Kaneli

KTK-III, PP-MVA, Fn

KutsumanimiKaneli RekisterinumeroVH16-018-2422
Rotusuomenpienhevonen Säkäkorkeus146cm
Sukupuolitamma Värirautias
Syntymäaika11.05.2011 Suomi 6v Koulutustasohelppo C, re 60cm (0v€)
OmistajaJannica (VRL-04799) KasvattajaRainer Helander, Isojoki

Luonne

Ihastuin täysin Viirun piirtämään kaupan olevaan suomenpienhevostammaan Keskustassa. Ponin arvoa nosti vielä hellyyttävä teksti, ettei sitä kukaan ollut halunnut, vaan neiti palautui kolmannenkin kerran myyntiin uudelleen epärehellisten ostajien vuoksi. Kävin vain katsomassa Kanelia, muuta ei tarvittu ja tamma lähti meidän mukanamme kohti lappia Viirun kiitellessä vielä jälkikäteen rehellisestä ja supernopeasta kaupasta.

Jälkeenpäinkään en ole katunut tamman ostoa koeratsastamatta sitä. Se on luonteeltaan juuri niin aurinkoinen, kiltti ja kultainen, kuin mitä nainen minulle paikan päällä kertoikin. Se on superihana hoitaa ja sopii ongelmitta lasten hoidokiksi niin kotona kuin kisapaikalla, missä lapset voivat jopa käsitellä tammaa käsihevosalueella. Muussakin käsittelyssä tamma on täysin ongelmaton ja kiltti kengittää, lastata ja raspata. Sitä ei ole vielä aikaisemmin klipattu, joten saapa nähdä mitä silloin tapahtuu, jos tamma joudutaan klippaamaan. Tällä hetkellä se kuitenkin liikkuu vielä sen verran vähän ikänsä puitteissa, ettei tuohon ole tarvetta. Matkakumppanina ja tarhakaverina Kaneli on kiva ja sen voi tarhata tai lastata kenen kanssa tahansa. Nuoremmille kavereille Kaneli on turvallinen kaveri puuhailuun ulos ja tamma oikeastaan viihtyy parhaiten saadessaan vähän telmiä ikätovereiden kanssa. Pesuissa, varustuksessa ja suojien laitossa tamma seisoo nätisti paikallaan, eikä sitä haittaa jos aloittelijalla vähän kestää kuntoonlaitto pidempään. Tamma myös rakastaa yli kaiken kävelyretkiä luontoon hoitajan kanssa, tammasta voi siis saada oikeastaan paitsi hoitohevosen ja ratsun, myös parhaan kaverin!

Ratsuna Kaneli on, kuten arvata saattaa kiltti ja helppo. Ikänsä vuoksi se ei kuitenkaan ole ihan pienten ratsu, koska omaa toisinaan pientä pilkettä silmäkulmassa ja voi toisinaan, etenkin energiaa kerätessään vähän pöllöillä. Ei se kuitenkaan ole mitenkään hankala tai ilkeä, pikkuisen vauvamainen vain. Kouluratsuna Kaneli osaa perusasiat ja on yhteistyöhaluinen ja pehmeä ratsastaa. Se toimii parhaiten selkeillä avuilla ikänsä vuoksi, mutta ei hermostu jos ei ymmärrä apuja. Esteillä Kaneli hyppää jo kivasti 60-senttisiä tehtäviä ja sillä on tarkoitus vielä syksyn aikana startata aloittelija-luokassa kenttäkilpailuissa. Maastoesteillä Kaneli on erittäin rohkea, ainoastaan vesieste saattaa toisinaan tammaa hieman jännittää, mutta sinnekin se kyllä menee, mikäli saa tarpeeksi tukea ratsastajaltaan. Myös kisapaikoilla Kaneli on mukava ratsastaa, koska ei hermoile turhista ja hyppää uudetkin esteet hyvin, vaikkakin saattaa vähän katsella että minkäs yli nyt mentiinkään. Maastossa Kaneli on myös rohkea sekä liikennevarma ja uusia asioita kohdatessaan erittäin sopeutuvainen. Porukassa maastoillessa Kanelista saattaa kuoriutua vähän kyttääjän vikaa, mutta yksin maastossa käydessä se on rauhallisempi ja tasaisempi.

Sukutaulu

i. Ilo-Pilleri
prt 144
ii. Pilleri-Jaakko
trt 143
iii. Isontalon Jaakko prt 141
iie. Isontalon Hilima trt 140
ie. Kiitolinja
prt 141
iei. Vilo-Kiito tprt 140
iee. Linjakas prt 145
e. Hunaja-Kaneli
prt 148
ei. Halla Yö
hprt 145
eii. Pontus tprt 140
eie. Hunaja hprt 147
ee. Kanelikierre
prt 147
eei. Jonne prt 147
eee. Kanelipulla prt 144

Jälkeläiset

Laatuarvostelut

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

KERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

PKK Kantakirjaus

30.04.17 - KTK-III - 58.7%

Näyttelytulokset

VSN Näyttelyt (140p)

21.01.17 - SW3, 37p - tuom. dookie | Veeran yt
20.03.17 - RCH, 36.5p - tuom. Spookiness | Veeran yt
24.04.17 - SW4, 36p - tuom. dookie | Veeran yt
05.05.17 - SW2, 38p - tuom. taffel | Veeran yt
15.09.17 - RCH, 36p - tuom. dookie | Koistilan sh

PKK Näyttelyt

26.10.16 - EO-sert - tuom. Pölhö | Zen
23.12.16 - EM - tuom. aksu | Kiltaniemi
30.01.17 - EO-sert - tuom. aksu | PKK
25.03.17 - EO-sert - tuom. Lynn | DS Valmennustalli
31.03.17 - EO-sert - tuom. Odelie | PKK
15.05.17 - EO-sert - tuom. Odelie | Seppele
09.07.17 - EO-sert - tuom. aksu | Niiranvaaran Oriasema
09.07.17 - KP - tuom. Laa | Niiranvaaran Oriasema
28.07.17 - EO-sert - tuom. nica | Seppele
15.08.17 - EM - tuom. aksu | Seppele
31.08.17 - KP - tuom. nica | PKK
13.09.17 - KP - tuom. Laa | Auburn Estate
17.09.17 - KP - tuom. Loci | Niiranvaaran Oriasema

Villit Näyttelyt

18.04.17 - sh - 1/5 - Chermia

Kisatulokset

ERJ 4 sijoitusta

06.02.17 - 60cm - 1/18 - Bellgrove
07.02.17 - 60cm - 1/18 - Bellgrove
14.02.17 - 60cm - 4/34 - Metsovaara
15.02.17 - 60cm - 2/34 - Metsovaara

KRJ 0 sijoitusta

-

KERJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Valmennukset

24.01.18 estevalmennus 60cm, valm. Mikko Lehtelä, kirj. omistaja (1004s)
Saapuessamme STC-ratsukoille tarkoitettuun valmennukseen Kaneli vaikutti rennolta ja vastaanottavaiselta. Kokenut tamma harvemmin reagoi uusissa paikoissa mihinkään, koska oli ehtinyt jo iästään huolimatta nähdä yhtä sun toista kilpaillessa. Tavallisesti Kaneli oli kuitenkin hyvin kiinnostunut ympäristöstään, mutta tänään sen mielenkiinnon tuntui herättävän ainoastaan ruoka, mikä oli kyllä tavallisesta poikkeavaa solakan suokin kanssa. Alkuverryttelyksi tehtiin hevosten kuntoonlaiton ja kävelypätkän jälkeen herättelyä, joka tosin ei oikein meitä koskenut, Kaneli kun oli yleensäkin energinen ratsasteltava alusta saakka. Teimme isoja voltteja kulmiin sekä pituushalkaisijan kautta suunnanvaihdon jokaisella kierroksella, osa valmennusoppilaista meni välillä hieman sekaisin suunnista, mutta muuten sujui oikein kivasti ja Kaneli teki valppaasti kaiken mitä pyydettiin.

