli kuitenkin aivan pakko käydä maistelemassa torilla Kuopion kuuluisaa kalakukkoa, jonka jälkeen kelpasi hevoset pakata autoon ja matka kohti Kajaania pääsi alkamaan hellesäässä.

Automatka sujui kaikin puolin hyvin, ja ilta Viisikossa hujahti ohitse hetkessä jutellessamme niitä näitä ja valmistautuessamme seuraavaan vaelluspäivään. Aamulla lähdimme runsaan aamupalan jälkeen tallia kohti ja käytimme hetken Viisikon hevosten rapsutteluun ennen hevosten valmiiksi laittoa ja matkaan lähtöä. Alkumatkasta meinasi tulla hätä käteen, kun huomasin jättäneeni Kanelin riimun Viisikkoon, onneksi kuitenkin vastaan tulevalla autokyydillä oli varariimuja. Kaikin puolin matka taittui muuten onnistuneesti, eikä edes pilvinen keli haitannut matkantekoa juuri ollenkaan. Saavuimme Pudasjärvelle aivan aikataulun mukaisesti eikä kenenkään kunto ollut loppunut kesken, vaikka etenkin viimeisin matkapäivä oli ollut varsin rankka. Väsyneet matkalaiset sullottiin taas autoon ja matka kohti viimeistä kohdetta, Adinaa Rovaniemellä, oli alkamassa.

Adinassa saimme nauttia aurinkoisesta illasta, hulppeasta kartanomiljööstä ja toinen toistaan suloisemmista poneista, joista osa tuli meitä vastaan kävellessämme laidunten ohi tallikierroksella. Matka oli vienyt paljon energiaa, mutta ollut sitäkin antoisampi - olimme todellakin ansainneet leppoisan illan saunomisen ja reissun kohokohtien kertaamisen merkeissä. Yöpyminen tapahtui uudistetussa leiritilassa ja aamulla ennen vaelluslaisten lähtöä kotimatkalle tarjoiltiin vielä mannermainen aamiainen linnan isossa salissa.


21.06.17 Vuolu laidunkaudella, kirj. Helga (381s)
Kaksi vaalean ruskeaa suomenhevosta, molemmat isoine heinämahoineen, seisoivat häntiään heilutellen tammatallin edessä hoitopuomiin sidottuina. Tänään oli Sarasteen ja Kanelin vuolupäivä. Niiden oikealla puolella seisoivat Nyytti, Tahira ja Sauni. Tahira tuijotti Nyytin selän yli suomenhevosia ja Sauni nyhti Kanelin ja Sarasteen tapaan tallin seinustalla kasvavia ruohoja. Radio kaikui tammatallin ovelta ja hiki valui selkääni pitkin kun istuin Kanelin vieressä maassa tallikissa Kielo sylissäni odottaen Jannicaa ja hänen aviomiestään. Olin istunut jo vartin paahteessa, mutta tallitien mutkasta saapui vain Kioja Mistyn selässä taluttaen Rusinaa hitaasti vierellään. Nuoria tammoja noutaessaan Kioja oli huomannut Rusinan toisen etukavion lohjenneen hieman. Pää täynnä auringon sulattamaa mössöä katselin kolmikon etenemistä tiellä kunnes Kioja kääntyi yllättäen katsomaan taakseen ja usutti Kanelin melkein tietä reunustavaan ojaan saakka.

Uuden näköinen auto kaarsi pihaan ja pysähtyi kanalan eteen. Autosta poistui kaksi hikisen näköistä ihmistä, joista toisen tunnistin Jannicaksi. Hän pyyhki otsaansa ruttuisella nenäliinalla ja katseli ympärilleen. En itse päässyt nousemaan ylös vielä, sillä Kielo oli nipistänyt kyntensä kiinni shortsieni lahkeeseen. Kioja kätteli molemmat hevosen selästä, hyppäsi sitten satulasta alas ja komensi Mistyn minun luokseni. Nykäisin hevosen ohjat maahan merkiksi paikallaan pysymisestä sillä välin kun Kioja sitoi Rusinan kahden muun suomenhevosen viereen. Jannican mies oli purkamassa autostaan vuolutarvikkeita ja Kioja jutteli Jannican kanssa Sarasteesta. Minun mielestäni se oli hurjan mukava hevonen, lempeä ja huomioonottava otus. Saraste sai katsella vierestä kun sen vasemmalta puolelta vuoltiin ensin Kaneli ja sitten oikealta puolelta Rusina. Rusinan kavion lohkeama ei ollut kovin paha, tamma parka oli ilmeisesti arkonut jalkaansa siksi että se oli kolhaissut sen johonkin. Jannican mies päätyi paikkaamaan kavion jonkinlaisella kumiliimalla ja vuoli sen normaalin malliseksi.
"Muutoin sen kaviot näyttävät hienoilta. Hyväjalkainen eläin", Jannican mies totesi ja taputti Rusinaa lavalle.

Saraste ei sanonut rumasti vuolusta, vaikka se vähän huojuikin tasapainoa hakiessaan. Nyytti sen sijaan oli tympääntynyt seisomisesta eikä olisi halunnut pidellä jalkojaan ylhäällä vuolua varten, joten Jannican mies toi jalkatuen tammaa varten. Tuhisten ja puhisten hevonen tyytyi kohtaloonsa ja näytti rumaa naamaa. Tahira oli kiltisti kuten aina, mutta olisi halunnut rapsuttaa kengittäjää takaisin. Saunin naama venähti kun se tajusi että jalkaa täytyisi pidellä ylhäällä. Mistykin pääsi tarkistettavaksi, mutta sen kavioissa ei ollut sanomista. Kielo ei tykännyt kun minulle annettiin hommaksi viedä kaikki hevoset Mistyä lukuun ottamatta takaisin laitumelle. Niinpä sidoin hevoset riimunnaruista toisiinsa ja kiinni Mistyn satulaan. Suomenhevoset yhdeksi jonoksi ja nuoret toiselle puolelle. Näin meillä.