Nämä harjoitukset olivat tuttuja, koska kotonakin aika usein alkuverryttely koostui samantapaisista tehtävistä. Kaneli liikkui hyvin pohkeesta eteen ja sain loppua kohden suoristettuakin sen kivasti kulmiin etenkin ennen voltteja, vielä riitti hieman tekemistä volttien jälkeen, kun oma keskittyminen ei tahtonut muistiongelmaisena riittää näin moneen asiaan yhtä aikaa. Vielä liikuttiin kuitenkin mukavuusalueella ja sekä ratsu että ratsastaja olivat tyytyväisiä Mikon tapaan opettaa. Neljän ratsukon valmennus mahtui maneesiin aika kivasti, mutta muutamalla tuntuivat olevan alkeellisetkin ratsastuksen säännöt hukassa, mikä tuli hyvin ilmi kun suuntaa vaihdettiin eri aikoihin tehtävässä. Hyvin ja kärsivällisesti Mikko kuitenkin jaksoi opastaa nuorimpia sääntöihin ja itsekin asennoiduin sen mukaisesti, että jossainhan nuorempienkin piti oppia. Toki helppo C taso oli myös otettava huomioon, koska tamma oli selkeästi porukan nuorimpia ja kokemattomampia. Loput saimme kävellä hetkisen, kun Pauke ja Milja pääsivät vielä lähiopetukseen sinkoiltuaan muutaman kerran kovan tuulen takia sinne tänne maneesissa, kun jossain vähänkin paukahti pelti. Olipas osuva nimi ruunalla, hihitin itsekseni kun kävelimme Kanelin ja muiden kanssa hieman keskemmällä uraa.

Seuraavaksi jatkettiin vielä samaa linjaa kevyellä ravilla ja Mikko alkoi selkeästi tunnin edetessä vaatimaan selkeämpää linjaa ja tasoa ratsastukseen, eteenpyrkimystä hevosilta ja enemmän ja enemmän taipumista, joka ainakin Kanelin kanssa oli kompastuskivi numero yksi tässä tehtävässä, tamma kun ei rehellisesti oikein tahtonut ainakaan vaikeampaan kierrokseen taipua ja korvasi puuttuvia lihaksia ja taitoja juoksemalla alta parhaansa mukaan. Samalla Mikko ohjasi Paukkeen kanssa rennompaan ratsastukseen ja ratsuun. Elvakin sai opastusta kädestä pitäen sisäohjan käytössä, sen ihmeempiä ohjeistuksia en ollut itse saanut alkutunnin aikana mikä hieman harmitti, koska tykkäsin oppimisen vuoksi, että kaikkiin olisi kiinnitetty yhtä paljon huomiota, meitä kuitenkin oli vain neljä ratsukkoa paikalla.. Verryttelyn loppupuoliskolla otettiin laukannostoja volttien ajaksi, joka oli Kanelille vielä hieman vaikeaa helppo C tasoisena. Kovasti tamma kuitenkin yritti parhaansa mukaan voltilla pitää laukkaa yllä ja sai siitä kiitosta. Pituushalkaisijalle lisättiin pohkeenväistöt, tällä tunnilla nähtävästi harjoiteltiinkin erittäin vaikeita asioita tuumasin, se ei toisaaltaan ollut yhtään huono juttu, kun Kanelin kanssa olimme kyllä niitä kotivalmennuksissa jo vähän alkaneet ottamaan. Kanelin kohdalla riittikin, että se selkeästi alkoi astumaan ristiin jaloilla, eikä siltä odotettu niin täydellistä suoritusta kuin kokeneemmilta ratsuilta. Olin erittäin tyytyväinen alun koulupätkään, joka oli huolellisempi kuin useimmissa estevalmennuksissa, joissa olimme käyneet.

Toisten välikäyntien aikana Mikko opasti meitä esteiden maailmaan yksityiskohtaisemmin ja selitti, että hänen tunneillaan avainasemassa olivat suoruus lähestymisissä, tahti ja tempo esteiden välissä sekä rentous kokonaissuorituksessa. Ne kuulostivat hyviltä kulmakiviltä ja hymyilin mielessäni rapsuttaen tammaa samalla harjan alta, tämän me hoitaisimme kotiin! Yhteistyön piti sujua myös esteiden jälkeen, tiesin kokemuksesta että muutamilla hevosilla oli taipumuksena kadota avuilta hypyn jälkeen, etenkin jos ratsastaja jäi hypyssä jälkeen. Onneksi Kaneli oli yleensä estetunneilla hyvinkin helppo ja kuuliainen, joten ohje ei varsinaisesti meitä koskenut, mutta kuuntelin sen silti tarkkaavaisesti, koska ratsastin kotona hyvin erilaisia hevosia, joista yhdellä oli tämä taipumus. Laukantahtiin ja tasaiseen tempoon piti myös kiinnittää huomiota, koska ne auttamatta vaikuttivat myös hyppyyn, jos lähestymistahti oli rikkonainen. Aloittelimme kahdeksikolla kävelyn jälkeen perusharjoituksin. Ensin kahta ristikkoa tulemalla eri suunnista, linja oli hieman vino toisessa ja toisessa suorempi. Päätyihin tehtiin isot voltit, jotta päästiin alkuun tehtävään mukaan ja saimme koottua laukan ennen esteitä. Ne eivät toisille olleet mitenkään erityisen suuria esteitä, minkä huomasi hieman puolivillaisista suorituksista, mutta meille 60cm ratoja hyppäävänä olivat nämäkin tehtävät jo täyttä työtä.

Meidät jaettiin harjoituksen alussa kahteen päätyyn, josta me Kanelin kanssa saimme kaveriksemme Elvan ja Charlenen, joka olikin omakasvattina Kanelille tuttu kaveri ja ensimmäiset kahdeksikot menivät lähinnä siihen, kun Kaneli tuijotti Charlenea aina lähelle tultuaan. Kaippa tammat toisensa muistivat. Tehtävänä meillä oli ensin alkuun puomi-kavalettisarja viuhkana ympyrän kaarella sekä suorana linjana kolmoissarja, joka oli heti alkuun jo meidän korkeustasoa, viimeisimmän esteen ollessa isoin. Viuhkalla keskityttiin hevosten kokoamiseen ja askelpituuksien muuntamiseen, joka meillä Elvan kanssa sujui helposti, kun molemmat olivat ponikokoisia ratsuja ja sopivat prikulleen samaan väliin sekä ravissa että laukassa. Kaneli oli hienosti ohjan ja pohkeen välissä sekä suoritti mielellään puomitehtäviä, joista se oli tykännyt pienestä pitäen. Erityistä hyötyä en kuitenkaan kokenut tästä tehtävästä meille olevan, koska se ei juuri tuottanut haastetta tai opetustilannetta, kun näitä oli kotonakin paljon tehty jo. Jälleen Mikko joutui aika paljon keskittymään toiselle ympyrälle Paukkeen ollessa vähän liiankin innoissaan esteistä.

Seuraavaksi saimme kuitenkin huomion meidän kahdeksikolle kun Charlene tiputti esteen sarjalla ja Mikko tuli sitä nostamaan opastaen samalla tyttöä lähestymisessä ja siinä, että valmistelut tehtiin ennen esteitä ja sitten annettiin vain mennä. Lopulta Mikon huomio loppuviimeisenä kiinnittyi meihinkin, hän ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan ollut suokki-ihminen, mutta piensuokki oli tehnyt häneen vaikutuksen heti alkutunnista huomaamattani. Asenne oli kuulemma meillä kohdallaan, eikä hirveästi tarvinnut opastaa meitä, kun ratsastaja oli ratsun tasoon nähden kokenut. Punastuin hieman ja samalla selvisi syykin siihen miksei meitä niin paljon oltu opastettu missään, ei vain ollut ollut tarvetta.. Nämä kommentit jäivät kyllä mieleeni selvimmin. Itsevarmana ratsastajana olin aina pitänyt itseäni, toisinaan se myös tuppasi kylläkin kostaantumaan esteiden välillä, kun lähdin liikaa ratsastamaan hevosta hyppyyn.

Perusmuodon kanssa ei Kanelilla ollut ongelmia (tai siis meillä) ennen esteitä ja hypyssä, mutta saimme vielä loppukommenteissa muutamia vinkkejä siihen miten saada kokematon tamma lähemmäs estettä ja hyppykaarista pyöreämpiä. Loppukiitosten myötä saimme tehdä itsenäiset loppuverryttelyt vielä Mikon seuraillessa hetken aikaa sivummalta menoa. Erityisen tyytyväinen olin alun kouluvalmennuspätkään, jollaista harvemmin on ollut tarjolla estepuolen valmennuksissa, vaan kukin on saanut pärjätä omillaan verryttelyosuuden. Tästä jäi varmasti monia asioita käteen, mutta en ole ihan varma vaikuttavatko nämä suoranaisesti kisavalmisteluihin meidän osalta, kun paketti on aika hyvin kasassa. Ehkä lähinnä tulevaisuutta ajatellen olivat hyviä vinkkejä, kun aletaan isompia esteitä joskus hyppäämään tamman kanssa. Kiitokset Mikolle kivasta valmennuksesta, toivottavasti vielä tavataan samoissa merkeissä, koska tykkäsin erittäin paljon miehen tyylistä ja opetusmetodeista.

10.07.17 kouluvalmennus, valm. Iida (108s)
‘’Ratsastetaan nyt sitten tänään koulurataa kokonaisuudessaan, jokainen omalla tasollaan ja mietitään yhdessä apujen käyttöä vielä tarkemmin istunnan viilausta unohtamatta, jotta jää huomiselle varma tunne, että te pärjäätte ja osaatte radalla.’’
‘’Mutta alotetaas nyt kuitenkin kaikki ensin tekemällä siirtymisiä, jotta saadaan hepat ja teidät käyntiin kunnolla.’’
Jannican ja Kanelin osalta suoritus meni hienosti ja taisi olla ratsukkokin tyytyväinen suoritukseen. Tämän ryhmän kanssa oli ollut super työskennellä. Te olitte tosi aktiivisia ja halusitte koko ajan parantaa suorituksianne, harvemmin te vaan chillasitte satulassa vaan ratsastitte oikeasti, jos se ei ollut omasta takaa niin sitten mun uhkailuista, mutta se tehosi. Hyvin saatiin kaikki eritasoiset työskentelemään samaan aikaan, hieman muuttaen ratsukoille tehtävän vaativuutta.

09.07.17 kouluvalmennus, valm. Iida (233s)
Tänään haettiin ryhtiä peliin, ilman satulaa Jannican toiveesta, mikä sai Lotan mutristamaan suutaan. Ryhtiä haettiin sekä ratsastajille että hevosille, joista etupainoisin oli nuori Kaneli, koska lihaksia ei vielä ollut yhtä paljon kuin muilla Kurrekin jäi useasti vahvaksi edestä. Jatkettiin vähän edellisen päivän teemalla eli käynnissä pohkeenväistöillä diagonaalilla. Pitkällä sivulla ravin lisäys ennen käyntiin siirtymistä ja uutta pohkeenväistöä. Väistöä vaikeutettiin lisäämällä sen keskellä raviin siirtyminen ilman väistön katkeamista. Väistöjen jälkeen otettiin vähän laukka-ravi-siirtymisiä uraa pitkin. Ravaten viisi askelta ja nosto, viisi askelta ja nosto. Loppuun tultiin vielä avoja ravissa pitkällä sivulla ja käynnissä halkaisijalla.

Tämä valmennus teki hyvää Kanelille joka alkuraveissa kulki pää ryntäissä ja loppuraveissa kantoi itsensä. Pohkeenväistöt diagonaalilla meni välillä tosi hyvin ja välillä lähti etupää matkoihinsa ja takapää ei väistänyt kunnolla, mutta teidän kanssa kun tarpeeksi keskityttiin siihen, että suoruus löytyy omasta asennosta alkoi väistöt onnistumaan paremmin. Kanelinkin kanssa jätettiin raviin siirtymiset väistön aikana ideaksi takaraivoon parin toiston jälkeen. Niiden parin kerran aikana se kuitenkin alkuun unohti väistää, mutta kun ravin tahti löytyi sujui myös väistö. Lisäykset pitkällä sivulla oli vähän vajaavaiset, mutta pari askelta ainakin tuli hyvää lisäystä. Kanelista tuli kivan lyhyt ja kevyt edestä, kun pääsitte laukka-ravi-harjoituksen pariin muiden kanssa. Se nosti hyvin ja melkein joka kerta oikean laukan ja siirtyi raviin kevyesti sun pysyessä tasapainossa. Avoissa Kaneli valui pitkällä sivulla tosi lähelle aitaa ja taipui alussa vaan kaulastaan eikä rehellisesti koko kropastaan. Halkaisijalla sama juttu, eli harjoitusta vaan.