06.06.17 Eka viikko laitumella, kirj. Kioja (345s)
Kaikki hevoset olivat kotiutuneet laitumille hienosti, vaikka varsinkin orilaitumella oli vähän enemmänkin nahinaa ensimmäisenä päivänä. Nyt kaikki laidunsivat vieretysten heinikossa häntiään heilutellen. Tammalaitumen puolella Paloma ja Kaneli vaikuttivat olevan sielunkumppaneita ja ne usein tulivat yhdessä tervehtimään laidunta tarkastavia ihmisiä. Paloma myös vähän vanhempana rouvana rauhoitti muita tyttöjä, joista ainakin osa katsoi mönkijää kieroon, kun laitumille tuotiin puhdasta vettä. Oma laumani oli sopeutunut uusien hevosten sekaan mainiosti, mikä ei yllättänyt koska tiesin niiden olevan varsin sosiaalisia otuksia ja tulivat toimeen melkeinpä kaikkien kanssa. Ainakaan vielä en ollut löytänyt hevosta joka ei laumaani olisi sopinut.

Nyt olin kiertämässä laitumia tarkastaakseni niiden kunnon. Misty oli joutunut ratsukseni, sillä viihdyin paremmin hevosen selässä kuin äänekkään mönkijän. Misty oli myös näppärämpi kulkupeli kapeammissa kohdissa. Laitumen eteläpuolelta metsiköstä löysin tammalauman, joka vilvoitteli puiden varjossa hyönteisiä paeten. Lähestyessäni aitaa seuraillen Saraste, kauniin ruunikko suomenhevostamma, oli ensimmäinen joka minuun kiinnitti huomiota. En ihmetellyt sitä, sillä pikkuneiti ei minuun luottanut vielä kovin paljoa, vaikka Mistyyn se olikin ehtinyt tutustua. Sarasteen takaa kurkki Shanaal, tumma vuotias varsa jonka mielestä Saraste oli kovin mielenkiintoinen. Löisin vaikka stetsonini vetoa että Sarastettakin kiinnosti Shanaal, vaikkei se sitä näyttänyt. Pysäytin Mistyn ja katselin hetken hevosia. Kaikki niistä näyttivät levollisilta eikä kenelläkään ollut hampaiden tai kavioiden jälkiä näkyvissä. Tosin pitkästä rivistä rautiaita suomenhevosia minun oli melko vaikea nähdä mitään, sillä ne piileskelivät muun lauman takana. Maiskautin Mistylle ja hevonen jatkoi matkaa. Nyytti lähti ravaamaan vanhemman tamman perään ja hörisi. Pitkään se ei kuitenkaan seurannut, kun päädyimme kauemmas laumasta, vaan vaalea tamma kääntyi takaisin.

Tammalaitumen aidat tarkastettuani ohjasin Mistyn seuraamaan orilaitumen aitaa. Pitkään en ehtinyt kulkea, kun kuulin keveää jyminää. Koko jätkälauma laukkasi sieltä kiireellä aidan reunaan. Kaksikymmentä hevosta kääntyi juuri ennen aitaa ja Mistyä. Monenkirjavassa joukossa vanha pappa Gladi pukitteli lauman viimeisten joukossa selvästi nauttien nuorempien hevosten seurasta. Kukaan ei kiusannut toisia sen enempää kuin mitä nuorten orien oli tapana. Näin omistajien kesken melkein väittäisin että Entti on pikkuisen ihastunut Silveriin... Älkää kertoko Entille! Se seurasi pienempää ponia kuin hai laivaa ja rapsutteli ainakin minun nähteni vain Silverin kanssa. Harmi sikäli että tallin oma valkoinen pikkuponi Velmu taitaa olla kateellinen...


26.10.16 Ekat näyttelyt, kirjoittaja: omistaja
Kaneli matkusti tänään Zeniin elämänsä ensimmäisiin näyttelyihin. Olin hieman jännittynyt koko matkan, koska en yhtään osannut arvioida miten näyttelyissä suhtauduttaisiin ponitammojen luokassa suomenpienhevoseen. Yllätyksekseni vastaanotto oli kuitenkin lämpimin ikinä ja neiti asteli areenalle todella ylpeän oloisesti itsensä kantaen. Ravipätkällä se innostui vähän ehkä liikaakin, mutta ainakin komea raviaskel tuli kunnollisesti esitettyä! Etukäteen olin mallannut Kanelin ehkä tuohon "hyvä-asteikolle" näyttelyjen tuloksissa ja tippahan siinä vierähti silmäkulmaan tuomarin luetellessa tuloksia ja Kanelin saadessa luokkansa ainoan EO-sertin. Papereista vielä tarkistettuani mitä tuo kummallinen arvokirjainmerkintä oikein tarkoitti sain selville, että kolmella kyseisellä merkinnällä Kaneli saisi Finest-arvonimen, joka kuulosti kyllä erittäin sopivalta minun omalle mussukalleni.