08.07.17 kouluvalmennus, valm. Sanna (256s)
‘’Tänään pyöritään sitten vuorostaan kunnolla ympyrällä, mutta lämmitellään aluksi siirtymisillä.’’
‘’Ravista käyntiin siirtymisiä kaksi pitkälle sivulle ja lyhyelle sivulle ravin hidastus ja toiselle lyhyelle sitten nopea lisäys.’’
‘’Katsokaa, että keventäessä pysytte lähellä satulaa. Mikään ei näytä rumemmalle kuin jalustimille seisomaan nousu keventäessä niin että satulan ja persauksen väliin mahtuu kattila. Jalustimet kannattaa olla sen pituiset että kevennys sujuu mutta liian ylös ei pääse.’’
‘’Kannatte kädet tasaisella tuntumalla, ettekä tue niitä harjaan. Kyynärpää kulma ja pyöräilykädet, niitä mä en halua nähdä. Nyrkit siis pystyyn. Varpaat menosuuntaan, kannettu kantapää. Katse eteenpäin ja rintakehä auki’’, latelin istuntaneuvoja sitä mukaan kun vikoja bongasin.
‘’Sitten voidaan siirtyä kaikki tehtävän pariin, te näätte missä on tötsät, niiden välissä aina joku siirtyminen. Eli iso keskiympyrä, josta lähtee kaksi pienempää volttia lyhyelle sivulle. Aloitetaan niin, että kevennätte isolla ympyrällä ja pienellä ympyrällä istutte satulaan ja aloitatte takaosan väistätyksen ulospäin.’’

‘’Sitten koko hommaa harjoitusravissa, pienellä ympyrällä kootkaa hevosia enemmän ja isolla muistatte asettaa vaikka tie onkin loiva. Mä en halua nähdä myöskään ulospäin katsovia hevosia. Muistakaa mitä asennosta sanoin, nyt istuessa satulassa pysykää lähellä etukaarta ja istukaa häntäluun päällä ilman että selkä kaartuu. Jannica voi vielä koota enemmän Kanelia.’’
‘’Sitten aletaan nostamaan laukkaa. Isolla ympyrällä laukkaa ja pienellä harjotusravia, jolla haette aktiivisen ravin, josta nosto sujuu helposti.’’
‘’Noin sitten kun kaikki on vielä nostaneet yhden hyvän laukan niin voitte siirtyä uralle ravaamaan. Ympyrät voi jättää muualle, nyt kun niitä tehtiin koko tunti, mutta esim väistöjä tai avoja vois suoralla uralla viljellä. Ihan kevyesti sillä lailla että saatte hepat rennoiksi vielä lopussa ilman laukan jälkeistä kiirettä.’’

07.07.17 kouluvalmennus, valm. Iida (158s)
Tehtiin paljon pohkeenväistöjä sekä taivutuksia uralla ja ympyrällä. Kuten väistäen uralta sisälle, suoristus ja voltti taivuttaen vuorotellen ulos ja sisään, ja takaisin väistö uralle, tätä käynnissä ja ravissa. Laukkaa otettiin loivalla kaarella eli treenattiin vähän vastalaukkoja ja myös suuria ympyröitä suuresti sisälle taivuttaen. Kaneli oli ehkä vähän jopa pohkeen takana valmennuksen alussa, mutta sä sait sen kuitenkin hyvin alkulämpättyä ja toimimaan omalla moottorilla, jolloin sä pystyit keskittymään tamman taivutteluihin liikkeellä pidon sijaan. Käynnissä väistöt sujui teiltä hyvin, kun sulla oli hyvin aikaa valmistella ja antaa tammalle selkeät avut, jotka sen oli sitten helppo vastaanottaa eikä ristiriitoja sattunut. Ravissa kuitenkin levisi pakka vähän käsiin Kanelin koheltaessa, mutta päättäväisyydellä ja rauhallisuudella sä sait tamman lopuksi väistämään hyvin pohjetta juoksematta apujen läpi. Suoristus ennen voltille kääntöä oli välillä vähän vajaavainen. Laukassa oli teillä eniten ongelmia, jotka kuitekin saatiin selvitettyä, Kanelin hämmästyessä vastalaukka tehtävää, joka teillä pidettiin loivempana kuin muilla. Kyllä se Kaneli kuitenkin lopussa laukkasi siistin todella loivan kaarteen rikkomatta raville.

06.07.17 kouluvalmennus, valm. Iida (898s)
‘’Noniin mä oon siis Sanna Virtanen, teidän opettaja tän leirin, ellei Iida ole halukas ottamaan ohjat käsiin.’’ aloitin puhumaan mikrofoniin.
‘’Jos teistä joku ei ole käyttänyt tätä NoShout -systeemiä ja teijän kuuloke huutaa liian kovaa tai ette kuule mua, niin siinä kuulokkeen päällä on kaksi nappia, joista voi säätää.’’
‘’Nyt kun mukana on kaksi tammaa ja kaksi oria, niin jos tiedätte hevosenne olevan turhankin halukas niin tehkää omia voltteja ja tien ratsastuksia, jotta ette ole liian kiinni kenessäkään, Merida eritoten.’’ samalla kun puhuin aloin raahata viittä puomia kentän laidalta keskihalkaisijalle.
‘’Nooh, älkää nyt tuollain kattoko, ette te näitten yli mee, vaan parkkeeraatte väliin. Aattelin kattokaas, että siirtymisillä on hyvä aloittaa niin nään vähän miten nuo heppanne toimii ja vastaanottaa apuja. Vaihtakaa siinä nyt vielä suuntaa nii aletaan pian ottamaan pysähdyksiä.’’ laitoin ne viisi puomia keskihalkaisijalle niin, että pitkältä sivulta tultaisiin ‘’ruutuun’’.
‘’Sitten keräilkää vaan ohjat. Ja alotetaan, eli ‘’ruutuun’’ parkkeeraus ihan käynnistä vaan. Puomeille käännetään aina metsän puoleiselta pitkältä sivulta ja kun ootte mustan puomin vieressä käännätte vasemmalle ja punasen vieressä oikealle. Eli ikään kuin kasikko. Ymmärsitte? Hyvä. Voitte tulla.’’

‘’Merida, lyhemmät ohjat ja pidä jalka lähellä, vaikka Kurre on reipas. Ajatelkaa, että pysähdyksen ottaessa painatte perseen penkkiin, kun huokasette ulos, jalat lähellä ja sitten nyrkki sulkeutuu, ei mee taaksepäin ei ylös ei alas, vaan se sulkeutuu, ihan pieni liike. Yläpohkeella voi mahdollisesti ottaa kiinni, jos tarvii. Hieno pysähdys, Lotta, hyvin olit valmistellut. Jannica, nyt jäi Kanelilta oikee takanen vähän taa. Miro valmistele ens kerralla paremmin.’’
‘’Liikkeelle sitten vapautatte pohkeen, lonkat, ja nyrkin, ja niin sitten ettette heitä ohjaa pois vaan rentoutatte otteen, annatte hevoselle vapauden avuista ja sitten vaa menoks. Ei potkintaa ei nylkytystä satulaan, vaan siististi pukkaatte mahdollisesti kerran hevosen liikkeelle. Ottakaa vielä parit pysähdykset.’’
‘’Merida, katse ylös, älä paina sitä Kurren niskaan ja seisota se siinä ainakin neljä sekuntia niin se tajuaa ettei ole kiire eteenpäin. Jannica, valmistele Kaneli pysähdykseen ettet ihan yhtäkkiä vaa sulje nyrkkiä, aattele kolme, kaksi, yksi ja seis. Kaikilla on oma merkitys; kolmosella kerrot hevoselle tulevasta puolipidätteellä, että jotain on tapahtumassa. Kakkosella jalat kiinni. Ykkösellä hengität pihalle. Seis niin kaikki samaan aikaan, koittakaapa muutkin ajatella tätä.’’
‘’Tulkaa sitten kevyessä ravissa eteenpäin. Nyt puomien väliin ihan vaan selkeä, iso puolipidäte, melkein käyntiin, mutta koska kaikillahan on jalka niin lähellä, että sillä voi nopeasti korjata, jos tarvii. Puolipidätteen aikana voitte hyvin vaihtaa kevennyksen. Kanelilla hyvä ravi, mutta eipä siihen näytä tulevan puomilla muutosta, ratsasta Jannica selkeempi puolipidäte. Sä voit Merida ajatella, että sä koitat rauhoittaa sitä sillä pidätteellä, käsi paikoillaan älä lähe sen häsläykseen mukaan.’’

‘’Voitte kaikki istua harjoitusraviin ja puomin kohdalle käyntiä, ei ennen ei jälkeen. Sitä vajoo nopeesti epätoivoon, kun katsoo puomin pituutta ettei siihen mitään mahdu kävelemään, mutta jos valmistelette ajoissa, kootte hevosia ja ootte ajoissa kertomassa niille tulevasta varmasti saatte pari askelta ennen ravia.’’
‘’Lotta, nyt oli vähän ennakointia, vasta puomilla käyntiä, kokoo Pukattia hyvin ennen. Miro, älä jää jännittämään kädellä, sä huomaat kuinka Terra alkaa kirahviksi, puolipidätteitä ei yhtä pitkästä vetoa. Hyvä Merida, tollanen käyntiin siirtyminen, Kurre on hyvin kuulolla. Jannica, pidätteet läpi ennen käyntiä, eteepäin Kaneli kyllä lähtee.’’
‘’Sitten voidaan vielä ottaa pari kertaa harjotusravista pysähdykseen ja takaisin raviin. Kaapon pitää malttaa odottaa, Lotta, älä päästä peruuttamaan. Selkeät avut Jannica ennen, jotta Kaneli osaa varautua täysstoppiin. Ei huono Miro, Terra lähtee liikkeelle hyvin takaapäin. Merida, sama sen kanssa ku Kaapon, odota rauhassa, älä lähde intoiluun mukaan, aattele, että sulla on painava perä. Jees tulkaa vielä pari kertaa ja voitte sitten antaa hepoille pariksi kierrokseksi vähän ohjaa.’’
‘’Ruvetaan sitten laukkaamaan. Puomien välissä ihan vaan nosto ja jossain kohtaa lyhyttä sivua raviin. Miro, valmistele nosto, älä jahtaa. Jannica, väärä laukka, ota raviin ja korjaa. Kannattaa asettaa hevosta sinnepäin minne on nostamassa. Hieno, ponteva nosto Lotta, hidastaessa mieti samaa kuin alkutunnin tehtävissä. Merida, pidäte ennen nostoa ettei Kurre innostu liikaa ja juokse apuja vasten.’’

‘’Hyviä nostoja kaikilta, otetaan sitten nostot käynnistä. Merida, älä jää kädellä vastaan vaan nopeita, lyhyitä pidätteitä. Jannica, suunnittele minne menet ja kerro se Kanelille ettei se ala lähteä muiden perään liian innokkaana. Kaapon kanssa tulee nyt hyviä nostoja, se on oikein ponnekkaan näkönen. Käynnistä tulee teillä siistimmät nostot, kun sulla on nyt enemmän aikaa valmistella, älä kuitenkaan päästä Terraa juosten laukkaan. Ratsastakaa käyntiä aktiivisemmaksi ennen nostoa, niin teillä on hyvin varaa ottaa puolipidäte.’’
‘’Nyt voidaan ottaa vielä pysähdyksestä pari nostoa. Nyt kannattaa ratsastaa hevonen reippaalla käynnillä puomien väliin, ottaa seis, eikä seisottaa liian kauaa ja nostaa laukka, teidän pitää saada hevoset sellaisiksi että ne oikein kovasti haluaa lähteä liikkeelle, koska jos hevonen jää avuilta pois niin ei se nosta. Istutte syvällä satulassa ja annatte niille lonkista asti tilaa lähteä laukkaan ja varaudutte suuriin nostoihin eli ette jää liian taa ja siten vetämään nostossa suusta.’’
‘’Aktivoi käyntiä, kokoa Kaapoa, Lotta. Mieti mitä teet jo ajoissa, niin on enemmän aikaa toteuttaa se, Miro. Hyvä pysähdys, Jannica, Kaneli on halukkaan näköinen lähtemään liikkeelle. Nyt on hyötyä siitä jos hevonen on kuumunut ja halukas liikkumaan eteenpäin. Joten Merida ei pitäs olla mitään ongelmaa Kurren kanssa, kun se käy nyt kierroksilla valmistele vaan kunnolla niin ei tuu väärää laukkaa. Terralla hyvä käynti ja pysähdys, super nosto, joka lähti hyvin takaa. "
‘’Tulkaa vielä pari nostoa ja kun tuntuu hyvälle niin jatkakaa sitten ravissa uran sisäpuolella. Ne innostu kaikki aikalailla, eli koittakaa keventää rauhassa omaa tahtia ja saada ne istunnan mukaan myös hidastamaan raviaan. Tehkää suuria ympyröitä ja kun heppa alkaa tuntua hyvälle voitte siirtää käyntiin ja kävellä kentän keskellä antaen muille tilaa.’’

20.05.17 estevalmennus, valm. Mikael Gren (777s)
Harpoin maneesissa kahden esteen väliä mittaillen sen etäisyyttä. Olin asetellut maneesiin valmennusta varten muutaman kavaletin, sekä pienempiä pystyesteitä, joista sai muodostettua erilaisia ratavariaatioita. Valmennukseen oli ollut kohtalaisen paljon innokkaita osallistujia, ja kaikki paikat olivatkin täyttyneet hyvissä ajoin ennen valmennuspäivää. Valmennus oli vaatinut hieman normaalia enemmän suunnittelua ja taustatutkimusta, sillä valmennusryhmä oli melko iso, ja ainoastaan yksi hevonen oli minulle tuttu ennestään. Pääideana tuntui selvästi etukäteistutkimuksen perusteella olevan kontrollin säilyttäminen ja hyppyrutiinin hakeminen. Siispä unohdettaisiin isot ja vaikeat radat.

"Noniin, tervetuloa vaan kaikille!" kajautin ratsukoiden saapuessa maneesin ovesta. Orit tuntuivat kyttäilevän jonkun verran tammoja, mutta muuten porukka vaikutti kohtuullisen rauhalliselta.
"Minä olen Mikael Gren, ja toimin estevalmentajana täällä Simorassa, mutta tarvittaessa käyn valmentamassa myös muilla talleilla. Tänään meillä on ohjelmassa rutiinin ja varmuuden hakemista tällaisilla melko pienillä esteillä", selostin viittoen esteiden suuntaan.
"Kiinnitetään myös huomiota siihen, että saataisiin ne hyppäämään puhtaasti ja hyvällä tyylillä, jätetään voittoajan treenaamiset sitten toiseen kertaan."
Ratsastajat nousivat ratsujensa selkään, ja lähtivät pikkuhiljaa.verryttelemään hevosiaan käynnissä ja ravissa. Alkulämmittelyjen aikana keskityin vain katselemaan hieman kaikkien työskentelyä, jotta osaisin kohdentaa jokaiselle oikeanlaisia ohjeita.

"Lähdetään sitten tekemään laukkaympyrät kumpaankin päätyyn niin, että hypätään ympyrän kaarelle osuvia kahta kavalettia. Tarkoituksena on, ettei ennen tai jälkeen kavaletin tapahtuisi suuria temponmuutoksia, vaan laukka säilyisi rentona ja tasaisena", ohjeistin ratsastajia, jotka aloittivat tehtävän välittömästi. Ensimmäisenä tarkkailemalleni ympyrälle käänsi tummanruunikko suomenhevonen, joka tuntui olevan kovasti innoissaan hyppäämisestä. Ensimmäinen kavaletti sujui kohtuullisen hyvin, joskin vauhdikkaasti, mutta seuraavalle intoa oli kertynyt sen verran, että hyppyä vauhditti pieni ilopukki.
"Se tuli kyllä muuten ihan okei, Liina, muista pitää kädet rentoina ja jarruttaa keskivartalolla", nyökkäilin ja käänsin katseeni seuraavaan. Benjaminilla ja Hallalla tuntui olevan jo alkujaan paljon rauhallisempi tahti ja pienet kavaletit ylittyivät sujuvasti, joskin toisella hieman kompuroiden. Sonya sen sijaan rymisteli paikalle Eetun kanssa sellaista vauhtia, että se tuskin edes hyppäsi kavaletteja.
"Tee Eetun kanssa paljon puoli-pidätteitä ja pitkillä sivuilla taivuttele ja keksi sille tekemistä."

Ensimmäisen mallisuorituksen esittivät Jannica ja Kaneli, jonka suorituksesta en keksinyt kuin hyvää sanottavaa. Muutaman kerran jälkeen Kaneli alkoi kerätä hieman virtaa, ja Jannicakin sai tehdä töitä säilyttääksen tasaisen tahdin. Dannilla ja Fredalla kävi vähän samantapaisesti, sillä Freda tuntui kuumuvan jo pienten kavalettien ylittämisestä. Ransu sen sijaan ylitti kavaletit rauhallisesti ja hyvin, joskin melkoisella ilmavaralla.
"Hyvältä alkaa näyttää kaikilla.Vaihdetaan suuntaa ja tullaan samaa harjoitusta hetki vielä toiseenkin suuntaan, mutta niin, että lisään yhdet kavaletit lisää kummallekin ympyrälle. Esteiden väliin ei jää siis yhtään askelta, vaan tullaan innarityyliin."

Kun lämmittely-ympyröitä oltiin hiottu kaikkien kanssa niin, että jokainen sai pidettyä tahtinsa rauhallisena ja hypyt näyttivät hallituilta, voitiin siirtyä seuraavaan tehtävään. Sitä varten pyysin kaikkia yksitellen ratsastamaan osoittamani esteet.
"Aloitetaan tällä vihreävalkoisella pystyllä, jota lähestytään laukassa. Pystyn jälkeen suora lähestyminen punavalkoiselle esteelle", selostin. "Jokainen tulee vuorollaan kaksi kertaa putkeen."
Tehtävän aloittivat Sonya Eetulla, joka oli taas kerännyt virtaa ja muistutti duracellpupua. Ensimmäinen suorituskerta oli melko vauhdikas, mutta seuraavalla kerralla Sonya sai hevostaan hieman hillittyä, ja eteneminen oli maltillisempaa. "Se hyppää oikein hyvällä tekniikalla silloin kun se ei kaahota", totesin Sonyalle.

Toisena estelinjalle tuli Jannica Kanelilla. Esteet ylittyivät, mutta eivät täysin suoralla linjalla. Pieni kiemurtelu kuitenkin väheni seuraavalla kerralla, joka oli jo oikein onnistunut. Myös Fredalla tuntui olevan vauhti päällä, ja Danni saikin tehdä lujasti töitä hillitäkseen sen menoa. Toisella kierroksella meno oli edelleen vauhdikasta, mutta hypyt onnistuivat hyvin. Seuraavana matkaan lähti Liina, joka ohjasi Taron kohti esteitä. Taro näytti vähän kyttäävän ensimmäistä estettä, mutta hyppäsi sen kuitenkin. Toiselle esteelle se kielsi.
"Pidä pohkeet lähellä hypyssä, tuu vaan uudelleen", nyökkäsin. Toisella kerralla Taro hyppäsi kyllä kuuliaisesti, joskin edelleen hieman epävarmana. Inna vuorollaan kannusti Ransun laukkaan, ja ori laukkasi suurin askelin esteitä kohti. Se hyppäsi edelleen mahtavalla ilmavararalla, kuin viestittäen esteiden olevan sille liian matalia. Benjamin ratsasti Hallan tyylikkäästi esteiden yli, ja tamma hyppäsikin rauhallisesti ja huolellisesti esteiden yli.

"Kaikilla meni ihan kivasti se, tullaan sitten vielä kerran nopealla tahdilla vielä kertaalleen", ohjeistin ja ratsukot lähtivät yksitellen hyppäämään sarjan vielä kerran. Suurempia ongelmia ei ilmennyt, ja pääsimme jatkamaan seuraavaan tehtävään.
"Yhdistetään äskeiseen sarjaan vielä toi sinivalkoinen pysty ja sen jälkeen tullaan uudestaan tää ensimmäinen, punavalkoinen pysty vastakkaisesta suunnasta", selostin ja ajattelin mielessäni radan muistuttavan vesipisaraa. Ratsukot tulivat jälleen yksitellen radan kaksi kertaa peräkkäin, tarvittaessa kolme jos tyydyttäviä suorituksia ei tulisi. Liina tuli Taron kanssa pari estettä vähän liian lähelle, ja kertaalleen tamma ponnisti aivan liian aikaisin. Lopputunnista hypyt alkoivat kuitenkin asettua ja kaksikko säi juonen päästä kiinni. Myös Eetun ja Sonyan vauhti alkoi rauhoittua, ja ori esitti muutamia erittäin komeita hyppyjä.

"Noniin, meillä alkaa aika pikkuhiljaa loppua, joten saatte itsenäisesti ratsastella vielä loppuverryttelyjä oman maun mukaan", kerroin kelloani vilkaisten. Ryhmä oli tosiaan ollut suuri ja henkilökohtainen ohjaus jäi melko vähäiseksi. Kaikki kuitenkin saivat toivottavasti ainakin jotain irti valmennuksesta.
"Kaikilla meni kokonaisuutena ihan hyvin, mä jään tähän vielä hetkeksi pyörimään jos jollain on jotain kysyttävää."

Päiväkirja

30.07.17 Yhteisvaelluksella, kirj. Jannica, Ireth & Siguri (389s)
Pieni, mutta sitäkin sympaattisempi vaellusporukkamme oli saapunut edellisiltana Kuuralehtoon. Olimme puhuneet yhteisestä reissusta jo pitkään, ja viimein kesäloman koittaessa meillä oli aikaa lähteä tutustumaan kolmeen talliin ja niiden lähimaastoihin. Olikin ollut melkoinen sumpliminen saada kaikkien aikataulut täsmäämään, mutta nyt olimme viimeinkin innolla lähdössä reissuun - millainen seikkailu tästä voisikaan tulla! Pakkasin vauhdilla omia ja ponini varusteita traileriin ja autoon sunnuntai-iltana. Säätiedusteet enteilivät pieniä sadekuuroja, joten olimme varautuneet kastumiseen aina sadehousuista lähtien.

Valmistelujen edetessä oli aikaa myös rupatella muiden kanssa, ja kerran aloitettuamme ei pulinasta meinannut loppua tullakaan. Illalla vielä saunoimme ja kävimme uimassa, nukkumaan mentiin kuitenkin ajoissa, koska lähtisimme matkaan aikaisin Kuuralehdosta. Vaellukselle olimme valinneet maastovarmat ja reippaat hevoset, Britan, Kanelin ja Rassun, jotka odottivat aamun sarastaessa varusteita vaille lähtövalmiina karsinoissaan. Jokaista varmasti jännitti kun koitti aika kiivetä ratsaille ja aloittaa vaellus, mutta onneksi innostuneisuus voitti epäilykset eikä kukaan ainakaan myöntänyt katuvansa reissuun lähtemistä. Ensimmäinen etappi vei meitä kohti Kuopiota hitaasti, mutta varmasti ja tunnelma oli rento, kun alkujännityksestä päästiin yli ratsujen ja ratsastajien kohdalla. Olimme löytäneet reitin, joka sisälsi pääasiassa hyväpohjaisia metsäpolkuja, vaikka välillä jouduimme hieman poikkeamaan myös hiljaisemmille autoteille. Kaikki sujuikin suunnitelmien mukaan koko matkan ja melko ripeällä tahdilla saavuimme Kuopioon, jossa meidän oli tarkoitus pakata kaikki hevosrekkaan ja ajaa kauniiseen Kainuuseen. Sitä ennen oli kuitenkin aivan pakko käydä maistelemassa torilla Kuopion kuuluisaa kalakukkoa, jonka jälkeen kelpasi hevoset pakata autoon ja matka kohti Kajaania pääsi alkamaan hellesäässä.

Automatka sujui kaikin puolin hyvin, ja ilta Viisikossa hujahti ohitse hetkessä jutellessamme niitä näitä ja valmistautuessamme seuraavaan vaelluspäivään. Aamulla lähdimme runsaan aamupalan jälkeen tallia kohti ja käytimme hetken Viisikon hevosten rapsutteluun ennen hevosten valmiiksi laittoa ja matkaan lähtöä. Alkumatkasta meinasi tulla hätä käteen, kun huomasin jättäneeni Kanelin riimun Viisikkoon, onneksi kuitenkin vastaan tulevalla autokyydillä oli varariimuja. Kaikin puolin matka taittui muuten onnistuneesti, eikä edes pilvinen keli haitannut matkantekoa juuri ollenkaan. Saavuimme Pudasjärvelle aivan aikataulun mukaisesti eikä kenenkään kunto ollut loppunut kesken, vaikka etenkin viimeisin matkapäivä oli ollut varsin rankka. Väsyneet matkalaiset sullottiin taas autoon ja matka kohti viimeistä kohdetta, Adinaa Rovaniemellä, oli alkamassa.

Adinassa saimme nauttia aurinkoisesta illasta, hulppeasta kartanomiljööstä ja toinen toistaan suloisemmista poneista, joista osa tuli meitä vastaan kävellessämme laidunten ohi tallikierroksella. Matka oli vienyt paljon energiaa, mutta ollut sitäkin antoisampi - olimme todellakin ansainneet leppoisan illan saunomisen ja reissun kohokohtien kertaamisen merkeissä. Yöpyminen tapahtui uudistetussa leiritilassa ja aamulla ennen vaelluslaisten lähtöä kotimatkalle tarjoiltiin vielä mannermainen aamiainen linnan isossa salissa.


21.06.17 Vuolu laidunkaudella, kirj. Helga (381s)
Kaksi vaalean ruskeaa suomenhevosta, molemmat isoine heinämahoineen, seisoivat häntiään heilutellen tammatallin edessä hoitopuomiin sidottuina. Tänään oli Sarasteen ja Kanelin vuolupäivä. Niiden oikealla puolella seisoivat Nyytti, Tahira ja Sauni. Tahira tuijotti Nyytin selän yli suomenhevosia ja Sauni nyhti Kanelin ja Sarasteen tapaan tallin seinustalla kasvavia ruohoja. Radio kaikui tammatallin ovelta ja hiki valui selkääni pitkin kun istuin Kanelin vieressä maassa tallikissa Kielo sylissäni odottaen Jannicaa ja hänen aviomiestään. Olin istunut jo vartin paahteessa, mutta tallitien mutkasta saapui vain Kioja Mistyn selässä taluttaen Rusinaa hitaasti vierellään. Nuoria tammoja noutaessaan Kioja oli huomannut Rusinan toisen etukavion lohjenneen hieman. Pää täynnä auringon sulattamaa mössöä katselin kolmikon etenemistä tiellä kunnes Kioja kääntyi yllättäen katsomaan taakseen ja usutti Kanelin melkein tietä reunustavaan ojaan saakka.

Uuden näköinen auto kaarsi pihaan ja pysähtyi kanalan eteen. Autosta poistui kaksi hikisen näköistä ihmistä, joista toisen tunnistin Jannicaksi. Hän pyyhki otsaansa ruttuisella nenäliinalla ja katseli ympärilleen. En itse päässyt nousemaan ylös vielä, sillä Kielo oli nipistänyt kyntensä kiinni shortsieni lahkeeseen. Kioja kätteli molemmat hevosen selästä, hyppäsi sitten satulasta alas ja komensi Mistyn minun luokseni. Nykäisin hevosen ohjat maahan merkiksi paikallaan pysymisestä sillä välin kun Kioja sitoi Rusinan kahden muun suomenhevosen viereen. Jannican mies oli purkamassa autostaan vuolutarvikkeita ja Kioja jutteli Jannican kanssa Sarasteesta. Minun mielestäni se oli hurjan mukava hevonen, lempeä ja huomioonottava otus. Saraste sai katsella vierestä kun sen vasemmalta puolelta vuoltiin ensin Kaneli ja sitten oikealta puolelta Rusina. Rusinan kavion lohkeama ei ollut kovin paha, tamma parka oli ilmeisesti arkonut jalkaansa siksi että se oli kolhaissut sen johonkin. Jannican mies päätyi paikkaamaan kavion jonkinlaisella kumiliimalla ja vuoli sen normaalin malliseksi.
"Muutoin sen kaviot näyttävät hienoilta. Hyväjalkainen eläin", Jannican mies totesi ja taputti Rusinaa lavalle.

Saraste ei sanonut rumasti vuolusta, vaikka se vähän huojuikin tasapainoa hakiessaan. Nyytti sen sijaan oli tympääntynyt seisomisesta eikä olisi halunnut pidellä jalkojaan ylhäällä vuolua varten, joten Jannican mies toi jalkatuen tammaa varten. Tuhisten ja puhisten hevonen tyytyi kohtaloonsa ja näytti rumaa naamaa. Tahira oli kiltisti kuten aina, mutta olisi halunnut rapsuttaa kengittäjää takaisin. Saunin naama venähti kun se tajusi että jalkaa täytyisi pidellä ylhäällä. Mistykin pääsi tarkistettavaksi, mutta sen kavioissa ei ollut sanomista. Kielo ei tykännyt kun minulle annettiin hommaksi viedä kaikki hevoset Mistyä lukuun ottamatta takaisin laitumelle. Niinpä sidoin hevoset riimunnaruista toisiinsa ja kiinni Mistyn satulaan. Suomenhevoset yhdeksi jonoksi ja nuoret toiselle puolelle. Näin meillä.


06.06.17 Eka viikko laitumella, kirj. Kioja (345s)
Kaikki hevoset olivat kotiutuneet laitumille hienosti, vaikka varsinkin orilaitumella oli vähän enemmänkin nahinaa ensimmäisenä päivänä. Nyt kaikki laidunsivat vieretysten heinikossa häntiään heilutellen. Tammalaitumen puolella Paloma ja Kaneli vaikuttivat olevan sielunkumppaneita ja ne usein tulivat yhdessä tervehtimään laidunta tarkastavia ihmisiä. Paloma myös vähän vanhempana rouvana rauhoitti muita tyttöjä, joista ainakin osa katsoi mönkijää kieroon, kun laitumille tuotiin puhdasta vettä. Oma laumani oli sopeutunut uusien hevosten sekaan mainiosti, mikä ei yllättänyt koska tiesin niiden olevan varsin sosiaalisia otuksia ja tulivat toimeen melkeinpä kaikkien kanssa. Ainakaan vielä en ollut löytänyt hevosta joka ei laumaani olisi sopinut.

Nyt olin kiertämässä laitumia tarkastaakseni niiden kunnon. Misty oli joutunut ratsukseni, sillä viihdyin paremmin hevosen selässä kuin äänekkään mönkijän. Misty oli myös näppärämpi kulkupeli kapeammissa kohdissa. Laitumen eteläpuolelta metsiköstä löysin tammalauman, joka vilvoitteli puiden varjossa hyönteisiä paeten. Lähestyessäni aitaa seuraillen Saraste, kauniin ruunikko suomenhevostamma, oli ensimmäinen joka minuun kiinnitti huomiota. En ihmetellyt sitä, sillä pikkuneiti ei minuun luottanut vielä kovin paljoa, vaikka Mistyyn se olikin ehtinyt tutustua. Sarasteen takaa kurkki Shanaal, tumma vuotias varsa jonka mielestä Saraste oli kovin mielenkiintoinen. Löisin vaikka stetsonini vetoa että Sarastettakin kiinnosti Shanaal, vaikkei se sitä näyttänyt. Pysäytin Mistyn ja katselin hetken hevosia. Kaikki niistä näyttivät levollisilta eikä kenelläkään ollut hampaiden tai kavioiden jälkiä näkyvissä. Tosin pitkästä rivistä rautiaita suomenhevosia minun oli melko vaikea nähdä mitään, sillä ne piileskelivät muun lauman takana. Maiskautin Mistylle ja hevonen jatkoi matkaa. Nyytti lähti ravaamaan vanhemman tamman perään ja hörisi. Pitkään se ei kuitenkaan seurannut, kun päädyimme kauemmas laumasta, vaan vaalea tamma kääntyi takaisin.

Tammalaitumen aidat tarkastettuani ohjasin Mistyn seuraamaan orilaitumen aitaa. Pitkään en ehtinyt kulkea, kun kuulin keveää jyminää. Koko jätkälauma laukkasi sieltä kiireellä aidan reunaan. Kaksikymmentä hevosta kääntyi juuri ennen aitaa ja Mistyä. Monenkirjavassa joukossa vanha pappa Gladi pukitteli lauman viimeisten joukossa selvästi nauttien nuorempien hevosten seurasta. Kukaan ei kiusannut toisia sen enempää kuin mitä nuorten orien oli tapana. Näin omistajien kesken melkein väittäisin että Entti on pikkuisen ihastunut Silveriin... Älkää kertoko Entille! Se seurasi pienempää ponia kuin hai laivaa ja rapsutteli ainakin minun nähteni vain Silverin kanssa. Harmi sikäli että tallin oma valkoinen pikkuponi Velmu taitaa olla kateellinen...


26.10.16 Ekat näyttelyt, kirjoittaja: omistaja
Kaneli matkusti tänään Zeniin elämänsä ensimmäisiin näyttelyihin. Olin hieman jännittynyt koko matkan, koska en yhtään osannut arvioida miten näyttelyissä suhtauduttaisiin ponitammojen luokassa suomenpienhevoseen. Yllätyksekseni vastaanotto oli kuitenkin lämpimin ikinä ja neiti asteli areenalle todella ylpeän oloisesti itsensä kantaen. Ravipätkällä se innostui vähän ehkä liikaakin, mutta ainakin komea raviaskel tuli kunnollisesti esitettyä! Etukäteen olin mallannut Kanelin ehkä tuohon "hyvä-asteikolle" näyttelyjen tuloksissa ja tippahan siinä vierähti silmäkulmaan tuomarin luetellessa tuloksia ja Kanelin saadessa luokkansa ainoan EO-sertin. Papereista vielä tarkistettuani mitä tuo kummallinen arvokirjainmerkintä oikein tarkoitti sain selville, että kolmella kyseisellä merkinnällä Kaneli saisi Finest-arvonimen, joka kuulosti kyllä erittäin sopivalta minun omalle mussukalleni.